Turussa vuonna 2012 käynnistynyt, New Performance Turku -nimellä kulkeva festivaali juhli tänään 10-vuotista taivaltaan Turussa, Manillan Vanhalla Viinitehtaalla pidetyssä kutsuvierastilaisuudessa. Samalla juhlistettiin syyskuussa 2023 ensimmäistä kertaa toteutettavaa New Performance Turku Biennalea.
Samana iltana julkistettiin myös ICE HOLE – The Live Art Journal vol.12 sekä tuore julkaisu Performance Art in Practice – Pedagogical approaches. Ks. http://www.newperformance.fi/tapahtumat/
Tämä blogi on yhtä kuin tilaisuudessa pitämäni juhlapuhe:
Kiitos Annille (Sundbacka: toiminnanjohtaja) ja Leenalle (Kela: taiteellinen johtaja) pyynnöstä tulla tänään puhumaan tänne New Performance Turun 10-vuotissynttäreille.
Hyvä juhlaväki,
Jaoin vuonna 2013 työhuoneeni nykytaiteen kuraattori ja taideteoreetikko Mari Krappalan kanssa. Ystävystyimme ja Mari pyysi minut mukaansa pariin New Performance Turun esitykseen. Siitä lähtien olen nauttinut tämän upean performanssitaiteen festivaaliin annista joka vuosi. Tänä vuonna olin mukana koko päivän retkellä Seilissä.
New Performance Turun toiminnassa olennaista on ollut saattaa performanssitaide vahvempaan dialogiin ympäröivän yhteiskunnan kanssa, laaja kansainvälinen yhteistyö, sekä festivaalin mahdollistama tuki uusien teosten luomiselle. Se mikä itselleni on ollut näissä tapahtumissa ehkä kiehtovinta, on ollut alusta asti vahvasti mukana ollut tieteen ja taiteen välinen yhteistyö. Teokset, jotka puhuttavat ja koskettavat syvyydellään tai muuten vain vahvalla sanomallaan. Mahdollisuus kokeiluihin.
Suuri kiitos ja onnittelut kaikille tätä toimintaa johtaneille, rahoittaneille sekä mukana olleille taiteilijoille ja tieteen tekijöille.
Kuvat Sanna Ketonen-Oksi. Kuvat otettu New Performance Turun ja Contemporary Art Archipelagon yhdessä 12.8.2022 Seilin saarella järjestämästä tapahtumasta How do you know what you know? Exercises in Attentiveness.
***
Kutsun itseäni futuristiksi. Olen väitellyt yhteiskehittäjyydestä innovaatioekosysteemeissä. Viime vuodet olen tutkinut sekä kehittänyt organisaatioiden tulevaisuuskestävyyttä – sekä laventaen että syventäen ymmärrystä niistä tavoista, joilla visioimme, määrittelemme ja rakennamme vaihtoehtoisia kehityskulkuja kohti parempaa huomista. Puhun transformatiivisesta toimijuudesta, tavoitteena ekologisesti sekä sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Oman työni – kuten monien tulevaisuudentutkimuksen kollegoidenkin tavoitteet ovat varsin lähellä New Performance Turun tavoitteita. Tästä esimerkkinä viimevuotinen performanssi- ja esitystaiteilija Maire Karuvuoren sekä tulevaisuudentutkija Marjukka Parkkisen yhteistyö nimellä Vara vaaraa hälventää – Tutkimusmatka toisenlaiseen Turkuun. Sekä vuoden 2019 teema FUTURES, joka jo silloin johdatteli vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien äärelle.
