Avainsana: dystopia

Tulevaisuus ilman ihmisiä – dystopiaa vai utopiaa?

by toimitusYhteiskunta

Monet tulevaisuutta ajattelevat pitävät ihmistä keskeisenä toimijana myös tulevaisuudessa, koska olemme tuhansia vuosia olleet planeetan hallitsevin laji. Toisin sanoen mikään muu eliölaji tai olosuhteet eivät ole uhanneet meidän olemassaoloamme lajina pitkään aikaan. Tässä blogiteksissä pohditaan, millainen tulevaisuus olisi ilman meitä.

Kehitys yksisoluisista tekoälyyn

Elämä on kehittynyt yksisoluisista merenelävistä monisoluisiin maaeläimiin ja kohti älyllistä olentoa nimeltä Homo Sapiens. Lajien monipuolisuutta on ajanut aika ja kehitys. Tämä kehitys on johtanut meidän tuntemaamme nyky-yhteiskuntaan ja teknologiaan: sähköenergian käyttämiseen, älyllisiin laitteisiin, internettiin, dataan ja tekoälyyn. Ihmiskunnan kehitystä vie eteenpäin ajan lisäksi halu olla parempi ei vain yhdessä asiassa, vaan halu olla parempi kaikessa. Haluamme olla terveempiä, tehokkaampia, älykkäämpiä ja myös olla elossa kauemmin. Näissä haluissa ei sinänsä ole mitään vikaa. On todella hyvä asia, että ihmiskunta on kehittynyt ja elämme mukavammin kuin meitä edeltävät ihmiset, mutta mihin tämä kehitys johtaa?

Ihmisen älykkyys on tullut rajapintaan, jossa luomme älyä. Tarkoitan siis tekoälyä. Tekoälyn ja algoritmien avulla ihmisistä, eläimistä, luonnosta ja koko planeetasta kerätään dataa käsittämättömiä määriä. Data mahdollistaa tarkemman seurannan planeetan olosuhteista, ihmisen toiminnasta, talouskasvusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kun lähes kaikki muutetaan digitaaliseksi dataksi, jää hyvin vähän asioita, mitä data ei ottaisi huomioon. Tekoälyn kehitys johtaa parempaan tekoälyyn ja dataan. Paremman tekoälyn avulla teemme meistä ihmisistä parempia.

Teknologia on kehittänyt ihmiskuntaa hurjaa vauhtia. Ihmiset jopa pukeutuvat teknologiaan ja dataan. Koska ihmisen aivot ovat plastisia ja sopeutuvaisia, ne sopeutuvat ympäristöön, jota me ihmiset rakennamme ja jossa teknologiaa alkaa olla enemmän kuin luontoa. Voiko ihmisen rakentamia artefakteja ja teknologiaa kutsua moderniksi luonnoksi?

Teknologiaa voidaan hyödyntää myös luonnon hyväksi. “Nature-based-Solutions” (NbS) ovat pyrkimys auttaa luontoa kasvamaan monipuolisesti. Puolestaan “Nature Tech” on teknologiaa, jossa valvotaan ja konrolloidaan näitä NbS-projekteja ihmisten luomien tekoälyn ja algoritmien avulla. Toisin sanoen ihminen pyrkii hallitsemaan planeetan ekosysteemejä. On mahdollista, että ihmisestä kehittyy tekoälyn ja datan avulla älyllinen laji, joka tietää koko planeetan hyvinvoinnin. Voisiko kehittyneen tekoälyn avulla saada jopa ilmastonmuutos hallintaan?

Ihmisen rajalliset aivot

Me muutamme ympäristöämme niin nopealla ja laajalla skaalalla, että meidän psyyke ei pysy vauhdissa mukana. Tämä on yksi syy monenlaisiin psyykkisiin oireisiin kuten teknostressiin ja ahdistukseen.

Ihminen voi tietoisesti keskittyä vain yhteen asiaan samaan aikaan. Tekoäly tekee miljardeja laskutoimituksia siinä ajassa, kun ihminen räpäyttää silmiään. Erona tässä on,  että tekoälyllä ei ole tietoisuutta, koska se on menneisyyden ja nykyhetken datan ohjelmoima. Jos tekoälyllä olisi tietoisuus, energia ei riittäisi noihin miljardeihin laskutoimituksiin.

