Heikko signaali – Kohinaa vai ensikosketus merkittävästä muutoksesta?

Miksi tulevaisuuden ennakointi on niin vaikeaa? Vaikean ennakoinnista tekevät trendien ulkopuoliset muutosvoimat, kuten heikot signaalit ja villit kortit, jotka yllättävyydellään ja voimallaan voivat murtaa trendin suunnan. Keskityn tässä tekstissä heikkoihin signaaleihin.

Minä ja heikot signaalit

Olen tulevaisuudentutkija, mutta kaikki tulevaisuudentutkimuksen käsitteet eivät ole olleet helppoja minullekaan. Yksi vaikeimmista käsitteistä minulle on ollut heikko signaali. Teoriassa se on helppo: heikko signaali on nimensä mukaisesti nykyhetkessä näkyvä ensimmäinen merkki mahdollisesta tulevaisuuden muutoksesta. Kielikuvana voisi ajatella, että se on pieni valon pilkahdus pimeässä maisemassa. Niin pieni, että ei ole ihan varma, näkikö valon vai ei, tai mikä valon aiheutti. Nykyhetkessä heikon signaalin tunnistaminen on mielestäni hyvin vaikeaa. Jälkikäteen on helppoa viisastella ja todeta, oliko ilmiö heikko signaali vai ei.

Luin viime syksynä Johanna Vehkoon kirjan Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioilla. Kirja kertoo nimensä mukaisesti autiopaikoista, jotka ovat olleet aiemmin eloisia yhteisöjä, mutta eri syistä teollinen toiminta paikoilla on päättynyt. Vehkoo pohtii kirjassaan: ”Mitä tulee teollisen ajan jälkeen?” Kohteina ovat esimerkiksi Otamäen vanha kaivosalue Kainuussa; Doelin kylä Belgiassa, joka on jäämässä Antwerpenin sataman alle ja Neuvostoliiton kaivoskaupunki Pyramiden Huippuvuorilla. Vehkoo kuvaa kirjan johdannossa, että yksi kirjaa inspiroinut tieteenala on tulevaisuudentutkimus. Tämä näkökulma lisäsi kiinnostustani kirjaan. Ihmettelin, jos kirja kertoo menneisyyden kukoistuksesta, miten kirja voisi olla tulevaisuudentutkimusta? Vehkoo osoittaa kirjassaan mielenkiintoisesti ja hyvin konkreettisesti, että heikon signaalin ei tarvitse olla jotain pientä. Heikko signaali voi olla myös kokonaisen kaupungin hiljeneminen.  

Kuvassa kirjan Johanna Vehkoo Autiopaikoilla: Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille kansi. Taustalla näkyy rakennuksen rauniota ja vihreitä puita.

Kuva 1 Pyöräilin Vehkoon kirjan kanssa lähimetsään, jossa tiesin olevan raunion. Kuka on asunut näissä raunioissa?

Minulle on jäänyt mieleen kaksi esimerkkiä heikoista signaaleista. Ensimmäinen liittyy muotiin. Muodin uusia trendejä kuulemma tarkkaillaan suurkaupungeissa. Tällöin bongaillaan poikkeavia pukeutumistapoja ihmisvilinästä ja näistä havainnoista työstetään uusia muotitrendejä. Toinen kuulemani esimerkki on Olli Hietaselta, joka on Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos ja tulevaisuudentutkimuksen ohella myös aktiivinen luontokuvaaja. Lintujen pesimisalueiden laajeneminen etenee heikon signaalin lailla. Ensiksi Suomen etelärannikolla havaitaan yksittäinen uusi lintu. Seuraavaksi havaitaan yksittäinen pesivä pari. Pian nähdäänkin jo useampi yksilö Suomessa.

Mikä on heikko signaali?

Hollantilaiset tutkijat Barbara L. van Veen ja J. Roland Ortt ovat tutkineet heikon signaalin käsitettä. He kertovat käsitteen taustaksi erityisesti 1970-luvun öljykriisit, jotka pääsivät yllättämään ihmiset housut kintuista. Van Veenin ja Orttin mukaan kriisejä seurannut öljyn hinnan kallistuminen ja että sen sai aikaan vain muutama kehittyvä maa, toi tarpeen paremmalle muutosten ennakoinnille. Tästä syystä nykyään tulevaisuuden ennakoinnissa ei luoteta nykytrendien jatkuvan samanlaisina myös tulevaisuudessa.

Tutkijoiden mukaan heikkojen signaalien tunnistamisprosessi koostuu kolmesta vaiheesta (kuva 2). Ensimmäinen on signaalin havaitseminen. Tämä tarkoittaa yllä mainitsemaani esimerkkiä valon pilkahduksesta pimeässä. Toinen vaihe on signaalin tulkinta. Tässä vaiheessa havaitsijan pitäisi tulkita oikein, mitä signaali tarkoittaa. Pimeässä valonpilkahdus voi olla esimerkiksi ensihavainto vastaantulevasta tai pysähtyneestä autosta. Prosessin kolmas vaihe on toiminta signaalin perusteella. Jos valonpilkahdus on tulkittu oikein, on siirrytty tien reunaan, jotta ei jää liikkuvan auton alle. Heikkojen signaalien tunnistamisen kannalta prosessissa on tärkeää huomata, että heikko signaali voi tulla ”hylätyksi” prosessin jokaisessa vaiheessa, jota kuvastaa kuvan katkoviivainen nuoli kuvan alareunasta pois. Hylkääminen tässä tarkoittaa jotain seuraavista: Emme huomaa signaalia ollenkaan, voimme tulkita sen väärin tai reagoimme siihen väärin.  

Kuva 2 Heikon signaalin tulkintaprosessi (muokatu van Veen & Ortt 2021)

Artikkelissa van Veen ja Ortt myös osoittivat, että heikko signaali ei ole vain tulevaisuudentutkimuksen käsite. He itse asiassa lähestyivät käsitettä erityisesti ylimmän johdon päätöksenteon näkökulmasta. Heidän tavoitteenansa oli analysoida artikkelissaan käsitteen määritelmiä neljällä eri tieteenalalla: ennakointi, informaatiotekniikka, yrittäjyys ja strategiat. Heillä on lähtökohtanaan 66 tutkimusartikkeleissa esiintyvää määritelmää ja klusterianalyysin perusteella he päätyvät tähän määritelmään (kirjoittajan vapaa suomennos):

Heikko signaali on strategisen ilmiön havaitseminen ympäristöstä, joka tulee havaitsijan toimialan ulkopuolelta.

Mielestäni tässä määritelmässä on olennaista havaitsijan toimialan ulkopuoli. Muutoksia omalla toimialalla ja lähipiirissä on usein suhteellisen helppoa havaita. Tutkin itse vastuullista liiketoimintaa ja tällä hetkellä on paljon positiivisia muutosvoimia tukemassa vastuullista kehitystä (esimerkiksi EU:n monet lakihankkeet, tutkijoiden kohtuutalouspohdinnat ja ilmastokokouksen päätös fossiilisista polttoaineista luopumisesta). Mutta mitä heikkoja signaaleja ilmenee oman kuplan ulkopuolella? Esimerkiksi miten tekoälyn kehittyminen voi kirittää yritysten vastuullisuutta?

Tulevaisuudentutkimus ennakoi tulevia muutoksia

Tulevaisuudentutkimuksella voidaan nähdä olevan kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan tulevaisuutta vaan kuvaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia eli vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Esimerkiksi tulevaisuuskuvien kautta voidaan kuvata vaihtoisia tulevaisuuksia ja näin tehdä niitä konkreettisiksi. Pohdin tulevaisuuskuvien käsitettä aiemmin tekstissä (linkki tekstiin). Toiseksi tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on kehittää tulevaisuuden ennakointikykyä. Ideaali tästä näkökulmasta olisi, että ennakoimme muutoksia ja tarvittavia toimintatapoja niin, ettei muutostilanteessa tarvitse paniikissa reagoida.

Tulevaisuudentutkimuksessa aktiivisesti tunnistetaan muutostrendejä ja globaaleja megatrendejä. Suomessa tätä työtä tekee Sitra. Tämän vuoden alussa Sitra (2023) päivitti megatrendilistansa viiteen: Luonnon kantokyky murenee, Hyvinvoinnin haasteet kasvavat, Demokratian kamppailu kovenee, Kilpailu digivallasta kiihtyy ja Talouden perusta rakoilee. Tulevaisuudentutkimus ja ennakointi olisi helppoa tai jopa ennustaminen olisi mahdollista, jos voisimme olla varmoja, että tulevaisuuteen vaikuttavat vain tasaisesti jatkuvat, nykyiset muutostrendit. Tulevaisuuteen vaikuttavat myös heikot signaalit ja villit kortit. Ne aiheuttavat trendeihin epäjatkuvuutta joko vahvistamalla, heikentämällä tai kokonaan muuttamalla muutoksen suuntaa. Näiden muutosvoima tekee niistä mielenkiintoisia ja tärkeitä tutkimuskohteita.

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tulevaisuudentutkimuksessa Marileenaa kiehtoo erityisesti tulevaisuuskuvien käsite.

Linkit:

Sitra. 2023 Megatrendit. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/#tiivistelma

van Veen, B. L., & Ortt, J. R. 2021. Unifying weak signals definitions to improve construct understanding. Futures134, 102837. Linkki artikkeliin. Artikkeli on saatavissa vapaasti.

Johanna Vehkoo. 2013. Autiopaikoilla. Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille. Teos.

Tagged :

Miten tutkitaan asioita, joita ei ole koskaan aikaisemmin tutkittu?

Kirjoittaja: Timo Sneck

Kuvan lähde: Tarja Lang

Haaste tulee eteen aina innovaatiohakuisessa toiminnassa. Futurologian isäksi nimetyn Ossip K. Flechtheimin määritelmän mukaan futurologiassa ensin ennakoidaan tulevat ongelmat ja sitten kehitetään niiden synnyn estävät ratkaisut. Siis tutkitaan asioita, joita ei ole aikaisemmin tutkittu ja luodaan puuttuvaa tulevaisuustietoa.

