Taiteesta ja tulevaisuuksista

Futura 1/2021 -lehden julkaisutilaisuus 23.6.2021
Runoksi kiteyttänyt Tuomas Tirkkonen

Olen tieteiden välissä
tutkinko tulevaisuuksia vai musiikkia
miten biisintekijät ennakoivat musiikin muutoksia?

Voimakas prosessi:
Käänsin fokuksen siitä, mitä on ollut ja ei enää ole, siihen,
mitä on tuleva ja ei vielä ole
sävelsin yhteen maalamisen praktiikan 
ja pragmaattisen filosofian 
tekoni suuntavat tulevaan 

Tanssin, pyörin,
helma hulmuaa sumeissa kuvissa kuin animaatiossa
kuplivia kärpäsiä käsissäni, tätäkö on olla kasvi
kokea kehossani, varressani ja lehdissäni
luoda emootion ja kognition yhteistoimintaa

Voimakas prosessi
konerealismin äärellä
Sain takaisin, minkä olin kadottanut
Kokeilevassa artikkelissa tekoälylle annettiin tasa-arvo
Ottaako tekoälyn sovellukset osaa kypsempään keskusteluun
taiteen ja tekoälyn suhteesta?

Taide tuo inhimillisyyttä teknologian maailmaan
läpinäkyvyyttä, osallistumista ja kokemuksia,
jotta ymmärtäisimme, miten asiat toimivat
Se hälventää pelkoja, mystiikan verhoa
takaa paljastuu tulevaisuus, johon voin vaikuttaa

Mekanismit syntyvät vuosisatojen kuluessa 
Kun ajattelutapaa uudistetaan 
toimiala ampuu ehdottomuuden alas
Ehdotusten avulla parannamme järjestelmän sopeutumiskykyä

Taiteella on merkitystä, kuten on todettu
nopeatempoiselle tulevaisuudelle syntyy kontrasti
ajan hidastuessa käsityskyky venyy kuin purukumi
Mielikuvittelemme itsemme mihin vain,
laajennamme piiriä: keitä olemme me, jotka kuvittelemme?

Taiteen avulla ohitamme roolit, joista osallistumisemme

Kirjoitin toiveen science fictionista, 
jossa uhkakuva tulevasta on ihmisten arjesta lähtöisin


Runon kirjoittaja Tuomas Tirkkonen on yrittäjä (Tupu Creative) ja fasilitoija, joka hyödyntää taidetta organisaatioiden kehittämisessä.

Tagged : / / / /

Miten nähdä korkeakoulujen Digivisio 2030 -hankkeen tulevaisuuteen?

Kirjoittaja: Tapani Martti

Suomen korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 -hanke lupaa tehdä Suomesta joustavan oppimisen mallimaan. Tässä tekstissä pohdin, millä eri tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä korkeakoulujen tulevaisuuksia voisi lähestyä ja mitä vaikutuksia hankkeella on suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään ja oppimiseen.

Mikä Digivisio 2030 -hanke?

Digivisio on suomalaisten korkeakoulujen yhteinen, Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke. Siinä tuodaan oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön.

Hanke tukee elinikäistä oppimista sekä mahdollistaa pedagogiikan kehittymisen ja korkeakoulujen uudistumisen. ”Vuonna 2030
Suomessa on avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi, joka hyödyttää myös laajasti niin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kuin työelämääkin.” (Lähde: Digivisio)

Tavoite on siis selvillä, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa eri toimijoiden ja koko korkeakoulujärjestelmämme kannalta? Voimme tulevaisuudentutkimuksen työkaluja käyttämällä saada tästä käsityksen. Vaikka varmuutta ei ole, voimme ainakin tunnistaa joitakin mahdollisia tulevaisuuksia ja suunnitella toimintaa pyrkien niistä parhaimpaan.

Toimijat: oppijat, korkeakoulut, OKM, Suomi, muu maailma

Hankkeen tavoitteena on siis tukea oppijoiden oppimista läpi elämän. Hankkeessa toimijana ovat korkeakoulumme, joita on yli kolmekymmentä samojen lakien mukaan toimivaa yksikköä sillä täsmennyksellä, että osa on yliopistoja ja osa ammattikorkeakouluja.

