Framtiden är vår

“Framtiden beror på vad vi gör idag”. Så sa Mahatma Gandhi för över hundra år sedan, men påståendet stämmer även idag. Detta gäller inte bara på individnivå, utan också samhälleligt.

Vi är alla en del av samhället och är således också en del av hurudant det är. Våra handlingar och val skapar den framtid och det samhälle vi kommer att leva i. Även om en människa ensam inte har så stor kraft att påverka, är varje liten människa en del av de 7,8 miljarder människor som tillsammans skapar framtiden. Ingen är för liten för att påverka, ingen röst är för svag för att den tillsammans med andra röster inte skulle bli hörd. Tillsammans kan vi få till den förändring vi vill se i världen, om det så handlar om klimatförändring, ojämlikhet, hungersnöd eller ozonskiktet. 

Det finns många sätt att påverka samhället. I de flesta länder kan man rösta, sprida budskap om orättvisor och ordna demonstrationer. Man kan också gå med i olika organisationer och föreningar för att få hjälp på traven och erfarenhet av påverkning. Förändring i samhället är något vi gör tillsammans, men vi kan även på individnivå förbättra världen. Våra konsumtionsvanor spelar en stor roll. Genom att köpa ansvarsfullt ger du ditt stöd till en hållbar produktion och hjälper världen att bli en bättre plats. Detta istället för att köpa varor som är producerade på klimatets bekostnad i omänskliga förhållanden. 

Var och en påverkar samhället med sina värderingar och handlingar, vi alla är med och skapar framtiden. Om du inte är nöjd med den värld du lever i, se till att kommande generationer inte behöver uppleva samma missnöje. Framtiden beror på vad vi gör idag, så börja påverka idag!

Skribenterna Linnea Parkatti & Joanna Slama studerar vid gymnasiet Katedralskolan i Åbo

Tagged : /

Voiko tulevaisuus olla kohtuullinen?

Tulevaisuus on toiveita täynnä, siksi tammikuu on tulevaisuuskuukausi

Ihminen tarvitsee tietoa, tieteellistä hyvin perusteltua tietoa. Sen on oltava totta! Sen perusteella hän rakentaa maailmankuvaansa ja tekee toimintaansa koskevia valintoja ja ratkaisuja. Mutta ihmisellä on myös haluja, toiveita, haaveita ja utopioita, joiden toteuttamista ei aina voi tiedolla perustella. Siihen hän tarvitsee tarinoita ja myyttejä.

Anu Silfverberg kertoo Long Playn perjantaikirjeessään 24.12.2020, että koska kulunut vuosi on ollut “… sen verran hullu, että sen väistyminen on alkanut tuntua olennaiselta.” Hän otti selvää uudenvuoden juhlistamisen historiasta, koska kaipasi rituaaleja ja juhlallisia eleitä. Kävi ilmi, että kautta vuosituhanten ihmiset ovat mitä moninaisimmin rituaalein ja menoin juhlineet vuoden vaihtuessa jonkin uuden alkamista, vaikka ovat tienneet, että kaikki jatkuu kuin ennenkin. 

Juliaanisessa kalenterissa vuoden ensimmäinen kuukausi, ianuarius, sai nimensä Janukselta, uusien alkujen, porttien ja muutosten jumalalta. Silferberg sanoo, että se on mukava, pieni tieto. Uusi alku, avautuva portti, muutos, niitä kohti ihminen halajaa. Tammikuun latinankielinen nimi kertoo myytistä, joka lupaa, että toiveemme toteutuvat tulevaisuudessa, paremmassa tulevaisuudessa, ja se alkaa tammikuussa

Me haluamme kyllä tietoa, mutta myös myytit ja tarinat kelpaavat. Nekin tuntuvat tiedolta ainakin jos ne koskevat jotain pelottavaa tai toivottavaa. Sama pätee myös toisin päin. Me haluamme uskoa satuihin, vaikka tiedämme, että ne eivät ole totta, koska tosi elämä ei aina ole hauskaa. 

“Täällä on tonttuja”, kertoi äiti lapsistaan jouluvieraille, ja “tontut” hyppivät innoissaan paikalle. Yhtäkkiä pieni “tonttu” repäisi tonttulakin päästään ja hihkaisi: “Ei me olla oikeita tonttuja, tää on Napole!” (Oma muistoni jouluaatolta 2020.) Satu viehättää totuuden kaltaisena, mutta sillä on vissi ero oikeaan totuuteen verrattuna, jo lapsen mielessä.

Kun toiveet ovat kohtuuttomia

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaiseman Futura -lehden 3/20 teema on Kohtuullinen tulevaisuus. Kiitos siitä! 