***
Viime vuosina on eri tieteenaloilla yleistynyt puhe dekolonisaatiosta. Laveasti tulkittuna dekolonisaatio viittaa vahvaan tarpeeseen irtautua totutuista, totena pidetyistä, etenkin menneisyyden painolastina nykypäivään siirtyneistä uskomuksista ja näkemyksistä. Nämä uskomukset ja näkemykset kumpuavat usein kulttuurisista ja yhteiskunnallisista normeista. Siksi dekolonisaatio edellyttää olemassa olevien yhteiskunnallisten rakenteiden ja valtasuhteiden purkamista. Ei esimerkiksi riitä, että osallistamme vähemmistöryhmiä mukaan keskusteluun. Sen sijaan olisi luotava reiluja tapoja, joilla he voivat vaikuttaa päätöksentekoon omalle kulttuurilleen luontevalle tavalla. Yksi esimerkki tällaisesta käynnissä olevasta dekolonisaatio -prosessista on Suomessa viime viikkoina kuumana käynyt keskustelu uudesta saamelaiskäräjälaista.
Pohdin dekolonisaation mahdollisuuksia ns. kollektiivisen kuvittelun käsitteen kautta. Yhteiskunnallista muutosta aikaansaadaksemme on meidän osattava kuvitella radikaalistikin toisenlaisia tulevaisuuksia ja luotava narratiiveja, jotka johdattavat meitä muutospolulle. Kuten Arizonan yliopistossa toimivan The Center for Science and the Imagination tutkijat ovat todenneet, suuret historialliset muutokset mahdollistuvat vasta silloin, kun saamme aikaan muutoksen kollektiivisissa kuvitelmissamme. On siis aika vahvistaa tulevaisuusvisioissamme erityisesti sellaisia arvoja, tapoja, tietoa ja tietämystä, joilla uskomme voivamme aidosti joko ennallistaa tai uudistaa sekä luonnon että ihmisen hyvinvointia. Tämä edellyttää kognitiivisesti harkittuja, monitieteellisiä ja monimenetelmällisiä lähestymistapoja – sellaisia, joita kuvaillaan tänään julkistettavassa Performance Art in Practice – Pedagogical approaches -kirjassa!
Taiteella ja kulttuurilla on aina ollut tärkeä asema yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, mutta niiden painoarvo on jäänyt jo pitkään viihteellisyyden varjoon. Siitä huolimatta New Performance Turku on koko olemassaolonsa aikana pysynyt kuuliaisena tavoitteilleen. Itse asiassa uskon, että New Performance Turun kaltaisilla toimijoilla on huomattavasti kokoaan isompi tilaisuus ja kyky sekä 1) vahvistaa tieteen ja taiteen kentällä toimivien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä, että 2) innostaa meitä jokaista irtautumaan kollektiivisen kuvittelukykymme rajoitteista, haastaen meitä pohtimaan omia syvälle juurtuneita kolonialistisia toimintamallejamme. Toivon, että tämä dekolonisaation teema näkyisi yhä voimallisemmin erilaisten yhteistyömuotojen ja uusien teosten keskiössä tulevien vuosien aikana.
Joka tapauksessa, jään mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia mieltä ravisuttavia, tunteita herättäviä uusia avauksia saamme nähdä New Performance Turku Biennalessa syksyllä 2023!
Kirjoittaja on organisaatioiden tulevaisuuskestävyyteen ja (innovaatio)ekosysteemien toimintaan perehtynyt tutkija (Laurea-ammattikorkeakoulu), joka työskentelee tällä hetkellä mm. mielikuvitusta ruokkivien ja translationaaliseen toimijuuteen kannustavien menetelmien, ennakointijärjestelmien kehittämisen ym. teemoihin liittyvien tutkimusaihioiden parissa eri kokoonpanoissa.
p.s. Dekolonisaatio on vahvasti läsnä myös tiistaina 22.11.2022 julkistetussa Futura 3/22 teemanumerossa Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet. Mukana on kirjoittajia Suomesta, Intiasta, Australiasta sekä Etelä-Afrikasta, Zimbabwesta, Lesothosta ja Malawista. Osa kirjoittajista edustaa alkuperäiskansoja. Futuran 3/22 vierailevina päätoimittajina olivat Sanna Ketonen-Oksi ja Hazel Salminen.