Suoraviivainen tapa nähdä tulevaisuuteen olisi korkeakoulun tulevaisuustaulukon laatiminen. Siinä voi hyödyntää PESTEC-analyysiä, trendejä ja heikkoja signaaleja. Tulevaisuustaulukon pohjalta voisi tuottaa muutaman skenaariokuvauksen jatkotyön pohjaksi. Tässä kuitenkin unohtuisi se, että hankkeen tavoitteissa mainitaan myös avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi. Korkeakoulut muodostavat yhdessä verkoston ja vaikka oppija opiskelisikin tutkintonsa vain yhdessä korkeakoulussa, on hän valinnut opiskelupaikkansa koko verkostosta. Sitä ohjailee Opetus- ja kulttuuriministeriö, vaikka korkeakoulut ovatkin autonomisia yksiköitä.

Näin ollen tulevaisuuden tutkiminen tuleekin mielestäni aloittaa koko korkeakoulujärjestelmän tulevaisuudesta. Sen jälkeen voi edetä tulevaisuudenkuviin yksittäisen korkeakoulun tasolla.

Katse ulos: Mikä on korkeakoulujärjestelmän toimintaympäristön tulevaisuus?

Pehmeä systeemimetodologia on organisaatioiden ja muiden ihmisen rakentamien järjestelmien tulevaisuustyökalu. Siinä huomioidaan paljon hyödyllisiä näkökulmia, mutta pidän sitä kovin raskaana kahdella tasolla tehtävään tarkasteluun.

Korkeakoulujärjestelmän tulevaisuuden tutkimisen lähtökohta on toimintaympäristöä kuvaavien skenaarioiden laatiminen. Työhön soveltuu tulevaisuustaulukkomenetelmä. Muun muassa seuraavat muuttujat ovat kiinnostavia taulukon laadinnassa. Ne kaikki ovat jo itsenään laajoja kokonaisuuksia, joista voisi kirjoittaa erillisiä blogeja tai vaikka kirjan:

  • Tulevaisuuden opiskelijoiden toiveet ja tarpeet siitä, miten opiskelu tapahtuu, esimerkiksi lähiopetus verrattuna etäopiskeluun.
  • Tulevaisuuden työtehtävät ja osaamistarpeet sekä laadullisesti että määrällisesti.
  • Minkälaiset ja kuinka laajat tutkinnot palvelevat parhaiten työelämää jatkossa?
  • Säilyykö korkeakoulutus Suomessa ilmaisena ja riittääkö sen laatu silloin kaikille?
  • Korkeakouluissa tulevina vuosina opiskelevien oppimisvalmiudet verrattuna nykyisin opiskelevien valmiuksiin.
  • Kuinka paljon tarvitaan työelämässä jo toimivien täydennys- ja jatkokoulutusta ja miten se rahoitetaan ja toteutetaan?

Tulevaisuustaulukkomenetelmää laadittaessa huomioidaan myös trendit ja heikot signaalit. Tärkein tähän liittyvä megatrendi on digitalisaatio. Digivisio 2030:ssa vaikuttaa kirjoittamattomana tavoitteena olevan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja siihen kuuluvan maksuttoman koulutuksen säilyminen. Suomen kilpailukyvyn kannalta, skenaariosta riippumatta, on mielestäni erittäin olennaista pystyä järjestämään koulutus mahdollisimman taloudellisesti tehokkaalla tavalla.

Korkeakoulujärjestelmän tulee pyrkiä maksimoimaan osaamisen kehittyminen kulloinkin käytettävissä olevilla varoilla. Tämä siksi, että osaamisen kehittyminen todellakin on investointi yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Uskon, että yllä olevien muuttujien pohjalta laadittavista skenaarioista tulee esiin myös opiskelijoiden erilaisuuden lisääntyminen. Tämä on seurausta koulutettavien nuorten määrän kasvusta ja työelämän yhä lisääntyvästä täydennyskoulutustarpeesta. Tilanteen tekee haastavaksi se, että taloudellisen tehokkuuden parantaminen ja tarjonnan erilaistaminen ovat lähtökohtaisesti ristiriitaisia tavoitteita.