Johtaako halu olla parempi ja älykkäämpi ihmisten tietoisuuden katoamiseen? Ihminen ei enää tiedostaisi itseään, vaan olisi vain suuri datakapasiteetti. Jos emme tiedostaisi itseämme, emme tiedostaisi tunteitammekaan. Tämä kuulostaa perinteiseltä tietokoneelta vain miljoonia kertaa tehokkaammalta. Eikö tässä katoaisi silloin myös ihmisten ihmisyys? Olisimme vain todella superälykkäitä koneita. Olisimme ehkä kokonaan uusi laji, kuten Yuval Noah Harari kirjoitti dataismista ja teknohumanismista kirjassaan “Homo Deus”.

Utopiaa vai dystopiaa?

Onko yllä kuvattu kehityskulku hyvä vai huono asia? Tietenkin huono asia ihmisille, koska meitä ei enää olisi, mutta mahdollisesti hyvä asia planeetalle, sillä tehokas, superälykäs ja lähes kaiken kattava tekoäly hoitaisi planeetan hyvinvointia. Ihmisen tietoiset vääristymät tai halut eivät olisi estämässä tätä hyvinvointia. Tietenkin on mahdollista, että ihmisten vääristymät ja muut huonot ominaisuudet säilyisivät myös tekoälyssä.

Onko ihminen vain välivaihe planeetan evoluutiossa? Emme varmastikaan ole päätepiste. Elämää on ilman meitäkin. On hyväksyttävä, että monia lajeja (esim. dinosaurukset ja mammutit) ja kokonaisia sivilisaatioita (muinaiset assyrialaiset ja roomalaiset) on hävinnyt maailman historian aikana. Kehitys usein on tapahtunut jonkun sivilisaation tuhon seurauksena. Ei Homo Sapiens ole ikuisesti pysyvä laji. Dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia ja ihmisten suku kehittyi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Onko ihmisen tarkoitus olla vain ponnahduslauta erittäin älykkään tekoälyn maailmaan, jossa dataa hallitseva tekoäly kontrolloi luonnon hyvinvointia. Ihminen on jo vuosisatoja riistänyt luonnonvaroja. Ehkä meidän on hyvä uhrata itsemme, jotta muu luonto paranisi. Me parannamme itseämme muun luonnon kustannuksella, mitä jos luonto parantaisi itseään meidän kustannuksella?

Millaisen tulevaisuuden sinä haluat?

En toivo tällaista dystooppista tulevaisuutta ilman ihmisiä, mutta koen, että sellainen on hyvinkin mahdollista. Tämän takia valinnat ja toimet mitä teemme nykyaikana, täytyisi miettiä tarkkaan ja kaikkea hyvinvointia ajatellen, ei pelkästään ihmiskeskeisesti. Tämän päivän valinnat heijastuvat tulevaisuuteen vaikkakin hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Voimmeko olla hyvinvoivia muiden lajien kanssa pitäen yhdessä kotiplaneetastamme ja toisistamme huolta? Tarvitseeko meidän olla kaikessa parempia? Riittäisikö vain kohtalaisen hyvinvoiva?

Toimikaamme älykkäästi ja jopa viisaasti, kauaskantoisesti kaikkea ajatellen. Me kaikki teemme tulevaisuutta tälläkin hetkellä. Millaisen tulevaisuuden sinä haluat meidän planeetallemme? Siihen sinä voit vaikuttaa.

Kirjoittaja
Olen Toni Peltola, 33-vuotias sähköasentaja, sekulaari prosessifilosofian ajattelija sekä aktiivinen teatterinharrastaja Hyvinkäältä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lähteet

Tekstin lähteenä on käytetty seuraavia teoksia:

Yuval Noah Harari. 2017. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Bazar.

David Eagleman. 2021. Livewired.

