Tässä kirjoituksessa pohdimme strategisen ennakoinnin ja innovaatiojohtamisen parissa laajasti käytetyn kolmen horisontin (Three Horizons) menetelmäkehikon käyttöä. Olemme kiinnostuneita siitä, miten kolmen horisontin käyttöä voidaan tehostaa transformatiivisten, toivottujen tulevaisuuksien tavoittelussa. Hyödynnämme pohdinnoissamme donitsitaloustieteen kehittäjänä tunnetuksi tulleen Kate Raworthin oivaltavia ajatuksia aiheesta. Kimmokkeena kirjoitukselle toimi keväällä 2024 kollegoillemme Laurea-ammattikorkeakoulussa toteuttamamme tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan (TKI) työpaja: Muutosvoimat TKI toiminnan ajureina. Elo-syyskuussa julkaistavassa toisessa osassa kuvaamme konkreettisemmin kokemuksiamme ja havaintojamme työpajan toteutuksesta ja tuloksista.

Kuvituskuvan on luonut Emilia Risu Adobe Express AI työkalulla

Kolme horisonttia 

Kun kolmen horisontin menetelmäkehikko lanseerattiin 1990-luvun lopulla, perustui se McKinsey & Companyssa tehtyihin tutkimuksiin (Baghai, Coley & White 1999; McKinsey Quarterly 2009).  Tavoitteena oli selvittää, miten yritysten kasvumahdollisuuksia voitaisiin tukea heikentämättä niiden tämänhetkistä suorituskykyä. Kehikon perusidea oli yksinkertainen: yritysten kasvu mahdollistuu, kun toimintaa kehitetään samanaikaisesti eri aikajänteillä, erilaisin tavoittein. Tätä yritysten pitkälle tulevaisuuteen luotsaava strategisen suunnittelun keskustelua on viimeisen vuosikymmenen aikana viety Suomessa eteenpäin muun muassa ns. ekosysteemisen markkinamuotoilun konseptin avulla (Nenonen & Storbacka 2010; 2018).

Tässä blogissa nojaamme kuitenkin futuristi Bill Sharpen 2000-luvun alussa kehittelemään ja sittemmin laajasti tunnetuksi tulleeseen kolmen horisontin menetelmäkehikkoon (Sharpe 2013), josta esimerkki kuvassa 1. Siinä missä ensimmäinen horisontti (H1) edustaa vallitsevaa järjestelmää kuvaten nykyhetken tilannetta ja siihen liittyviä muutospaineita, kolmas horisontti (H3) edustaa toivotun tulevaisuuden visiota. Näiden väliin jäävä toinen horisontti (H2) kuvaa puolestaan niitä arvovalintoja ja toimia, joiden avulla siirtymä ensimmäisestä kolmanteen horisonttiin mahdollistuu. 

Kuva 1. Kolme horisonttia -kehikko. Lähde: Risu & Saastamoinen 2024 mukaillen Sharp 2013 & Raworth 2018.

Kehikon suuri suosio perustuu siihen, että se on sekä yksinkertainen että oivalluttava. Vaikka kehikko itsessään ei luo suuntaviivoja tulevaisuuteen, voidaan sitä hyödyntää esimerkiksi keskustelun herättelijänä (uudet havainnot ja oivallukset), jännitteiden esille nostajana (ristiriidat tavoitteiden, toimijoiden ym. välillä) ja visioinnin tukena (vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien työstäminen). Tyypillisimmillään kehikkoa hyödynnetään osana strategiaprosessia – josta esimerkkinä Sitran uuden strategian luominen.

Transformatiivinen muutos tapahtuu kakkoshorisontissa (H2)

Vaikka kolmen horisontin kehikkoon on jo lähtökohtaisesti sisäänrakennettu ajatus toimintaympäristöissämme tai -malleissamme tapahtuvasta muutoksesta, jää ajatus transformaatiosta helposti puolitiehen. Yksi oivallinen tapa haastaa kolmen horisontin ajattelua on yhdistää se taloustieteilijä Kate Raworthin donitsitalousajatteluun. Tämä vastaa hyvin myös kesäkuun alussa Helsingissä pidetyn kestävän kehityksen maailmankonfferenssin avanneessa paneelissa esiin tuotuun tarpeeseen vähentää jännitteitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden välillä.