Katse korkeakoulujärjestelmään – tieto on valtaa

Digivision mukaan vuoden 2030 Suomessa on avoin oppimisen ekosysteemi. Tavoitteen toteuttamisen keinoja ei ole kuvattu. Tulevaisuuksia voi tällaisessa tilanteessa tutkia edeltäjäanalyysilla. Vertailukohtaa voisi löytää yritystoiminnan arvoketjuja ja -verkkoja käsittelevästä tutkimuksesta.

Nykytilanteessa korkeakouluja on yli kolmekymmentä, ja arvo- ja alihankintaketjut ovat harvinaisia. Edellä kustannustehokkuusnäkökulmasta esiin tuomani standardointi voi tapahtua myös ekosysteemin sisällä.

Digivisio korostaa yhteistä tietoa ja ”yhteisiä tietoaltaita”. Tällainen standardointi tukee alihankintaketjujen muodostumista ja toimialan sisäisen tehokkuuden parantumista. Kilpailu tehostuu ja usein toimialan rakenne muuttuu hajanaisesta toimijakentästä muutaman ison toimijan suuntaan tai tiiviisiin yhteistyöverkkoihin.

Vertailukohtana voisi olla vaikka ilmailuala, jossa nykyisin on yksittäisiin toimintoihin keskittyneitä alihankkijoita ja lentoyhtiöiden alliansseja. Lipun ostat yhdeltä yhtiöltä, konetta operoi joku toinen, matkustamon henkilökunta on vuokrattu kolmannelta, siivouspalvelut hoitaa alihankkija jne. Samat alihankkijat palvelevat useita lentoyhtiöitä.

Toimintojen keskittämisen ja maantieteellisen hajauttamisen välinen suhde tullee olemaan yksi keskustelunaihe. Samanlaisia oppimismahdollisuuksia haluttaneen jatkossakin tarjota koko maassa, mutta toisaalta samaa yliopistojen perustutkimusta kannattaa keskittää yhteen paikkaan. Ratkaistaanko tämä eri suuntaan vetävien voimien ongelma eriyttämällä opetus ja tutkimus ainakin alemmalla korkeakouluasteella? Ammattikorkeakouluille tämä voisi olla hyvinkin mieluisa ratkaisu.

Yksittäisen korkeakoulun näkökulma

Miten yksittäinen korkeakoulu voi tässä tilanteessa tutkia mahdollisia tulevaisuuksiaan? Sen toimintaympäristö koostuu opiskelijoista, muusta korkeakoulukentästä ja koko korkeakoulujärjestelmän toimintaympäristöstä. Erilaisia mahdollisia tulevaisuudenkuvia paljon.

Opetus- ja kulttuuriministeriön merkitys toiminnan rahoittajana ja rahoituksen perusteiden määrittäjänä on myös olennainen. Hankkeen
edetessä moni asia selkiytyy. Tässä vaiheessa voi kuitenkin tunnistaa joitakin trendejä, valita joitakin toimintaympäristöä kuvaavia skenaarioita ja tehdä SWOT-analyysiä niiden pohjalta. Se auttaa omien
toivottavien tulevaisuuskuvien laatimisessa.

Takaisin korkeakoulujärjestelmään: Mitä oppija saa hankkeesta?

Tässä tekstissä olen keskittynyt korkeakouluihin ja korkeakoulujärjestelmään sekä siihen miten rajallisilla
kansantalouden resursseilla voidaan tarjota koulutus yhä useammille – myös työelämässä toimiville. Esitin joitakin näkemyksiä tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä saatavista tuloksista. Digivisio 2030 -hanke on kuitenkin niin laaja ja ajallisesti pitkä, että siinä on tilaa ja tarvetta vielä moneen tulevaisuusverstaaseen, riskiarvioon, ristivaikutusanalyysiin ja ehkä jopa roolipeliskenaarioon edellä mainittujen menetelmien lisäksi.

Mitä oppija sitten tästä kaikesta hyötyy?