Innovaatiohakuinen kasvu Suomessa

Suomessa suurin ongelma on väestön väheneminen alenevan syntyvyyden vuoksi ja samanaikainen työvoiman määrän väheneminen. Tarvitaan työn tuottavuuden noston edellyttämän osaamisen ennakoivaa koulutusta. Tavoitteena on luoda katkottomia työuria yrityksiin, jotka ovat kykeneviä innovaatiohakuiseen tuottavuuden kasvuun. Samanaikaisesti pitää henkilöstön työn tuottavuutta nostaa.

Tämä innovaatiohakuinen kasvu edellyttää henkilöstön jatkuvaa kouluttamista työn ohessa. Tähän liittyen VTT:llä opastettiin jo 1980-luvulla 20–30 tutkijaa eräällä kurssilla tutkimaan ja kehittämään päättelyrakenteita, joilla kehitetään ratkaisuvaihtoehtoja haasteisiin, joita ei aikaisemmin ole tutkittu. Näin luodaan ”puuttuvaa tulevaisuustietoa”. Tein väitöskirjani suurelta osin tältä perustalta viemällä läpi useita tapausesimerkkejä.

Nyt eräs tärkeimmistä tosielämää parantavista tapausesimerkeistä olisi luoda toimintamalli liiketoiminnan ja työn tuottavuuden samanaikaisesta nostamisesta. Parhaita valmiusasteita tällaiselle kokeilulle löytyy Kemissä. Siellä on äkillisen rakennemuutoksen purkamisen yhteydessä luotu yrityksiä ja niiden työntekijöitä yhdistävä työllisyyden yhteispalvelu Pointti. Tämän tehostamiseksi SitraLab3 yhteydessä kehitettiin periaateratkaisuksi InnoOhry (Innovaatiotoiminnan ohjausryhmä) varmistamaan innovaatiohakuisille yrityksille tarvittavien innovaatioiden saanti. Sen toiminnan aloitusta testattiin SitraLab4 yhteydessä. TutuHesan henkilöstö on osallistunut SitraLab toimintaan Kemin tukena.

Kiertotalouden ankkuriyritys

Muutaman vuoden kuluttua Infinited Fiber Company (IFC) on käynnistämässä Kemiin jätetekstiileistä Infinna™ -kuiduksi jalostavan tehtaan, joka toimii samalla kiertotalouden ankkuritehtaana. Perinteisessä lineaarisessa arvoketjussa on selkeä yritysten välinen suhde, jossa yritys myy alihankkijana tuotantonsa valmistavalle yritykselle, joka jalostaa tästä lopputuotteen. Tällöin voidaan puhua ketjun kärkiyrityksestä. Kiertotalouden sirkulaarisessa arvoketjussa ei ole kärkiyritystä, vaan tuotannon koon perustana on ankkuriyritysten kapasiteetti ja ketjun seuraavien arvontuottajayritysten kyky ylläpitää loppukäyttäjille sopivien tuotteiden jatkuvaa kehittämistä.

Sirkulaarisen ketjun jatko tästä on tutkimatonta aluetta. Kemissä luodaan käsitystä niistä osaamisista, jotka IFC:n uusiokuitujen markkinoille tullessa kiertotalousketjun seuraavien arvontuottajien henkilöstön on hallittava. Näin päästään käynnissä olevassa kokeilussa keskittymään tekstiilialan kiertotalousketjun tarvittavien osaamisten kouluttamiseen Kemissä. TutuHesan tilaisuudessa 24.10.2023 Omnian tutkimuspäällikkö Tarja Lang luonnehti tilannetta seuraavasti: “Kun vielä ei tiedetä, mitä osaamista tekstiilialan kiertotalouden työntekijöiltä vaaditaan, niin ei voida tietää, mitä tulevaisuudessa pitää kouluttaa ja miten koulutus pitäisi järjestää.” Kiertotalousketjun määrittäminen on täysin kesken siihen asti, kunnes opetustoimi osataan toteuttaa oikein.

Kemissä ollaan aloittamassa sirkulaarisen tekstiilialan kiertotalousketjun alkuvaiheen yritysten toiminnan ja osaamistarpeiden määrittelyä. Sen rinnalle voi ottaa muita alueita kehittelykohteiksi Kemin valmiuksien perustalta. Kemin Pointti kehitti Kemin äkillisen rakennemuutoksen hankkeessa menettelytavan, jossa ratkaistaan myös katkottoman työuran haasteita. Tällä hetkellä on motivoitava henkilöstö tulevaisuudessa tapahtuvaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuuden samanaikaiseen nostoon. Tämä on mahdollista vain järjestelyillä, joilla tarvittava koulutus toteutetaan oikeaan aikaan innovatiivisten ratkaisujen käyttöön ottavien yritysten kanssa.

Miksi näin on? Vain yritys voi tietää, milloin innovatiiviset ratkaisut ovat kypsiä markkinoille eli kiertotalousketjun tiettyyn arvontuottoketjun vaiheeseen. Tämä ei ole mahdollista, ellei henkilöstölle ole opetettu tuolloin tarvittavia taitoja. Kemi-pilotin avulla voidaan lisätä ”elinikäisen koulutuksen muotoja” innovaatiohakuisen kasvun edellyttämien taitojen tuottamiselle. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (JOTPA) on organisaationa tällä hetkellä käytännössä mahdotonta osallistua koulutuksen toteutukseen, kun kilpailun takia innovaatioita ei voida avata muille näkyviksi.

Kohti jatkuvaa osaamisen kehittämistä

Sosiaalipolitiikan täyskäännös syntyy kouluttamalla innovaatiohakuisten kasvuyritysten henkilöstöä uusien osaamisten hallintaan. Tämä onnistuu vain niin, että yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuudet nousevat samanaikaisesti. Työvoimapulan takia yritysten toiminnan laajeneminen ja tuottavuuden kasvu voivat pääsiassa toteutua vain yrityksissä olemassa olevan henkilöstön osaamisen kehittämisen kautta. Tämä edellyttää erityisesti kiertotaloudessa avointa innovaatioalustaa, joka osoittaa kaikkien sirkulaariseen arvontuottoketjuun kuuluville ne taidot, jotka kunkin vaiheen yrityksen on hallittava oman ja muiden vaiheiden yritysten ja sitä kautta kokonaisuuden toiminnan tehostamiseksi.

Kuvattu askel poistaa pulaa erityisosaamisesta, joka tarvitaan tulevaisuuden ammateissa. Nykyisillä keinoilla suurta osaa työttömistä ei kyetä pysyvästi palauttamaan työelämään. Tätä varten on kehitetty urakone, joka ohjaa työntekijää valitsemaan sopivimman työtehtävän, jonka rekrytointivaatimukset ovat mielekkään opiskelun avulla saavutettavissa. Yksittäinen kunta tai alue ei kykene koulutusta ennalta järjestämään. Sitä varten ensimmäinen vaihe on korvata esim. työ- ja elinkeinoministeriön toimialakohtaiset raportit Ketjuräätälöintikoneella, jossa on koko ajan päivittyvät koulutusohjelmat. Kone on ideoitu räätälöimään ja kytkemään toisiinsa työvoiman kysynnän edellyttämät taidot ja erilaisista tehtävistä työttömiksi jääneille sopivimmat valintavaihtoehdot koulutusohjelmineen. Näin voidaan kehittää henkilökohtainen koulutusohjelma, jonka suorittamalla työtön täyttää sopivan rekrytoivan yrityksen edellyttämät kyvykkyydet.

Tulevaisuudessa ammattien sijasta puhutaan toisiinsa sopivista osaamismoduuleista, jotka vaihtoehtoisissa työtehtävissä on osattava. Jos esimerkiksi JOTPAlle valmisteltaisiin kuvattu Ketjuräätälöintikone, se voisi laajentaa nykyistä rooliaan työelämäpalvelijana luoden myös reaaliaikaisen digitaalisen tietovarannon. Tällöin toisen asteen oppilaitokset sekä lukiot voisivat urakoneen avulla ohjata työelämään siirtyviä opiskelijoita näkemään katkottoman työuran ylläpidon rakenteet Ketjuräätälöintikoneen avulla.

Kaupunki- ja aluetason InnoOhryt hankkivat tietoa, jota tarvitaan sellaisen ”elinvoiman yhteiskehittämiseen”, jolla lähitulevaisuudessa voidaan edetä kansantalouden kasvun ja kestokyvyn nostamiseen. Erilaisten innovaatio- ja koulutusekosysteemien yhteistoiminnalla innovaatiohakuinen kasvu voidaan toteuttaa eri alojen kiertotalousjärjestelmien ylösajossa.

Innovaatiohakuinen kasvu ja katkottomien työurien kehittäminen kiertotalousjärjestelmässä edellyttää InnoOhryn toimintaa, jossa yritykset, niiden henkilöstö sekä kouluttajat kykenevät yhteistyöhön. TutuHesan tuella Kemiin muotoillaan ankkuriyrityksen varaan rakentuvaa tekstiilialan kiertotalouden arvontuottoketjua erityisesti koulutustarpeiden osalta. Infinited Fiber Companyn lisäksi samaa ajattelutapaa harkitaan vihreän siirtymän ja uusiutuvan energian osalta.

Flechtheimin mukaan näin on määritelty täsmällisesti ne toiminnot, jotka tarvitaan kriittisen haasteen, katkottoman työuran luontiin tekstiilialan kiertotaloudessa ratkaisemiseksi.

Linkit

Lue lisää Kemin ÄRM -toiminnasta https://www.kemi.fi/tyo-ja-yrittaminen/akillinen-rakennemuutos/

Lue lisää Omnian SusTexEdu-hankkeesta https://www.omnia.fi/hankkeet/sustexedu

Kirjoittaja

Timo Sneck on professori emeritus (Innovatiiviset yritys ja elinkeinorakenteet), joka on kehittänyt väitöskirjassaan Ossip K. Flechtheimin futurologian perusajatuksesta (ensin on ennakoitava tulevaisuuden uhkakuvat ja sitten on kehitettävä valmiudet selvitä niistä) tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman. Blogi kuvaa tällä otteella työskentelyä.