Donitsitalousajattelussa (kuva 2) planeetan ekologisen kantokyvyn rajoja tarkastellaan suhteessa YK:n Agenda2030 mukaisiin sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin (Suomen YK-liitto 2024) sekä ihmisistä että ympäristöstä huolehtien. Kiinnittämällä huomiota elämisen perustarpeiden tasapuoliseen täyttymiseen se tuo esille hyvinvoinnin kytkökset terveyteen ja koulutukseen sekä joukon yhteiskunnan toimivuuteen liittyviä elementtejä kuten sosiaalisen tasa-arvon (Raworth 2018a 50–57, 285). Samalla se auttaa meitä ravistelemaan käsityksiämme muun muassa siitä, millaisin innovaatioin siirtymä lineaaritaloudesta regeneratiiviseen talouteen olisi mahdollista. Regeneratiivisuudella viittaamme olemassa olevaa uusintavaan, joko terveyttä ja elinvoimaa vahvistaviin tai muulla tavoin elvyttävään ja elävöittävään toimintaan (Hellström 2023). 

Kuva 2. Sosiaalisten ja planetaaristen rajojen donitsi. Lähde: Kate Raworth ja Christian Guthier 2020. CC-BY-SA 4.0

Raworthin (2018b) mukaan ensimmäinen horisontti (H1) edustaa vielä vallalla olevaa lineaaritaloutta (ns. business-as-usual), jossa kulutamme planeetan resursseja ylittämällä sen kantokyvyn. Donitsitalousajattelua mukailleen tämä horisontti edustaa rappeuttavaa ja eripuraa luovaa taloutta, jossa epätasapuolisuus korostuu eri toimijoiden välillä. Kolmas horisontti (H3) puolestaan edustaa kestävien, toivottujen tulevaisuuksien ihannetilaa. Näiden toivottujen tulevaisuuksien siemenet näkyvät meille jo nyt muun muassa heikkoina signaaleina, orastavina muutosilmiöitä tai eri tavoin marginaaleihin jääneinä ratkaisuina. Vallalla olevan lineaaritalouden (H1) ajattelumallien korvaaminen sekä toiminta, joka mahdollistaa regeneratiivisten, käytössä olevien resurssien oikeudenmukaisemman jakautumisen (H3) edellyttävät näiden siementen itävän ja vahvistuvan.

Jotta siis voimme saavuttaa toivomamme kestävät tulevaisuudet (H3), tulisi huomion kiinnittyä siihen, miten toinen horisontti (H2) toimii areenana distruptiivisille, perinteisiä toimintatapojamme ja ratkaisumalleja haastaville ideoille. Olennaista on tehdä asioita uudella tavalla dynaamisesti eri toimijoiden kanssa. Tällöin toimintaympäristön tila liikkuu horisontti ykkösestä (H1) kohti horisontti kolmosta (H3). Parhaimmillaan syntyy innovatiivisia ratkaisuja (H2+), jotka edistävät matkaa kohti kolmatta horisonttia (H3) eli toivottavia kestäviä tulevaisuuksia. Haasteen luovat ratkaisut (H2-), jotka päinvastoin pidentävät vallalla olevan lineaaritalouden järjestelmän (H1) elinkaarta. (Raworth 2018b.)

Kuva 3. Toisen horisontin (H2) vaikutus kehikossa. Lähde: Risu & Saastamoinen 2024 mukaillen Sharp 2013 & Raworth 2018.

H2+ valjastaa innovaatiot muutokseen 

Yksi esimerkki lineaaritaloutta ylläpitävästä ratkaisusta (H2-) on pikamuotiketjujen vaatteidenkierrätysohjelmat, joissa kuluttajille luvataan helppo tapa kierrättää kaiken kuntoisia tekstiilejä. Muun muassa H&M palkitsee kuluttajia tekstiilien kierrätyksestä etukupongilla. Tällainen toimintatapa kuitenkin kannustaa lisäämään pikamuodin kulutusta. Myös tekstiilien kierrätys on havaittu ongelmalliseksi. Vuonna 2020 MOT raportoi, kuinka huonokuntoisetkin vaatteet matkaavat kuukausien ajan kierrätyslaatikoista lajittelukeskuksiin ja sitä kautta esimerkiksi Afrikan maiden satamiin – sen sijaan, että poistotekstiilejä jatkojalostettaisiin täällä Suomessa. Vuonna 2023 Yle uutisoi H&M-vaateketjun kierrätyskumppanien edelleen vieneen Ghanaan noin miljoona vaatekappaletta vuodessa. Myytäväksi tai kierrätykseen kelpaamaton tekstiilijäte on valtava ympäristöongelma.