Digivisio 2030 -hankkeen kuvauksessa mainitaan: ”Oppijan hyöty on kehittämisen keskiössä”. Konkreettisina hyötyinä mainitaan mm. digitaalinen pedagogiikka, kehittynyt opintotarjonta ja käyttäjäystävällinen ohjaus. Tulevaisuuden oppijoiden toiveet ja tarpeet on kuitenkin syytä tutkia tulevaisuudentutkimuksen menetelmin. Ilman sitä ei hankekuvauksessa mainittu korkeakoulujen siirtyminen hallinto- ja järjestelmäkeskeisestä ajattelusta yksilön oppimisen erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen ole uskottava.

Kokonaisuutena hankkeen tavoitteet ovat mielestäni erinomaiset ja tarvitsemme sen tuloksia hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi.

Blogissa mainittuihin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiin voi perehtyä esimerkiksi Tulevaisuudentutkimuksen seura ry:n kirjasta Miten tutkimme tulevaisuuksia? ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen
verkkomateriaalista.

Tapani Martti

Kirjoittaja on tulevaisuudentutkimustakin harrastava ikuinen oppija, joka on tähän mennessä ehtinyt tutustua mm. tietotekniikkaan, liiketoiminnan kehittämiseen, kansainväliseen ICT-teollisuuteen, tuotantotalouteen ja ammattikorkeakoulutoimintaan.

Kuva: MetsikGarden from Pixabay.

Tagged : / / /

Työ vai ihminen?

Saako työntekijä tulevaisuudessa voida hyvin vai täytyykö hänen valita työn ja oman hyvinvointinsa välillä?

Esitän teille toivottavan tulevaisuuskuvan 2026 osatyökykyiselle mielenterveyskuntoutujalle, taustoittaen hieman nykyistä osatyökykyisten tilannetta.

Joka neljäs työikäisistä arvelee, ettei jaksa työskennellä työeläkeikään saakka

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat työikäisten yleisin kuntoutukseen hakeutumisen syy. Joka neljäs työikäisistä arvelee, ettei jaksa työskennellä työeläkeikään saakka. Suomessa on vajaa 2 miljoonaa työikäistä joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma, ja heistä 600 000 kokee sairauden tai vamman vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa. Heitä kutsutaan osatyökykyisiksi. Heitä ei ole varaa menettää.

Osatyökykyisten työhön pääsyä voisi edistää laki, joka velvoittaisi työnantajia työllistämään osatyökykyisiäkin henkilöitä. Osa-aikatyön mahdollisuudet, joustavat työajat ja työmuodot, kuten etätyö voivat lisätä osa-työkykyistenkin halukkuutta ottaa osaa työelämään. Toimintakyvyn tukeminen, työhön paluu, työssä jatkaminen, sekä terveelliset ja turvalliset työolot ovat lähitulevaisuudessa Sosiaali- ja terveysministeriön strategian keskeisiä tavoitteita.

Tulevaisuuskuva 2026: Miten Heidin työllisyyden käy?

Heidi tekee töitä terveysalalla, jossa on otettu runsain määrin käyttöön etävastaanotot. Heidi on saanut työhönsä perehdytystä ja it-tukihenkilön päivystävän tuen. Heidi on eronnut hiljattain ja hänen lapsensa ovat muuttamassa omilleen. Heidin työkaverit ovat huomanneet Heidin olevan tavanomaista hiljaisempi, väsyneempi ja vetäytyvämpi. Heidin työkaverit kutsuvat Heidin mukaan lounas- ja kahvitauoille ja kysyvät hänen kuulumisiaan. Myös Heidin esimies käy lounaalla viikoittain Heidin työtiimin kanssa ja kysyy, voiko hän olla avuksi työhön liittyvissä asioissa. Heidi toteaa olevansa todella väsynyt ja psyykkisesti kuormittunut johtuen muutoksista perhe-elämässä. Heidi on tehnyt huomion, että kuormittuneisuus on kasautunut hiljalleen noin vuoden kuluessa. 

Heidille ehdotetaan, että hänen työaikaansa voidaan väliaikaisesti keventää puoleen. Heidille ei suositella kokopäiväistä sairaslomaa. Heidille ehdotetaan, että hän voi tehdä töitä kotoa käsin ainakin yhtenä päivänä viikossa ja hän voi valita työaikansa joustavasti klo 07-21 välillä. Tiimissä keskustellaan, onko joitakin yksittäisiä työtehtäviä, joita Heidi voisi jonkun työkaverinsa kanssa vaihtaa päikseen.