Tagged : / /

Tulevaisuuskuvat kuvaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Kävin syyslomalla Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa. Siellä oli lokakuussa auennut Emma Helteen, Tamara Piilolan ja Pia Sirénin Tulevaisuuden puutarha. Innostuin nimen perusteella tutustumaan näyttelyyn – olenhan tulevaisuudentutkija. Shokeerauduin, kun liukuovet aukesivat. Tulevaisuuden puutarha oli rakennustelineitä ja vihreän eri sävyisiä rakennuspeitteitä. Näistä oli muotoiltu tulevaisuuden puutarha, sen puut ja pensaat. Näky oli todella vaikuuttava. En halua, että tämä on minun tulevaisuuteni puutarha.

Toisinaan tulevaisuuden mahdollisuuksia on vaikeaa hahmottaa. Taide voi konkreettisesti havainnollistaa tulevaisuutta. Näin olen sanonut opiskelijoilleni, kun opetan tulevaisuudentutkimuksen luovia menetelmiä. Taide voi tuoda tulevaisuuden käsinkoskeltavaksi tai muilla aisteilla havaittavaksi. Tulevaisuuden puutarha -näyttely havainnollisti tämän hyvin. Taiteen mahdollisuuksia tulevaisuudentutkimuksessa on tässä blogissa avannut Katariina Kantola monesta näkökulmasta. Itse käytän tätä näyttelyä (huterana) aasinsiltana tulevaisuuskuvien käsitteeseen.

Tulevaisuuskuvat luotaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia

Tulevaisuuskuva on yksilön tai yhteisön ajatuskokonaisuus tulevaisuudesta. Se voi olla abstrakti idea tai yksityiskohtainen kuvaus siitä, millainen maailma, yhteiskunta tai alue voisi olla vuosien, vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen päästä. Tulevaisuuskuva ei ole tarkka ennustus tulevaisuudesta, vaan pikemminkin se on työkalu, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään, suunnittelemaan ja valmistautumaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tulevaisuuskuvissa siis avataan tulevaisuuden eri vaihtoehtoja näkyviksi.

Tulevaisuuskuva on myös hyvin henkilökohtainen ilmiö. Jokaisella meistä on jonkinlainen ajatus tulevaisuudesta – käsittelee se sitten ensi talvea tai seuraavaa kesää ja sen suunnittelua. Usein tulevaisuuskuvia kuvataan joustaviksi ja muuttuviksi – muuttuvat olosuhteet saavat meidät muuttamaan suunnitelmia ja jopa haaveitamme. Henkilökohtaiset tulevaisuuskuvat voivat käsitellä niin omaa taloudellista tilannetta kuin myös sotilaallista kriisiä lähialueilla.

Tulevaisuuskuvat voivat olla mahdollisia, todennäköisiä, toivottavia tai ei-toivottavia. Toivottavat tulevaisuuskuvat voidaan nähdä utopian kaltaisina kuvauksina. Termillä viitataan Thomas Moren teokseen Utopia. Ei-toivottavia tulevaisuuskuvia puolestaan voidaan kutsua dystopioiksi, jotka ovat varsin suosittuja teemoja elokuvissa ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi ilmastodystopioita on ilmestynyt paljon viime aikoina.

Tulevaisuuskuvat vastuullisen liiketoiminnan tutkimuksessa

Olen itse käyttänyt jonkin verran tulevaisuuskuvien käsitettä tutkimuksessa. Olen tutkinut esimerkiksi tulevaisuuskuvia hakkeen käytössä energialähteenä, kiertotaloudessa ja vastuullisessa laivanrakentamisessa. Tulevaisuuskuvien tarkoituksena on ollut yhtäältä jäsentää tutkimusaineistoa ja haastateltavien ajatuksia, pelkoja ja toiveita tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvat ovat usein tekstimuotoisia pysäytyskuvia, tarinoita tulevaisuudesta.

Toisaalta kuvien tarkoituksena on ollut myös herättää keskustelua aihepiirin tulevaisuudesta. Millaisia odotuksia ja pelkoja tulevaisuuteen liittyy? Onko joku esitetyistä tulevaisuuskuvista tavoiteltava tulevaisuus? Millaisia toimia se toteutuakseen meiltä edellyttää? Tai käännettynä, onko joku tulevaisuuskuva sellainen, mihin emme halua tulevaisuudessa päätyä?

Usein kuvallinen ilmaisu havainnollistaa tarinaa tehokkaasti. Esittelimme tutkijakollegani Maili Marjamaan kanssa kiertotalouden tulevaisuuskuvia monissa tilaisuuksissa. Esityksissä ja posterissa käytimme havainnollistuksena valokuvia. Usein katsojat peittivät kädellään dystooppisen tulevaisuuden kuvan ja sanoivat: “En halua päätyä tuohon tulevaisuuteen.” Reaktio oli siis täysin sama kuin minulla Malvan näyttelyssä.

Millainen on sinun tulevaisuuskuvasi?

Ei ole yhdentekevää, millainen on sinun henkilökohtainen tulevaisuuskuvasi. Dystooppiset tulevaisuuskuvat voivat ahdistaa ja passivoida. Utooppiset tulevaisuuskuvat voivat puolestaan innostaa toimintaan. Muistathan, että tulevaisuus tehdään tämän päivän toimilla: voimme itse vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus on.

Valokuva Malvan näyttelystä Tulevaisuuden puutarha. Kuvassa "puutarha" on luotu rakennustelineistä ja vihreistä pressuista.

Kuva 1 Pia Sirénin installaatio tulevaisuuden viheralueesta (osana Tulevaisuuden puutarha -näyttelyä Malvassa), kuvaaja Marileena Mäkelä 2023.

Onko kuvassa tulevaisuuden puisto vai vaan nykyhetken dystopia tulevaisuudesta?

Linkit

Helteen, Piilolan ja Sirénin Tulevaisuuden puutarha -näyttely on auki Lauden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa 3.3.2024 asti. Lisätietoja: https://www.malvamuseo.fi/nayttelyt/tulevaisuuden-puutarha/

Lue lisää tulevaisuuskuvista esimerkiksi kirjaluvusta: Mäkelä, M., Karjalainen, J., Parkkinen, M. 2022. Tulevaisuuskuvat: merkitykset, roolit ja käyttötavat tulevaisuudentutkimuksessa. Kirjassa: Aalto, H-K., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M. & Pöllänen, M. (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. TVA-julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Ss. 297-312. https://tututopi.files.wordpress.com/2022/03/tva-1-2022-makela-etal.pdf

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista. Marileena työskentelee yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tagged : / /

Taiteellinen tutkimus kasvien mahdollisista tulevaisuuksista

Kirjoittaja: Katia Forsman

Tämän linkin kautta voit tutustua Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa 25.8.2023 pidetyn taidenäyttelyni online-osioon.

Taidenäyttely koskee taiteellista tutkimusta siitä, millaisia erilaisia yhteisiä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ihmisillä ja kasveilla mahdollisesti voisi olla.

Kuva: Kasvitieteen tulevaisuuksia, Katia Forsman.

Online-taidenäyttely ja nettisivujen sisältö kokonaisuudessaan pohjautuvat kirjoittamaani tulevaisuudentutkimukselliseen refereeartikkeliin Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide Futurassa 1/2021. Tutkimuksen kuvataiteellinen osio esitellään skenaariomaalauksina online-taidenäyttelyssä. Taide on yhdistetty tieteelliseen tutkimukseen tulevaisuuden tutkimuksen kautta.

Tutkimuksessa yhdistyvät tutkimusmenetelminä kurinalainen kuvittelu ja “villi ajattelu”. Tutkimukseeni sisältyy pohdintaa “villin ajattelun” ja “kasviajattelun” yhteydestä toisiinsa, sekä käsitteiden ja tulkintojen vaikutuksesta tulevaisuuden muodostumiseen. Sivustolla kerron polustani taiteen kautta tulevaisuuden tutkimuksen polulle, ja johdattelen pohtimaan erilaisia tapoja tulkita kasveja, ja sitä mikä niistä todennäköisesti olisi paikkansapitävin tieteellisesti tai johtaisi toivottuun tulevaisuuteen.

Kyseisen taiteellisen tulevaisuudentutkimuksellisen tutkimuksen kautta löytyi aiemmin tieteellisesti tunnistamattomaksi jäänyt ilmiö ja uusi käsite: kasviemootio, Emotus plantarum, jonka esittelen yhtenä mahdollisena skenaariona kasvien ja ihmisten mahdollisista tulevaisuuksista.

Taidenäyttelyssä esitellään myös aihe, joka ei ole sisältynyt aiemmin julkaistuun refereeartikkeliin: skenaario siitä, kuinka kasviemootio/Emotus plantarum voisi mahdollisesti tulevaisuudessa toimia tiedettä ja henkisyyttä toisiinsa liittävänä elementtinä ilmentäen immanenttia transsendenssia.

Kuva: Immanentti transsendenssi, Katia Forsman

Kasviemootio/Emotus plantarum toimii myös luovaan ajatteluun johdattelevana haasteena ja harjoituksena ajatella ihmiskielen käsitteiden tuollepuolen. Taidenäyttely herättää kysymyksen, voisiko kasviemootio toimia myönteisiin kasveja suojeleviin emootioihin inspiroivana vaihtoehtona ilmastoahdistukselle, tai kasvikeskeisempään ajatteluun aukeavana ovena ulos antroposeenin ajasta.

Näyttelyn maalaukset olen maalannut itseni kautta kokemani kasviemootion ilmauksena. Maalauksissa yhdistyy tanssitaiteilijan kokemus kuvataiteeseen. Kasviemootio ilmenee kasvien liikkeiden kautta, jotka maalauksissa ilmenevät abstraktimmin kasvien tanssina.

Kirjoittaja: Katia Forsman

Kirjoittaja on taidetta tulevaisuuden tutkimukseen yhdistävä taiteilija.

Tagged : / /

Tulevaisuus ilman ihmisiä – dystopiaa vai utopiaa?

