Puheenvuoro S. Mäkelä.
Uskonnollista ajattelua ei käsitellä rutiininomaisesti (jos ollenkaan) suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tai kuntoutuksessa. Toimintaterapiassa käytetty kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli, CMOP-E-teoria, sisältää käsitteen ja tarkastelun ihmisen henkisyydestä tai hengellisyydestä, eng. spirituality. Mallin mukaan ihminen, toiminta ja ympäristö yhdessä vaikuttavat siihen, miten ihminen toimii vuorovaikutteisesti ympäristönsä kanssa ja miten ympäristö voi vaikuttaa yksilön toimijuuteen. CMOP-E-mallissa ihmisen sisimmässä osassa on hengellisyys ja ihmisen hengellisyyttä ympäröivät komponentit ovat fyysisiä, kognitiivisia ja affektiivisia kykyjä. Hengellisyys tässä käsitteessä tarkoittaa sellaista ihmisen olemusta, joka ei voi vahingoittua sairauden tai vamman yhteydessä, mutta jonka subjektiivinen kokeminen ja tarkastelu voi muuttua. Tässä viitekehyksessä hengellisyyttä ja henkilökohtaista maailmankuvaa voidaan tutkia esimerkiksi pohtimalla ihmiselämän tarkoitusta ja merkitystä suhteessa oman elämän valintoihin ja suhteessa ympäröivään fyysiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja institutionaaliseen ympäristöön.
Jos tarkastellaan vielä Eric Bernen transaktioanalyysin teoriaa minätilojen toiminnallisesta analyysistä, voimme kenties pohtia hengellisyyden tai uskonnon harjoittamisen vaikutuksia siitä, miten ihmisten sisäiset minätilat toimivat eri tilanteissa, minkälainen ääni uskonnolla on ja minkälainen vaikutus uskonnon harjoittamisella on ihmiseen. Minätilat tarkoittavat jokaisen ihmisen sisällä olevia vanhemman, lapsen tai aikuisen minätiloja, jotka näyttäytyvät ihmisissä ajatuksina, tunteina tai käytöksenä. Kaiken ikäisillä ihmisillä voi olla käytössä niin aikuisen, vanhemman kuin lapsenkin minätiloja, jotka voivat vaihdella jopa yhden vuorovaikutustilanteen aikana.
Vanhemman minätila tarkoittaa kontrolloivaa tai huolehtivaa tapaa ajatella, olla, tuntea ja toimia ja vanhemman minätilat ovatkin usein lapsuudessa kopioituja asenne- ja käytösmalleja (esimerkiksi arvoja, ohjeita, kieltoja ja käskyjä) lapsen lähellä olevilta aikuisilta. Lapsen minätila sen sijaan tarkoittaa sellaisia ajatus-, tunne- tai käytösmalleja, joissa ihminen on joko mukautunut alistumalla tai kapinoimalla (selviytyäkseen erilaisista tilanteista) tai joissa ihminen on kuin luonnollinen leikkisä, heittäytyvä ja oivaltava lapsi. Aikuisen minätila sen sijaan vastaa neutraalia ”tässä ja nyt” -olotilaa, loogista ja tarkoituksenmukaista toimintaa ja päätöksentekoa sekä vapautta käyttää havaintoja ja tulkintoja joustavasti vanhemman ja lapsen minätilojen sijaan tai niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen.
Minkälaisia ääniä ja käytöstä yksilön hengellisyys tai uskonto, sen opit ja yhteisö vahvistavat? Vahvistuuko ankara, kontrolloiva ja rankaiseva vanhemmuuden ääni ja käytös tai huolehtiva, välittävä, vastuunkantava ja avulias vanhemmuuden ääni ja käytös? Miten käy kapinoivan, epäluottamuksen ja vihan tunteiden ja käytöksen kanssa? Tunnistetaanko mahdollisesti alistuminen, voimattomuus tai lannistuminen? Jos tunnistetaan, minkälaista apu on silloin? Entä onko yksilön tai yhteisön ajatuksissa ja toiminnoissa tilaa spontaaniudelle, leikkisyydelle ja luovuudelle? Kannustetaanko ihmisiä toimijoina itsenäiseen aikuisuuteen, jossa vapaus ja vastuu painavat vaakakupissa yhtä paljon?