Silja Kosola, Mona Moisala, Päivi Ruokoniemi. 2019. Lapset, nuoret ja älylaitteet. Duodecim.

World Economic Forum. 2022. 5 ways nature tech can bring integrity and scale to nature-based solutions. Saatavilla: www.weforum.org/agenda/2022/12/nature-based-solutions-are-essential-for-tackling-the-climate-and-biodiversity-crises/

Kuvien lähteenä on:

www.pixabay.com

Tagged : / / /

Hannah Arendt tulevaisuuden tutkijana

by Seija Kojonkoski-RännäliKlassikot

Huoli ihmisen ajattelemattomuudesta

Juutalais-saksalainen filosofi Hannah Arendt katsoi 1950-luvulla, omasta nykyisyydestään, eteenpäin tulevaisuuteen ja näki dystopian. Hän kertoo siitä teoksessaan Vita Activa (2002, Alkuperäisteos The Human Condition, 1958.)

Yhtenä lähtökohtana Arendtin tulevaisuuspohdinnoille oli edellisenä vuonna 1957 avaruuteen laukaistu ensimmäinen ihmisen tekemä satelliitti. Hän kertoo, että kun ihmiset näkivät taivaalle katsoessaan omien kättensä aikaansaannoksen, oli heidän ensireaktionsa helpotus. Tapaus nähtiin “ensiaskeleena kohti ihmisen vapautumista maan kahleista”.

Yllättävä toteamus oli toisinto lauseesta, joka on kaiverrettu erään merkittävän venäläisen tiedemiehen hautamuistomerkkiin 1930-luvulla. Tämä lause sai Arendtin huolestumaan. “Uuden ajan vapautuminen ja maallistuminen alkoivat ihmisten  taivaallisen Isän – eivät välttämättä Jumalan – torjumisella. Pitäisikö niiden päättyä vieläkin kohtalokkaammalla tavalla: kaikkien taivaan alla elävien olentojen Äidin eli Maan hylkäämisellä”, kysyi hän. (Arendt 2002, 9 – 10.)

Siitä alkoi Arendtin tutkimusmatka, jonka tarkoituksena on arvioida uudelleen ihmisenä olemisen ehtoja. Heti lähtiäisiksi hän toteaa, että kysymys on selvästikin ajattelusta, tai oikeastaan ajattelemattomuudesta, huolettomasta piittaamattomuudesta ja toivottomasta hämmennyksestä. Tutkimuksen keskeinen teema on “mitä teemme”. (Arendt 2002, 13.)

Arendt rakentaa tutkimuksessaan erään tulevaisuusskenaarion siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset innolla keksivät ja innovoivat, rakentavat, valmistavat ja tekevät uusia tuotteita ja välineitä eivätkä missään vaiheessa pysähdy ajattelemaan, mitä he oikeastaan ovat tekemässä. Minun ei tässä ole tarpeen kuvailla hänen skenaariotaan tarkemmin, me nimittäin tunnemme sen kaikki, sillä me elämme siinä nyt.

Eräs peruste sille, että pidän Vita Activaa tulevaisuuden tutkimuksena on myös se, että Arendt oli hyvin huolissaan ihmisen ja planeettamme tulevaisuudesta ja siksi halusi tutkia, mitä oikeastaan olemme tekemässä. Hän eli aikana, jolloin atomipommi keksittiin ja ensimmäinen sellainen rakennettiin, ja seurasi asiaa läheltä. Hän oli hyvin aktiivinen sekä tiedemaailmassa että kansalaisena yhteiskunnassa ja joutui pakenemaan kotimaastaan Saksasta 1930-luvulla. Hänellä oli todella syytä olla huolissaan ja hän yritti omalta osaltaan pitää huolta tulevaisuudesta.  

Tulevaisuuden tutkimus on huolenpidon tiedettä. Huolenpito puolestaan on yksi ihmisen kolmesta aikaan liittyvistä kyvyistä ja niistä se, joka koskee tulevaisuutta. Kaksi muuta ovat muisti, joka koskee menneisyyttä ja ymmärrys, joka koskee nykyhetkeä. Tämän oivalsi jo Cicero aikanaan Roomassa. (Niiniluoto 2018, 7.)