Monet tulevaisuutta ajattelevat pitävät ihmistä keskeisenä toimijana myös tulevaisuudessa, koska olemme tuhansia vuosia olleet planeetan hallitsevin laji. Toisin sanoen mikään muu eliölaji tai olosuhteet eivät ole uhanneet meidän olemassaoloamme lajina pitkään aikaan. Tässä blogiteksissä pohditaan, millainen tulevaisuus olisi ilman meitä.

Kehitys yksisoluisista tekoälyyn

Elämä on kehittynyt yksisoluisista merenelävistä monisoluisiin maaeläimiin ja kohti älyllistä olentoa nimeltä Homo Sapiens. Lajien monipuolisuutta on ajanut aika ja kehitys. Tämä kehitys on johtanut meidän tuntemaamme nyky-yhteiskuntaan ja teknologiaan: sähköenergian käyttämiseen, älyllisiin laitteisiin, internettiin, dataan ja tekoälyyn. Ihmiskunnan kehitystä vie eteenpäin ajan lisäksi halu olla parempi ei vain yhdessä asiassa, vaan halu olla parempi kaikessa. Haluamme olla terveempiä, tehokkaampia, älykkäämpiä ja myös olla elossa kauemmin. Näissä haluissa ei sinänsä ole mitään vikaa. On todella hyvä asia, että ihmiskunta on kehittynyt ja elämme mukavammin kuin meitä edeltävät ihmiset, mutta mihin tämä kehitys johtaa?

Ihmisen älykkyys on tullut rajapintaan, jossa luomme älyä. Tarkoitan siis tekoälyä. Tekoälyn ja algoritmien avulla ihmisistä, eläimistä, luonnosta ja koko planeetasta kerätään dataa käsittämättömiä määriä. Data mahdollistaa tarkemman seurannan planeetan olosuhteista, ihmisen toiminnasta, talouskasvusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kun lähes kaikki muutetaan digitaaliseksi dataksi, jää hyvin vähän asioita, mitä data ei ottaisi huomioon. Tekoälyn kehitys johtaa parempaan tekoälyyn ja dataan. Paremman tekoälyn avulla teemme meistä ihmisistä parempia.

Teknologia on kehittänyt ihmiskuntaa hurjaa vauhtia. Ihmiset jopa pukeutuvat teknologiaan ja dataan. Koska ihmisen aivot ovat plastisia ja sopeutuvaisia, ne sopeutuvat ympäristöön, jota me ihmiset rakennamme ja jossa teknologiaa alkaa olla enemmän kuin luontoa. Voiko ihmisen rakentamia artefakteja ja teknologiaa kutsua moderniksi luonnoksi?

Teknologiaa voidaan hyödyntää myös luonnon hyväksi. “Nature-based-Solutions” (NbS) ovat pyrkimys auttaa luontoa kasvamaan monipuolisesti. Puolestaan “Nature Tech” on teknologiaa, jossa valvotaan ja konrolloidaan näitä NbS-projekteja ihmisten luomien tekoälyn ja algoritmien avulla. Toisin sanoen ihminen pyrkii hallitsemaan planeetan ekosysteemejä. On mahdollista, että ihmisestä kehittyy tekoälyn ja datan avulla älyllinen laji, joka tietää koko planeetan hyvinvoinnin. Voisiko kehittyneen tekoälyn avulla saada jopa ilmastonmuutos hallintaan?

Ihmisen rajalliset aivot

Me muutamme ympäristöämme niin nopealla ja laajalla skaalalla, että meidän psyyke ei pysy vauhdissa mukana. Tämä on yksi syy monenlaisiin psyykkisiin oireisiin kuten teknostressiin ja ahdistukseen.

Ihminen voi tietoisesti keskittyä vain yhteen asiaan samaan aikaan. Tekoäly tekee miljardeja laskutoimituksia siinä ajassa, kun ihminen räpäyttää silmiään. Erona tässä on,  että tekoälyllä ei ole tietoisuutta, koska se on menneisyyden ja nykyhetken datan ohjelmoima. Jos tekoälyllä olisi tietoisuus, energia ei riittäisi noihin miljardeihin laskutoimituksiin.

Johtaako halu olla parempi ja älykkäämpi ihmisten tietoisuuden katoamiseen? Ihminen ei enää tiedostaisi itseään, vaan olisi vain suuri datakapasiteetti. Jos emme tiedostaisi itseämme, emme tiedostaisi tunteitammekaan. Tämä kuulostaa perinteiseltä tietokoneelta vain miljoonia kertaa tehokkaammalta. Eikö tässä katoaisi silloin myös ihmisten ihmisyys? Olisimme vain todella superälykkäitä koneita. Olisimme ehkä kokonaan uusi laji, kuten Yuval Noah Harari kirjoitti dataismista ja teknohumanismista kirjassaan “Homo Deus”.

Utopiaa vai dystopiaa?

Onko yllä kuvattu kehityskulku hyvä vai huono asia? Tietenkin huono asia ihmisille, koska meitä ei enää olisi, mutta mahdollisesti hyvä asia planeetalle, sillä tehokas, superälykäs ja lähes kaiken kattava tekoäly hoitaisi planeetan hyvinvointia. Ihmisen tietoiset vääristymät tai halut eivät olisi estämässä tätä hyvinvointia. Tietenkin on mahdollista, että ihmisten vääristymät ja muut huonot ominaisuudet säilyisivät myös tekoälyssä.

Onko ihminen vain välivaihe planeetan evoluutiossa? Emme varmastikaan ole päätepiste. Elämää on ilman meitäkin. On hyväksyttävä, että monia lajeja (esim. dinosaurukset ja mammutit) ja kokonaisia sivilisaatioita (muinaiset assyrialaiset ja roomalaiset) on hävinnyt maailman historian aikana. Kehitys usein on tapahtunut jonkun sivilisaation tuhon seurauksena. Ei Homo Sapiens ole ikuisesti pysyvä laji. Dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia ja ihmisten suku kehittyi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Onko ihmisen tarkoitus olla vain ponnahduslauta erittäin älykkään tekoälyn maailmaan, jossa dataa hallitseva tekoäly kontrolloi luonnon hyvinvointia. Ihminen on jo vuosisatoja riistänyt luonnonvaroja. Ehkä meidän on hyvä uhrata itsemme, jotta muu luonto paranisi. Me parannamme itseämme muun luonnon kustannuksella, mitä jos luonto parantaisi itseään meidän kustannuksella?

Millaisen tulevaisuuden sinä haluat?

En toivo tällaista dystooppista tulevaisuutta ilman ihmisiä, mutta koen, että sellainen on hyvinkin mahdollista. Tämän takia valinnat ja toimet mitä teemme nykyaikana, täytyisi miettiä tarkkaan ja kaikkea hyvinvointia ajatellen, ei pelkästään ihmiskeskeisesti. Tämän päivän valinnat heijastuvat tulevaisuuteen vaikkakin hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Voimmeko olla hyvinvoivia muiden lajien kanssa pitäen yhdessä kotiplaneetastamme ja toisistamme huolta? Tarvitseeko meidän olla kaikessa parempia? Riittäisikö vain kohtalaisen hyvinvoiva?

Toimikaamme älykkäästi ja jopa viisaasti, kauaskantoisesti kaikkea ajatellen. Me kaikki teemme tulevaisuutta tälläkin hetkellä. Millaisen tulevaisuuden sinä haluat meidän planeetallemme? Siihen sinä voit vaikuttaa.

Kirjoittaja
Olen Toni Peltola, 33-vuotias sähköasentaja, sekulaari prosessifilosofian ajattelija sekä aktiivinen teatterinharrastaja Hyvinkäältä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lähteet

Tekstin lähteenä on käytetty seuraavia teoksia:

Yuval Noah Harari. 2017. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Bazar.

David Eagleman. 2021. Livewired.

Silja Kosola, Mona Moisala, Päivi Ruokoniemi. 2019. Lapset, nuoret ja älylaitteet. Duodecim.

World Economic Forum. 2022. 5 ways nature tech can bring integrity and scale to nature-based solutions. Saatavilla: www.weforum.org/agenda/2022/12/nature-based-solutions-are-essential-for-tackling-the-climate-and-biodiversity-crises/

Kuvien lähteenä on:

www.pixabay.com

Tagged : / / /

Tulevaisuusherättely työpajamenetelmällä – tutkimuslöydökset ja vinkkejä Tulevaisuustaajuus-menetelmän soveltamiseen

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmällä voidaan tukea tulevaisuusvallan yhteiskunnallista laajentumista. Kun tietoisesti laajennetaan sitä ihmisten piiriä, jotka pääsevät keskustelemaan tulevaisuudesta, yhä useampi voi nähdä oman toimintansa olevan suhteessa tulevaisuuden muodostumiseen. Kun opitaan kyseenalaistamaan ja toisaalta itse vaikuttamaan jaettuihin tulevaisuudenkuviin, ollaan tiellä haastamaan tulevaisuutta koskevaa valtaa ja tuetaan sen jakamista.

Tässä blogitekstissä tutkija Minna Halonen avaa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutusarvioinnin huomioita, ja menetelmää laajasti soveltanut sosiaalipsykologi Silja Huttunen jakaa vinkkejä menetelmän vaikuttavaan soveltamiseen.

Arviointitutkimuksen tuloksia ja käytännön kokemusta

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy tutki Sitran kehittämän Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän vaikutuksia. Tulevaisuustaajuus on kaikille avoin työpajamenetelmä toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Opas menetelmään ja sen materiaalit ovat kaikkien vapaasti saatavilla Sitran sivuilla. Tulevaisuustaajuuden tavoitteena on lisätä osallistujien kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja toimia toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi.

Työpajamenetelmä koostuu neljästä osiosta:

1) Intro ja tulevaisuusherättely

2) Haasta olettamuksia tulevaisuudesta

3) Kuvittele toivottava tulevaisuus

4) Toimi ja vaikuta tulevaisuuteen

Arviointitutkimuksessa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutuksia tarkasteltiin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. VTT keräsi aineistoa Tulevaisuustaajuus-menetelmän arviointiin itsearvioinnin, haastattelun, osallistavan arviointipajan, kyselyn ja havainnoinnin keinoin. Aineisto kerättiin syyskuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana.