Entä minkälaisia näkyviä vaikutuksia yksilön sisäiset uskomukset tuottavat? On tehty tutkimuksia, jonka mukaan uskolla ja terveydellä on positiivinen korrelaatio: usko ja myötäeläminen uskonyhteisössä voi lisätä hyvinvoinnin tunnetta, pitää yllä terveitä elämäntapoja, tarjota sosiaalisia verkostoja ja antaa toivoa. Uskonyhteisöillä voi olla ihmisiä kannattelevia tai kontrolloivia tapoja, joita olisi hyvä aika ajoin tarkastella ja korjata aikuisuuteen liittyvillä vastuullisilla toimintamalleilla. Yksilön hengellisyyden toteuttaminen on toki mahdollista irrallaan uskonyhteisöistäkin, jolloin jokaisen yksilön omalle vastuulle jää tarkastella omia ajatusmalleja, uskomuksia, tunteita ja käytöksen ilmenemismuotoja, sekä niiden muutostarvetta.
Tulevaisuudessa suomalaisessa yhteiskunnassa on kenties paremmat mahdollisuudet niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin hengellisyyden ilmenemisen tarkasteluun terapioiden ja työnohjausten myötä. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää, mikäli tällaisia aiheita pidetään tabuina, ja työnohjaajilla tai terapeuteilla ei ole aiheeseen liittyvää koulutusta. Käsittääkseni esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on tällä hetkellä ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa psykoterapiakoulutuksessa selkeästi ihmisen uskonnollisen ja psyykkisen elämän välistä reflektiota. Sen lisäksi Suomessa on muita koulutuksen järjestäjiä, joissa esimerkiksi sielunhoitoa käsitellään, mutta ammattikorkeakoulujen tai yliopistojen järjestämissä koulutuksissa se on harvinaisempaa. Lisäksi katsoisin, että suomalaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla valmiuksia käsitellä myös muista kulttuureista tulevien ihmisten hengellisiä uskomuksia, sekä uskomusten vaikutusta yksilön valintoihin ja käytökseen. Esimerkkinä se, että joissakin kulttuureissa yksilöt tekevät omaan elämään liittyviä valintoja yhteisön etu edellä.
Yksilöiden sisäisen maailman ja käytöksen lisäksi uskonnollisten yhteisöjen tapoja, vuorovaikutusta ja asenteita voisi tulevaisuudessa tarkastella kenties moninaisemmista näkökulmista. Kiinnostavaa on, tukevatko tavat, vuorovaikutukset ja asenteet ihmisen hyvinvointia, sallivatko ne vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa ja valmentavatko ne yksilöitä sellaiseen aikuiseen käytökseen, jossa kunnioitetaan kaikkea elollista ja pyritään rauhanomaiseen vuorovaikutukseen toisten kanssa.
Lähteet
Smith, Sharon. (2008). Toward a flexible framework for understanding spirituality. Occupational therapy in health care, 22(1), 39-54. https://ottheory.com/therapy-model/spirituality-framework
Townsend, E. A., & Polatajko, H. J., (2007). Enabling occupation II: Advancing an occupational therapy vision for health, well-being, & justice through occupation. Ottawa: CAOT Publications ACE. The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E) https://ottheory.com/therapy-model/canadian-model-occupational-performance-and-engagement-cmop-e
Mikkonen Juha, 2006, Transaktioanalyysi persoonallisuus- ja vuorovaikutusteoriana, Psykologia 331-332. Viitattu 3/2022. https://docplayer.fi/3675-Transaktioanalyysi-persoonallisuus-ja-vuorovaikutusteoriana.html
Jolkkonen, Jari (2012). Uskosta ja sen terveysvaikutuksista. Viitattu 3/2022. https://www.piispajarijolkkonen.fi/puheet/uskosta-ja-sen-terveysvaikutuksista/
Kuva: Hudson Hintze palvelun Unsplash kautta.