Pääkirjoituksessa, Kohtuullistamalla toivottuun tulevaisuuteen, Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen huomauttavat heti alkuun, että keskustelu asiasta on äärimmäisen ajankohtaista, sillä kohtuutta tarvitaan nyt jos koskaan. Kohtuullisuus on englanniksi riittävyys (sufficiency), mutta ylikuluttavissa maissa, kuten Pohjoismaissa, se kytkeytyy läheisesti myös termiin degrowth, kasvun purku. Kyseessä on siis negatiivinen näkökulma talouskasvun ensisijaisuuteen, kapitalismiin ja ylikulutukseen. Futura 3/20 artikkeleissa ja muissa kirjoituksissa kohtuullista tulevaisuutta käsitellään kolmesta eri lähtökohdasta, ne ovat väestö, vauraus ja teknologia. Tässä blogikirjoituksessani keskityn niistä vain kolmanteen eli teknologiaan.

Keskustelua tulevaisuuden kohtuullistamisesta on käyty jo kauan myös Suomessa. Tutkimusta sen tiimoilta on tehty paljon, tietoa ei puutu, mutta ylikuluttaminen ja talouskasvun ensisijaisuuden korostuminen poliittisissa ja taloudellisissa ratkaisuissa jatkuu edelleen etenkin hyvinvoivissa maissa, myös Suomessa. Seuraukset näemme jo ympärillämme ja koemme arjessamme. Silti me haluamme kuluttaa lisää, me haluamme vaurastua edelleen, ja meidän toiveemme näiden halujen tyydyttämisessä kohdistuvat kehittyvään teknologiaan. Sen avulla uskomme selviävämme. Se on kuin usko ylösnousemukseen tai kuin usko jälleensyntymiseen. Se on suuri, kohtuuton toive, jonka täyttymyksellä on hatarat perusteet. Silti monet asiantuntijatkin ovat varmoja siitä, että yhä ihmeellisemmäksi kehittyvä uusi teknologia toimii. Se pelastaa meidät ja maapallomme. Varmuus perustuu uskoon siitä, että ei tapahdu mitään odottamatonta. Mutta tosielämässä kuitenkin tapahtuu usein odottamatonta.

Varmuus toteutuu teoriassa, käytäntö on aina epävarmaa

John Dewey (1859 – 1952) käsittelee teoksessaan Pyrkimys varmuuteen (1999, alkuteos 1929) syitä sille, miksi tieto on länsimaisessa filosofiassa nostettu valmistamisen ja tekemisen yläpuolelle, puhtaan järjen toiminta käytännön toimien yläpuolelle. Hän tulee siihen tulokseen, että asia on perustavalla tavalla yhteydessä pyrkimykseen etsiä absoluuttista, järkkymätöntä varmuutta. “Käytännön toiminnan tunnuspiirre, joka on niin luonteenomainen ettei sitä voi eliminoida, on siihen liittyvä epävarmuus. Toiminnasta on sanottava: toimi, mutta omalla vastuullasi. Tulevaa toimintaa koskevat arvostelmat ja uskomukset eivät koskaan voi yltää kuin epävarman todennäköisyyden asteelle.” (Dewey 1999, 13-14.)

Silloin kun ihmisen tekemisen taito taipui teknologiaksi eli tiedoksi tekniikasta, tekeminen sai teoreettiselta tiedolta varmuutta, mutta ei päässyt irti käytännöstä, johon välttämättä liittyy epävarmuus. Varmuuden lisääntyminen antoi tekijälle kuitenkin luvan unohtaa kohtuus ja vastuu.  Ihmismielessä meni sekaisin tarpeet ja toiveet. Monet tutkijatkin ovat nykyisin varmoja hurjimpienkin toiveiden toteutumisesta uuden  teknologian avulla. Seuraavassa pari esimerkkiä tästä. Kolumnissaan Menestyksen vuosi, kaikesta huolimatta (TS 31.12.2020) Markku Wilenius puhuu koronaviruksesta ja ilmastonmuutoksesta hyvin toiveikkaasti kiinnittäen huomionsa rokotteiden nopeaan kehittelyyn ja globaalin yhteistyön lisääntymiseen tietotaidon käytössä. Hän ei mainitse mitään kulutuksen hillitsemisen tarpeellisuudesta eikä jatkuvan talouskasvun idean mielettömyydestä, eikä siitäkään miten ihmiskeskeistä on ollut kehitys, johon luonto nyt näillä kriiseillä vastaa. Vielä optimistisempi teknologisen tulevaisuutemme suhteen on professori Tapio Salakoski Turun yliopiston 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä studia generalia-luentosarjaan kuuluvassa luennossaan Tekoälyvallankumous – miten se uudistaa elämämme. Hän kertoo työn tulevaisuutta koskevasta utopiastaan, jonka toteutuminen tekoälyn kehittämisen myötä on jo lähellä. Kyseessä on utopia, jonka antiikin vapaat miehet lausuivat jo länsimaisen kulttuurin syntyaikoina. Siinä koneet korvaavat orjat eli tekevät työt ja vapaat miehet voivat keskittyä kulttuuriin, tieteeseen ja taiteeseen. “Viini, laulu, naiset, mitä muuta ihminen kaipaa?”, kysyy Salakoski. Hän ehdottaa, että korvataan miehet ihmisillä ja työ roboteilla, ihmiset voivat keskittyä kulttuuriin, tieteeseen ja taiteeseen. “Viini, laulu, naiset, mitä muuta ihminen kaipaa?” Jotain hän kyllä myöntää olevan vielä kesken. “Jonkun on opetettava tekoälylle maailmankuva, koottava ja siivottava se data, josta robotti maailmankuvansa muodostaa”, hän huomauttaa ja lisää: “maailmankuva ja maailmankuva, mutta kuitenkin.”