Tässä blogissa yhdistämme käytännön kokemuksia arviointitutkimuksen antiin. Tavoitteenamme on tarjota konkreettisia argumentteja ja vinkkejä menetelmän soveltajille, esim. koordinaattoreille, yhteisöpedagogeille, fasilitaattoreille ja opettajille, yhteiskunnan eri sektoreilla.

Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin – tutkitusti

“Tämän pitäisi olla kaikille pakollista!”, on palaute, joka hämmentävän usein kuuluu Tulevaisuustaajuus-työpajan osallistujan suusta. VTT:n arviointitutkimuksessa saatiinkin selkeitä viitteitä siitä, että Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin. Tulevaisuustaajuus-menetelmällä pyritään vahvistamaan tulevaisuusajattelun ja muutoksen tekemisen taitoja niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.

VTT:n arviointitutkimuksen mukaan menetelmän vaikutukset näkyivät kaikkein selvimmin yksilötasolla: osallistujien kokemus omasta osaamisesta tulevaisuusajattelun saralla vahvistui työpajoissa.

Pohdittavaksi: Kun mahdollistamme pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin Tulevaisuustaajuus-työpajan muodossa esim. kouluissa, työpaikoilla ja kaupungeissa, ja sen myötä osallistujien kokemus omasta tulevaisuusosaamisesta vahvistuu, mitä se saa aikaan yhteiskunnassa?

Yhteisötasolla selkeimmin vahvistui valmius haastaa organisaation tai muun yhteisön näkökulma tulevaisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin orastavia muutoksia valmiudessa kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia yhteisössä.

Pohdittavaksi: Tulevaisuudentutkija Fred Polakin mukaan kyky kuvitella parempaa tulevaisuutta vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan kykyyn selviytyä haasteista. Mitä tapahtuu yhteisössä, jossa on valmiuksia kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja taitoa sanottaa niitä ääneen?

Yhteiskunnan tasolla arviointitutkimus toi alustavaa näyttöä siitä, että Tulevaisuustaajuus mahdollistaa tasavertaisen pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin erilaisille kansalaisryhmille. Tutkimus herätti kysymyksen siitä, miten menetelmän käyttö laajenee eri kansalaisryhmille ja tukee tulevaisuuskeskustelua erilaisten sosiaalisten ryhmien sisällä ja välillä sekä yli valta-asetelmien. Nyt käynnissä olevat Tulevaisuustaajuuden sovellukset kouluissa ovatkin hyvä esimerkki siitä, miten kaikki mukaan ottavaa tulevaisuuden tekemistä voidaan saada sisäänrakennettua yhteiskuntaamme.

Pohdittavaksi: Millainen painoarvo yhteiskunnallisen tason tulevaisuususkolle ja tulevaisuuskeskusteluille annetaan sinun lähiyhteisöissä? Mikäli niitä pidetään tärkeänä, luodaan foorumeja tulevaisuuskeskusteluihin, joihin kaikki asianomaiset voivat osallistua. Kaavoituksen asukaslähtöinen suunnittelu on hyvin konkreettinen esimerkki yhteiskunnallisesta osallistamisesta, johon tulevaisuustyöskentely sopii erinomaisesti. Niinikään kaupunginvaltuutettujen työskentely Tulevaisuustaajuus -menetelmällä on hyvä väylä valtavirtaistaa tulevaisuuskeskusteluja.

Toimijuus tulevaisuuden tekemisessä on tulevaisuusajattelun vaativin ja aikaa vievin taso, josta arviointitutkimuksessa havaittiin vasta orastavia muutoksia yksilötasolla.

Pohdittavaksi: Liittyvätkö toimijuuden haasteet myös rakenteellisiin haasteisiin? Ovatko päätöksentekomallit sellaisia, joihin osallistavalla työskentelyllä voidaan aidosti vaikuttaa? Onko työskentely ajoitettu sellaisiin kehittämisprosessin vaiheisiin, joissa aineiston hyödyntäminen on mielekästä?

Mitä Tulevaisuustaajuus-työpajan valmistelussa on syytä huomioida vaikutusten varmistamiseksi?

Arviointitutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös tulevaisuusajattelun vahvistumisen edellytyksiin ja esteisiin. Inspiroivat tulevaisuuskeskustelut – ja niitä seuraava toiminta – edellyttävät turvallista keskusteluilmapiiriä. Tutkimusaineiston valossa Tulevaisuustaajuus-menelmä tuki hyvin tällaisen ilmapiirin syntymistä. Seuraavassa esitämme kahdeksan kohdan muistilistan, jonka avulla voit vahvistaa Tulevaisuustaajuus-työpajasi vaikuttavuutta.

  1. Tarkenna työpajan tavoite. Tulevaisuustaajuus-työpajassa tulee olla yksi ennalta valittu aihe, jonka parissa tulevaisuusajatuksia jumpataan. Työpajan aihe voisi olla esim. “Pohjois-Savon hyvinvointi-alue vuonna 2050”, “Osaaminen ja koulutus vuonna 2050” tai “Eläminen Uudellamaalla vuonna 2050”. Jos aiheen rajaus on hyvin tiukka, vapaalle ajattelulle ei jää tilaa, ja jos aihe on liian laaja, on vaikea päästä toimi-osiossa konkretiaan.
  2. Räätälöi työpaja menetelmää kunnioittaen. Tulevaisuustaajuutta kannattaa soveltaa ja räätälöidä omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Kunnioita räätälöidessä menetelmän pedagogista rakennetta: herättele, haasta, kuvittele ja toimi. Hyvin suunniteltu aikataulu varmistaa kaikkien osioiden läpikäynnin. Jätä ajankäyttö huomioiden ylimääräiset harjoitukset pois. Työpajan voi toteuttaa 1,5-3,5 tunnissa. Anna osallistujille myös hengähdystaukoja: oman ajattelun haastaminen ja tulevaisuuskuvittelu on yllättävän väsyttävää.
  3. Varmista aineiston hyödyntäminen. Tulevaisuustaajuuden kytkeminen laajempaan kontekstiin, esimerkiksi organisaation muutosprosesseihin, ja johdon tuki motivoivat osallistujia ja tuovat jatkuvuutta menetelmän käytölle. Hyödynnä työpajaa siis jaetun ymmärryksen luomiseen pohjustamaan päätöksentekoa. Lue esimerkiksi, kuinka Savo-Pielisen jätelautakunta hyödynsi Tulevaisuustaajuus-menetelmää ohjelmasuunnitteluun.
  4. Suunnittele ja valmistele hyvin. Tulevaisuustaajuus ei ole oppimistilanne vaan kokemus. Menetelmä perustuu yksilön kokemuksille ja niiden jakamiselle ryhmässä. Sen vuoksi kännykät ja tietokoneet jätetään työpajassa aina sivuun. Tulevaisuustaajuus herättää kysymyksiä, epämukavuutta ja toivoa. Silloin tarvitaan tilaa ajatella ja aikaa hengittää, mutta myös tavoitteellista fasilitointia. Valmistele huolella Toimi-osioon työpajan tavoitetta palveleva työpohja. Jos organisaatiossa on meneillään strategiatyö, kytke strategiavalmistelu esimerkiksi otsikkotasolla Toimi-osion toimenpiteiden määrittelyyn. Jos organisaation eri osastot ovat työpajassa, luo mahdollisuus kytkeä toimenpiteiden määrittely työn arkea palveleviin toimenpiteisiin.
  5. Varmista osallistujien moniäänisyys. Aidon, moniäänisen tulevaisuusdialogin luomiseksi tarvitaan osallistujia erilaisista ammatillisista ja sosiaalisista taustoista. Tulevaisuuskeskustelu ei ole rakettitiedettä ja siihen pystyy osallistumaan kuka tahansa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Moniäänisyyden toteutumiseksi menetelmän soveltamisessa on tärkeä kiinnittää huomiota sanastoon ja kytkeä tehtävät osallistujille tuttuun toimintaympäristöön. Moniäänisyys tarkoittaa myös lupaa keskustella niin toivottavista tulevaisuuksista kuin tulevaisuuden kauhukuvista: tulevaisuuskyvykkyys on nimenomaan sitä, että pystymme keskustelemaan erilaisista tulevaisuuskuvista.
  6. Hahmota fasilitaattorin rooli. Kaikessa osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä on syytä kiinnittää huomiota valta-asetelmiin. Menetelmä tai vetäjät saattavat epäsuorasti ja tiedostamattaankin tarjota tietynlaisia näkemyksiä osallistujille, joten erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että osallistujat kokevat voivansa vapaasti ilmaista aitoja näkemyksiään tulevaisuudesta. Anna osallistujille mahdollisuus työskennellä kunnioittavan uteliaassa ilmapiirissä tavoitteellisesti. Se on fasilitaattorina tärkein tehtäväsi.
  7. Jaa kokemuksiasi ja opi muilta. Yhteiskehitä ja ota opiksi. Kuten muutkin asiat, myös fasilitointi on opittava taito. Yhdistä menetelmän rakenne ja substanssiosaaminen: tarkenna työpajan teema käsiteltävän aiheen mukaan. Tutustu esimerkiksi, miten Pohjois-Savon kylät sovelsivat menetelmää. Tulevaisuusvallan laajentaminen ja tulevaisuususkon herättely on meidän kaikkien yhteinen vastuu.
  8. Luota prosessiin. Työskentely, jossa kohdataan myös huolet, herättää toivoa aivan uudella tavalla. Todennäköisesti työpajan paras anti osallistujilleen realisoituu tulevien viikkojen ja kuukausien aikana: he osaavat haastaa tulevaisuusoletuksia, kysyä Mitä jos? -kysymyksiä, esittää näkemyksiä tulevaisuudesta ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Lähteet:
Halonen, M., Kurki, S. ja Hyytinen, K. (2022). Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Vaikutusarvioinnin tuloksia.

