Heikko signaali – Kohinaa vai ensikosketus merkittävästä muutoksesta?

Miksi tulevaisuuden ennakointi on niin vaikeaa? Vaikean ennakoinnista tekevät trendien ulkopuoliset muutosvoimat, kuten heikot signaalit ja villit kortit, jotka yllättävyydellään ja voimallaan voivat murtaa trendin suunnan. Keskityn tässä tekstissä heikkoihin signaaleihin.

Minä ja heikot signaalit

Olen tulevaisuudentutkija, mutta kaikki tulevaisuudentutkimuksen käsitteet eivät ole olleet helppoja minullekaan. Yksi vaikeimmista käsitteistä minulle on ollut heikko signaali. Teoriassa se on helppo: heikko signaali on nimensä mukaisesti nykyhetkessä näkyvä ensimmäinen merkki mahdollisesta tulevaisuuden muutoksesta. Kielikuvana voisi ajatella, että se on pieni valon pilkahdus pimeässä maisemassa. Niin pieni, että ei ole ihan varma, näkikö valon vai ei, tai mikä valon aiheutti. Nykyhetkessä heikon signaalin tunnistaminen on mielestäni hyvin vaikeaa. Jälkikäteen on helppoa viisastella ja todeta, oliko ilmiö heikko signaali vai ei.

Luin viime syksynä Johanna Vehkoon kirjan Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioilla. Kirja kertoo nimensä mukaisesti autiopaikoista, jotka ovat olleet aiemmin eloisia yhteisöjä, mutta eri syistä teollinen toiminta paikoilla on päättynyt. Vehkoo pohtii kirjassaan: ”Mitä tulee teollisen ajan jälkeen?” Kohteina ovat esimerkiksi Otamäen vanha kaivosalue Kainuussa; Doelin kylä Belgiassa, joka on jäämässä Antwerpenin sataman alle ja Neuvostoliiton kaivoskaupunki Pyramiden Huippuvuorilla. Vehkoo kuvaa kirjan johdannossa, että yksi kirjaa inspiroinut tieteenala on tulevaisuudentutkimus. Tämä näkökulma lisäsi kiinnostustani kirjaan. Ihmettelin, jos kirja kertoo menneisyyden kukoistuksesta, miten kirja voisi olla tulevaisuudentutkimusta? Vehkoo osoittaa kirjassaan mielenkiintoisesti ja hyvin konkreettisesti, että heikon signaalin ei tarvitse olla jotain pientä. Heikko signaali voi olla myös kokonaisen kaupungin hiljeneminen.  

Kuvassa kirjan Johanna Vehkoo Autiopaikoilla: Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille kansi. Taustalla näkyy rakennuksen rauniota ja vihreitä puita.

Kuva 1 Pyöräilin Vehkoon kirjan kanssa lähimetsään, jossa tiesin olevan raunion. Kuka on asunut näissä raunioissa?

Minulle on jäänyt mieleen kaksi esimerkkiä heikoista signaaleista. Ensimmäinen liittyy muotiin. Muodin uusia trendejä kuulemma tarkkaillaan suurkaupungeissa. Tällöin bongaillaan poikkeavia pukeutumistapoja ihmisvilinästä ja näistä havainnoista työstetään uusia muotitrendejä. Toinen kuulemani esimerkki on Olli Hietaselta, joka on Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos ja tulevaisuudentutkimuksen ohella myös aktiivinen luontokuvaaja. Lintujen pesimisalueiden laajeneminen etenee heikon signaalin lailla. Ensiksi Suomen etelärannikolla havaitaan yksittäinen uusi lintu. Seuraavaksi havaitaan yksittäinen pesivä pari. Pian nähdäänkin jo useampi yksilö Suomessa.

Mikä on heikko signaali?

Hollantilaiset tutkijat Barbara L. van Veen ja J. Roland Ortt ovat tutkineet heikon signaalin käsitettä. He kertovat käsitteen taustaksi erityisesti 1970-luvun öljykriisit, jotka pääsivät yllättämään ihmiset housut kintuista. Van Veenin ja Orttin mukaan kriisejä seurannut öljyn hinnan kallistuminen ja että sen sai aikaan vain muutama kehittyvä maa, toi tarpeen paremmalle muutosten ennakoinnille. Tästä syystä nykyään tulevaisuuden ennakoinnissa ei luoteta nykytrendien jatkuvan samanlaisina myös tulevaisuudessa.