Mikä pysähdyttävä ajatus! Herää kysymys kenen maailmankuvan “joku” mahtaa tekoälylle opettaa, ja mitä siitä seuraa?  Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen päättävät Futuran 3/20 pääkirjoituksensa viittaamalla myös maailmankuvaan näin: “Olennaista on pyrkiä saavuttamaan yhteinen ymmärrys kestävyysongelman juurisyistä, joihin elimellisesti kuuluvat vaurauden, väestön ja teknologisen kehityksen lisääntyminen sekä näiden oikeutus talous- ja ihmiskeskeisellä maailmankuvalla.” 

Kohtuullinen tulevaisuus on koulutuspolitiikan haaste

Tekoälylle voi olla aika vaikeaa opettaa minkäänlaista maailmankuvaa mm. siksi, että siihen tarvittaneen tiedon lisäksi myös elämänkokemusta. Ehkä järkevämpää olisikin kaikkien ihmisten opetella erottamaan toisistaan toiveensa ja tarpeensa. Tätä ehdotti Georg Henrik von Wright teoksessaan Tiede ja ihmisjärki (1987) pohtiessaan tieteen ja teknologian liiton ihmiskunnalle ja maailmalle aiheuttamia vaaroja. Eräänä tärkeimmistä hän piti sitä, että teknis-tieteellinen tietämys saa ratkaisevan roolin päätöksissä, jotka ohjaavat kansakuntien kohtaloita. “Korkeimmat poliittiset päätöksentekijät eivät usein enää pysty arvioimaan kenen intressejä (toiveita) heidän päätöksensä tyydyttävät: kansan (kansakunnan, yhteiskunnan) epämääräisiä vai eksperttien, markkinoijien ja tuottajien rajallisempia mutta yleensä paremmin määriteltyjä päämääriä. Päätös on vain näennäisesti vapaa ja itse asiassa olosuhteiden sanelema” (von Wright 1987, 130-131).

On tehtävä ero toiveiden ja tarpeiden välille, päättelee von Wright. Termi  intressi peittää ne molemmat, mutta ihminen ei aina tarvitse kaikkea mitä toivoo, eikä aina toivo sitä mitä tarvitsee.  Tarve on jotain sellaista, jonka tyydyttämättä jättäminen on ihmiselle pahaksi, esimerkiksi terveydelle haitallista. Tarvetta vastaamattoman toiveen tyydyttäminen taas saattaa olla ihmiselle pahaksi, esimerkiksi terveydelle haitallista. Tästä seuraa, että ihminen elää järkevästi vain, jos hän osaa pitää toiveensa suurin piirtein tarpeitaan vastaavina. Tämän tietäminen on aivan erityinen järkevyyden muoto, jolla on vain vähän yhteistä teknisen ja tieteellisen rationalisuuden kanssa. Von Wright sanoo sitä arvorationaalisuudeksi,  Aristotelen nimitys sille on fronesis eli käytännön viisaus. (von Wright 1987, 131).