Polak, F. (1973). The Image of the Future. Elsevier. ISBN 0-444-41053-8. Tulevaisuustyöpajojen tulokset (jatelautakunta.fi)

Tagged : / / / /

Limnéll, Hiltunen & Dufva: Suomen tulevaisuudet

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Yksi kesällä lukemistani kirjoista oli Jarno Limnéllin, Elina Hiltusen ja Mikko Dufvan tänä vuonna julkaistu kirja Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. Pohdin tässä blogitekstissä kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia. Sanna Ketonen-Oksi kirjoitti kirja-arvion tästä teoksesta Futuraan 2/2022.

Pureskeltua asiantuntijatietoa nuorille

Kirja alkaa omistuksella: ”Tämä kirja on omistettu nuorille. Tulevaisuus on teidän.” Kirja on siis omistettu nuorille, mutta varmasti kirjasta on myös hyötyä meille vähän vanhemmille.

Kirja on todellinen asiantuntijakatsaus Suomen tulevaisuuksiin. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä asiantuntijoita pohtimaan Suomen tulevaisuuksia: Limnéll on kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja sotatieteiden tohtori, Hiltunen puolestaan futuristi ja Dufva tulevaisuudentutkimuksen dosentti Aalto-yliopistossa. Kirjassa on hyödynnetty yli 500 lähdeviitettä. Lisäksi kirjaa varten on haastateltu 36 eri alojen asiantuntijaa. Kirjan rakenne pohjautuu nuorille tehtyyn kyselyyn. Kyselyn pohjalta tulevaisuudenhaasteina nähtiin olevan ympäristön, terveyden, talouden ja turvallisuuden.

Pidin kirjan pääsääntöisesti positiivisesta ”tulevaisuuskuvasta”. Vaikka kirja listasi hyvin paljon erilaisia tulevaisuudenuhkia ja -haasteita, jokaiseen osa-alueeseen löydettiin myös paljon ratkaisuja paremman tulevaisuuden tekemiseksi. Kirja esimerkiksi alkoi varsin positiivisella katsauksella siihen, miten paljon kehitystä sekä maailmassa että Suomessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut vaurauden, terveyden ja tasa-arvon osalta. Haluan uskoa, että meillä on toivoa positiivisesta tulevaisuudesta.

Kirja herätti minussa paljon ajatuksia. Vastuullisen liiketoiminnan tutkijana ajattelin tietäväni jo paljon ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Kuitenkin huomasin pysähtyväni erityisesti ilmastonmuutososiossa muutostarpeen radikaalisuuteen:

  • Kirjassa kerrotaan, että tällä hetkellä suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10 tonnia vuodessa. Jotta jäätäisiin 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen, hiilijalanjälki pitäisi pudottaa 0,7 tonniin v. 2050 mennessä. Toisin sanoen jokaisen meistä pitäisi radikaalisti muuttaa arjen rutiineita, jotta tähän päästäisiin. Haastankin sinut testaamaan Sitran jalanjälkilaskurista (linkki testiin), mikä on sinun lähtötasosi.

Neljä keinoa positiiviseen tulevaisuuteen

Kirja nimeää jokaiseen osa-alueeseen toimenpiteitä, joiden avulla päästään positiiviseen tulevaisuuteen. Mielestäni kirjan pääviestit voisi tiivistää neljään:

  1. Tulevaisuushaasteiden linkittyminen: Vaikka kirjassa on erilliset luvut jokaiselle aiheelle, niin aiheisiin kuitenkin viitataan ristiin. Esimerkiksi ympäristöongelmien hallitsemisella tai hallitsemattomuudella on vaikutusta myös terveyteen, talouteen ja turvallisuuteen. Luontokadon lisääntyminen vaikuttaa pandemioiden lisääntymiseen. Jos ilmastonmuutosta ei saada hallintaan, sillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Jo ilmastonmuutoksen hillitseminen vaikuttaa negatiivisesti moneen toimialaan ja toisaalta luo uusia työpaikkoja toisille. Luonnonkatastrofit vaikuttavat myös globaaliin turvallisuuteen ja todennäköisesti pitkällä aikavälillä myös turvallisuuteen Suomessa.  
  2. Aktiivinen yhdessä tekeminen: Eri tulevaisuuden uhkiin on mahdollista varautua yhteistyöllä. Kukaan yksittäinen ihminen ei ratkaise esim. ilmastonmuutosta tai luontokatoa, mutta yhteistyöllä on mahdollista saada suunta käännettyä myös globaalien haasteiden osalta. Yhdessä tekeminen on korostaa yhteisöllisyyttä ja sitä kautta sitouttaa meitä kaikkia ponnistelemaan yhteisen hyvän ja paremman tulevaisuuden eteen. Ylhäältä alaspäin -johdettuna muutokset herättävät vain turhaa muutosvastarintaa. Kirjoittajat myös korostivat viivyttelemättömyyttä toimimisessa: Juuri nyt on oikea aika toimia esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon suhteen.
  3. Kriisinsietokyvystä huolehtiminen: Vaikka yhteisellä tekemisellä on mahdollista kääntää globaalinkin veneen suuntaa, on myös erittäin tärkeää huolehtia kriisinsietokyvystä. Kirjoittajat aloittivat kirjan kirjoittamisen koronan aikana, kuukausi kirjan julkaisemisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja tällä hetkellä Suomessakin keskustellaan tulevan talven mahdollisista sähkökatkoista. Erilaisia kriisejä tulee varmasti myös tulevaisuudessa ja yhteiskunnilla pitää olla kykyä selviytyä näissä ja näistä.
  4. Positiiviset tulevaisuuskuvat: Kuten jo yllä sanoin, kirjassa on varsin positiivinen näkemys tulevaisuuteen. Tämä korostuu myös ratkaisuehdoituksissa. Jotta voimme ratkaista ongelmia, joita meillä on niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa, tarvitsemme yhteisen positiivisen kuvan, jota kohti kulkea.

Kirjan tiedot

Jarno Limnéll, Elina Hiltunen ja Mikko Dufva. 2022. Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. WSOY. Linkki WSOY:n sivuille

Kirjoittaja

Blogin kirjoitti Marileena Mäkelä. Mäkelä on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen oppiaineessa. Hän tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusraportoinnin ja -viestinnän sekä kiertotalouden näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimuksessa Mäkelää kiinnostaa erityisesti tulevaisuuskuvat. Vapaa-ajalla Mäkelä muun muassa lukee paljon. 

Tagged : / / /

Usko ja uskomukset, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa? Suhtautuminen hengellisyyden ilmenemismuotoihin tulevaisuuden sote-Suomessa

Puheenvuoro S. Mäkelä.

Uskonnollista ajattelua ei käsitellä rutiininomaisesti (jos ollenkaan) suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tai kuntoutuksessa. Toimintaterapiassa käytetty kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli, CMOP-E-teoria, sisältää käsitteen ja tarkastelun ihmisen henkisyydestä tai hengellisyydestä, eng. spirituality. Mallin mukaan ihminen, toiminta ja ympäristö yhdessä vaikuttavat siihen, miten ihminen toimii vuorovaikutteisesti ympäristönsä kanssa ja miten ympäristö voi vaikuttaa yksilön toimijuuteen. CMOP-E-mallissa ihmisen sisimmässä osassa on hengellisyys ja ihmisen hengellisyyttä ympäröivät komponentit ovat fyysisiä, kognitiivisia ja affektiivisia kykyjä. Hengellisyys tässä käsitteessä tarkoittaa sellaista ihmisen olemusta, joka ei voi vahingoittua sairauden tai vamman yhteydessä, mutta jonka subjektiivinen kokeminen ja tarkastelu voi muuttua. Tässä viitekehyksessä hengellisyyttä ja henkilökohtaista maailmankuvaa voidaan tutkia esimerkiksi pohtimalla ihmiselämän tarkoitusta ja merkitystä suhteessa oman elämän valintoihin ja suhteessa ympäröivään fyysiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja institutionaaliseen ympäristöön.

Jos tarkastellaan vielä Eric Bernen transaktioanalyysin teoriaa minätilojen toiminnallisesta analyysistä, voimme kenties pohtia hengellisyyden tai uskonnon harjoittamisen vaikutuksia siitä, miten ihmisten sisäiset minätilat toimivat eri tilanteissa, minkälainen ääni uskonnolla on ja minkälainen vaikutus uskonnon harjoittamisella on ihmiseen. Minätilat tarkoittavat jokaisen ihmisen sisällä olevia vanhemman, lapsen tai aikuisen minätiloja, jotka näyttäytyvät ihmisissä ajatuksina, tunteina tai käytöksenä. Kaiken ikäisillä ihmisillä voi olla käytössä niin aikuisen, vanhemman kuin lapsenkin minätiloja, jotka voivat vaihdella jopa yhden vuorovaikutustilanteen aikana.

Vanhemman minätila tarkoittaa kontrolloivaa tai huolehtivaa tapaa ajatella, olla, tuntea ja toimia ja vanhemman minätilat ovatkin usein lapsuudessa kopioituja asenne- ja käytösmalleja (esimerkiksi arvoja, ohjeita, kieltoja ja käskyjä) lapsen lähellä olevilta aikuisilta. Lapsen minätila sen sijaan tarkoittaa sellaisia ajatus-, tunne- tai käytösmalleja, joissa ihminen on joko mukautunut alistumalla tai kapinoimalla (selviytyäkseen erilaisista tilanteista) tai joissa ihminen on kuin luonnollinen leikkisä, heittäytyvä ja oivaltava lapsi. Aikuisen minätila sen sijaan vastaa neutraalia ”tässä ja nyt” -olotilaa, loogista ja tarkoituksenmukaista toimintaa ja päätöksentekoa sekä vapautta käyttää havaintoja ja tulkintoja joustavasti vanhemman ja lapsen minätilojen sijaan tai niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen.

Minkälaisia ääniä ja käytöstä yksilön hengellisyys tai uskonto, sen opit ja yhteisö vahvistavat? Vahvistuuko ankara, kontrolloiva ja rankaiseva vanhemmuuden ääni ja käytös tai huolehtiva, välittävä, vastuunkantava ja avulias vanhemmuuden ääni ja käytös? Miten käy kapinoivan, epäluottamuksen ja vihan tunteiden ja käytöksen kanssa? Tunnistetaanko mahdollisesti alistuminen, voimattomuus tai lannistuminen? Jos tunnistetaan, minkälaista apu on silloin? Entä onko yksilön tai yhteisön ajatuksissa ja toiminnoissa tilaa spontaaniudelle, leikkisyydelle ja luovuudelle? Kannustetaanko ihmisiä toimijoina itsenäiseen aikuisuuteen, jossa vapaus ja vastuu painavat vaakakupissa yhtä paljon?

Entä minkälaisia näkyviä vaikutuksia yksilön sisäiset uskomukset tuottavat? On tehty tutkimuksia, jonka mukaan uskolla ja terveydellä on positiivinen korrelaatio: usko ja myötäeläminen uskonyhteisössä voi lisätä hyvinvoinnin tunnetta, pitää yllä terveitä elämäntapoja, tarjota sosiaalisia verkostoja ja antaa toivoa. Uskonyhteisöillä voi olla ihmisiä kannattelevia tai kontrolloivia tapoja, joita olisi hyvä aika ajoin tarkastella ja korjata aikuisuuteen liittyvillä vastuullisilla toimintamalleilla. Yksilön hengellisyyden toteuttaminen on toki mahdollista irrallaan uskonyhteisöistäkin, jolloin jokaisen yksilön omalle vastuulle jää tarkastella omia ajatusmalleja, uskomuksia, tunteita ja käytöksen ilmenemismuotoja, sekä niiden muutostarvetta.

Tulevaisuudessa suomalaisessa yhteiskunnassa on kenties paremmat mahdollisuudet niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin hengellisyyden ilmenemisen tarkasteluun terapioiden ja työnohjausten myötä. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää, mikäli tällaisia aiheita pidetään tabuina, ja työnohjaajilla tai terapeuteilla ei ole aiheeseen liittyvää koulutusta. Käsittääkseni esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on tällä hetkellä ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa psykoterapiakoulutuksessa selkeästi ihmisen uskonnollisen ja psyykkisen elämän välistä reflektiota. Sen lisäksi Suomessa on muita koulutuksen järjestäjiä, joissa esimerkiksi sielunhoitoa käsitellään, mutta ammattikorkeakoulujen tai yliopistojen järjestämissä koulutuksissa se on harvinaisempaa. Lisäksi katsoisin, että suomalaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla valmiuksia käsitellä myös muista kulttuureista tulevien ihmisten hengellisiä uskomuksia, sekä uskomusten vaikutusta yksilön valintoihin ja käytökseen. Esimerkkinä se, että joissakin kulttuureissa yksilöt tekevät omaan elämään liittyviä valintoja yhteisön etu edellä.

Yksilöiden sisäisen maailman ja käytöksen lisäksi uskonnollisten yhteisöjen tapoja, vuorovaikutusta ja asenteita voisi tulevaisuudessa tarkastella kenties moninaisemmista näkökulmista. Kiinnostavaa on, tukevatko tavat, vuorovaikutukset ja asenteet ihmisen hyvinvointia, sallivatko ne vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa ja valmentavatko ne yksilöitä sellaiseen aikuiseen käytökseen, jossa kunnioitetaan kaikkea elollista ja pyritään rauhanomaiseen vuorovaikutukseen toisten kanssa.

Lähteet

Smith, Sharon. (2008). Toward a flexible framework for understanding spirituality. Occupational therapy in health care22(1), 39-54. https://ottheory.com/therapy-model/spirituality-framework

Townsend, E. A., & Polatajko, H. J., (2007). Enabling occupation II: Advancing an occupational therapy vision for health, well-being, & justice through occupation. Ottawa: CAOT Publications ACE. The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E) https://ottheory.com/therapy-model/canadian-model-occupational-performance-and-engagement-cmop-e

Mikkonen Juha, 2006, Transaktioanalyysi persoonallisuus- ja vuorovaikutusteoriana, Psykologia 331-332. Viitattu 3/2022. https://docplayer.fi/3675-Transaktioanalyysi-persoonallisuus-ja-vuorovaikutusteoriana.html

Jolkkonen, Jari (2012). Uskosta ja sen terveysvaikutuksista. Viitattu 3/2022. https://www.piispajarijolkkonen.fi/puheet/uskosta-ja-sen-terveysvaikutuksista/

Kuva: Hudson Hintze palvelun Unsplash kautta.

Tagged : / / / / / /

Yliarvioitujen odotusten kupla ja näkemysten tyhjiö

Olemmeko liian kärsimättömiä lähitulevaisuuden odotusten kanssa, mutta myös liian lyhytjännitteisiä näkemään pitkän aikavälin mahdollisuuksia?

Professori Osmo A. Wiio kirjasi jo kauan sitten tulevaisuutta koskeviin lakeihinsa, että lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Wiion maineikkaat lait käsittelevät viestintää ja teknologian kehitystä tulevaisuudessa. Huumorin sävyttämät lait tuntuvat kokemusperäisesti paikkansa pitäviltä. Mainittu tulevaisuuden arvioinnin laki sopii pähkäiltäväksi myös hallinnon ennakointitoiminnan näkökulmasta. Olen yrittänyt viedä ajatusta eteenpäin ja pohtia, voisiko lakia jotenkin perustella loogisesti. Katsotaan, tuleeko tästä mitään, vai jääkö tämä vain keittiöepistemologiaksi.

Aika on ennakoinnin ja tulevaisuuksien tutkimuksen tärkeä mittari. Myös historiantutkimuksessa aikajana on välttämätön, vaikka nuoli osoittaakin päinvastaiseen suuntaan. Periaatteessa tulevaisuus, kuten historiakin, alkaa heti ennen kuin ehdin kirjoittaa tätä lausetta loppuun. Omassa elämässään ihmiset ennakoivat asioita päivien tai tuntien, jopa minuuttien aikatähtäyksellä. Kuinka ehdin kirjoittaa blogin ennen perjantaita? Ehdinkö bussiin, jos nyt heti lähden?

Käytännössä yhteisöllinen liiketoiminnan, hallinnon tai tieteen ennakointi ja tulevaisuuksien tutkimus alkaa tuntua järkevältä vasta lyhimmillään muutamien kuukausien aikajänteellä. Tämä johtuu ainakin siitä, että ennakoinnin tavoitteena ei pitäisi olla vain tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan myös ehtiä tehdä asioille jotakin, jos tarve vaatii. Suurissa yhteiskunnallisissa asioissa ennakoinnin aikajana ulottuu useimmiten vuosien tai vuosikymmenten päähän tulevaisuuteen. Pitkä aikatähtäys on ominaista esimerkiksi koulutuksen ennakoinnissa, koska viiveet ovat erittäin pitkiä. Jos peruskoulussa opetetaan nuorille tietoja ja taitoja, niiden hyötykäyttö työelämässä tapahtuu vasta 10 tai 15 vuoden kuluttua. Pitäisikin oppia tulevaisuuden asioita, ei tämän päivän asioita.

Maailma on sekä pysyvä että muuttuva. Jotkut asiat pysyvät muuttumattomina, toiset taasen muuttuvat, joko hitaasti tai nopeasti. Menemättä yksityiskohtiin voidaan sanoa, että muutos on jatkuvaa ja keskimäärin tasaista. Kaavamaisesti voidaan ajatella, että jos asiat muuttuvat esimerkiksi tänä vuonna 2020 tietyn määrän, niin vuoden 2021 lopussa muutoksen määrä on kaksinkertaistunut. Kymmenen vuoden päästä on muutoksia kymmenkertainen määrä. Todellisuudessa kehitys ei tietenkään ole tällä tavalla lineaarista.

Edellä kuvattu matemaattinen muutoksen määrä ei luultavasti ole kuitenkaan se, miten me koemme muutoksen ajassa. Tai pikemminkin, miten odotamme muutosten tapahtuvan. Olisiko niin, että kokemuksellinen muutoksen määrä on suuri lähitulevaisuudessa ja pienentyisi mitä kauemmas tulevaisuuteen ajatuksemme etenevät. Tämän voisi järkeillä johtuvan siitä, että lähitulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä ja osaamme hyvin määritellä ja hahmottaa lähitulevaisuuden. Osaamme siis rakentaa odotuksiamme. Sen sijaan kaukainen tulevaisuus on sumea ja hahmoton. Emme osaa sieltä oikein mitään odottaa tai pelätä.

Ristiriita matemaattisen ja kokemuksellisen muutoksen määrän välillä aiheuttaa Wiion lain: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Lähitulevaisuuteen muodostuu katteettomien odotusten kupla. Se voi olla joko optimismia tai pessimismiä, riippuen tarkasteltavasta ilmiöstä. Kaukaisessa tulevaisuudessa valitsee taasen kokemuksellinen tyhjyys ja näkemyksen puute.

Mallia voisi koetella ja testata nykyisen maailman ilmiöillä ja odotuksilla. Jääköön se toiseen kertaan. Yleisesti voisi kuitenkin väittää, että aliarviointi on haitallisempaa tai vaarallisempaa kuin ylireagointi. Lähitulevaisuuden yliarvioinnin hintana on ehkä vain tuhlattuja resursseja, mutta pitkän aikavälin aliarviointi voi johtaa vääriin valintoihin ja virheliikkeisiin, joita ei enää ehditä korjata.

Jukka Vepsäläinen
Erityisasiantuntija, HL, Opetushallitus

etunimi.sukunimi@oph.fi

Twitter: @JukkaVepsalaine

LÄHDE: Wiion tulevaisuuden tekniikan laki

Tagged : / / /

Ääni tulevaisuudesta: pioneerit muutoksen merkkinä

Tulevaisuuksien hahmotteluun on olemassa useita vaihtoehtoja, näkökulmia ja esittämistapoja. Näissä kaikissa on kysymys muutoksesta: minkälainen muutos meitä odottaa ja miten se saavutetaan. Muutoksen ymmärtämistä lähestytään usein heikkojen signaalien ja aiempien kehityskaarien valossa, mutta muutosta voi ennakoida myös konkreettisesti: kokeilemalla ja tekemällä asioita, jotka kumpuavat omista tavoitteista ja missiosta.