Kuitenkin merkkejä muutoksesta kohti kestävämpää kulutusta näkyy jo. Näitä innovatiivisia ratkaisuja (H2+) edustavat muun muassa kuluttajakäyttäytymistä kestävämpään suuntaan ohjaavat vaatteiden vertaisvuokrauspalvelu sekä planetaarinen pukeutuminen. Esimerkiksi ROBES Rental -yritys ei omista yhtään vaatekappaletta, vaan tarjoaa kuluttajille alustan, jolla ihmiset vuokraavat laadukkaita merkkivaatteita ja -asusteita toisilleen. Pikamuotia ei valikoimasta löydy. Näitä muutoksia yhdistää halu ohjata kuluttajia tekemään kestävämpiä valintoja ja rajoittamaan kuluttamista: Maapallon kantokyky kestää laskelmien mukaan vain seitsemän vaatehankintaa vuodessa. Planetaarinen pukeutuminen sen sijaan nostaa esiin suunnitelmallisuuden, jonka myötä hutiostokset vähenevät ja rahaa säästyy. Uuden ostamisen sijaan laadukkaita vaatteita kannattaa korjata sekä ostaa käytettyinä. Uusia ratkaisuja kuluttamiseen tarjoavat myös tekstiiliteollisuuden pyrkimykset korvata neitseellisen tekstiilimateriaalien käyttöä tuottamalla vaihtoehtoisia kuituja puuvillapitoisesta tekstiilijätteestä sekä selluloosapohjaisista jätevirroista kuten paperista ja oljesta. Prosessi vähentää tekstiilijätteen määrää ja tukee kiertotaloutta.

Miten tukea kakkoshorisontissa tarpeellista transformaatiota?

Kuten Ketonen-Oksin ja Vigrenin (2024) tekemä laaja kirjallisuuskatsaus sekä myös sen innoittamana kohta ilmestyvä Futuran teemanumero transformatiivisesta tulevaisuustyöstä (2/24) omalta osaltaan tuovat esille, transformatiivisuuteen liittyvä käsitteenmäärittely vielä aika hajanaista ja jäsentymätöntä. Tämä todentuu etenkin keskusteluissa transformaatiota tukevista menetelmistä ja prosesseista, joita myös kolmen horisontin menetelmäkehikko edustaa. Syy on yksinkertainen ja tuttu jo Einsteinin lausumana oivalluksena tunnetusta sananparresta: Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. 

Huolemme ei kohdistu oivalliseen kolmen horisontin menetelmään itsessään vaan sen käyttöä ohjaaviin arvoihin ja ajatusmalleihin – sekä puhtaasti ajattelun puutteeseen. Siinä missä olemme edellä esitetyin esimerkein pyrkineet osoittamaan, ettei kolmen horisontin malli itsessään vielä takaa sen avulla kehitettyjen innovaatioiden ja strategioiden transformatiivisuutta, kyse on enemmänkin siitä, ettemme käy riittävästi keskustelua horisonttien H2+ ja H2- välisistä eroista. 

Esimerkiksi tekstiilituotannossa yksi keskeisistä haasteista on ollut tapamme käyttää paljon vettä ja maata kuitujen kasvattamiseen. Tekstiilituotannon värjäys- ja viimeistely aiheuttaa n. 20 % maailman puhtaan veden pilaantumisesta. Yli 14 miljoonaa tonnia mikromuovia on syntynyt synteettisten materiaalien pesusta, jotka päätyvät planeettamme valtameriin. Vaatteiden tuotannolla katsotaan olevan myös tuhoisia vaikutuksia niin ihmisen terveyteen kuin eläimiin ja ekosysteemeihin alueilla, joissa tekstiilitehtaat sijaitsevat. (EU, 2024. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön.) 

Toisaalta hyvä esimerkki transformaatiosta kohti kestävämpiä toivottuja tulevaisuuksia (H3) on englantilainen muotialan toimija Mother of Pearl (MOD), joka muutti toimintaansa niin, että vastuullisuus on jokaisen yritystoiminnan päätöksen keskiössä. He eivät lähteneet valitsemaan vain yksittäisiä toimia, kuten vaihtamaan tuotteiden kankaita vastuullisimmaksi (H2-) vaan rakensivat koko yrityksen arvoketjun läpinäkyväksi ja kestäväksi (H2+). Heidän vastuullisen vaatemallistonsa pääperiaatteita ovat, että materiaalit ovat orgaanisia (GOTS-sertifioitu puuvilla ja villa) ja että tuotanto on jäljitettävissä sekä tapahtuu alueellisesti pienellä alueella (villan keruu ja puhdistaminen, kehrääminen ja kankaan neulonta). Vettä ja kemikaaleja käytetään mahdollisimman vähän (esim. pesu höyryllä ilman kemikaaleja tai kankaan kauhduttaminen otsonikäsittelyllä). Lisäksi mallisto on yhteiskunnallisesti vastuullinen (ei lapsityövoimaa, työntekijöille maksetaan kohtuullinen palkka) ja se huomioi eläinten hyvinvoinnin (mulesing-vapaa villa). (Rehellinen muoti 2022.)

