Kohti vaikuttavampia tulevaisuustekoja?

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli oivallinen kirjoitus kulttuuriantropologi Vincent Ialentista ja hänen syyskuussa 2020 julkaistusta kirjastaan Deep Time Reckoning – How Future Thinking Can Help Earth Now. Ialentin kirja nivoo yhteen hänen yli 10 vuotta kestäneen etnografisen tutkimustyönsä tuloksia ja niiden pohjalta syntyneitä oivalluksia. 

Ialentin kirja nostaa esiin muutamia yritystoiminnan elinvoimaisuuden kannalta hyvinkin ajankohtaisia ja keskeisiä kehittämistarpeita / näkökulmia. Kiinnostavaa on erityisesti se, kuinka Helsingin Sanomia lainaten ”Kirja juhlistaa sitä, kuinka pieni joukko hyvin rahoitettuja, huolellisia, varovaisesti eteneviä, yhteistyötä tekeviä ja toistensa puutteita täydentäviä asiantuntijoita voi saada aikaan tuloksia, jotka ovat parempia ja punnitumpia kuin mikään muu saatavilla oleva tieto. Se on asiantuntijuuden kunnianpalautus.”

Eilen vietetyn Tulevaisuuspäivän hengessä ja Ialentin kirjan inspiroimana haastan sinua, hyvä lukija, pohtimaan suhdettasi tulevaisuuteen ja tulevaisuutta koskevan tiedon luomiseen sekä hyödyntämiseen. Tutkitun tiedon teemavuotta kunnioittaen lisään tekstini lomaan myös joitakin kiinnostavia luku- ja toimenpidevinkkejä. 

Ennakoiva tulevaisuudentutkimus vs. tulevaisuuden kuvitteleminen 

Ialenti nostaa hattua pitkäjänteisille, tutkittuun tietoon ja kehittyneeseen analytiikkaan perustuville tulevaisuuden ennusteille, mutta suhtautuu jokseenkin vähättelevästi muuhun kuin dataan ja syvään substanssiosaamiseen perustuvaan tulevaisuustietoon, käyttäen termiä pop culture ”futurists”. Tämä selittyy hänen tutkimusintressillään: hänen tutkimustensa ytimessä on ollut havainnoida ydinjätteiden loppusijoituskohteiden pitkäaikaisvaikutuksia ennakoivia prosesseja.

Ialenti tulee ohittaneeksi erilaisiin tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin kytkeytyvät tiedonintressit. Tulevaisuutta tarkastellessa asiantuntijuuden vaatimukset ja menetelmävalinnat on aina kytkettävä tutkittavan ilmiön tai prosessin tavoitteisiin ja luonteeseen (perustutkimus, soveltava tutkimus, kehittämistyö, vaikuttavuus­arviointi jne.). Lähtökohtaisesti, tulevaisuudentutkimuksessa erilaisia rakenteita tarkastellaan ja mallinnetaan aina osana laajempaa kokonaisuutta, tieteidenvälisessä vuorovaikutuksessa muiden rakenteiden/systeemien kanssa. 

Siinä missä ennusteet (näkemys todennäköisestä tulevaisuuskuvasta) ja ennakointi (tulevaisuutta koskevan tiedon tuottaminen, keruu ja analysointi) ovat tärkeä osa yritysten päätöksenteon prosesseja, mielikuvituksella on oma erityinen paikkansa erilaisten päätöksentekoa ohjaavien ajattelu- ja toimintamallien ymmärtämisen sekä avartamisen välineenä. Kun puhumme tulevaisuudenlukutaidosta tai antisipaatiosta, keskiössä ovat ajatusmallimme ja näkemyksemme tulevaisuudesta. Tällöin tavoitteena on haastaa sekä tunnistaa niitä oletuksia, joiden varassa tuotamme, keräämme ja hyödynnämme tietoa tulevaisuudesta. 