Ihminen on jäämässä loukkuun itse tekemäänsä maailmaan

Maa on ihmisenä olemisen ehtojen kulmakivi, mutta ihminen on kehittämiensä teknologioiden avulla tekemässä sellaisia tuotteita, jopa keinotekoista elämää, joka väistämättä erottaa hänet maasta ja luonnosta. Ihminen jää loukkuun keinotekoiseen maailmaansa, elämä itse on sen ulkopuolella. Ihminen pakenee ihmisenä olemisen ehtoja ja yrittää silti pidentää omaa ikäänsä paljon yli sadan vuoden. Tutkijat ovat luvanneet, että uusi tulevaisuuden ihminen saadaan aikaan sadan vuoden kuluessa. Näin arvioi Arendt tilanteen omassa nykyisyydessään vuonna 1958. (Arendt 2002, 10.) 

Siitä on jo yli kuusikymmentä vuotta. Mitä sellaista, joka pani alulle tämän kohtalokkaan kehityskulun, siihen mennessä sitten oli tapahtunut? 

Tärkeysjärjestys ihmisenä olemisen ehdoissa oli vaihtunut 

Ajattelu, kontemplaation merkityksessä, oli menettänyt asemansa tärkeimpänä aktiiviselle tekemiselle ja toiminnalle ihmisenä olemisen ehdoissa. Ajattelulla Arendt ei tässä tarkoita filosofiaa eikä ajattelua tieteessä ylipäätään. Hänen käsitteensä Vita Contemplativa tarkoittaa samaa kuin Heideggerin käsite silleenjättäminen (Gelassenheit), joka on mietiskelevää ajattelua vastakohtana laskevalle ajattelulle  (das rechende Denken) (Heidegger 1991).  Silleenjättäminen muistuttaa zen-harjoitusta, jossa maailma ajattelee minussa ja kohtaa minut (Kupiainen, teoksessa Martin Heidegger 1991, 110).

Kontemplatiivisen ajattelun, silleenjättämisen, hylkäämisellä toisarvoiseen asemaan ihmisenä olemisen ehtona tulee olemaan järisyttäviä seurauksia tulevaisuudessa, ennakoi Arendt. Modernin kokeellisen luonnontieteen kehitys olikin jo alkanut vauhdilla, ja siinä tarvittiin paljon uusia, tarkkoja mittavälineitä ja laitteita. Niitä ryhdyttiin innolla kehittelemään ja tekemään. Samalla tietenkin tekniikan ja teknologian kehittäminen sai alkunsa. Nykyisin tiedämme, että se jatkuu eksponenttaalisena. 

Missä ovat teknologian juuret?

Mutta meidän on pidettävä mielessämme, että tämä kehitys ei siis alkanut halusta soveltaa tieteen tuloksia käytäntöön ihmisten elämän helpottamiseksi ja olojen parantamiseksi, niinkuin on totuttu ajattelemaan. “Historiallinen tosiasia on, että nykyaikaisen teknologian juuret ovat yleensä epäkäytännöllisessä hyödyttömän tiedon etsinnässä”, huomauttaa Arendt (2002, 293).

Varmaan oli hänellä näin sanoessaan mielessä esimerkiksi atomipommin keksiminen, jota hän oli päässyt sivusta seuraamaan. Se, mitä tämä “hyödyttömän tiedon” vimmainen etsintä merkitsi ja merkitsee ihmisen ja luonnon kannalta, on alkanut hiljalleen valjeta nykyihmiselle. Atomipommin osalta saatiin esimakua asiasta jo elokuussa 1945 Hiroshimassa ja Nagasakissa.

