Tekijä: toimitus

Tulevaisuus ilman ihmisiä – dystopiaa vai utopiaa?

by toimitusYhteiskuntaLeave a Comment on Tulevaisuus ilman ihmisiä – dystopiaa vai utopiaa?

Monet tulevaisuutta ajattelevat pitävät ihmistä keskeisenä toimijana myös tulevaisuudessa, koska olemme tuhansia vuosia olleet planeetan hallitsevin laji. Toisin sanoen mikään muu eliölaji tai olosuhteet eivät ole uhanneet meidän olemassaoloamme lajina pitkään aikaan. Tässä blogiteksissä pohditaan, millainen tulevaisuus olisi ilman meitä.

Kehitys yksisoluisista tekoälyyn

Elämä on kehittynyt yksisoluisista merenelävistä monisoluisiin maaeläimiin ja kohti älyllistä olentoa nimeltä Homo Sapiens. Lajien monipuolisuutta on ajanut aika ja kehitys. Tämä kehitys on johtanut meidän tuntemaamme nyky-yhteiskuntaan ja teknologiaan: sähköenergian käyttämiseen, älyllisiin laitteisiin, internettiin, dataan ja tekoälyyn. Ihmiskunnan kehitystä vie eteenpäin ajan lisäksi halu olla parempi ei vain yhdessä asiassa, vaan halu olla parempi kaikessa. Haluamme olla terveempiä, tehokkaampia, älykkäämpiä ja myös olla elossa kauemmin. Näissä haluissa ei sinänsä ole mitään vikaa. On todella hyvä asia, että ihmiskunta on kehittynyt ja elämme mukavammin kuin meitä edeltävät ihmiset, mutta mihin tämä kehitys johtaa?

Ihmisen älykkyys on tullut rajapintaan, jossa luomme älyä. Tarkoitan siis tekoälyä. Tekoälyn ja algoritmien avulla ihmisistä, eläimistä, luonnosta ja koko planeetasta kerätään dataa käsittämättömiä määriä. Data mahdollistaa tarkemman seurannan planeetan olosuhteista, ihmisen toiminnasta, talouskasvusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kun lähes kaikki muutetaan digitaaliseksi dataksi, jää hyvin vähän asioita, mitä data ei ottaisi huomioon. Tekoälyn kehitys johtaa parempaan tekoälyyn ja dataan. Paremman tekoälyn avulla teemme meistä ihmisistä parempia.

Teknologia on kehittänyt ihmiskuntaa hurjaa vauhtia. Ihmiset jopa pukeutuvat teknologiaan ja dataan. Koska ihmisen aivot ovat plastisia ja sopeutuvaisia, ne sopeutuvat ympäristöön, jota me ihmiset rakennamme ja jossa teknologiaa alkaa olla enemmän kuin luontoa. Voiko ihmisen rakentamia artefakteja ja teknologiaa kutsua moderniksi luonnoksi?

Teknologiaa voidaan hyödyntää myös luonnon hyväksi. “Nature-based-Solutions” (NbS) ovat pyrkimys auttaa luontoa kasvamaan monipuolisesti. Puolestaan “Nature Tech” on teknologiaa, jossa valvotaan ja konrolloidaan näitä NbS-projekteja ihmisten luomien tekoälyn ja algoritmien avulla. Toisin sanoen ihminen pyrkii hallitsemaan planeetan ekosysteemejä. On mahdollista, että ihmisestä kehittyy tekoälyn ja datan avulla älyllinen laji, joka tietää koko planeetan hyvinvoinnin. Voisiko kehittyneen tekoälyn avulla saada jopa ilmastonmuutos hallintaan?

Ihmisen rajalliset aivot

Me muutamme ympäristöämme niin nopealla ja laajalla skaalalla, että meidän psyyke ei pysy vauhdissa mukana. Tämä on yksi syy monenlaisiin psyykkisiin oireisiin kuten teknostressiin ja ahdistukseen.

Ihminen voi tietoisesti keskittyä vain yhteen asiaan samaan aikaan. Tekoäly tekee miljardeja laskutoimituksia siinä ajassa, kun ihminen räpäyttää silmiään. Erona tässä on,  että tekoälyllä ei ole tietoisuutta, koska se on menneisyyden ja nykyhetken datan ohjelmoima. Jos tekoälyllä olisi tietoisuus, energia ei riittäisi noihin miljardeihin laskutoimituksiin.

Johtaako halu olla parempi ja älykkäämpi ihmisten tietoisuuden katoamiseen? Ihminen ei enää tiedostaisi itseään, vaan olisi vain suuri datakapasiteetti. Jos emme tiedostaisi itseämme, emme tiedostaisi tunteitammekaan. Tämä kuulostaa perinteiseltä tietokoneelta vain miljoonia kertaa tehokkaammalta. Eikö tässä katoaisi silloin myös ihmisten ihmisyys? Olisimme vain todella superälykkäitä koneita. Olisimme ehkä kokonaan uusi laji, kuten Yuval Noah Harari kirjoitti dataismista ja teknohumanismista kirjassaan “Homo Deus”.

Utopiaa vai dystopiaa?

Onko yllä kuvattu kehityskulku hyvä vai huono asia? Tietenkin huono asia ihmisille, koska meitä ei enää olisi, mutta mahdollisesti hyvä asia planeetalle, sillä tehokas, superälykäs ja lähes kaiken kattava tekoäly hoitaisi planeetan hyvinvointia. Ihmisen tietoiset vääristymät tai halut eivät olisi estämässä tätä hyvinvointia. Tietenkin on mahdollista, että ihmisten vääristymät ja muut huonot ominaisuudet säilyisivät myös tekoälyssä.

Onko ihminen vain välivaihe planeetan evoluutiossa? Emme varmastikaan ole päätepiste. Elämää on ilman meitäkin. On hyväksyttävä, että monia lajeja (esim. dinosaurukset ja mammutit) ja kokonaisia sivilisaatioita (muinaiset assyrialaiset ja roomalaiset) on hävinnyt maailman historian aikana. Kehitys usein on tapahtunut jonkun sivilisaation tuhon seurauksena. Ei Homo Sapiens ole ikuisesti pysyvä laji. Dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia ja ihmisten suku kehittyi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Onko ihmisen tarkoitus olla vain ponnahduslauta erittäin älykkään tekoälyn maailmaan, jossa dataa hallitseva tekoäly kontrolloi luonnon hyvinvointia. Ihminen on jo vuosisatoja riistänyt luonnonvaroja. Ehkä meidän on hyvä uhrata itsemme, jotta muu luonto paranisi. Me parannamme itseämme muun luonnon kustannuksella, mitä jos luonto parantaisi itseään meidän kustannuksella?

Millaisen tulevaisuuden sinä haluat?

En toivo tällaista dystooppista tulevaisuutta ilman ihmisiä, mutta koen, että sellainen on hyvinkin mahdollista. Tämän takia valinnat ja toimet mitä teemme nykyaikana, täytyisi miettiä tarkkaan ja kaikkea hyvinvointia ajatellen, ei pelkästään ihmiskeskeisesti. Tämän päivän valinnat heijastuvat tulevaisuuteen vaikkakin hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Voimmeko olla hyvinvoivia muiden lajien kanssa pitäen yhdessä kotiplaneetastamme ja toisistamme huolta? Tarvitseeko meidän olla kaikessa parempia? Riittäisikö vain kohtalaisen hyvinvoiva?

Toimikaamme älykkäästi ja jopa viisaasti, kauaskantoisesti kaikkea ajatellen. Me kaikki teemme tulevaisuutta tälläkin hetkellä. Millaisen tulevaisuuden sinä haluat meidän planeetallemme? Siihen sinä voit vaikuttaa.

Kirjoittaja
Olen Toni Peltola, 33-vuotias sähköasentaja, sekulaari prosessifilosofian ajattelija sekä aktiivinen teatterinharrastaja Hyvinkäältä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lähteet

Tekstin lähteenä on käytetty seuraavia teoksia:

Yuval Noah Harari. 2017. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Bazar.

David Eagleman. 2021. Livewired.

Silja Kosola, Mona Moisala, Päivi Ruokoniemi. 2019. Lapset, nuoret ja älylaitteet. Duodecim.

World Economic Forum. 2022. 5 ways nature tech can bring integrity and scale to nature-based solutions. Saatavilla: www.weforum.org/agenda/2022/12/nature-based-solutions-are-essential-for-tackling-the-climate-and-biodiversity-crises/

Kuvien lähteenä on:

www.pixabay.com

Tagged : / / /

Tulevaisuusherättely työpajamenetelmällä – tutkimuslöydökset ja vinkkejä Tulevaisuustaajuus-menetelmän soveltamiseen

by toimitusYhteiskuntaLeave a Comment on Tulevaisuusherättely työpajamenetelmällä – tutkimuslöydökset ja vinkkejä Tulevaisuustaajuus-menetelmän soveltamiseen

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmällä voidaan tukea tulevaisuusvallan yhteiskunnallista laajentumista. Kun tietoisesti laajennetaan sitä ihmisten piiriä, jotka pääsevät keskustelemaan tulevaisuudesta, yhä useampi voi nähdä oman toimintansa olevan suhteessa tulevaisuuden muodostumiseen. Kun opitaan kyseenalaistamaan ja toisaalta itse vaikuttamaan jaettuihin tulevaisuudenkuviin, ollaan tiellä haastamaan tulevaisuutta koskevaa valtaa ja tuetaan sen jakamista.