Yhdysvaltalainen historioitsija, arkkitehtuurikriitikko ja kaupunkisuunnittelija Lewis Mumford (1895-1990), joka tutki teknologian ja kaupungistumisen vaikutuksia ihmisyhteisöihin, sanoo teoksessaan Technics and Civilization (1934), että kun ihminen oppii käyttämään tekemisessään ja ympäristönsä muokkaamisessa automaattisia koneita omien käsiensä ja käsityövälineiden sijaan, hän irtoaa ympäristöstään ja menettää itsensä ja ympäristönsä välillä valinneen harmonian, sen ymmärryksen, jonka oli saavuttanut käsin ja käsityövälineen materiaalia työstäessään oppien samalla tuntemaan omien kykyjensä rajat ja omat mahdollisuutensa. (Mumford 1984, 18, 259.) On selvää, että oman energiansa ja omien kykyjensä varassa materiaalia työstäessään tekijä myös koettelee rajojaan ja mahdollisuuksiaan turvallisissa puitteissa. Vahingot ja erehdykset, kun niitä sattuu rajoittuvat silloin varsin kapealle alueelle ja ovat helposti korjattavissa, mutta opettavat kuitenkin tekijää välttämään epämielekkäitä riskejä. Tällainen tekeminen opettaa tekijälle kohtuullisuutta. Sen oppimisen mahdollisuus on kaikille suotava erityisesti nyt, kun pitkälle kehitetty teknologia on pääasiallisena työvälineenämme. Siinä on haastetta koulutuspolitiikalle.

Seija Kojonkoski-Rännäli

Olen vapaa tutkija, joka kirjoittaa mielellään blogitekstejä. Ensin olin käsityönopettaja eri kouluasteilla eri puolilla tätä maata. Pitkään olin käsityön didaktiikan lehtori Turun yliopistossa, opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä. Dosentuurini ala on kasvatustiede, erityisesti käsityön filosofia.

Lähteet

Houtbeckers, E., Ahvenharju, S., Heikkurinen, P. Kohtuullistamalla toivottuun tulevaisuuteen. Futura 3/20, 3-9. https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura/

Dewey, J. 1999. Pyrkimys varmuuteen. Alkuteos The Quest for Certainty.A Study of the Relation of Knowledge and Action (1929).

Mumford, L. 1984. Teknik och civilisation. Alkuteos Technics and Civilization (1934).

Salakoski, T. 2020. Tekoälyvallankumous – miten se uudistaa elämäämme. Turun yliopisto 100. Studia Generalia. https://youtu.be/ihYIovMsrX8

Silfverberg, A. LongPlayn perjantaikirje 24.12.2020. https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirjehistoriallista-juhlintaa-ja-viisi-tahnaa-joulupytn?e=006d7cc71c

Wilenius, M. Menestyksen vuosi, kaikesta huolimatta. Kolumni TS, 31.12.2020.

von Wright, G.H. 1987. Tiede ja ihmisjärki. Suunnistusyritys. Suomentanut Anto Leikola.

Kansikuva “Leikisti tonttuja, oikeesti Jiira-Silvia ja Napole” @Seija Kojonkoski-Rännäli

Kohti uutta, tulevaisuusuteliasta vuotta 2021!

Tulevaisuusblogi on tauolla joulun ja uudenvuoden pyhien ajan. Haluamme kiittää kaikkia lukijoitamme sekä tietysti myös kirjoittajia, jotka ovat marraskuun alusta lähtien tuottaneet mielenkiintoista materiaalia luettavaksemme!

Tammikuussa jatkamme taas tulevaisuusaiheiden luotaamista eri näkökulmista – ja jos olet kiinnostunut kirjoittamaan jostain tulevaisuuteen liittyvästä aiheesta, menetelmästä tai ilmiöstä niin ota yhteyttä meihin os. tulevaisuusblogi@gmail.com.

Rauhallista joulun aikaa ja toivorikasta uutta vuotta 2021!

toivottelee blogin toimitus eli Katariina, Sanna, Marjukka ja Hazel

Kuva: Sharon McCutcheon @ Unsplash

Tagged :

Kohti pitkäjänteistä, systemaattista ennakointia ekosysteemisessä yhteistyössä

Elinkeinoelämän keskusliiton sekä Työ- ja elinkeinoministeriön uusiempien selvitysten mukaan maailman­talouden elpymisvauhti on edelleen hidastunut ja sekä elinkeinoelämän että kuluttajien luottamus talouteen on edelleen vaisua. Monissa yrityksissä pohditaan kuumeisesti tapoja, joilla selviytyä koronan heikentämillä markkinoilla. Koronakriisin aikana yritysten katseet ovat nauliutuneet pääsääntöisesti lähitulevaisuuteen: Miten pärjätä kriisin yli? Mikä myy juuri nyt?