Tutkijoiden mukaan heikkojen signaalien tunnistamisprosessi koostuu kolmesta vaiheesta (kuva 2). Ensimmäinen on signaalin havaitseminen. Tämä tarkoittaa yllä mainitsemaani esimerkkiä valon pilkahduksesta pimeässä. Toinen vaihe on signaalin tulkinta. Tässä vaiheessa havaitsijan pitäisi tulkita oikein, mitä signaali tarkoittaa. Pimeässä valonpilkahdus voi olla esimerkiksi ensihavainto vastaantulevasta tai pysähtyneestä autosta. Prosessin kolmas vaihe on toiminta signaalin perusteella. Jos valonpilkahdus on tulkittu oikein, on siirrytty tien reunaan, jotta ei jää liikkuvan auton alle. Heikkojen signaalien tunnistamisen kannalta prosessissa on tärkeää huomata, että heikko signaali voi tulla ”hylätyksi” prosessin jokaisessa vaiheessa, jota kuvastaa kuvan katkoviivainen nuoli kuvan alareunasta pois. Hylkääminen tässä tarkoittaa jotain seuraavista: Emme huomaa signaalia ollenkaan, voimme tulkita sen väärin tai reagoimme siihen väärin.  

Kuva 2 Heikon signaalin tulkintaprosessi (muokatu van Veen & Ortt 2021)

Artikkelissa van Veen ja Ortt myös osoittivat, että heikko signaali ei ole vain tulevaisuudentutkimuksen käsite. He itse asiassa lähestyivät käsitettä erityisesti ylimmän johdon päätöksenteon näkökulmasta. Heidän tavoitteenansa oli analysoida artikkelissaan käsitteen määritelmiä neljällä eri tieteenalalla: ennakointi, informaatiotekniikka, yrittäjyys ja strategiat. Heillä on lähtökohtanaan 66 tutkimusartikkeleissa esiintyvää määritelmää ja klusterianalyysin perusteella he päätyvät tähän määritelmään (kirjoittajan vapaa suomennos):

Heikko signaali on strategisen ilmiön havaitseminen ympäristöstä, joka tulee havaitsijan toimialan ulkopuolelta.

Mielestäni tässä määritelmässä on olennaista havaitsijan toimialan ulkopuoli. Muutoksia omalla toimialalla ja lähipiirissä on usein suhteellisen helppoa havaita. Tutkin itse vastuullista liiketoimintaa ja tällä hetkellä on paljon positiivisia muutosvoimia tukemassa vastuullista kehitystä (esimerkiksi EU:n monet lakihankkeet, tutkijoiden kohtuutalouspohdinnat ja ilmastokokouksen päätös fossiilisista polttoaineista luopumisesta). Mutta mitä heikkoja signaaleja ilmenee oman kuplan ulkopuolella? Esimerkiksi miten tekoälyn kehittyminen voi kirittää yritysten vastuullisuutta?

Tulevaisuudentutkimus ennakoi tulevia muutoksia

Tulevaisuudentutkimuksella voidaan nähdä olevan kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan tulevaisuutta vaan kuvaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia eli vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Esimerkiksi tulevaisuuskuvien kautta voidaan kuvata vaihtoisia tulevaisuuksia ja näin tehdä niitä konkreettisiksi. Pohdin tulevaisuuskuvien käsitettä aiemmin tekstissä (linkki tekstiin). Toiseksi tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on kehittää tulevaisuuden ennakointikykyä. Ideaali tästä näkökulmasta olisi, että ennakoimme muutoksia ja tarvittavia toimintatapoja niin, ettei muutostilanteessa tarvitse paniikissa reagoida.

Tulevaisuudentutkimuksessa aktiivisesti tunnistetaan muutostrendejä ja globaaleja megatrendejä. Suomessa tätä työtä tekee Sitra. Tämän vuoden alussa Sitra (2023) päivitti megatrendilistansa viiteen: Luonnon kantokyky murenee, Hyvinvoinnin haasteet kasvavat, Demokratian kamppailu kovenee, Kilpailu digivallasta kiihtyy ja Talouden perusta rakoilee. Tulevaisuudentutkimus ja ennakointi olisi helppoa tai jopa ennustaminen olisi mahdollista, jos voisimme olla varmoja, että tulevaisuuteen vaikuttavat vain tasaisesti jatkuvat, nykyiset muutostrendit. Tulevaisuuteen vaikuttavat myös heikot signaalit ja villit kortit. Ne aiheuttavat trendeihin epäjatkuvuutta joko vahvistamalla, heikentämällä tai kokonaan muuttamalla muutoksen suuntaa. Näiden muutosvoima tekee niistä mielenkiintoisia ja tärkeitä tutkimuskohteita.

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tulevaisuudentutkimuksessa Marileenaa kiehtoo erityisesti tulevaisuuskuvien käsite.

Linkit:

Sitra. 2023 Megatrendit. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/#tiivistelma

van Veen, B. L., & Ortt, J. R. 2021. Unifying weak signals definitions to improve construct understanding. Futures134, 102837. Linkki artikkeliin. Artikkeli on saatavissa vapaasti.

Johanna Vehkoo. 2013. Autiopaikoilla. Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille. Teos.

Tagged :