Heidille tarjotaan edelleen päivittäisiä keskustelutaukoja joko työpaikalla tai etäyhteyden kautta, silloinkin, kun hän tekisi töitä kotoa käsin tai olisi kyseisen päivän työvapaalla. Työporukka kokoontuu joka kuukauden viimeinen keskiviikko yhteiseen ja yhdessä valittuun virkistysiltapäivään. Virkistysiltapäivään saa osallistua, vaikka henkilö olisi sairaslomalla tai on töissä, mutta ei ole saavuttanut deadlineja tehtävissään. 

Heidin työnantaja on varmistanut, että viikon kuluessa huolen esille tuomisesta Heidille tarjotaan lääkäriaika ja sen lisäksi mahdollisuutta saada terapeuttista keskustelutukea. Heidi saa valita, haluaako hän keskustella asioistaan yksilövastaanotoilla vai ryhmässä ja molemmissa kuntoutusvaihtoehdoissa on vapautena valita lähi- tai etämahdollisuus.

Keskustelutukea on tarjolla ensimmäisen sopimuksen myötä viidestä kymmeneen kertaa. Heidin esimies on Heidiin yhteydessä kahden viikon välein ja kysyy, miltä työjärjestelyt ovat tuntuneet ja onko Heidillä halua muuttaa niitä suuntaan tai toiseen. Esimies kertoo arvostavansa Heidin työpanosta ja myös hänen hyvinvointiaan työajan ulkopuolella. Esimies toivottaa Heidin tervetulleeksi takaisin kokoaikatyön pariin, mikäli Heidi kokee voimavarojensa karttuvan.

Heidi, esimies ja Heidiä hoitava yhteistyötaho ovat sopineet yhteiset merkit siitä, milloin Heidi voi tehdä lisää töitä tai milloin työmäärää vähennetään. Heidin tapauksessa seurataan mm. yöunen määrää, migreenin saamista lievempioireiseksi ja Heidin mielialaa kyselyasteikolla mitattuna. 

Työkaverit ovat kertoneet Heidille yhteisinä taukohetkinä, että heilläkin on ollut ajanjaksoja, jolloin he ovat olleet surullisia ja että he ymmärtävät Heidin nyt tarvitsevan aikaa kerätäkseen voimavaroja. Heidiä ei nimitellä, hänelle ei pyöritellä silmiä, häntä ei suljeta keskustelujen ulkopuolelle ja hänen ei tarvitse hävetä vointiaan. Työkaverit rohkaisevat Heidiä ja sanovat uskovansa siihen, että Heidi on edelleen hyvä ammatissaan ja että he arvostavat Heidin työpanosta. 

Tulevaisuuskuva 2026: Joustavammat osa-aikatyön mahdollisuudet

Heidi pohtii, miten hänen työllisyytensä kanssa käy: jääkö hän osa-aikaiseksi työntekijäksi vai palaako hän joskus kokoaikatyöhön. Heidin ei kuitenkaan tarvitse stressata osa-aikaisuudestaan siitä näkökulmasta, että työnantajalle tulisi kalliimmaksi pitää palkkalistoillaan kahta osa-aikaista, kuin yhtä kokoaikaista työntekijää. Suomen lait, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät sekä vakuutusyhtiön toimintaan liittyvät päätökset mahdollistavat osa-aikatyön siten, että työnantajien on mahdollista palkata halutessaan yhden kokoaikaisen työntekijän sijaan kaksi osa-aikaista työntekijää, ja toimia näin kaikkien, ei vain yhden poikkeuksen kohdalla. 

Näin työllisyys saadaan nousuun, ihmisten osallistuneisuus yhteiskuntaan lisääntyy ja useammat ihmiset kykenevät pitämään itsestään taloudellisesti huolta. Näin ollen myös hyvinvointi lisääntyy niillä työntekijöillä, jotka ovat aiemmin arvelleet, että he eivät jaksa tehdä töitä eläkeikään saakka. Työikäisten jaksaminen kohenee ja itsestä huolehtimiseen jää aikaa. Hyvinvointi toteutuu näin ollen paremmin sekä niiden kohdalla, jotka toivovat pääsevänsä työnsyrjään kiinni, että niiden kohdalla, jotka ovat halukkaita vähentämään työtunteja oman hyvinvointinsa vuoksi.