Ennakoinnin eri aikajänteet

Poikkeuksellisen vakava tilanne on vaatinut poikkeuksellisen paljon myös asiantuntijoilta, edustivatpa he sitten tutkimuslaitoksia tai joitakin niistä lukuisista talouselämää edustavista ja sen toimintaa ohjaavista julkisista tai yksityisistä organisaatioista. On paitsi vaadittu konkreettisia keinoja suojata ja tukea yrityselämää kriisin välittömiltä vaikutuksilta, niin myös peräänkuulutettu kykyä luoda selkeyttä ja suuntaviivoja pidemmän aikavälin taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Monet näistä sekä läheistä että kauempaa tulevaisuutta koskevista päätöksistä on jouduttu tekemään vaillinaisen tiedon ja epävarmuuden varassa. 

Siinä missä keväällä koronakeskusteluja hallitsivat hokemat siitä, kuinka ”maailma ei ole entisensä koronan jälkeen” tai että ”maailma voi olla koronaviruksen jälkeen kovin erilainen”, toivat kesän kynnyksellä julkaistut tulevaisuus­valiokunnan kokoamat asiantuntijalausunnot, Sitran koronan vaikutuksia käsitellyt artikkelisarja ja Business Finlandin koronan vaikutuksia esiin nostanut skenaariotarkastelu keskusteluun mukaan myös lisää sävyjä. Ikävä kyllä, epävarmuus muutosten suunnasta ja nopeudesta ovat läsnä edelleen. Ja vaikka korona on tehnyt tarpeen tulevaisuusajatteluun monin tavoin näkyvämmäksi, minua vaivaa yhä epäilys siitä, osaammeko hyödyntää tämän kriisin mahdollistaman uudistavan oppimisen ja kehitystyön: Miten ja missä määrin ennakointi on tosiasiassa muuttunut, nimenomaan yritystasolla? Entä millaiset arvot ja toimintamallit tuota mahdollista muutosta ohjaavat? 

Laadukas ennakointi perustuu osaavalle suunnittelulle ja laajalle verkostoyhteistyölle

Kuten viimeaikaisten tutkimustulosten nojalla on syytä olettaa, parhaiten kriisistä ovat selviytymässä yritykset, joille koronan kaltaisten vaikeiden tilanteiden luomaan epävarmuuteen on osattu varautua pitkäjänteisellä ja systemaattisella ennakointitiedon johtamisella. Yritykset, jotka viimeistään heti kriisin alkuvaiheessa päättivät suhtautua siihen kuin pitkän matkan viestijuoksuun*, jakaen voimavarojaan kriisistä selviämisen ohella myös uusien, kriisin jälkeiseen aikaan otollisten toimintamallien sekä tarjooman rakentamiseen. Käytännössä kyse on siitä, että innovatiiviseen uusien liiketoiminta­mahdollisuuksien kartoittamiseen, ideoimiseen ja kokeilemiseen on panostettava rinta rinnan nykyliiketoiminnan vaatimien kehitystoimien kanssa. Sillä olipa lopulta kyse valtio-, alue-, tai organisaatiotason toimijoista, systemaattinen ennakointitiedon kokoaminen edellyttää hyvää suunnittelua, joka tarvitsee tuekseen niin menetelmällistä syväosaamista kuin laajoja tiedonkeruun ja -tulkinnan mahdollistavia verkostoja. Lisäksi, Tulevaisuuden tutkimus­keskuksen tutkimus­johtajaa Jari Kaivo-ojaa lainaten, olennaista on erottaa, mihin kulloiseenkin tarpeeseen tietoa kerätään (esim. päätöksenteon prosessin kohdentamiseen, vaihtoehtoisten kehityskulkujen hahmottamiseen tai vaikuttavuudeltaan sopivimman toimintamallin valintaan). 

Erityisen haasteen ennakointitiedolla johtamiseen luo koronakriisin aikanakin vahvasti esille noussut, tulevaisuutta koskevien asioiden, ilmiöiden tai tapahtumien yhteenkietoutuminen sekä niistä aiheutuvien yhteis­vaikutusten yllättävyys ja vaikea ennakoitavuus. Niinpä pitkän tähtäimen strategisen ennakoinnin on havaittu edellyttävän aivan uudenlaista ymmärrystä eri toimialoja ja organisaatioita laajasti yhteen tuovista, luonteeltaan monimutkaisten ongelmien systeemisyydestä sekä niiden toimintaa ohjaavista toiminta­malleista ja prosesseista. On tullut sanomattakin selväksi, ettei tulevaisuutta voi ennakoida yksin ja erillään muista asiantuntijoista tai organisaatioistaTämä ei toki ole mikään korona-ajan ilmiö, vaan työtä pitkäjänteisen ja systeemisemmän ennakointiyhteistyön edistämiseksi on tehty meillä Suomessa jo vuosia. Tästä hyvinä esimerkkeinä niin Valtioneuvoston kanslian panostukset ministeriöiden välisen yhteisen ennakointiyhteistyön edistämiseen sekä yhteiskehittämisen menetelmillä toteutetun tulevaisuusselonteon laatimiseen, kuin työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2018 käynnistämä Kasvuportfolio-työ, jossa tavoitteena on edistää yritysten, tutkimusorganisaatioiden, ministeriöiden sekä aluehallinnon asiantuntijoiden yhteistyötä Suomen tulevaisuuden kasvumahdolli­suuksien tunnistamiseksi ja arvioimiseksi.