Tekniikan olemus on “Ge-stell”, sanoo Heidegger ja tarkoittaa sitä, että teknologisesti valmistettaessa luonto on ihmisen tekemisen resurssi, josta otetaan säälimättä irti kaikki, mitä tekemiseen tarvitaan ja mikä ihmistä kiinnostaa (Heidegger 1985, 23 – 26). Ajattelemattomassa teknologisessa tuottamisessa olemme jo käyttäneet monet uusiutumattomat luonnonvarat miltei viimeistä pisaraa myöten, köyhdyttäneet luonnon monimuotoisuutta ja saastuttaneet suurelta osin meret ja muut vesistöt sekä ilman, jota hengitämme. Olemme jäämässä loukkuun keinotekoiseen maailmaamme ajattelemattomalla toiminnallamme tänne kutsumiemme tappavien virusten kanssa.

Von Wright sanoo, että tieteellisessä kokeessa ilmenevä rationaalisuus on sukua homo faberin järkevyydelle, joka kukoisti keskiajan käsityötaidossa, ja että “… käsityö on epäilemättä eräs lähtökohta sille läheiselle liitolle, jonka uusi tiede solmi luontoa kohtaan manipulatiivisen asenteen kanssa” ( von Wright 1987, 49). Varmaan näin onkin, mutta käsin tekemisellä ja teknologisella tekemisellä on myös ratkaisevia eroja. Eräs niistä on se, että käsityö on heideggerilaisittain olemisen sallivaa eli materiaalia hoivaavaa ja säästävää (Heidegger 1985, 154).

Käsin tekeminen eli käsityö ja teknologia eivät ole samalla jatkumolla eikä niillä ole oikeastaan mitään muuta yhteistä keskenään kuin se, että molemmat ovat arendtilaisittain valmistamista, ja heideggerilaisittain jonkun sellaisen esiintuomista, joka ei itsestään voi tulla esiin. Siksi niiden esiintuomisesta on vastuussa tekijä eli ihminen. (Heidegger 1985, 16 – 17.)

Taustalla kuulen Pentti Malaskan äänen

Blind evolution
in a never-ending present without a future
made us into creatures different from all others,
capable of learning.

We conquered the planet,
turned it into our lebensraum,
which made us different from all others.

Will we continue blind,
in a never-ending present,
or will we take responsibility for the future of the planet
together with others?

There lies the conflict of becoming a human.

Pentti Malaska

(Laura Pouru,Markku Wilenius, Karin Holstius, Sirkka Heinonen, toim..  Pentti Malaska A Visionary and Forerunner. 2018, 209.)

Kun nykyhetki oli päättymätön,
eikä tulevaisuutta ollut.

Evoluutio muutti meitä
sattumoisin,
opimme oppivaisiksi olennoiksi 
toisin
kuin kukaan muu.

Taidoillamme turmelimme planeettaamme
tehdessämme sen omaksemme
toisin kuin tekivät muut.

Yhäkö jatkamme sattumoisin
nykyhetkessä vailla tulevaisuutta?

Joko otamme vastuun tekemistämme
planeetallamme
mukanamme 
myös muut?

(Suomenkielinen tulkinta, Seija Kojonkoski-Rännäli)

Seija Kojonkoski-Rännäli

Olen vapaa tutkija, joka kirjoittaa mielellään blogitekstejä. Ensin olin käsityönopettaja eri kouluasteilla eri puolilla tätä maata. Pitkään olin käsityön didaktiikan lehtori Turun yliopistossa, opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä. Dosentuurini ala on kasvatustiede erityisesti käsityön filosofia.

Lähteet

Arendt, H. 2002. Vita Activa. Ihmisenä olemisen ehdot.(Englanninkielinen alkuteosThe Human Condition. 1958)

Heidegger, M. 1991. Silleen jättäminen (Gelassenheit).

Heidegger, M. 1985. Vorträge und Aufsätze.

Kupiainen, R. 1991. Silleen jättäminen ja zen. Teoksessa Martin Heidegger, Silleen jättäminen (Gelassenheit), 101 – 113.

Pouru, L., Wilenius, M., Holstius, K., Heinonen, S. (toim.),  2018, Pentti Malaska.  A Visionary and Forerunner. 

Niiniluoto, I. 2018. Onko tietoa tulevaisuudesta? Futura 3/2018, 6 – 11.

von Wright, G. H. 1987. Tiede ja ihmisjärki. Suunnistusyritys.

Tagged : / / / /