Olisiko tämä sellainen tulevaisuus, jossa sinä haluaisit elää? Mikä estää toteuttamasta tätä jo nyt? Entä mitä tarvitaan, jotta toimisimme enemmän tämän tulevaisuuskuvan toteuttamiseksi? Mitä hyötyä tämän tulevaisuuskuvan toteuttamisesta olisi Heidin kaltaisille yksilöille, työnantajille tai koko yhteiskunnalle?

Lähteisiin on viitattu 16.2.2021

Kelan kuntoutustilastot 2019, 31-32

Säkkinen & co: Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2019, s.222, THL 

Soste 2021: ”Osatyökykyiset ovat merkittävä työvoimapotentiaali

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu: ”Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2030”

Kirjoittaja Satu Mäkelä on toiminta- ja työkyvyn tutkimisen ja tukemisen parissa työskentelevä toimintaterapeutti, opettaja sekä Tulevaisuuden johtamiseen ja asiakaslähtöiseen palveluliiketoimintaan suuntautunut YAMK-tradenomi Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiön Kaisankodilla. Hänen TKI-työnsä ”Työikäisten kuntoutus Suomessa vuonna 2030” julkaistiin theseus.fi -tietokannassa vuonna 2020. Hän ylläpitää työkykyään liikkumalla ja islanninhevosta hoitamalla.

Kuva: Satu Mäkelä

Tagged : / / /

Framtiden är vår

“Framtiden beror på vad vi gör idag”. Så sa Mahatma Gandhi för över hundra år sedan, men påståendet stämmer även idag. Detta gäller inte bara på individnivå, utan också samhälleligt.

Vi är alla en del av samhället och är således också en del av hurudant det är. Våra handlingar och val skapar den framtid och det samhälle vi kommer att leva i. Även om en människa ensam inte har så stor kraft att påverka, är varje liten människa en del av de 7,8 miljarder människor som tillsammans skapar framtiden. Ingen är för liten för att påverka, ingen röst är för svag för att den tillsammans med andra röster inte skulle bli hörd. Tillsammans kan vi få till den förändring vi vill se i världen, om det så handlar om klimatförändring, ojämlikhet, hungersnöd eller ozonskiktet. 

Det finns många sätt att påverka samhället. I de flesta länder kan man rösta, sprida budskap om orättvisor och ordna demonstrationer. Man kan också gå med i olika organisationer och föreningar för att få hjälp på traven och erfarenhet av påverkning. Förändring i samhället är något vi gör tillsammans, men vi kan även på individnivå förbättra världen. Våra konsumtionsvanor spelar en stor roll. Genom att köpa ansvarsfullt ger du ditt stöd till en hållbar produktion och hjälper världen att bli en bättre plats. Detta istället för att köpa varor som är producerade på klimatets bekostnad i omänskliga förhållanden. 

Var och en påverkar samhället med sina värderingar och handlingar, vi alla är med och skapar framtiden. Om du inte är nöjd med den värld du lever i, se till att kommande generationer inte behöver uppleva samma missnöje. Framtiden beror på vad vi gör idag, så börja påverka idag!

Skribenterna Linnea Parkatti & Joanna Slama studerar vid gymnasiet Katedralskolan i Åbo

Tagged : /

Kohti uutta, tulevaisuusuteliasta vuotta 2021!

Tulevaisuusblogi on tauolla joulun ja uudenvuoden pyhien ajan. Haluamme kiittää kaikkia lukijoitamme sekä tietysti myös kirjoittajia, jotka ovat marraskuun alusta lähtien tuottaneet mielenkiintoista materiaalia luettavaksemme!

Tammikuussa jatkamme taas tulevaisuusaiheiden luotaamista eri näkökulmista – ja jos olet kiinnostunut kirjoittamaan jostain tulevaisuuteen liittyvästä aiheesta, menetelmästä tai ilmiöstä niin ota yhteyttä meihin os. tulevaisuusblogi@gmail.com.

Rauhallista joulun aikaa ja toivorikasta uutta vuotta 2021!

toivottelee blogin toimitus eli Katariina, Sanna, Marjukka ja Hazel

Kuva: Sharon McCutcheon @ Unsplash

Tagged :

Rakkautta tötterön päässä?

Rakastunut Engelbert Humperdinck katselee tulevaisuutta kapeasti laulussa Quando Quando Quando (1968).

Tell me when will you be mine
Tell me quando quando quando
We can share a love divine
Please don’t make me wait again

Vuonna 1968 Engelbert Humperdinck levytti englanniksi italialaisen sävelmän Quando Quando Quando. Engelbertiä ennen ehti moni muu, mutta ei siitä sen enempää. Laulu kun sopii Humperdinckille mukavasti.

Quando Quando Quandossa laulaja haaveilee romanttisesta tulevaisuudesta yhdessä laulun kohteen kanssa. Vastakaikua ei kuitenkaan kuulu, ja Engelbert maanittelee minuuttikaupalla toista kertomaan, milloin tämä ryhtyisi omakseen. Rakkaus olisi taivaallista, eikä hän jaksaisi odottaa.

Vuonna 2020 toiveikas rallatus alkaa hermostuttaa ratkaisukeskeistä kuulijaa jo ennen puoltaväliä. Kerro milloin milloin milloin? Engelbert hei, eiköhän ihailtu olisi jo tullut jos kerran on tullakseen. Mutta harmittaa tämä vähän Engelbertinkin puolesta, joka kertoo odottavan hetken olevan päivän pituinen, päivien venyessä ikuisuuksiksi. Tarkastelkaamme Engelbertin rakkausahdinkoa Joseph Vorosin tulevaisuustötterön (futures cone) avulla (tai toisinpäin).

Kuva 1. Joseph Vorosin futures cone mallintaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Suomenkielisen version tehnyt Marileena Mäkelä. Alkuperäinen esim. Vorosin blogissa.

Tulevaisuustötterö eli futures cone havainnollistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tuutista on useita versioita, mutta lyhykäisyydessään se kuvaa erilaisia nykyhetken subjektiivisia arvioita siitä, millainen tulevaisuus voi olla. Nämä näkemykset muuttuvat ajan myötä. (Lisätietoa Vorosin blogista.)

Quando Quando Quandossa yhteinen tulevaisuus on toivottava, mahdollinen ja uskottava, kun katsoo maailmaa Engelbertin silmin. Herää kysymys, millaisen tötterön läpi palvottu näkee Engelbertin haaveen; toivottavana, todennäköisenä, edes uskottavana, ylipäätään mahdollisena vai jopa täysin naurettavana. Laulajan ja ihaillun projektiot vaikuttavat kuitenkin eroavan toisistaan ratkaisevasti.

Toisaalta, Engelbert tuntuu tietävän jotain, mitä kuulija ei tiedä. Kyse ei nimittäin ole siitä, alkaako toinen heilaksi, vaan siitä, milloin hän ilmoittaa alkavansa. Todennäköisyys sen kuin vahvistuu quandojen toistuessa, ja tötterö kapenee entisestään. Ehkäpä rakastuneet ovat väärä yleisö kuulemaan vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista. 

Loppuun mukaelma vitsistä:
Miten rakkaudesta seonnutta pidetään jännityksessä?
Kerron tulevaisuudessa.

Kirjoittajasta: Dj Crystal Balls eli Marjukka Parkkinen tarkastelee huvikseen populaarimusiikkia tulevaisuudentutkimuksen käsittein tai toisinpäin.

Tervetuloa Tutuseuran uuteen Tulevaisuusblogiin!

Tämä uusi blogimme on avattu tänään, 2.11.2020! Tarkoituksena on luoda alusta monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi.

Siinä missä Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. Tulevien tekstien aiheina ovat mm. yritysennakointi, taide, koululaisnäkökulmat, ruoantuotanto, musiikki. Lisäksi otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia! Ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com.

T. Toimitus (Katariina Kantola, Hazel Salminen, Marjukka Parkkinen ja Sanna Ketonen-Oksi)