Lisää fokusta pk-sektoria osallistavaan ennakointiyhteistyön toiminnallisuuteen!

Siinä missä verkostomaisessa vuorovaikutuksessa piilee mahdollisuus aiempaa monimuotoisempaan ja tehokkaampaan ilmiötarkasteluun ja tulevaisuuden skenaarioiden pohdintaan, vielä riittää myös kehitettävää. Vaikka Suomessa on pitkälle kehittynyt ja kansainvälisesti arvostettu kansallinen ennakointijärjestelmä, keväällä julkaistun Kansallinen ennakointi 2020 -selvityksen mukaan ennakointitiedon keruu rajoittuu yhä liikaa toimijoiden omaan lähiympäristöön, ja se myös perustuu ensisijaisesti todennäköisten kehityskulkujen ennakointiin. Lisäksi samaan aikaan ilmestyneessä Kunta-ala ennakoijana -julkaisussa todettiin, että vaikka ennakoinnilla on jo vakiintunut asema osana kunnallista strategiatyötä, tietojohtamista, kaupunkiseutujen yhteistyötä ja maakuntien tulevaisuusryhmissä, valtaosa ennakointityöstä palvelee vain organisaatioiden sisäisiä prosesseja eikä tulee laajemmin hyödynnetyksi. Lopuksi, kuten jo totesin viimekertaisessa kirjoituksessani, vain huolestuttavan pieni määrä yrityksiä on toistaiseksi hyödyntänyt ennakointia jokapäiväisen toimintansa ja prosessiensa tukenaSiksi laajaan osallistavuuteen pyrkivästä vuorovaikutuksesta eri toimijoiden välillä on tullut myös kansallisen innovaatiopolitiikkamme yksi keskeisimmistä tavoitteista. 

Summa summarum, tarvitsemme lisää ekosysteemisessä yhteistyössä tapahtuvaa ennakointia. Tämän kehityksen valtavirtaistamiseksi tarvitsemme parempaa, käytännön toimintaa ohjaavaa ymmärrystä erilaisten ekosysteemikäsitteiden välisistä eroista, sekä konkreettisia käytännön esimerkkejä niistä ennakointitiedon kollektiivisista keräämisen, jäsentelyn ja soveltamisen tavoista, jotka mahdollistavat myös pienten ja keskisuurten yritysten aktiivisen mukanaolon heille parhaiten soveltuvissa ennakoinnin ekosysteemeissä. Ennen kaikkea, näin toimiessamme edistämme samalla myös yhteistä ymmärrystämme Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteista.

Jos ekosysteeminen yhteistyö kiinnostaa, vielä ehdit ilmoittautua VTT:n tulevana perjantaina 4.12. klo 8:30-9:30 fasilitoimaan keskusteluun aiheesta: Mitä pitää tietää ekosysteemeistä? Tilaisuuden aikana julkaistaan myös VTT:n, työ- ja elinkeinomisteriön sekä Gaia Consultingin asiantuntijoiden yhteen kokoama ekosysteemiopas ”Yhdessä kestävää kasvua”.

Sanna Ketonen-Oksi

Kirjoittaja on innovaatioekosysteemeissä tapahtuvasta yhteisarvonluonnista väitellyt strateginen ajattelija ja futuristi, joka hakeutuu mielellään tutkimuksen, koulutuksen ja yrityselämän erilaisille rajapinnoille. Arvojaan ja osaamistaan hän kuvaa yksinkertaisimmillaan kolmen -ismin avulla: humanismi, idealismi ja generalismi. Sannan löytää LinkedIn:stä ja Twitteristä käyttäjänimellä @ketonenoksi.

P.S. Suosittelen tutustumaan mm. seuraaviin lähteisiin:

* Metaforan viestijuoksusta esitti omassa puheenvuorossaan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa ”Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” (ks. s. 46) yritysennakoinnin saralla pitkän työuran tehnyt Tarja Meristö.

Kuva @https://unsplash.com/@emmagossett.

Tagged : / /

Tiesitkö, että… ?

Viime vuosikymmenien aikana yritysten keski-ikä on laskenut dramaattisesti. Kun yritysten keski-ikä oli vielä 1970-luvulla lähes 60 vuotta, on se 2020-luvulle tultaessa kutakuinkin puolittunut. Keski-iän ohella ovat laskeneet myös yritystoiminnan kumulatiiviset voitot. 

***

Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ennakoinnilla voidaan kasvattaa merkittävästi yritysten taloudellista kasvua, kannattavuutta ja pitkän aikavälin elinvoimaisuutta Ja kuitenkin, vain huolestuttavan pieni määrä yrityksiä hyödyntää ennakointia jokapäiväisen toimintansa ja prosessiensa tukena

***

Valtaosa yritysten ennakointiin perehtyneestä tutkimus- ja kehitystoiminnasta on keskittynyt suuriin korporaatioihin tai pioneeriyrityksiin. Tämä on hämmentävää, sillä maailmanlaajuisesti noin 90% kaikista yrityksistä on pieniä tai keskisuuria. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tärkeä kansantaloudellinen selkäranka ja työllistävät esimerkiksi Euroopassa lähes 2/3 kaikista palkansaajista. Suomen Yrittäjien mukaan yrittäjyys on edelleen kasvussa. 

***

Pk-sektorin ns. tulevaisuuskyvykkyyden vahvistaminen on tällä hetkellä yksi eurooppalaisen talous- ja elinkeinopolitiikan keskeisimmistä tavoitteista. Maaliskuussa julkaistun uuden teollisuusstrategian toteutukselta sopii siis odottaa paljon. Jatkossa Euroopan Unionissa vaikuttaa oma korkean tason pk-yritysedustaja, jonka tehtävänä on koordinoida toimintaa tiiviisti kansallisten pk-yritysedustajien sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

***

Keväällä julkaistun pk-yritysbarometrin mukaan yli puolet suomalaisista pk-yrityksistä kokee osaavan ja yrityksen tarpeita vastaavan työvoiman löytämisen haasteelliseksi – jopa siinä määrin, että se rajoittaa yritystoiminnan kasvua. Osaava henkilöstö on avainasemassa yritysten menestykselle, etenkin tilanteissa jossa tarvitaan nopeaa reagointia ja oppimista. Samaan aikaan kun alle 15% yritysjohtajista on vakuuttuneita kyvystään vastata tulevaisuuden haasteisiin, alle 20% johtajista kertoo tulevaisuuden osaamisten olevan prioriteettilistansa kärjessä

***

Kiinnostavaa, eikös vain? Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että meillä Suomessakin ennakoinnin kentällä on monta pk-yrityksissä pitkään vaikuttanutta strategisen ennakoinnin osaajaa.

Samalla herää kysymyksiä: Mistä johtuu ennakoinnin yhä vähäinen ymmärrys ja osaaminen etenkin pk-sektorilla? Millaista ennakointiosaamista yrityksissä oikeastaan tarvitaan, nyt ja tulevaisuudessa? Mitä on strateginen ennakointi vuonna 2030? Mitä tarvitaan, jotta olemassa oleva tieto ja osaaminen saadaan valjastettua kaikkien yritysten voimavaraksi? Miten paremmin mitata / todentaa ennakoinnin hyötyjä organisaatiotasolla? Mihin suuntaan ennakointiosaamista tulisi viedä kansallisella tasolla? Missä määrin kiinnostus ennakointiin on lisääntynyt koronan myötä ja millaista uutta osaamista / kilpailua se lisää yrityskentällä?

Palataan näihin ja moniin muihin teemoihin ja kysymyksiin seuraavilla kerroilla. Suunnitteilla on, että tämä yritystoimintaa ja ennakointia eri näkökulmista käsittelevä blogikirjoitusten sarja jatkuu tällä kanavalla ainakin ensi kesään asti. Uusia kirjoituksia on tavoitteena julkaista noin kerran kuukaudessa. Jos haluat mukaan kirjoittamaan, ota yhteyttä tulevaisuusblogi2gmail.com tai kerro toiveita sinua kiinnostavista teemoista, haastateltavista jne. kommenttikentässä. 

Sanna Ketonen-Oksi

Kirjoittaja on innovaatioekosysteemeissä tapahtuvasta yhteisarvonluonnista väitellyt strateginen ajattelija ja futuristi, joka hakeutuu mielellään tutkimuksen, koulutuksen ja yrityselämän erilaisille rajapinnoille. Arvojaan ja osaamistaan hän kuvaa yksinkertaisimmillaan kolmen -ismin avulla: humanismi, idealismi ja generalismi. Sannan löytää LinkedIn:stä ja Twitteristä käyttäjänimellä @ketonenoksi.

Lähteitä:

Die Another Day: What Leaders Can Do About the Shrinking Life Expectancy of Corporations (2015): https://www.bcg.com/publications/2015/strategy-die-another-day-what-leaders-can-do-about-the-shrinking-life-expectancy-of-corporations

Corporate Foresight Benchmarking report 2018: Leading firms build a superior position in the market of the future: https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3178562

Uutinen Euroopan Unionin uudesta teollisuusstrategiasta (2020): https://ec.europa.eu/finland/news/industrial-strategy_200310_fi

Euroopan Komission tiedonanto: PK-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten (2020): https://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2020/FI/COM-2020-103-F1-FI-MAIN-PART-1.PDF

PK-yritysbarometri (2020): https://tem.fi/-/pk-yritysbarometri-neljannes-pk-yrityksista-nakee-ilmastonmuutoksen-torjunnan-tarjoavan-uusia-liiketoimintamahdollisuuksia

Tagged : / /

Rakkautta tötterön päässä?

Rakastunut Engelbert Humperdinck katselee tulevaisuutta kapeasti laulussa Quando Quando Quando (1968).

Tell me when will you be mine
Tell me quando quando quando
We can share a love divine
Please don’t make me wait again

Vuonna 1968 Engelbert Humperdinck levytti englanniksi italialaisen sävelmän Quando Quando Quando. Engelbertiä ennen ehti moni muu, mutta ei siitä sen enempää. Laulu kun sopii Humperdinckille mukavasti.

Quando Quando Quandossa laulaja haaveilee romanttisesta tulevaisuudesta yhdessä laulun kohteen kanssa. Vastakaikua ei kuitenkaan kuulu, ja Engelbert maanittelee minuuttikaupalla toista kertomaan, milloin tämä ryhtyisi omakseen. Rakkaus olisi taivaallista, eikä hän jaksaisi odottaa.

Vuonna 2020 toiveikas rallatus alkaa hermostuttaa ratkaisukeskeistä kuulijaa jo ennen puoltaväliä. Kerro milloin milloin milloin? Engelbert hei, eiköhän ihailtu olisi jo tullut jos kerran on tullakseen. Mutta harmittaa tämä vähän Engelbertinkin puolesta, joka kertoo odottavan hetken olevan päivän pituinen, päivien venyessä ikuisuuksiksi. Tarkastelkaamme Engelbertin rakkausahdinkoa Joseph Vorosin tulevaisuustötterön (futures cone) avulla (tai toisinpäin).

Kuva 1. Joseph Vorosin futures cone mallintaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Suomenkielisen version tehnyt Marileena Mäkelä. Alkuperäinen esim. Vorosin blogissa.

Tulevaisuustötterö eli futures cone havainnollistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tuutista on useita versioita, mutta lyhykäisyydessään se kuvaa erilaisia nykyhetken subjektiivisia arvioita siitä, millainen tulevaisuus voi olla. Nämä näkemykset muuttuvat ajan myötä. (Lisätietoa Vorosin blogista.)

Quando Quando Quandossa yhteinen tulevaisuus on toivottava, mahdollinen ja uskottava, kun katsoo maailmaa Engelbertin silmin. Herää kysymys, millaisen tötterön läpi palvottu näkee Engelbertin haaveen; toivottavana, todennäköisenä, edes uskottavana, ylipäätään mahdollisena vai jopa täysin naurettavana. Laulajan ja ihaillun projektiot vaikuttavat kuitenkin eroavan toisistaan ratkaisevasti.

Toisaalta, Engelbert tuntuu tietävän jotain, mitä kuulija ei tiedä. Kyse ei nimittäin ole siitä, alkaako toinen heilaksi, vaan siitä, milloin hän ilmoittaa alkavansa. Todennäköisyys sen kuin vahvistuu quandojen toistuessa, ja tötterö kapenee entisestään. Ehkäpä rakastuneet ovat väärä yleisö kuulemaan vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista. 

Loppuun mukaelma vitsistä:
Miten rakkaudesta seonnutta pidetään jännityksessä?
Kerron tulevaisuudessa.

Kirjoittajasta: Dj Crystal Balls eli Marjukka Parkkinen tarkastelee huvikseen populaarimusiikkia tulevaisuudentutkimuksen käsittein tai toisinpäin.

Tervetuloa Tutuseuran uuteen Tulevaisuusblogiin!

Tämä uusi blogimme on avattu tänään, 2.11.2020! Tarkoituksena on luoda alusta monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi.

Siinä missä Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. Tulevien tekstien aiheina ovat mm. yritysennakointi, taide, koululaisnäkökulmat, ruoantuotanto, musiikki. Lisäksi otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia! Ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com.

T. Toimitus (Katariina Kantola, Hazel Salminen, Marjukka Parkkinen ja Sanna Ketonen-Oksi)