Se, missä määrin transformaatiot tuottavat lopulta vain inkrementaalisia muutoksia vailla kokonaisjärjestelmän ja sitä ohjaavien ajattelu- ja toimintamallien muutosta, riippuu pitkälti siitä, miten ymmärrämme uusintamisen. Ranskalaisen tutkijakollektiivin vuonna 2021 julkaisemassa transformaatioihin syväluotaavassa oppikirjassa tämä todetaan napakasti: Toimijuus edellyttää asioiden ymmärtämistä, transformaatio asioihin perehtymistä (Ketonen-Oksi 2022 mukaan Collectif Fortes 2021). Toteamus on hyvin samansuuntainen ekososiaalisen sivistyskäsityksen kanssa, asettaen kestävien toivottujen tulevaisuuksien lähtökohdaksi hyvinvoinnin ja vaurauden käsitteiden nykyistä laveamman ymmärryksen. Tämä on mitä suuremmissa määrin yhteydessä tulevaisuusvallan käsitteeseen. Valitettavasti, kuten viime päivien uutisvirroista on voinut havaita, eivät valtaa pitävät tahot useinkaan ole valmiita kyseenalaistamaan heille suotuisien taloudellisten järjestelmien toimivuutta. 

Valjasta innovaatiot muutokseen (H2+)!

Älä tue ajattelemattomuuttasi (H2-) vanhentunutta rappeuttavaa järjestelmää. Pohdi muun muassa näitä kysymyksiä:

• Miltä näyttää transformatiivisen tai regeneratiivisen uudistumisen läpikäynyt todellisuus? 
• Missä määrin ajatuksemme transformaatiosta toisintavat jo olemassa olevaa ja missä määrin niitä olisi mahdollista tai syytä haastaa? 
• Millaista ajattelua ja prosessiohjausta vaativat ideat ja innovatiiviset ratkaisut, joilla on realistisia mahdollisuuksia tukea radikaalisti parempien tulevaisuuksien toteutumista? 
• Millaista ajattelua ja osaamista vaaditaan transformatiiviseen tulevaisuustyöhön pyrkiviä prosesseja ohjaavilta toimijoilta?

Kirjoittajat: futuristi, erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksi, palvelumuotoilija Emilia Risu sekä asiantuntija Kaisla Saastamoinen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Lähteet

EU 2024. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön. Viitattu 7.6.2024. https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20201208STO93327/tekstiilituotannon-ja-jatteen-vaikutus-ymparistoon

Hellström, E. 2023. Kohti uusintavaa taloutta. Viitattu 5.6.2024. https://www.sitra.fi/julkaisut/kohti-uusintavaa-taloutta/

Ketonen-Oksi, S. 2022. Tavoitteena kollektiivinen tietoisuus ajattelu- ja toimintamalliemme ekososiaalisista vaikutuksista. Kirja-arvio. Futura 4/2022, s. 97-100.

Ketonen-Oksi, S. & Vigren, M. 2024. Methods to imagine transformative futures. An integrative literature review. Futures 157. 

Ratworth, K. 2018 a. Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 200-luvun taloustieteilijä. Terra Cognita Oy: Helsinki. 

Ratworth, K. 2018 b. Three Horizons Framework. Viitattu 31.5.2024. https://www.youtube.com/watch?v=_5KfRQJqpPU

Rehellinen muoti 2022. Dokumentti. Viitattu 7.6.2024. https://areena.yle.fi/1-67177578

Suomen YK-liitto 2024. Kestävä kehitys – Agenda 2030. Viitattu 6.6.2024. https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys

HS 24.5.2024. Kiertomuodin huipulle. Viitattu 6.6.2024. https://www.hs.fi/visio/art-2000010441751.html

Yle 2.4.20245. Aku Varamäki pohtii pitkään, ennen kuin ostaa uudet lenkkarit – Maapallo kestää vain seitsemän vaatehankintaa vuodessa. https://yle.fi/a/74-20081763. Viitattu 6.6.2024.