Näin ollen tulevaisuutta ei pyritä ymmärtämään vaan siihen suunnataan suoraviivaisesti tekemisen kautta.

Ilmiöiden yleistyminen seuraa yleisesti kehityskaarta, jonka alkupäässä ovat henkilöt, pioneerit, jotka luovat kyseiset asiat tai ottavat ne aivan ensimmäisenä käyttöön. Nämä edelläkävijät ottavat siis ensimmäisen askeleen mahdollisessa muutoksessa.

Pro gradu -tutkimus ”Voices from the future:pioneers as a signal of change” valottaa tulevaisuutta nimenomaan pioneriteetin ja pioneerien näkökulmasta: mitkä ovat edelläkävijän ominaisuudet ja minkälaiset tulevaisuudet isompaa väestömassaa heidän näkemystensä perusteella odottaa.

Tutkimus perustuu henkilökohtaisiin syvähaastatteluihin. Tässä tutkimuksessa vastaajiksi valittiin 11 henkilöä, jotka on tunnistettu edelläkävijöiksi: he pyrkivät muutokseen ja tekevät aktiivisesti oman visionsa mukaisia kokeiluja.

Asenne ja kapasiteetti luovat pioneerin

Ihminen on perusluonteeltaan tulevaisuudentekijä, mutta edelläkävijät ovat omaksuneet seikkailun, hetkessä elämisen ja itsensä toteuttamisen elämänsä perusasetuksiksi. Avoin ja utelias asenne määrittää tulevaisuuden tien raivaamista kaikista eniten.

Haastatteluaineiston perusteella tunnistettiin kaiken kaikkiaan 11 ominaisuutta, jotka kuvaavat pioneriteettiä ja edelläkävijämäistä toimintatapaa.

Pioneriteetin perusta luodaan henkilökohtaisella resilienssillä sekä verkostolla ja karismalla. Edelläkävijän tien alkuvaiheisiin näyttää liittyvän keskimäärin niin isoja haasteita tai niin iso henkilökohtainen kutsumus, että tavalliset valinnat eivät ole mahdollisia. Tällöin on valittava oma polku.

Selviytyminen epäonnistumisista ja yhteiskunnallisesta kitkasta luo sisua, joka vie eteenpäin. Erilaisuus toimii myös majakkana niille, jotka arvostavat omantienkulkijoita ja näin syntyy arvokkaita verkostoja, johon nojata.

“Saksan kielen opettaja sanoi: katsokaa tuota poikaa, on niin nolla kuin olla ja voi, halolla vaan päähän ja kuivumaan. Koulussa epäonnistuminen vahvisti vain omaa polkuani: entistä suuremmalla innolla tein teknisiä juttuja.”*

Pioneerit eivät piilottele alitajunsa ja intuitionsa voimaa. Tämä näkyy osalla henkisyytenä ja kykynä hyödyntää omia aisteja. Rohkea, syvällinen ja merkityksellisyyttä korostava ja omiin reaktioihin nojaava elämäntapa vie uuden äärelle. Kaikki tuntemukset ovat sallittuja ja ne toimivat arvokkaana materiaalina uuden luomisessa.

Pioneriteetin tärkeimpiä ominaisuuksina korostuvat heittäytyminen ja hetkeen tarttuminen. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, uusien asioiden saavuttaminen ei ole tarkkaan mietitty prosessi, vaan siinä toteutuu suunnittelemattomuuden ihme, antautuminen flow-tilalle ja onnistuessaan oikeanlainen ajoitus.

Käytännössä asioita lähestytään ja eteen tulevat ongelmat ratkaistaan kokonaisvaltaisesti yksisilmäisen suorittamisen sijaan. Tällöin tapahtumat johtavat luontevasti toiseen ja todennäköisesti jonnekin aivan muualle, mitä etukäteen oli arvellut. Avainasemassa on oma asenne taipua vallitsevan mahdollisuuden mukaisesti.

”Ei mulla ole visioita, on vaan tää hetki. Pidän hauskaa, teen mikä tuntuu oikealta ja miten maailmasta voisi tulla parempi. Asioiden etenemistä on vaikea todentaa jälkikäteen. Kun pääsee flow’hun, niin asioita vaan tapahtuu.”*

Kun tehdään asioita, joita ei ole olemassa, niin sääntöjä on uskallettava rikkoa. Tämä johtaa omien virheiden hyväksymiseen ja hallittuun anarkiaan. Useimmat edelläkävijät haluavat muuttaa maailmaa radikaalistikin taivutellen sallittujen tekojen rajoja. Tällöin omat valinnat ovat tiedostettuja ja niistä otetaan aidosti vastuu.

”Järjestelmä hyödyntää vastakkainasettelun tarvetta. Teen mitä teen ja ihan sama mitä muut on mieltä. […] Mua on aina sensuroitu läpi mun uran. Sensuuri vaan motivoi, aina löytyy keinot uusille kanaville.” *

Vaikka taistelua omannäköisen elämän puolesta riittää, niin pioneerien tekemistä leimaa seikkailu. On lupa innostua. Tekijän ja hyötyjän vastakkainasettelun sijaan uusia asioita syntyy näkökulman muutoksella ja aidolla heittäytymisellä siihen, mikä itselle tuo iloa. Tällöin kohdatut haasteet ovat osa leikkiä ja mahdottomasta tulee mahdollista. Seikkailun haasteet pysyvät mielessä koko ajan ja joihinkin ongelmiin saatetaan hakea vastauksia vuosikymmenten ajan.

”Koko ikäni oon leikkinyt. Kerran vaihdoin hienon palkinto-Audin kaivinkoneeseen. En tiennyt miten kaivinkone toimii, hyppäsin rattiin. Lapsena maksoin Linnanmäellä pyörimisestä, nyt ihmiset maksoi mulle siitä, että sain pyöriä kaivinkoneella niiden pihalla.”*

Mitä voimme oppia pioneereilta?

Tulevaisuuden muotoutuminen on monimuotoinen yhtälö historian painolastia, tehtyjä suunnitelmia ja yllättäviä tapahtumia. Pioneerien tarinat kertovat sitkeydestä, itseluottamuksesta ja pyrkimyksestä eteenpäin.

Keskeisintä on ymmärtää, että tulevaisuuden tekee aina joku: jos et sinä niin joku muu. Tällöin tulevaisuutta ei tarvitse millään tavalla pelätä. Jokainen polku on joskus alkanut ja näitä ratkaisuja täytyy aktiivisesti hakea, vaikka nykyinen asetelma tuntuisi kuinka kiveen hakatulta tahansa.

Pioneeri on eräänlainen häirikkö, joka pyrkii unohtamaan tämänhetkisen maailman tehdasasetukset niin hyvin kuin mahdollista.

Asioita lähestytään tällöin puhtaalta pöydältä, ilman etukäteisagendaa tai laskelmoitua hyötysuunnitelmaa. Merkityksellinen, sielukas tekeminen nostaa kunnianhimoa terveellä tavalla. Liiallisen mukavuudenhalun ei anneta peitota omien unelmien tavoittelua ja parhaan mahdollisen elämän elämistä. Tällaisen asenteen yleistyminen nostaa yksilön ja yhteisöjen kykyisyyden aivan toisenlaiselle tasolle.

Luovuuskansantuote

Kun ihminen vuonna 2100 herää uuteen päivään, on ympäröivä todellisuus ladattu täyteen luovuutta ja hyvinvointia tukevia elementtejä. Tämä siksi, että erilaisten resursseihin hyödyntämiseen perustuva talousjärjestelmä on jäänyt jo vuosikymmeniä sitten taakse ja tärkeimmäksi kehitysvivuksi on noussut ihmisen kyvykkyys ja uudenluomisen kyky. Tällöin, bruttokansantuotteen sijaan yhteiskuntien avainmittarina toimiikin kansakunnan luovuus- ja uudistumiskykyindeksi.

Luovuutta ja kyvykkyyttä tukevat paitsi henkilökohtaiset valinnat, niin koko ympäröivä yhteiskunta ja ympäristö. Tällöin ei ole enää varaa aineellisiin ja aineettomiin rakenteisiin, jotka eivät palvele ihmisyyden kehitystä. Yksilön on nautittava korkeaa suojaa, jonka turvissa voi edistää luovuutta ilman tarvetta mielistellä vallalla olevia ihanteita.

Tulevaisuudessa kaiken, johon ihmisen katse osuu, on ruokittava mielikuvitusta ja kokeilunhalua sekä fyysistä toimintakykyä.

Esimerkiksi rakentamisen painopiste siirtyy viihtyvyyteen ja ihmisen kokoiseen mittakaavaan, joka sallii jatkuvat pienet muutokset. Ihmisen toiminnasta tulee osa rakennettua ympäristöä ja asuinalueista asukkaitaan ilmentäviä, ainutlaatuisia keitaita.

Asioiden, ihmisten ja rakenteiden kietoutuessa yhteen, syntyy uudenlainen yhteiskunta. Materiaaleja hyödyntävä kiertotalous muuttuu tällöin kiertoyhteiskunnaksi, kun raaka-aineiden lisäksi tiedot, taidot ja osaaminen pistetään laajasti kiertoon.

Kun ihminen on siellä, missä häntä eniten tarvitaan, niin organisaatioiden rajat himmenevät ja poistuvat. Tällöin ihmiskunnalle avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia löytää elämän merkityksellisyyttä ja menestystä.

Reeta Partti

Kirjoittaja on markkinatutkimusmaailmasta ponnistanut futuristi, utopisti ja aktivisti.

Lähteet:

Heinonen, S. & Karjalainen, J. 2019. “Pioneer Analysis as a Futures Research Method for Analysing Transformations.” Teoksessa Anticipation, Agency and Complexity? toim. R. Poli ja M. Valerio, 61-77. Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-030-03623-2_5

Partti, R. 2021. “Voices from the future: pioneers as a signal of change” Pro gradu, Turun yliopisto.

*suora lainaus tutkimushaastatteluista.

Tagged : /