Tässä blogitekstissä tutkija Minna Halonen avaa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutusarvioinnin huomioita, ja menetelmää laajasti soveltanut sosiaalipsykologi Silja Huttunen jakaa vinkkejä menetelmän vaikuttavaan soveltamiseen.

Arviointitutkimuksen tuloksia ja käytännön kokemusta

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy tutki Sitran kehittämän Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän vaikutuksia. Tulevaisuustaajuus on kaikille avoin työpajamenetelmä toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Opas menetelmään ja sen materiaalit ovat kaikkien vapaasti saatavilla Sitran sivuilla. Tulevaisuustaajuuden tavoitteena on lisätä osallistujien kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja toimia toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi.

Työpajamenetelmä koostuu neljästä osiosta:

1) Intro ja tulevaisuusherättely

2) Haasta olettamuksia tulevaisuudesta

3) Kuvittele toivottava tulevaisuus

4) Toimi ja vaikuta tulevaisuuteen

Arviointitutkimuksessa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutuksia tarkasteltiin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. VTT keräsi aineistoa Tulevaisuustaajuus-menetelmän arviointiin itsearvioinnin, haastattelun, osallistavan arviointipajan, kyselyn ja havainnoinnin keinoin. Aineisto kerättiin syyskuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana.

Tässä blogissa yhdistämme käytännön kokemuksia arviointitutkimuksen antiin. Tavoitteenamme on tarjota konkreettisia argumentteja ja vinkkejä menetelmän soveltajille, esim. koordinaattoreille, yhteisöpedagogeille, fasilitaattoreille ja opettajille, yhteiskunnan eri sektoreilla.

Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin – tutkitusti

“Tämän pitäisi olla kaikille pakollista!”, on palaute, joka hämmentävän usein kuuluu Tulevaisuustaajuus-työpajan osallistujan suusta. VTT:n arviointitutkimuksessa saatiinkin selkeitä viitteitä siitä, että Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin. Tulevaisuustaajuus-menetelmällä pyritään vahvistamaan tulevaisuusajattelun ja muutoksen tekemisen taitoja niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.

VTT:n arviointitutkimuksen mukaan menetelmän vaikutukset näkyivät kaikkein selvimmin yksilötasolla: osallistujien kokemus omasta osaamisesta tulevaisuusajattelun saralla vahvistui työpajoissa.

Pohdittavaksi: Kun mahdollistamme pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin Tulevaisuustaajuus-työpajan muodossa esim. kouluissa, työpaikoilla ja kaupungeissa, ja sen myötä osallistujien kokemus omasta tulevaisuusosaamisesta vahvistuu, mitä se saa aikaan yhteiskunnassa?

Yhteisötasolla selkeimmin vahvistui valmius haastaa organisaation tai muun yhteisön näkökulma tulevaisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin orastavia muutoksia valmiudessa kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia yhteisössä.

Pohdittavaksi: Tulevaisuudentutkija Fred Polakin mukaan kyky kuvitella parempaa tulevaisuutta vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan kykyyn selviytyä haasteista. Mitä tapahtuu yhteisössä, jossa on valmiuksia kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja taitoa sanottaa niitä ääneen?

Yhteiskunnan tasolla arviointitutkimus toi alustavaa näyttöä siitä, että Tulevaisuustaajuus mahdollistaa tasavertaisen pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin erilaisille kansalaisryhmille. Tutkimus herätti kysymyksen siitä, miten menetelmän käyttö laajenee eri kansalaisryhmille ja tukee tulevaisuuskeskustelua erilaisten sosiaalisten ryhmien sisällä ja välillä sekä yli valta-asetelmien. Nyt käynnissä olevat Tulevaisuustaajuuden sovellukset kouluissa ovatkin hyvä esimerkki siitä, miten kaikki mukaan ottavaa tulevaisuuden tekemistä voidaan saada sisäänrakennettua yhteiskuntaamme.

Pohdittavaksi: Millainen painoarvo yhteiskunnallisen tason tulevaisuususkolle ja tulevaisuuskeskusteluille annetaan sinun lähiyhteisöissä? Mikäli niitä pidetään tärkeänä, luodaan foorumeja tulevaisuuskeskusteluihin, joihin kaikki asianomaiset voivat osallistua. Kaavoituksen asukaslähtöinen suunnittelu on hyvin konkreettinen esimerkki yhteiskunnallisesta osallistamisesta, johon tulevaisuustyöskentely sopii erinomaisesti. Niinikään kaupunginvaltuutettujen työskentely Tulevaisuustaajuus -menetelmällä on hyvä väylä valtavirtaistaa tulevaisuuskeskusteluja.

Toimijuus tulevaisuuden tekemisessä on tulevaisuusajattelun vaativin ja aikaa vievin taso, josta arviointitutkimuksessa havaittiin vasta orastavia muutoksia yksilötasolla.

Pohdittavaksi: Liittyvätkö toimijuuden haasteet myös rakenteellisiin haasteisiin? Ovatko päätöksentekomallit sellaisia, joihin osallistavalla työskentelyllä voidaan aidosti vaikuttaa? Onko työskentely ajoitettu sellaisiin kehittämisprosessin vaiheisiin, joissa aineiston hyödyntäminen on mielekästä?

Mitä Tulevaisuustaajuus-työpajan valmistelussa on syytä huomioida vaikutusten varmistamiseksi?

Arviointitutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös tulevaisuusajattelun vahvistumisen edellytyksiin ja esteisiin. Inspiroivat tulevaisuuskeskustelut – ja niitä seuraava toiminta – edellyttävät turvallista keskusteluilmapiiriä. Tutkimusaineiston valossa Tulevaisuustaajuus-menelmä tuki hyvin tällaisen ilmapiirin syntymistä. Seuraavassa esitämme kahdeksan kohdan muistilistan, jonka avulla voit vahvistaa Tulevaisuustaajuus-työpajasi vaikuttavuutta.

  1. Tarkenna työpajan tavoite. Tulevaisuustaajuus-työpajassa tulee olla yksi ennalta valittu aihe, jonka parissa tulevaisuusajatuksia jumpataan. Työpajan aihe voisi olla esim. “Pohjois-Savon hyvinvointi-alue vuonna 2050”, “Osaaminen ja koulutus vuonna 2050” tai “Eläminen Uudellamaalla vuonna 2050”. Jos aiheen rajaus on hyvin tiukka, vapaalle ajattelulle ei jää tilaa, ja jos aihe on liian laaja, on vaikea päästä toimi-osiossa konkretiaan.
  2. Räätälöi työpaja menetelmää kunnioittaen. Tulevaisuustaajuutta kannattaa soveltaa ja räätälöidä omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Kunnioita räätälöidessä menetelmän pedagogista rakennetta: herättele, haasta, kuvittele ja toimi. Hyvin suunniteltu aikataulu varmistaa kaikkien osioiden läpikäynnin. Jätä ajankäyttö huomioiden ylimääräiset harjoitukset pois. Työpajan voi toteuttaa 1,5-3,5 tunnissa. Anna osallistujille myös hengähdystaukoja: oman ajattelun haastaminen ja tulevaisuuskuvittelu on yllättävän väsyttävää.
  3. Varmista aineiston hyödyntäminen. Tulevaisuustaajuuden kytkeminen laajempaan kontekstiin, esimerkiksi organisaation muutosprosesseihin, ja johdon tuki motivoivat osallistujia ja tuovat jatkuvuutta menetelmän käytölle. Hyödynnä työpajaa siis jaetun ymmärryksen luomiseen pohjustamaan päätöksentekoa. Lue esimerkiksi, kuinka Savo-Pielisen jätelautakunta hyödynsi Tulevaisuustaajuus-menetelmää ohjelmasuunnitteluun.
  4. Suunnittele ja valmistele hyvin. Tulevaisuustaajuus ei ole oppimistilanne vaan kokemus. Menetelmä perustuu yksilön kokemuksille ja niiden jakamiselle ryhmässä. Sen vuoksi kännykät ja tietokoneet jätetään työpajassa aina sivuun. Tulevaisuustaajuus herättää kysymyksiä, epämukavuutta ja toivoa. Silloin tarvitaan tilaa ajatella ja aikaa hengittää, mutta myös tavoitteellista fasilitointia. Valmistele huolella Toimi-osioon työpajan tavoitetta palveleva työpohja. Jos organisaatiossa on meneillään strategiatyö, kytke strategiavalmistelu esimerkiksi otsikkotasolla Toimi-osion toimenpiteiden määrittelyyn. Jos organisaation eri osastot ovat työpajassa, luo mahdollisuus kytkeä toimenpiteiden määrittely työn arkea palveleviin toimenpiteisiin.
  5. Varmista osallistujien moniäänisyys. Aidon, moniäänisen tulevaisuusdialogin luomiseksi tarvitaan osallistujia erilaisista ammatillisista ja sosiaalisista taustoista. Tulevaisuuskeskustelu ei ole rakettitiedettä ja siihen pystyy osallistumaan kuka tahansa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Moniäänisyyden toteutumiseksi menetelmän soveltamisessa on tärkeä kiinnittää huomiota sanastoon ja kytkeä tehtävät osallistujille tuttuun toimintaympäristöön. Moniäänisyys tarkoittaa myös lupaa keskustella niin toivottavista tulevaisuuksista kuin tulevaisuuden kauhukuvista: tulevaisuuskyvykkyys on nimenomaan sitä, että pystymme keskustelemaan erilaisista tulevaisuuskuvista.
  6. Hahmota fasilitaattorin rooli. Kaikessa osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä on syytä kiinnittää huomiota valta-asetelmiin. Menetelmä tai vetäjät saattavat epäsuorasti ja tiedostamattaankin tarjota tietynlaisia näkemyksiä osallistujille, joten erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että osallistujat kokevat voivansa vapaasti ilmaista aitoja näkemyksiään tulevaisuudesta. Anna osallistujille mahdollisuus työskennellä kunnioittavan uteliaassa ilmapiirissä tavoitteellisesti. Se on fasilitaattorina tärkein tehtäväsi.
  7. Jaa kokemuksiasi ja opi muilta. Yhteiskehitä ja ota opiksi. Kuten muutkin asiat, myös fasilitointi on opittava taito. Yhdistä menetelmän rakenne ja substanssiosaaminen: tarkenna työpajan teema käsiteltävän aiheen mukaan. Tutustu esimerkiksi, miten Pohjois-Savon kylät sovelsivat menetelmää. Tulevaisuusvallan laajentaminen ja tulevaisuususkon herättely on meidän kaikkien yhteinen vastuu.
  8. Luota prosessiin. Työskentely, jossa kohdataan myös huolet, herättää toivoa aivan uudella tavalla. Todennäköisesti työpajan paras anti osallistujilleen realisoituu tulevien viikkojen ja kuukausien aikana: he osaavat haastaa tulevaisuusoletuksia, kysyä Mitä jos? -kysymyksiä, esittää näkemyksiä tulevaisuudesta ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Lähteet:
Halonen, M., Kurki, S. ja Hyytinen, K. (2022). Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Vaikutusarvioinnin tuloksia.

Polak, F. (1973). The Image of the Future. Elsevier. ISBN 0-444-41053-8. Tulevaisuustyöpajojen tulokset (jatelautakunta.fi)

Tagged : / / / /

Limnéll, Hiltunen & Dufva: Suomen tulevaisuudet

by toimitusIlmastonmuutos / YhteiskuntaLeave a Comment on Limnéll, Hiltunen & Dufva: Suomen tulevaisuudet

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Yksi kesällä lukemistani kirjoista oli Jarno Limnéllin, Elina Hiltusen ja Mikko Dufvan tänä vuonna julkaistu kirja Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. Pohdin tässä blogitekstissä kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia. Sanna Ketonen-Oksi kirjoitti kirja-arvion tästä teoksesta Futuraan 2/2022.

Pureskeltua asiantuntijatietoa nuorille

Kirja alkaa omistuksella: ”Tämä kirja on omistettu nuorille. Tulevaisuus on teidän.” Kirja on siis omistettu nuorille, mutta varmasti kirjasta on myös hyötyä meille vähän vanhemmille.

Kirja on todellinen asiantuntijakatsaus Suomen tulevaisuuksiin. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä asiantuntijoita pohtimaan Suomen tulevaisuuksia: Limnéll on kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja sotatieteiden tohtori, Hiltunen puolestaan futuristi ja Dufva tulevaisuudentutkimuksen dosentti Aalto-yliopistossa. Kirjassa on hyödynnetty yli 500 lähdeviitettä. Lisäksi kirjaa varten on haastateltu 36 eri alojen asiantuntijaa. Kirjan rakenne pohjautuu nuorille tehtyyn kyselyyn. Kyselyn pohjalta tulevaisuudenhaasteina nähtiin olevan ympäristön, terveyden, talouden ja turvallisuuden.

Pidin kirjan pääsääntöisesti positiivisesta ”tulevaisuuskuvasta”. Vaikka kirja listasi hyvin paljon erilaisia tulevaisuudenuhkia ja -haasteita, jokaiseen osa-alueeseen löydettiin myös paljon ratkaisuja paremman tulevaisuuden tekemiseksi. Kirja esimerkiksi alkoi varsin positiivisella katsauksella siihen, miten paljon kehitystä sekä maailmassa että Suomessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut vaurauden, terveyden ja tasa-arvon osalta. Haluan uskoa, että meillä on toivoa positiivisesta tulevaisuudesta.

Kirja herätti minussa paljon ajatuksia. Vastuullisen liiketoiminnan tutkijana ajattelin tietäväni jo paljon ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Kuitenkin huomasin pysähtyväni erityisesti ilmastonmuutososiossa muutostarpeen radikaalisuuteen:

  • Kirjassa kerrotaan, että tällä hetkellä suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10 tonnia vuodessa. Jotta jäätäisiin 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen, hiilijalanjälki pitäisi pudottaa 0,7 tonniin v. 2050 mennessä. Toisin sanoen jokaisen meistä pitäisi radikaalisti muuttaa arjen rutiineita, jotta tähän päästäisiin. Haastankin sinut testaamaan Sitran jalanjälkilaskurista (linkki testiin), mikä on sinun lähtötasosi.

Neljä keinoa positiiviseen tulevaisuuteen

Kirja nimeää jokaiseen osa-alueeseen toimenpiteitä, joiden avulla päästään positiiviseen tulevaisuuteen. Mielestäni kirjan pääviestit voisi tiivistää neljään:

  1. Tulevaisuushaasteiden linkittyminen: Vaikka kirjassa on erilliset luvut jokaiselle aiheelle, niin aiheisiin kuitenkin viitataan ristiin. Esimerkiksi ympäristöongelmien hallitsemisella tai hallitsemattomuudella on vaikutusta myös terveyteen, talouteen ja turvallisuuteen. Luontokadon lisääntyminen vaikuttaa pandemioiden lisääntymiseen. Jos ilmastonmuutosta ei saada hallintaan, sillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Jo ilmastonmuutoksen hillitseminen vaikuttaa negatiivisesti moneen toimialaan ja toisaalta luo uusia työpaikkoja toisille. Luonnonkatastrofit vaikuttavat myös globaaliin turvallisuuteen ja todennäköisesti pitkällä aikavälillä myös turvallisuuteen Suomessa.  
  2. Aktiivinen yhdessä tekeminen: Eri tulevaisuuden uhkiin on mahdollista varautua yhteistyöllä. Kukaan yksittäinen ihminen ei ratkaise esim. ilmastonmuutosta tai luontokatoa, mutta yhteistyöllä on mahdollista saada suunta käännettyä myös globaalien haasteiden osalta. Yhdessä tekeminen on korostaa yhteisöllisyyttä ja sitä kautta sitouttaa meitä kaikkia ponnistelemaan yhteisen hyvän ja paremman tulevaisuuden eteen. Ylhäältä alaspäin -johdettuna muutokset herättävät vain turhaa muutosvastarintaa. Kirjoittajat myös korostivat viivyttelemättömyyttä toimimisessa: Juuri nyt on oikea aika toimia esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon suhteen.
  3. Kriisinsietokyvystä huolehtiminen: Vaikka yhteisellä tekemisellä on mahdollista kääntää globaalinkin veneen suuntaa, on myös erittäin tärkeää huolehtia kriisinsietokyvystä. Kirjoittajat aloittivat kirjan kirjoittamisen koronan aikana, kuukausi kirjan julkaisemisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja tällä hetkellä Suomessakin keskustellaan tulevan talven mahdollisista sähkökatkoista. Erilaisia kriisejä tulee varmasti myös tulevaisuudessa ja yhteiskunnilla pitää olla kykyä selviytyä näissä ja näistä.
  4. Positiiviset tulevaisuuskuvat: Kuten jo yllä sanoin, kirjassa on varsin positiivinen näkemys tulevaisuuteen. Tämä korostuu myös ratkaisuehdoituksissa. Jotta voimme ratkaista ongelmia, joita meillä on niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa, tarvitsemme yhteisen positiivisen kuvan, jota kohti kulkea.

Kirjan tiedot

Jarno Limnéll, Elina Hiltunen ja Mikko Dufva. 2022. Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. WSOY. Linkki WSOY:n sivuille

Kirjoittaja

Blogin kirjoitti Marileena Mäkelä. Mäkelä on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen oppiaineessa. Hän tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusraportoinnin ja -viestinnän sekä kiertotalouden näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimuksessa Mäkelää kiinnostaa erityisesti tulevaisuuskuvat. Vapaa-ajalla Mäkelä muun muassa lukee paljon. 

Tagged : / / /

Usko ja uskomukset, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa? Suhtautuminen hengellisyyden ilmenemismuotoihin tulevaisuuden sote-Suomessa

by toimitusYhteiskuntaLeave a Comment on Usko ja uskomukset, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa? Suhtautuminen hengellisyyden ilmenemismuotoihin tulevaisuuden sote-Suomessa

Puheenvuoro S. Mäkelä.

Uskonnollista ajattelua ei käsitellä rutiininomaisesti (jos ollenkaan) suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tai kuntoutuksessa. Toimintaterapiassa käytetty kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli, CMOP-E-teoria, sisältää käsitteen ja tarkastelun ihmisen henkisyydestä tai hengellisyydestä, eng. spirituality. Mallin mukaan ihminen, toiminta ja ympäristö yhdessä vaikuttavat siihen, miten ihminen toimii vuorovaikutteisesti ympäristönsä kanssa ja miten ympäristö voi vaikuttaa yksilön toimijuuteen. CMOP-E-mallissa ihmisen sisimmässä osassa on hengellisyys ja ihmisen hengellisyyttä ympäröivät komponentit ovat fyysisiä, kognitiivisia ja affektiivisia kykyjä. Hengellisyys tässä käsitteessä tarkoittaa sellaista ihmisen olemusta, joka ei voi vahingoittua sairauden tai vamman yhteydessä, mutta jonka subjektiivinen kokeminen ja tarkastelu voi muuttua. Tässä viitekehyksessä hengellisyyttä ja henkilökohtaista maailmankuvaa voidaan tutkia esimerkiksi pohtimalla ihmiselämän tarkoitusta ja merkitystä suhteessa oman elämän valintoihin ja suhteessa ympäröivään fyysiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja institutionaaliseen ympäristöön.