Syväosaaminen vs. laaja yleissivistys 

Vuonna 2016 julkaistu World Economic Forumin Future of Jobs -tutkimus korosti taitoa ratkaista monimutkaisia ongelmia yhtenä tulevaisuuden työelämän keskeisenä taitona. Tutkimus viittasi tällä osaajiin, jotka ymmärtävät muita paremmin erilaisia laajoja kokonaisuuksia, eri toimijoiden ja intressien välisiä syy-seuraus- ja riippuvuussuhteita, ja siksi osaavat myös muodostaa toimivia ratkaisuvaihtoehtoja. Viime vuosina olemmekin voineet havaita lukuisia generalisteja ja systeemiajattelua esiin nostavia tutkimuksia, kirjoja, puheenvuoroja. On kuitenkin lyhytnäköistä ajautua arvottamaan yhtä osaamisprofiilia ylitse muiden. Niin yleisesti ottaen kuin tulevaisuuteen suuntaavan asiantuntijuuden tiimoilta. 

Tulevaisuuksien kuvitteleminen – olipa sitten kyse ennustamisesta, ennakoinnista tai tulevaisuusajattelun kehittämisestä – vaatii laajaa tietopääomaa. Itse asiassa on vaikea löytää tulevaisuudentutkimuksen kentältä asiantuntijaa, jolla ei olisi hallussaan vähintäänkin yhden tieteenalan vahva syväosaaminen ja samalla laaja tietämys/kiinnostus lukuisista yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja elämän eri osa-alueista. Syväosaaminen ja laaja yleissivistys eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä yhdistelevä osaaminen on pikemminkin edellytys kyvylle havaita ja luoda systeemistä ymmärrystä erilaisista ilmiöistä ja niiden pitkäkestoisista vaikutuksista.

Toisaalta kestävimmät ratkaisut ja vaikuttavimmat lopputulokset syntyvät silloin, kun tietoa luodaan ja prosessoidaan yhdessä, monimuotoisissa, monialaisissa ja poikkitieteellisissä tiimeissä tai yhteistyöverkostoissa. Näin jo tapahtuukin yhä useammin, ja tällaisen moniosaajatiimin vaikuttavuudesta kertoo myös Ialenti kirjassaan. Mutta vielä riittää tekemistä, etenkin monimuotoisuuden suhteen.

Pohditaanpa esimerkiksi suomalaista keskivertoyritystä ja sen toimintaympäristöä – tai omaa työyhteisöämme: Missä määrin tiimisi koostuu toisistaan eri ikäisistä, eri koulutustaustan ja selkeästi eri osaamisprofiilin omaavista? Onko tiimissäsi eri kulttuuriperimää ja ihonväriä edustavia, tai useilla eri toimialoilla/eri maissa ja maanosissa/kulttuurien ja uskontojen vaikutuksen alla kasvaneita/asuneita/työskennelleitä yksilöitä? Luetteko samoja (bisnes)kirjoja, seuraatteko samoja lehtiä?

Globaali talous on monella tapaa murrosvaiheessa. Markkinat, toimialat ja toimintamallit disruptoituvat, haastaen hitaasti uuteen sopeutuvia toimijoita. Monimuotoisuus, joka rajoittuu #blacklivesmatter -tyyppisten liikkeiden tukemiseen sosiaalisessa mediassa, tai jota kuvataan yrityksen arvolupauksessa ilman siihen kohdennettuja toimia rekrytoinnissa, on yhtä hataralla pohjalla kuin turvauduttaessa viherpesuun aidon ympäristövastuullisuuden sijaan. Sen sijaan harkitut, todelliset panostukset monimuotoisuuteen edistävät parhaimmillaan koko työyhteisön tai verkoston osaamista, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Lue: kilpailukykyä.

Katsomalla kauas näkee paremmin myös lähelle

Lopuksi nostan esiin Ialentin esittämän huolen niin yksilöiden, yritysten kuin yhteisöjen toimintaa leimaavasta ohuesta aikakäsityksestä. Tämä haaste on monelle tulevaisuuden tutkijalle ja ennakoinnin asiantuntijalle, tai muulla tavoin vahvasti tulevaisuusfokusoituneelle asiantuntijalle tuttu haaste ja siksi sen esille nostaminen on hyvinkin aiheellista: Päätöksiä tehdään tulevaisuudesta piittaamatta tai hyvin lyhyellä aikajänteellä mm. tietämättömyyden ja epävarmuuden sekä taloudellisten tekijöiden vuoksi. Esimerkiksi sukupolvien tasa-arvo (engl. intergenerational equity) nähdään aivan liian usein vain lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten välisen tasa-arvon kysymyksenä, vaikka se voidaan yhtä hyvin ymmärtää laajemmin, tulevat sukupolvet huomioivina ratkaisuina.