Jos tarkastellaan vielä Eric Bernen transaktioanalyysin teoriaa minätilojen toiminnallisesta analyysistä, voimme kenties pohtia hengellisyyden tai uskonnon harjoittamisen vaikutuksia siitä, miten ihmisten sisäiset minätilat toimivat eri tilanteissa, minkälainen ääni uskonnolla on ja minkälainen vaikutus uskonnon harjoittamisella on ihmiseen. Minätilat tarkoittavat jokaisen ihmisen sisällä olevia vanhemman, lapsen tai aikuisen minätiloja, jotka näyttäytyvät ihmisissä ajatuksina, tunteina tai käytöksenä. Kaiken ikäisillä ihmisillä voi olla käytössä niin aikuisen, vanhemman kuin lapsenkin minätiloja, jotka voivat vaihdella jopa yhden vuorovaikutustilanteen aikana.

Vanhemman minätila tarkoittaa kontrolloivaa tai huolehtivaa tapaa ajatella, olla, tuntea ja toimia ja vanhemman minätilat ovatkin usein lapsuudessa kopioituja asenne- ja käytösmalleja (esimerkiksi arvoja, ohjeita, kieltoja ja käskyjä) lapsen lähellä olevilta aikuisilta. Lapsen minätila sen sijaan tarkoittaa sellaisia ajatus-, tunne- tai käytösmalleja, joissa ihminen on joko mukautunut alistumalla tai kapinoimalla (selviytyäkseen erilaisista tilanteista) tai joissa ihminen on kuin luonnollinen leikkisä, heittäytyvä ja oivaltava lapsi. Aikuisen minätila sen sijaan vastaa neutraalia ”tässä ja nyt” -olotilaa, loogista ja tarkoituksenmukaista toimintaa ja päätöksentekoa sekä vapautta käyttää havaintoja ja tulkintoja joustavasti vanhemman ja lapsen minätilojen sijaan tai niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen.

Minkälaisia ääniä ja käytöstä yksilön hengellisyys tai uskonto, sen opit ja yhteisö vahvistavat? Vahvistuuko ankara, kontrolloiva ja rankaiseva vanhemmuuden ääni ja käytös tai huolehtiva, välittävä, vastuunkantava ja avulias vanhemmuuden ääni ja käytös? Miten käy kapinoivan, epäluottamuksen ja vihan tunteiden ja käytöksen kanssa? Tunnistetaanko mahdollisesti alistuminen, voimattomuus tai lannistuminen? Jos tunnistetaan, minkälaista apu on silloin? Entä onko yksilön tai yhteisön ajatuksissa ja toiminnoissa tilaa spontaaniudelle, leikkisyydelle ja luovuudelle? Kannustetaanko ihmisiä toimijoina itsenäiseen aikuisuuteen, jossa vapaus ja vastuu painavat vaakakupissa yhtä paljon?

Entä minkälaisia näkyviä vaikutuksia yksilön sisäiset uskomukset tuottavat? On tehty tutkimuksia, jonka mukaan uskolla ja terveydellä on positiivinen korrelaatio: usko ja myötäeläminen uskonyhteisössä voi lisätä hyvinvoinnin tunnetta, pitää yllä terveitä elämäntapoja, tarjota sosiaalisia verkostoja ja antaa toivoa. Uskonyhteisöillä voi olla ihmisiä kannattelevia tai kontrolloivia tapoja, joita olisi hyvä aika ajoin tarkastella ja korjata aikuisuuteen liittyvillä vastuullisilla toimintamalleilla. Yksilön hengellisyyden toteuttaminen on toki mahdollista irrallaan uskonyhteisöistäkin, jolloin jokaisen yksilön omalle vastuulle jää tarkastella omia ajatusmalleja, uskomuksia, tunteita ja käytöksen ilmenemismuotoja, sekä niiden muutostarvetta.

Tulevaisuudessa suomalaisessa yhteiskunnassa on kenties paremmat mahdollisuudet niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin hengellisyyden ilmenemisen tarkasteluun terapioiden ja työnohjausten myötä. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää, mikäli tällaisia aiheita pidetään tabuina, ja työnohjaajilla tai terapeuteilla ei ole aiheeseen liittyvää koulutusta. Käsittääkseni esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on tällä hetkellä ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa psykoterapiakoulutuksessa selkeästi ihmisen uskonnollisen ja psyykkisen elämän välistä reflektiota. Sen lisäksi Suomessa on muita koulutuksen järjestäjiä, joissa esimerkiksi sielunhoitoa käsitellään, mutta ammattikorkeakoulujen tai yliopistojen järjestämissä koulutuksissa se on harvinaisempaa. Lisäksi katsoisin, että suomalaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla valmiuksia käsitellä myös muista kulttuureista tulevien ihmisten hengellisiä uskomuksia, sekä uskomusten vaikutusta yksilön valintoihin ja käytökseen. Esimerkkinä se, että joissakin kulttuureissa yksilöt tekevät omaan elämään liittyviä valintoja yhteisön etu edellä.

Yksilöiden sisäisen maailman ja käytöksen lisäksi uskonnollisten yhteisöjen tapoja, vuorovaikutusta ja asenteita voisi tulevaisuudessa tarkastella kenties moninaisemmista näkökulmista. Kiinnostavaa on, tukevatko tavat, vuorovaikutukset ja asenteet ihmisen hyvinvointia, sallivatko ne vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa ja valmentavatko ne yksilöitä sellaiseen aikuiseen käytökseen, jossa kunnioitetaan kaikkea elollista ja pyritään rauhanomaiseen vuorovaikutukseen toisten kanssa.

Lähteet

Smith, Sharon. (2008). Toward a flexible framework for understanding spirituality. Occupational therapy in health care, 22(1), 39-54. https://ottheory.com/therapy-model/spirituality-framework

Townsend, E. A., & Polatajko, H. J., (2007). Enabling occupation II: Advancing an occupational therapy vision for health, well-being, & justice through occupation. Ottawa: CAOT Publications ACE. The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E) https://ottheory.com/therapy-model/canadian-model-occupational-performance-and-engagement-cmop-e

Mikkonen Juha, 2006, Transaktioanalyysi persoonallisuus- ja vuorovaikutusteoriana, Psykologia 331-332. Viitattu 3/2022. https://docplayer.fi/3675-Transaktioanalyysi-persoonallisuus-ja-vuorovaikutusteoriana.html

Jolkkonen, Jari (2012). Uskosta ja sen terveysvaikutuksista. Viitattu 3/2022. https://www.piispajarijolkkonen.fi/puheet/uskosta-ja-sen-terveysvaikutuksista/

Kuva: Hudson Hintze palvelun Unsplash kautta.

Tagged : / / / / / /

Yliarvioitujen odotusten kupla ja näkemysten tyhjiö

by toimitusKlassikot / Yhteiskunta1 kommentti artikkeliin Yliarvioitujen odotusten kupla ja näkemysten tyhjiö

Olemmeko liian kärsimättömiä lähitulevaisuuden odotusten kanssa, mutta myös liian lyhytjännitteisiä näkemään pitkän aikavälin mahdollisuuksia?

Professori Osmo A. Wiio kirjasi jo kauan sitten tulevaisuutta koskeviin lakeihinsa, että lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Wiion maineikkaat lait käsittelevät viestintää ja teknologian kehitystä tulevaisuudessa. Huumorin sävyttämät lait tuntuvat kokemusperäisesti paikkansa pitäviltä. Mainittu tulevaisuuden arvioinnin laki sopii pähkäiltäväksi myös hallinnon ennakointitoiminnan näkökulmasta. Olen yrittänyt viedä ajatusta eteenpäin ja pohtia, voisiko lakia jotenkin perustella loogisesti. Katsotaan, tuleeko tästä mitään, vai jääkö tämä vain keittiöepistemologiaksi.

Aika on ennakoinnin ja tulevaisuuksien tutkimuksen tärkeä mittari. Myös historiantutkimuksessa aikajana on välttämätön, vaikka nuoli osoittaakin päinvastaiseen suuntaan. Periaatteessa tulevaisuus, kuten historiakin, alkaa heti ennen kuin ehdin kirjoittaa tätä lausetta loppuun. Omassa elämässään ihmiset ennakoivat asioita päivien tai tuntien, jopa minuuttien aikatähtäyksellä. Kuinka ehdin kirjoittaa blogin ennen perjantaita? Ehdinkö bussiin, jos nyt heti lähden?

Käytännössä yhteisöllinen liiketoiminnan, hallinnon tai tieteen ennakointi ja tulevaisuuksien tutkimus alkaa tuntua järkevältä vasta lyhimmillään muutamien kuukausien aikajänteellä. Tämä johtuu ainakin siitä, että ennakoinnin tavoitteena ei pitäisi olla vain tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan myös ehtiä tehdä asioille jotakin, jos tarve vaatii. Suurissa yhteiskunnallisissa asioissa ennakoinnin aikajana ulottuu useimmiten vuosien tai vuosikymmenten päähän tulevaisuuteen. Pitkä aikatähtäys on ominaista esimerkiksi koulutuksen ennakoinnissa, koska viiveet ovat erittäin pitkiä. Jos peruskoulussa opetetaan nuorille tietoja ja taitoja, niiden hyötykäyttö työelämässä tapahtuu vasta 10 tai 15 vuoden kuluttua. Pitäisikin oppia tulevaisuuden asioita, ei tämän päivän asioita.

Maailma on sekä pysyvä että muuttuva. Jotkut asiat pysyvät muuttumattomina, toiset taasen muuttuvat, joko hitaasti tai nopeasti. Menemättä yksityiskohtiin voidaan sanoa, että muutos on jatkuvaa ja keskimäärin tasaista. Kaavamaisesti voidaan ajatella, että jos asiat muuttuvat esimerkiksi tänä vuonna 2020 tietyn määrän, niin vuoden 2021 lopussa muutoksen määrä on kaksinkertaistunut. Kymmenen vuoden päästä on muutoksia kymmenkertainen määrä. Todellisuudessa kehitys ei tietenkään ole tällä tavalla lineaarista.

Edellä kuvattu matemaattinen muutoksen määrä ei luultavasti ole kuitenkaan se, miten me koemme muutoksen ajassa. Tai pikemminkin, miten odotamme muutosten tapahtuvan. Olisiko niin, että kokemuksellinen muutoksen määrä on suuri lähitulevaisuudessa ja pienentyisi mitä kauemmas tulevaisuuteen ajatuksemme etenevät. Tämän voisi järkeillä johtuvan siitä, että lähitulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä ja osaamme hyvin määritellä ja hahmottaa lähitulevaisuuden. Osaamme siis rakentaa odotuksiamme. Sen sijaan kaukainen tulevaisuus on sumea ja hahmoton. Emme osaa sieltä oikein mitään odottaa tai pelätä.

Ristiriita matemaattisen ja kokemuksellisen muutoksen määrän välillä aiheuttaa Wiion lain: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Lähitulevaisuuteen muodostuu katteettomien odotusten kupla. Se voi olla joko optimismia tai pessimismiä, riippuen tarkasteltavasta ilmiöstä. Kaukaisessa tulevaisuudessa valitsee taasen kokemuksellinen tyhjyys ja näkemyksen puute.

Mallia voisi koetella ja testata nykyisen maailman ilmiöillä ja odotuksilla. Jääköön se toiseen kertaan. Yleisesti voisi kuitenkin väittää, että aliarviointi on haitallisempaa tai vaarallisempaa kuin ylireagointi. Lähitulevaisuuden yliarvioinnin hintana on ehkä vain tuhlattuja resursseja, mutta pitkän aikavälin aliarviointi voi johtaa vääriin valintoihin ja virheliikkeisiin, joita ei enää ehditä korjata.

Jukka Vepsäläinen
Erityisasiantuntija, HL, Opetushallitus

etunimi.sukunimi@oph.fi

Twitter: @JukkaVepsalaine

LÄHDE: Wiion tulevaisuuden tekniikan laki

Tagged : / / /

Ääni tulevaisuudesta: pioneerit muutoksen merkkinä

by toimitusYhteiskuntaLeave a Comment on Ääni tulevaisuudesta: pioneerit muutoksen merkkinä

Tulevaisuuksien hahmotteluun on olemassa useita vaihtoehtoja, näkökulmia ja esittämistapoja. Näissä kaikissa on kysymys muutoksesta: minkälainen muutos meitä odottaa ja miten se saavutetaan. Muutoksen ymmärtämistä lähestytään usein heikkojen signaalien ja aiempien kehityskaarien valossa, mutta muutosta voi ennakoida myös konkreettisesti: kokeilemalla ja tekemällä asioita, jotka kumpuavat omista tavoitteista ja missiosta.

Näin ollen tulevaisuutta ei pyritä ymmärtämään vaan siihen suunnataan suoraviivaisesti tekemisen kautta.

Ilmiöiden yleistyminen seuraa yleisesti kehityskaarta, jonka alkupäässä ovat henkilöt, pioneerit, jotka luovat kyseiset asiat tai ottavat ne aivan ensimmäisenä käyttöön. Nämä edelläkävijät ottavat siis ensimmäisen askeleen mahdollisessa muutoksessa.

Pro gradu -tutkimus ”Voices from the future:pioneers as a signal of change” valottaa tulevaisuutta nimenomaan pioneriteetin ja pioneerien näkökulmasta: mitkä ovat edelläkävijän ominaisuudet ja minkälaiset tulevaisuudet isompaa väestömassaa heidän näkemystensä perusteella odottaa.

Tutkimus perustuu henkilökohtaisiin syvähaastatteluihin. Tässä tutkimuksessa vastaajiksi valittiin 11 henkilöä, jotka on tunnistettu edelläkävijöiksi: he pyrkivät muutokseen ja tekevät aktiivisesti oman visionsa mukaisia kokeiluja.

Asenne ja kapasiteetti luovat pioneerin

Ihminen on perusluonteeltaan tulevaisuudentekijä, mutta edelläkävijät ovat omaksuneet seikkailun, hetkessä elämisen ja itsensä toteuttamisen elämänsä perusasetuksiksi. Avoin ja utelias asenne määrittää tulevaisuuden tien raivaamista kaikista eniten.

Haastatteluaineiston perusteella tunnistettiin kaiken kaikkiaan 11 ominaisuutta, jotka kuvaavat pioneriteettiä ja edelläkävijämäistä toimintatapaa.

Pioneriteetin perusta luodaan henkilökohtaisella resilienssillä sekä verkostolla ja karismalla. Edelläkävijän tien alkuvaiheisiin näyttää liittyvän keskimäärin niin isoja haasteita tai niin iso henkilökohtainen kutsumus, että tavalliset valinnat eivät ole mahdollisia. Tällöin on valittava oma polku.

Selviytyminen epäonnistumisista ja yhteiskunnallisesta kitkasta luo sisua, joka vie eteenpäin. Erilaisuus toimii myös majakkana niille, jotka arvostavat omantienkulkijoita ja näin syntyy arvokkaita verkostoja, johon nojata.

“Saksan kielen opettaja sanoi: katsokaa tuota poikaa, on niin nolla kuin olla ja voi, halolla vaan päähän ja kuivumaan. Koulussa epäonnistuminen vahvisti vain omaa polkuani: entistä suuremmalla innolla tein teknisiä juttuja.”*

Pioneerit eivät piilottele alitajunsa ja intuitionsa voimaa. Tämä näkyy osalla henkisyytenä ja kykynä hyödyntää omia aisteja. Rohkea, syvällinen ja merkityksellisyyttä korostava ja omiin reaktioihin nojaava elämäntapa vie uuden äärelle. Kaikki tuntemukset ovat sallittuja ja ne toimivat arvokkaana materiaalina uuden luomisessa.

Pioneriteetin tärkeimpiä ominaisuuksina korostuvat heittäytyminen ja hetkeen tarttuminen. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, uusien asioiden saavuttaminen ei ole tarkkaan mietitty prosessi, vaan siinä toteutuu suunnittelemattomuuden ihme, antautuminen flow-tilalle ja onnistuessaan oikeanlainen ajoitus.

Käytännössä asioita lähestytään ja eteen tulevat ongelmat ratkaistaan kokonaisvaltaisesti yksisilmäisen suorittamisen sijaan. Tällöin tapahtumat johtavat luontevasti toiseen ja todennäköisesti jonnekin aivan muualle, mitä etukäteen oli arvellut. Avainasemassa on oma asenne taipua vallitsevan mahdollisuuden mukaisesti.

”Ei mulla ole visioita, on vaan tää hetki. Pidän hauskaa, teen mikä tuntuu oikealta ja miten maailmasta voisi tulla parempi. Asioiden etenemistä on vaikea todentaa jälkikäteen. Kun pääsee flow’hun, niin asioita vaan tapahtuu.”*

Kun tehdään asioita, joita ei ole olemassa, niin sääntöjä on uskallettava rikkoa. Tämä johtaa omien virheiden hyväksymiseen ja hallittuun anarkiaan. Useimmat edelläkävijät haluavat muuttaa maailmaa radikaalistikin taivutellen sallittujen tekojen rajoja. Tällöin omat valinnat ovat tiedostettuja ja niistä otetaan aidosti vastuu.

”Järjestelmä hyödyntää vastakkainasettelun tarvetta. Teen mitä teen ja ihan sama mitä muut on mieltä. […] Mua on aina sensuroitu läpi mun uran. Sensuuri vaan motivoi, aina löytyy keinot uusille kanaville.” *

Vaikka taistelua omannäköisen elämän puolesta riittää, niin pioneerien tekemistä leimaa seikkailu. On lupa innostua. Tekijän ja hyötyjän vastakkainasettelun sijaan uusia asioita syntyy näkökulman muutoksella ja aidolla heittäytymisellä siihen, mikä itselle tuo iloa. Tällöin kohdatut haasteet ovat osa leikkiä ja mahdottomasta tulee mahdollista. Seikkailun haasteet pysyvät mielessä koko ajan ja joihinkin ongelmiin saatetaan hakea vastauksia vuosikymmenten ajan.

”Koko ikäni oon leikkinyt. Kerran vaihdoin hienon palkinto-Audin kaivinkoneeseen. En tiennyt miten kaivinkone toimii, hyppäsin rattiin. Lapsena maksoin Linnanmäellä pyörimisestä, nyt ihmiset maksoi mulle siitä, että sain pyöriä kaivinkoneella niiden pihalla.”*

Mitä voimme oppia pioneereilta?

Tulevaisuuden muotoutuminen on monimuotoinen yhtälö historian painolastia, tehtyjä suunnitelmia ja yllättäviä tapahtumia. Pioneerien tarinat kertovat sitkeydestä, itseluottamuksesta ja pyrkimyksestä eteenpäin.

Keskeisintä on ymmärtää, että tulevaisuuden tekee aina joku: jos et sinä niin joku muu. Tällöin tulevaisuutta ei tarvitse millään tavalla pelätä. Jokainen polku on joskus alkanut ja näitä ratkaisuja täytyy aktiivisesti hakea, vaikka nykyinen asetelma tuntuisi kuinka kiveen hakatulta tahansa.

Pioneeri on eräänlainen häirikkö, joka pyrkii unohtamaan tämänhetkisen maailman tehdasasetukset niin hyvin kuin mahdollista.

Asioita lähestytään tällöin puhtaalta pöydältä, ilman etukäteisagendaa tai laskelmoitua hyötysuunnitelmaa. Merkityksellinen, sielukas tekeminen nostaa kunnianhimoa terveellä tavalla. Liiallisen mukavuudenhalun ei anneta peitota omien unelmien tavoittelua ja parhaan mahdollisen elämän elämistä. Tällaisen asenteen yleistyminen nostaa yksilön ja yhteisöjen kykyisyyden aivan toisenlaiselle tasolle.

Luovuuskansantuote

Kun ihminen vuonna 2100 herää uuteen päivään, on ympäröivä todellisuus ladattu täyteen luovuutta ja hyvinvointia tukevia elementtejä. Tämä siksi, että erilaisten resursseihin hyödyntämiseen perustuva talousjärjestelmä on jäänyt jo vuosikymmeniä sitten taakse ja tärkeimmäksi kehitysvivuksi on noussut ihmisen kyvykkyys ja uudenluomisen kyky. Tällöin, bruttokansantuotteen sijaan yhteiskuntien avainmittarina toimiikin kansakunnan luovuus- ja uudistumiskykyindeksi.

Luovuutta ja kyvykkyyttä tukevat paitsi henkilökohtaiset valinnat, niin koko ympäröivä yhteiskunta ja ympäristö. Tällöin ei ole enää varaa aineellisiin ja aineettomiin rakenteisiin, jotka eivät palvele ihmisyyden kehitystä. Yksilön on nautittava korkeaa suojaa, jonka turvissa voi edistää luovuutta ilman tarvetta mielistellä vallalla olevia ihanteita.

Tulevaisuudessa kaiken, johon ihmisen katse osuu, on ruokittava mielikuvitusta ja kokeilunhalua sekä fyysistä toimintakykyä.

Esimerkiksi rakentamisen painopiste siirtyy viihtyvyyteen ja ihmisen kokoiseen mittakaavaan, joka sallii jatkuvat pienet muutokset. Ihmisen toiminnasta tulee osa rakennettua ympäristöä ja asuinalueista asukkaitaan ilmentäviä, ainutlaatuisia keitaita.

Asioiden, ihmisten ja rakenteiden kietoutuessa yhteen, syntyy uudenlainen yhteiskunta. Materiaaleja hyödyntävä kiertotalous muuttuu tällöin kiertoyhteiskunnaksi, kun raaka-aineiden lisäksi tiedot, taidot ja osaaminen pistetään laajasti kiertoon.

Kun ihminen on siellä, missä häntä eniten tarvitaan, niin organisaatioiden rajat himmenevät ja poistuvat. Tällöin ihmiskunnalle avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia löytää elämän merkityksellisyyttä ja menestystä.

Reeta Partti

Kirjoittaja on markkinatutkimusmaailmasta ponnistanut futuristi, utopisti ja aktivisti.

Lähteet:

Heinonen, S. & Karjalainen, J. 2019. “Pioneer Analysis as a Futures Research Method for Analysing Transformations.” Teoksessa Anticipation, Agency and Complexity? toim. R. Poli ja M. Valerio, 61-77. Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-030-03623-2_5

Partti, R. 2021. “Voices from the future: pioneers as a signal of change” Pro gradu, Turun yliopisto.

*suora lainaus tutkimushaastatteluista.

Tagged : /

Taiteesta ja tulevaisuuksista

by toimitusTaide / YhteiskuntaLeave a Comment on Taiteesta ja tulevaisuuksista

Futura 1/2021 -lehden julkaisutilaisuus 23.6.2021
Runoksi kiteyttänyt Tuomas Tirkkonen

Olen tieteiden välissä
tutkinko tulevaisuuksia vai musiikkia
miten biisintekijät ennakoivat musiikin muutoksia?

Voimakas prosessi:
Käänsin fokuksen siitä, mitä on ollut ja ei enää ole, siihen,
mitä on tuleva ja ei vielä ole
sävelsin yhteen maalamisen praktiikan 
ja pragmaattisen filosofian 
tekoni suuntavat tulevaan 

Tanssin, pyörin,
helma hulmuaa sumeissa kuvissa kuin animaatiossa
kuplivia kärpäsiä käsissäni, tätäkö on olla kasvi
kokea kehossani, varressani ja lehdissäni
luoda emootion ja kognition yhteistoimintaa

Voimakas prosessi
konerealismin äärellä
Sain takaisin, minkä olin kadottanut
Kokeilevassa artikkelissa tekoälylle annettiin tasa-arvo
Ottaako tekoälyn sovellukset osaa kypsempään keskusteluun
taiteen ja tekoälyn suhteesta?

Taide tuo inhimillisyyttä teknologian maailmaan
läpinäkyvyyttä, osallistumista ja kokemuksia,
jotta ymmärtäisimme, miten asiat toimivat
Se hälventää pelkoja, mystiikan verhoa
takaa paljastuu tulevaisuus, johon voin vaikuttaa

Mekanismit syntyvät vuosisatojen kuluessa 
Kun ajattelutapaa uudistetaan 
toimiala ampuu ehdottomuuden alas
Ehdotusten avulla parannamme järjestelmän sopeutumiskykyä

Taiteella on merkitystä, kuten on todettu
nopeatempoiselle tulevaisuudelle syntyy kontrasti
ajan hidastuessa käsityskyky venyy kuin purukumi
Mielikuvittelemme itsemme mihin vain,
laajennamme piiriä: keitä olemme me, jotka kuvittelemme?

Taiteen avulla ohitamme roolit, joista osallistumisemme

Kirjoitin toiveen science fictionista, 
jossa uhkakuva tulevasta on ihmisten arjesta lähtöisin

–
Runon kirjoittaja Tuomas Tirkkonen on yrittäjä (Tupu Creative) ja fasilitoija, joka hyödyntää taidetta organisaatioiden kehittämisessä.

Tagged : / / / /

Miten nähdä korkeakoulujen Digivisio 2030 -hankkeen tulevaisuuteen?

by toimitusYhteiskunta1 kommentti artikkeliin Miten nähdä korkeakoulujen Digivisio 2030 -hankkeen tulevaisuuteen?

Kirjoittaja: Tapani Martti

Suomen korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 -hanke lupaa tehdä Suomesta joustavan oppimisen mallimaan. Tässä tekstissä pohdin, millä eri tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä korkeakoulujen tulevaisuuksia voisi lähestyä ja mitä vaikutuksia hankkeella on suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja oppimiseen.

Mikä Digivisio 2030 -hanke?

Digivisio on suomalaisten korkeakoulujen yhteinen, Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke. Siinä tuodaan oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön.

Hanke tukee elinikäistä oppimista sekä mahdollistaa pedagogiikan kehittymisen ja korkeakoulujen uudistumisen. ”Vuonna 2030
Suomessa on avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi, joka hyödyttää myös laajasti niin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kuin työelämääkin.” (Lähde: Digivisio)

Tavoite on siis selvillä, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa eri toimijoiden ja koko korkeakoulujärjestelmämme kannalta? Voimme tulevaisuudentutkimuksen työkaluja käyttämällä saada tästä käsityksen. Vaikka varmuutta ei ole, voimme ainakin tunnistaa joitakin mahdollisia tulevaisuuksia ja suunnitella toimintaa pyrkien niistä parhaimpaan.

Toimijat: oppijat, korkeakoulut, OKM, Suomi, muu maailma

Hankkeen tavoitteena on siis tukea oppijoiden oppimista läpi elämän. Hankkeessa toimijana ovat korkeakoulumme, joita on yli kolmekymmentä samojen lakien mukaan toimivaa yksikköä sillä täsmennyksellä, että osa on yliopistoja ja osa ammattikorkeakouluja.

Suoraviivainen tapa nähdä tulevaisuuteen olisi korkeakoulun tulevaisuustaulukon laatiminen. Siinä voi hyödyntää PESTEC-analyysiä, trendejä ja heikkoja signaaleja. Tulevaisuustaulukon pohjalta voisi tuottaa muutaman skenaariokuvauksen jatkotyön pohjaksi. Tässä kuitenkin unohtuisi se, että hankkeen tavoitteissa mainitaan myös avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi. Korkeakoulut muodostavat yhdessä verkoston ja vaikka oppija opiskelisikin tutkintonsa vain yhdessä korkeakoulussa, on hän valinnut opiskelupaikkansa koko verkostosta. Sitä ohjailee Opetus- ja kulttuuriministeriö, vaikka korkeakoulut ovatkin autonomisia yksiköitä.

Näin ollen tulevaisuuden tutkiminen tuleekin mielestäni aloittaa koko korkeakoulujärjestelmän tulevaisuudesta. Sen jälkeen voi edetä tulevaisuudenkuviin yksittäisen korkeakoulun tasolla.

Katse ulos: Mikä on korkeakoulujärjestelmän toimintaympäristön tulevaisuus?

Pehmeä systeemimetodologia on organisaatioiden ja muiden ihmisen rakentamien järjestelmien tulevaisuustyökalu. Siinä huomioidaan paljon hyödyllisiä näkökulmia, mutta pidän sitä kovin raskaana kahdella tasolla tehtävään tarkasteluun.

Korkeakoulujärjestelmän tulevaisuuden tutkimisen lähtökohta on toimintaympäristöä kuvaavien skenaarioiden laatiminen. Työhön soveltuu tulevaisuustaulukkomenetelmä. Muun muassa seuraavat muuttujat ovat kiinnostavia taulukon laadinnassa. Ne kaikki ovat jo itsenään laajoja kokonaisuuksia, joista voisi kirjoittaa erillisiä blogeja tai vaikka kirjan:

  • Tulevaisuuden opiskelijoiden toiveet ja tarpeet siitä, miten opiskelu tapahtuu, esimerkiksi lähiopetus verrattuna etäopiskeluun.
  • Tulevaisuuden työtehtävät ja osaamistarpeet sekä laadullisesti että määrällisesti.
  • Minkälaiset ja kuinka laajat tutkinnot palvelevat parhaiten työelämää jatkossa?
  • Säilyykö korkeakoulutus Suomessa ilmaisena ja riittääkö sen laatu silloin kaikille?
  • Korkeakouluissa tulevina vuosina opiskelevien oppimisvalmiudet verrattuna nykyisin opiskelevien valmiuksiin.
  • Kuinka paljon tarvitaan työelämässä jo toimivien täydennys- ja jatkokoulutusta ja miten se rahoitetaan ja toteutetaan?

Tulevaisuustaulukkomenetelmää laadittaessa huomioidaan myös trendit ja heikot signaalit. Tärkein tähän liittyvä megatrendi on digitalisaatio. Digivisio 2030:ssa vaikuttaa kirjoittamattomana tavoitteena olevan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja siihen kuuluvan maksuttoman koulutuksen säilyminen. Suomen kilpailukyvyn kannalta, skenaariosta riippumatta, on mielestäni erittäin olennaista pystyä järjestämään koulutus mahdollisimman taloudellisesti tehokkaalla tavalla.

Korkeakoulujärjestelmän tulee pyrkiä maksimoimaan osaamisen kehittyminen kulloinkin käytettävissä olevilla varoilla. Tämä siksi, että osaamisen kehittyminen todellakin on investointi yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Uskon, että yllä olevien muuttujien pohjalta laadittavista skenaarioista tulee esiin myös opiskelijoiden erilaisuuden lisääntyminen. Tämä on seurausta koulutettavien nuorten määrän kasvusta ja työelämän yhä lisääntyvästä täydennyskoulutustarpeesta. Tilanteen tekee haastavaksi se, että taloudellisen tehokkuuden parantaminen ja tarjonnan erilaistaminen ovat lähtökohtaisesti ristiriitaisia tavoitteita.

Katse korkeakoulujärjestelmään – tieto on valtaa

Digivision mukaan vuoden 2030 Suomessa on avoin oppimisen ekosysteemi. Tavoitteen toteuttamisen keinoja ei ole kuvattu. Tulevaisuuksia voi tällaisessa tilanteessa tutkia edeltäjäanalyysilla. Vertailukohtaa voisi löytää yritystoiminnan arvoketjuja ja -verkkoja käsittelevästä tutkimuksesta.

Nykytilanteessa korkeakouluja on yli kolmekymmentä, ja arvo- ja alihankintaketjut ovat harvinaisia. Edellä kustannustehokkuusnäkökulmasta esiin tuomani standardointi voi tapahtua myös ekosysteemin sisällä.

Digivisio korostaa yhteistä tietoa ja ”yhteisiä tietoaltaita”. Tällainen standardointi tukee alihankintaketjujen muodostumista ja toimialan sisäisen tehokkuuden parantumista. Kilpailu tehostuu ja usein toimialan rakenne muuttuu hajanaisesta toimijakentästä muutaman ison toimijan suuntaan tai tiiviisiin yhteistyöverkkoihin.

Vertailukohtana voisi olla vaikka ilmailuala, jossa nykyisin on yksittäisiin toimintoihin keskittyneitä alihankkijoita ja lentoyhtiöiden alliansseja. Lipun ostat yhdeltä yhtiöltä, konetta operoi joku toinen, matkustamon henkilökunta on vuokrattu kolmannelta, siivouspalvelut hoitaa alihankkija jne. Samat alihankkijat palvelevat useita lentoyhtiöitä.

Toimintojen keskittämisen ja maantieteellisen hajauttamisen välinen suhde tullee olemaan yksi keskustelunaihe. Samanlaisia oppimismahdollisuuksia haluttaneen jatkossakin tarjota koko maassa, mutta toisaalta samaa yliopistojen perustutkimusta kannattaa keskittää yhteen paikkaan. Ratkaistaanko tämä eri suuntaan vetävien voimien ongelma eriyttämällä opetus ja tutkimus ainakin alemmalla korkeakouluasteella? Ammattikorkeakouluille tämä voisi olla hyvinkin mieluisa ratkaisu.

Yksittäisen korkeakoulun näkökulma

Miten yksittäinen korkeakoulu voi tässä tilanteessa tutkia mahdollisia tulevaisuuksiaan? Sen toimintaympäristö koostuu opiskelijoista, muusta korkeakoulukentästä ja koko korkeakoulujärjestelmän toimintaympäristöstä. Erilaisia mahdollisia tulevaisuudenkuvia paljon.

Opetus- ja kulttuuriministeriön merkitys toiminnan rahoittajana ja rahoituksen perusteiden määrittäjänä on myös olennainen. Hankkeen
edetessä moni asia selkiytyy. Tässä vaiheessa voi kuitenkin tunnistaa joitakin trendejä, valita joitakin toimintaympäristöä kuvaavia skenaarioita ja tehdä SWOT-analyysiä niiden pohjalta. Se auttaa omien
toivottavien tulevaisuuskuvien laatimisessa.

Takaisin korkeakoulujärjestelmään: Mitä oppija saa hankkeesta?

Tässä tekstissä olen keskittynyt korkeakouluihin ja korkeakoulujärjestelmään sekä siihen miten rajallisilla
kansantalouden resursseilla voidaan tarjota koulutus yhä useammille – myös työelämässä toimiville. Esitin joitakin näkemyksiä tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä saatavista tuloksista. Digivisio 2030 -hanke on kuitenkin niin laaja ja ajallisesti pitkä, että siinä on tilaa ja tarvetta vielä moneen tulevaisuusverstaaseen, riskiarvioon, ristivaikutusanalyysiin ja ehkä jopa roolipeliskenaarioon edellä mainittujen menetelmien lisäksi.

Mitä oppija sitten tästä kaikesta hyötyy?

Digivisio 2030 -hankkeen kuvauksessa mainitaan: ”Oppijan hyöty on kehittämisen keskiössä”. Konkreettisina hyötyinä mainitaan mm. digitaalinen pedagogiikka, kehittynyt opintotarjonta ja käyttäjäystävällinen ohjaus. Tulevaisuuden oppijoiden toiveet ja tarpeet on kuitenkin syytä tutkia tulevaisuudentutkimuksen menetelmin. Ilman sitä ei hankekuvauksessa mainittu korkeakoulujen siirtyminen hallinto- ja järjestelmäkeskeisestä ajattelusta yksilön oppimisen erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen ole uskottava.

Kokonaisuutena hankkeen tavoitteet ovat mielestäni erinomaiset ja tarvitsemme sen tuloksia hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi.

Blogissa mainittuihin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiin voi perehtyä esimerkiksi Tulevaisuudentutkimuksen seura ry:n kirjasta Miten tutkimme tulevaisuuksia? ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen
verkkomateriaalista.

Tapani Martti

Kirjoittaja on tulevaisuudentutkimustakin harrastava ikuinen oppija, joka on tähän mennessä ehtinyt tutustua mm. tietotekniikkaan, liiketoiminnan kehittämiseen, kansainväliseen ICT-teollisuuteen, tuotantotalouteen ja ammattikorkeakoulutoimintaan.

Kuva: MetsikGarden from Pixabay.

Tagged : / / /

Työ vai ihminen?

by toimitusYhteiskuntaLeave a Comment on Työ vai ihminen?

Saako työntekijä tulevaisuudessa voida hyvin vai täytyykö hänen valita työn ja oman hyvinvointinsa välillä?

Esitän teille toivottavan tulevaisuuskuvan 2026 osatyökykyiselle mielenterveyskuntoutujalle, taustoittaen hieman nykyistä osatyökykyisten tilannetta.

Joka neljäs työikäisistä arvelee, ettei jaksa työskennellä työeläkeikään saakka

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat työikäisten yleisin kuntoutukseen hakeutumisen syy. Joka neljäs työikäisistä arvelee, ettei jaksa työskennellä työeläkeikään saakka. Suomessa on vajaa 2 miljoonaa työikäistä joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma, ja heistä 600 000 kokee sairauden tai vamman vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa. Heitä kutsutaan osatyökykyisiksi. Heitä ei ole varaa menettää.

Osatyökykyisten työhön pääsyä voisi edistää laki, joka velvoittaisi työnantajia työllistämään osatyökykyisiäkin henkilöitä. Osa-aikatyön mahdollisuudet, joustavat työajat ja työmuodot, kuten etätyö voivat lisätä osa-työkykyistenkin halukkuutta ottaa osaa työelämään. Toimintakyvyn tukeminen, työhön paluu, työssä jatkaminen, sekä terveelliset ja turvalliset työolot ovat lähitulevaisuudessa Sosiaali- ja terveysministeriön strategian keskeisiä tavoitteita.

Tulevaisuuskuva 2026: Miten Heidin työllisyyden käy?

Heidi tekee töitä terveysalalla, jossa on otettu runsain määrin käyttöön etävastaanotot. Heidi on saanut työhönsä perehdytystä ja it-tukihenkilön päivystävän tuen. Heidi on eronnut hiljattain ja hänen lapsensa ovat muuttamassa omilleen. Heidin työkaverit ovat huomanneet Heidin olevan tavanomaista hiljaisempi, väsyneempi ja vetäytyvämpi. Heidin työkaverit kutsuvat Heidin mukaan lounas- ja kahvitauoille ja kysyvät hänen kuulumisiaan. Myös Heidin esimies käy lounaalla viikoittain Heidin työtiimin kanssa ja kysyy, voiko hän olla avuksi työhön liittyvissä asioissa. Heidi toteaa olevansa todella väsynyt ja psyykkisesti kuormittunut johtuen muutoksista perhe-elämässä. Heidi on tehnyt huomion, että kuormittuneisuus on kasautunut hiljalleen noin vuoden kuluessa. 

Heidille ehdotetaan, että hänen työaikaansa voidaan väliaikaisesti keventää puoleen. Heidille ei suositella kokopäiväistä sairaslomaa. Heidille ehdotetaan, että hän voi tehdä töitä kotoa käsin ainakin yhtenä päivänä viikossa ja hän voi valita työaikansa joustavasti klo 07-21 välillä. Tiimissä keskustellaan, onko joitakin yksittäisiä työtehtäviä, joita Heidi voisi jonkun työkaverinsa kanssa vaihtaa päikseen.

Heidille tarjotaan edelleen päivittäisiä keskustelutaukoja joko työpaikalla tai etäyhteyden kautta, silloinkin, kun hän tekisi töitä kotoa käsin tai olisi kyseisen päivän työvapaalla. Työporukka kokoontuu joka kuukauden viimeinen keskiviikko yhteiseen ja yhdessä valittuun virkistysiltapäivään. Virkistysiltapäivään saa osallistua, vaikka henkilö olisi sairaslomalla tai on töissä, mutta ei ole saavuttanut deadlineja tehtävissään. 

Heidin työnantaja on varmistanut, että viikon kuluessa huolen esille tuomisesta Heidille tarjotaan lääkäriaika ja sen lisäksi mahdollisuutta saada terapeuttista keskustelutukea. Heidi saa valita, haluaako hän keskustella asioistaan yksilövastaanotoilla vai ryhmässä ja molemmissa kuntoutusvaihtoehdoissa on vapautena valita lähi- tai etämahdollisuus.

Keskustelutukea on tarjolla ensimmäisen sopimuksen myötä viidestä kymmeneen kertaa. Heidin esimies on Heidiin yhteydessä kahden viikon välein ja kysyy, miltä työjärjestelyt ovat tuntuneet ja onko Heidillä halua muuttaa niitä suuntaan tai toiseen. Esimies kertoo arvostavansa Heidin työpanosta ja myös hänen hyvinvointiaan työajan ulkopuolella. Esimies toivottaa Heidin tervetulleeksi takaisin kokoaikatyön pariin, mikäli Heidi kokee voimavarojensa karttuvan.

Heidi, esimies ja Heidiä hoitava yhteistyötaho ovat sopineet yhteiset merkit siitä, milloin Heidi voi tehdä lisää töitä tai milloin työmäärää vähennetään. Heidin tapauksessa seurataan mm. yöunen määrää, migreenin saamista lievempioireiseksi ja Heidin mielialaa kyselyasteikolla mitattuna. 

Työkaverit ovat kertoneet Heidille yhteisinä taukohetkinä, että heilläkin on ollut ajanjaksoja, jolloin he ovat olleet surullisia ja että he ymmärtävät Heidin nyt tarvitsevan aikaa kerätäkseen voimavaroja. Heidiä ei nimitellä, hänelle ei pyöritellä silmiä, häntä ei suljeta keskustelujen ulkopuolelle ja hänen ei tarvitse hävetä vointiaan. Työkaverit rohkaisevat Heidiä ja sanovat uskovansa siihen, että Heidi on edelleen hyvä ammatissaan ja että he arvostavat Heidin työpanosta. 

Tulevaisuuskuva 2026: Joustavammat osa-aikatyön mahdollisuudet

Heidi pohtii, miten hänen työllisyytensä kanssa käy: jääkö hän osa-aikaiseksi työntekijäksi vai palaako hän joskus kokoaikatyöhön. Heidin ei kuitenkaan tarvitse stressata osa-aikaisuudestaan siitä näkökulmasta, että työnantajalle tulisi kalliimmaksi pitää palkkalistoillaan kahta osa-aikaista, kuin yhtä kokoaikaista työntekijää. Suomen lait, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät sekä vakuutusyhtiön toimintaan liittyvät päätökset mahdollistavat osa-aikatyön siten, että työnantajien on mahdollista palkata halutessaan yhden kokoaikaisen työntekijän sijaan kaksi osa-aikaista työntekijää, ja toimia näin kaikkien, ei vain yhden poikkeuksen kohdalla. 

Näin työllisyys saadaan nousuun, ihmisten osallistuneisuus yhteiskuntaan lisääntyy ja useammat ihmiset kykenevät pitämään itsestään taloudellisesti huolta. Näin ollen myös hyvinvointi lisääntyy niillä työntekijöillä, jotka ovat aiemmin arvelleet, että he eivät jaksa tehdä töitä eläkeikään saakka. Työikäisten jaksaminen kohenee ja itsestä huolehtimiseen jää aikaa. Hyvinvointi toteutuu näin ollen paremmin sekä niiden kohdalla, jotka toivovat pääsevänsä työnsyrjään kiinni, että niiden kohdalla, jotka ovat halukkaita vähentämään työtunteja oman hyvinvointinsa vuoksi.

Olisiko tämä sellainen tulevaisuus, jossa sinä haluaisit elää? Mikä estää toteuttamasta tätä jo nyt? Entä mitä tarvitaan, jotta toimisimme enemmän tämän tulevaisuuskuvan toteuttamiseksi? Mitä hyötyä tämän tulevaisuuskuvan toteuttamisesta olisi Heidin kaltaisille yksilöille, työnantajille tai koko yhteiskunnalle?

Lähteisiin on viitattu 16.2.2021

Kelan kuntoutustilastot 2019, 31-32

Säkkinen & co: Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2019, s.222, THL 

Soste 2021: ”Osatyökykyiset ovat merkittävä työvoimapotentiaali“

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu: ”Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2030”

Kirjoittaja S. Mäkelä on työkyvyn asiantuntija.

Kuva: S. Mäkelä

Tagged : / / /

Framtiden är vår

by toimitusUncategorizedLeave a Comment on Framtiden är vår

“Framtiden beror på vad vi gör idag”. Så sa Mahatma Gandhi för över hundra år sedan, men påståendet stämmer även idag. Detta gäller inte bara på individnivå, utan också samhälleligt.

Vi är alla en del av samhället och är således också en del av hurudant det är. Våra handlingar och val skapar den framtid och det samhälle vi kommer att leva i. Även om en människa ensam inte har så stor kraft att påverka, är varje liten människa en del av de 7,8 miljarder människor som tillsammans skapar framtiden. Ingen är för liten för att påverka, ingen röst är för svag för att den tillsammans med andra röster inte skulle bli hörd. Tillsammans kan vi få till den förändring vi vill se i världen, om det så handlar om klimatförändring, ojämlikhet, hungersnöd eller ozonskiktet. 

Det finns många sätt att påverka samhället. I de flesta länder kan man rösta, sprida budskap om orättvisor och ordna demonstrationer. Man kan också gå med i olika organisationer och föreningar för att få hjälp på traven och erfarenhet av påverkning. Förändring i samhället är något vi gör tillsammans, men vi kan även på individnivå förbättra världen. Våra konsumtionsvanor spelar en stor roll. Genom att köpa ansvarsfullt ger du ditt stöd till en hållbar produktion och hjälper världen att bli en bättre plats. Detta istället för att köpa varor som är producerade på klimatets bekostnad i omänskliga förhållanden. 

Var och en påverkar samhället med sina värderingar och handlingar, vi alla är med och skapar framtiden. Om du inte är nöjd med den värld du lever i, se till att kommande generationer inte behöver uppleva samma missnöje. Framtiden beror på vad vi gör idag, så börja påverka idag!

Skribenterna Linnea Parkatti & Joanna Slama studerar vid gymnasiet Katedralskolan i Åbo

Tagged : /