Yritysten arjessa unohtuu helposti, että kauemmas tulevaisuuteen luotaavilla tarkasteluilla on monia erilaisia hyötynäkökulmia: ne tukevat uusien liiketoiminta­mahdollisuuksien havaitsemista tai markkinoiden luomista, auttavat rakentamaan kiinnostavia asiantuntijaverkostoja, jotka puolestaan auttavat luomaan edelläkävijäasemaa suhteessa muihin toimijoihin, vahvistavat yrityksen brändiarvoa ja myyntiä jne. Ennen kaikkea henkilöstönsä tulevaisuudenlukutaitoa lisäämällä yritysten on mahdollista ennakoida nopeasti muuttuvien toimintaympäristöjen ja mm. teknologiakehityksen mukanaan tuomia, kriittiseksi osoittautuvia osaamistarpeita.

Siinä missä juuri nyt on tärkeää seurata keskusteluja mm. vaihtoehtoisista globaalin talouden malleista, julkisen ja yksityisen sektorin välisestä vuoropuhelusta sekä jaetusta yhteiskunnallisesta vastuusta, lisääntyvien ilmastonmuutoksen vaikutusten herättelemistä muutoksista kuluttajakäyttäytymisessä sekä tekoälyyn perustuvista tuote- ja palvelu­innovaatioista, yhtä tärkeää on tiedostaa niiden erilaiset vaikutukset liiketoimintaympäristöihin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Yksittäisten ilmiöiden sijaan huomion tulisi kohdistua kykyymme tarkastella ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita eri aikaperspektiivillä, sekä erilaisten ajattelutapojen ja menetelmien suodattamana. Vain siten voimme edistää valitsemiemme toimintamallien kauaskantoista vaikuttavuutta. Tähän teemaan liittyen suosittelen lukemaan alla olevan Ilkka Tuomen artikkelin, jossa hän kuvailee, miksi eri aikaulottuvuudet tulisi tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakoinnissa huomioida ja miten niitä tulisi lähestyä menetelmällisesti. 

Kirjoittaja on innovaatioekosysteemeissä tapahtuvasta yhteisarvonluonnista väitellyt strateginen ajattelija ja futuristi, joka hakeutuu mielellään tutkimuksen, koulutuksen ja yrityselämän erilaisille rajapinnoille. Arvojaan ja osaamistaan hän kuvaa yksinkertaisimmillaan kolmen -ismin avulla: humanismi, idealismi ja generalismi. Sannan löytää LinkedIn:stä ja Twitteristä käyttäjänimellä @ketonenoksi.

P.S. Tässä vielä muutama lisävinkki vaikuttavan, verkosto-osaamiseen pohjautuvan tulevaisuusosaamisen rakentamiseksi:

Muistathan, että Tulevaisuusblogi.fi on vain yksi monista Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintamuodoista. Jos et vielä ole seuran jäsen, suosittelen tutustumaan laajaan toimintaamme osoitteessa tutuseura.fi. Tutu-seura on tulevaisuudesta kiinnostuneiden henkilöiden yhteisö. Tutkimme, keskustelemme ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia seminaari-, ym. tilaisuuksissamme sekä Futura-lehdessä. Esim. 10.3. starttaa Suomi TuTuksi -virtuaalikiertue, joka järjestetään tämän vuoden ajan, joka kuun kolmas keskiviikkoilta. 

Vihjattakoon myös, että jos sinua kiinnostavat tulevaisuusaiheiset kirjat ja ajankohtaisraportit, liity mukaan LinkedIn:ssä joulun alla 2020 perustettuun Futures Finlandin kirjakerhoon. Tapaamme noin kerran kuussa yhteisten lukemistojen äärelle. Esim. 11.3. teemana Ennakoinnin suuntaviivat Euroopassa ja 25.3. keskustelemme Vedenpaisumuksen lapsista, mukana kirjailija Risto Isomäki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *