Tulevaisuuskuvat kuvaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Kävin syyslomalla Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa. Siellä oli lokakuussa auennut Emma Helteen, Tamara Piilolan ja Pia Sirénin Tulevaisuuden puutarha. Innostuin nimen perusteella tutustumaan näyttelyyn – olenhan tulevaisuudentutkija. Shokeerauduin, kun liukuovet aukesivat. Tulevaisuuden puutarha oli rakennustelineitä ja vihreän eri sävyisiä rakennuspeitteitä. Näistä oli muotoiltu tulevaisuuden puutarha, sen puut ja pensaat. Näky oli todella vaikuuttava. En halua, että tämä on minun tulevaisuuteni puutarha.

Toisinaan tulevaisuuden mahdollisuuksia on vaikeaa hahmottaa. Taide voi konkreettisesti havainnollistaa tulevaisuutta. Näin olen sanonut opiskelijoilleni, kun opetan tulevaisuudentutkimuksen luovia menetelmiä. Taide voi tuoda tulevaisuuden käsinkoskeltavaksi tai muilla aisteilla havaittavaksi. Tulevaisuuden puutarha -näyttely havainnollisti tämän hyvin. Taiteen mahdollisuuksia tulevaisuudentutkimuksessa on tässä blogissa avannut Katariina Kantola monesta näkökulmasta. Itse käytän tätä näyttelyä (huterana) aasinsiltana tulevaisuuskuvien käsitteeseen.

Tulevaisuuskuvat luotaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia

Tulevaisuuskuva on yksilön tai yhteisön ajatuskokonaisuus tulevaisuudesta. Se voi olla abstrakti idea tai yksityiskohtainen kuvaus siitä, millainen maailma, yhteiskunta tai alue voisi olla vuosien, vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen päästä. Tulevaisuuskuva ei ole tarkka ennustus tulevaisuudesta, vaan pikemminkin se on työkalu, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään, suunnittelemaan ja valmistautumaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tulevaisuuskuvissa siis avataan tulevaisuuden eri vaihtoehtoja näkyviksi.

Tulevaisuuskuva on myös hyvin henkilökohtainen ilmiö. Jokaisella meistä on jonkinlainen ajatus tulevaisuudesta – käsittelee se sitten ensi talvea tai seuraavaa kesää ja sen suunnittelua. Usein tulevaisuuskuvia kuvataan joustaviksi ja muuttuviksi – muuttuvat olosuhteet saavat meidät muuttamaan suunnitelmia ja jopa haaveitamme. Henkilökohtaiset tulevaisuuskuvat voivat käsitellä niin omaa taloudellista tilannetta kuin myös sotilaallista kriisiä lähialueilla.

Tulevaisuuskuvat voivat olla mahdollisia, todennäköisiä, toivottavia tai ei-toivottavia. Toivottavat tulevaisuuskuvat voidaan nähdä utopian kaltaisina kuvauksina. Termillä viitataan Thomas Moren teokseen Utopia. Ei-toivottavia tulevaisuuskuvia puolestaan voidaan kutsua dystopioiksi, jotka ovat varsin suosittuja teemoja elokuvissa ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi ilmastodystopioita on ilmestynyt paljon viime aikoina.

Tulevaisuuskuvat vastuullisen liiketoiminnan tutkimuksessa

Olen itse käyttänyt jonkin verran tulevaisuuskuvien käsitettä tutkimuksessa. Olen tutkinut esimerkiksi tulevaisuuskuvia hakkeen käytössä energialähteenä, kiertotaloudessa ja vastuullisessa laivanrakentamisessa. Tulevaisuuskuvien tarkoituksena on ollut yhtäältä jäsentää tutkimusaineistoa ja haastateltavien ajatuksia, pelkoja ja toiveita tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvat ovat usein tekstimuotoisia pysäytyskuvia, tarinoita tulevaisuudesta.

Toisaalta kuvien tarkoituksena on ollut myös herättää keskustelua aihepiirin tulevaisuudesta. Millaisia odotuksia ja pelkoja tulevaisuuteen liittyy? Onko joku esitetyistä tulevaisuuskuvista tavoiteltava tulevaisuus? Millaisia toimia se toteutuakseen meiltä edellyttää? Tai käännettynä, onko joku tulevaisuuskuva sellainen, mihin emme halua tulevaisuudessa päätyä?

Usein kuvallinen ilmaisu havainnollistaa tarinaa tehokkaasti. Esittelimme tutkijakollegani Maili Marjamaan kanssa kiertotalouden tulevaisuuskuvia monissa tilaisuuksissa. Esityksissä ja posterissa käytimme havainnollistuksena valokuvia. Usein katsojat peittivät kädellään dystooppisen tulevaisuuden kuvan ja sanoivat: “En halua päätyä tuohon tulevaisuuteen.” Reaktio oli siis täysin sama kuin minulla Malvan näyttelyssä.

Millainen on sinun tulevaisuuskuvasi?

Ei ole yhdentekevää, millainen on sinun henkilökohtainen tulevaisuuskuvasi. Dystooppiset tulevaisuuskuvat voivat ahdistaa ja passivoida. Utooppiset tulevaisuuskuvat voivat puolestaan innostaa toimintaan. Muistathan, että tulevaisuus tehdään tämän päivän toimilla: voimme itse vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus on.

Valokuva Malvan näyttelystä Tulevaisuuden puutarha. Kuvassa "puutarha" on luotu rakennustelineistä ja vihreistä pressuista.

Kuva 1 Pia Sirénin installaatio tulevaisuuden viheralueesta (osana Tulevaisuuden puutarha -näyttelyä Malvassa), kuvaaja Marileena Mäkelä 2023.

Onko kuvassa tulevaisuuden puisto vai vaan nykyhetken dystopia tulevaisuudesta?

Linkit

Helteen, Piilolan ja Sirénin Tulevaisuuden puutarha -näyttely on auki Lauden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa 3.3.2024 asti. Lisätietoja: https://www.malvamuseo.fi/nayttelyt/tulevaisuuden-puutarha/

Lue lisää tulevaisuuskuvista esimerkiksi kirjaluvusta: Mäkelä, M., Karjalainen, J., Parkkinen, M. 2022. Tulevaisuuskuvat: merkitykset, roolit ja käyttötavat tulevaisuudentutkimuksessa. Kirjassa: Aalto, H-K., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M. & Pöllänen, M. (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. TVA-julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Ss. 297-312. https://tututopi.files.wordpress.com/2022/03/tva-1-2022-makela-etal.pdf

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista. Marileena työskentelee yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tagged : / /

Taiteellinen tutkimus kasvien mahdollisista tulevaisuuksista

Kirjoittaja: Katia Forsman

Tämän linkin kautta voit tutustua Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa 25.8.2023 pidetyn taidenäyttelyni online-osioon.

Taidenäyttely koskee taiteellista tutkimusta siitä, millaisia erilaisia yhteisiä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ihmisillä ja kasveilla mahdollisesti voisi olla.

Kuva: Kasvitieteen tulevaisuuksia, Katia Forsman.

Online-taidenäyttely ja nettisivujen sisältö kokonaisuudessaan pohjautuvat kirjoittamaani tulevaisuudentutkimukselliseen refereeartikkeliin Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide Futurassa 1/2021. Tutkimuksen kuvataiteellinen osio esitellään skenaariomaalauksina online-taidenäyttelyssä. Taide on yhdistetty tieteelliseen tutkimukseen tulevaisuuden tutkimuksen kautta.

Tutkimuksessa yhdistyvät tutkimusmenetelminä kurinalainen kuvittelu ja “villi ajattelu”. Tutkimukseeni sisältyy pohdintaa “villin ajattelun” ja “kasviajattelun” yhteydestä toisiinsa, sekä käsitteiden ja tulkintojen vaikutuksesta tulevaisuuden muodostumiseen. Sivustolla kerron polustani taiteen kautta tulevaisuuden tutkimuksen polulle, ja johdattelen pohtimaan erilaisia tapoja tulkita kasveja, ja sitä mikä niistä todennäköisesti olisi paikkansapitävin tieteellisesti tai johtaisi toivottuun tulevaisuuteen.

Kyseisen taiteellisen tulevaisuudentutkimuksellisen tutkimuksen kautta löytyi aiemmin tieteellisesti tunnistamattomaksi jäänyt ilmiö ja uusi käsite: kasviemootio, Emotus plantarum, jonka esittelen yhtenä mahdollisena skenaariona kasvien ja ihmisten mahdollisista tulevaisuuksista.

Taidenäyttelyssä esitellään myös aihe, joka ei ole sisältynyt aiemmin julkaistuun refereeartikkeliin: skenaario siitä, kuinka kasviemootio/Emotus plantarum voisi mahdollisesti tulevaisuudessa toimia tiedettä ja henkisyyttä toisiinsa liittävänä elementtinä ilmentäen immanenttia transsendenssia.

Kuva: Immanentti transsendenssi, Katia Forsman

Kasviemootio/Emotus plantarum toimii myös luovaan ajatteluun johdattelevana haasteena ja harjoituksena ajatella ihmiskielen käsitteiden tuollepuolen. Taidenäyttely herättää kysymyksen, voisiko kasviemootio toimia myönteisiin kasveja suojeleviin emootioihin inspiroivana vaihtoehtona ilmastoahdistukselle, tai kasvikeskeisempään ajatteluun aukeavana ovena ulos antroposeenin ajasta.

Näyttelyn maalaukset olen maalannut itseni kautta kokemani kasviemootion ilmauksena. Maalauksissa yhdistyy tanssitaiteilijan kokemus kuvataiteeseen. Kasviemootio ilmenee kasvien liikkeiden kautta, jotka maalauksissa ilmenevät abstraktimmin kasvien tanssina.

Kirjoittaja: Katia Forsman

Kirjoittaja on taidetta tulevaisuuden tutkimukseen yhdistävä taiteilija.

Tagged : / /

Limnéll, Hiltunen & Dufva: Suomen tulevaisuudet

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Yksi kesällä lukemistani kirjoista oli Jarno Limnéllin, Elina Hiltusen ja Mikko Dufvan tänä vuonna julkaistu kirja Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. Pohdin tässä blogitekstissä kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia. Sanna Ketonen-Oksi kirjoitti kirja-arvion tästä teoksesta Futuraan 2/2022.

Pureskeltua asiantuntijatietoa nuorille

Kirja alkaa omistuksella: ”Tämä kirja on omistettu nuorille. Tulevaisuus on teidän.” Kirja on siis omistettu nuorille, mutta varmasti kirjasta on myös hyötyä meille vähän vanhemmille.

Kirja on todellinen asiantuntijakatsaus Suomen tulevaisuuksiin. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä asiantuntijoita pohtimaan Suomen tulevaisuuksia: Limnéll on kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja sotatieteiden tohtori, Hiltunen puolestaan futuristi ja Dufva tulevaisuudentutkimuksen dosentti Aalto-yliopistossa. Kirjassa on hyödynnetty yli 500 lähdeviitettä. Lisäksi kirjaa varten on haastateltu 36 eri alojen asiantuntijaa. Kirjan rakenne pohjautuu nuorille tehtyyn kyselyyn. Kyselyn pohjalta tulevaisuudenhaasteina nähtiin olevan ympäristön, terveyden, talouden ja turvallisuuden.

Pidin kirjan pääsääntöisesti positiivisesta ”tulevaisuuskuvasta”. Vaikka kirja listasi hyvin paljon erilaisia tulevaisuudenuhkia ja -haasteita, jokaiseen osa-alueeseen löydettiin myös paljon ratkaisuja paremman tulevaisuuden tekemiseksi. Kirja esimerkiksi alkoi varsin positiivisella katsauksella siihen, miten paljon kehitystä sekä maailmassa että Suomessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut vaurauden, terveyden ja tasa-arvon osalta. Haluan uskoa, että meillä on toivoa positiivisesta tulevaisuudesta.

Kirja herätti minussa paljon ajatuksia. Vastuullisen liiketoiminnan tutkijana ajattelin tietäväni jo paljon ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Kuitenkin huomasin pysähtyväni erityisesti ilmastonmuutososiossa muutostarpeen radikaalisuuteen:

  • Kirjassa kerrotaan, että tällä hetkellä suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10 tonnia vuodessa. Jotta jäätäisiin 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen, hiilijalanjälki pitäisi pudottaa 0,7 tonniin v. 2050 mennessä. Toisin sanoen jokaisen meistä pitäisi radikaalisti muuttaa arjen rutiineita, jotta tähän päästäisiin. Haastankin sinut testaamaan Sitran jalanjälkilaskurista (linkki testiin), mikä on sinun lähtötasosi.

Neljä keinoa positiiviseen tulevaisuuteen

Kirja nimeää jokaiseen osa-alueeseen toimenpiteitä, joiden avulla päästään positiiviseen tulevaisuuteen. Mielestäni kirjan pääviestit voisi tiivistää neljään:

  1. Tulevaisuushaasteiden linkittyminen: Vaikka kirjassa on erilliset luvut jokaiselle aiheelle, niin aiheisiin kuitenkin viitataan ristiin. Esimerkiksi ympäristöongelmien hallitsemisella tai hallitsemattomuudella on vaikutusta myös terveyteen, talouteen ja turvallisuuteen. Luontokadon lisääntyminen vaikuttaa pandemioiden lisääntymiseen. Jos ilmastonmuutosta ei saada hallintaan, sillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Jo ilmastonmuutoksen hillitseminen vaikuttaa negatiivisesti moneen toimialaan ja toisaalta luo uusia työpaikkoja toisille. Luonnonkatastrofit vaikuttavat myös globaaliin turvallisuuteen ja todennäköisesti pitkällä aikavälillä myös turvallisuuteen Suomessa.  
  2. Aktiivinen yhdessä tekeminen: Eri tulevaisuuden uhkiin on mahdollista varautua yhteistyöllä. Kukaan yksittäinen ihminen ei ratkaise esim. ilmastonmuutosta tai luontokatoa, mutta yhteistyöllä on mahdollista saada suunta käännettyä myös globaalien haasteiden osalta. Yhdessä tekeminen on korostaa yhteisöllisyyttä ja sitä kautta sitouttaa meitä kaikkia ponnistelemaan yhteisen hyvän ja paremman tulevaisuuden eteen. Ylhäältä alaspäin -johdettuna muutokset herättävät vain turhaa muutosvastarintaa. Kirjoittajat myös korostivat viivyttelemättömyyttä toimimisessa: Juuri nyt on oikea aika toimia esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon suhteen.
  3. Kriisinsietokyvystä huolehtiminen: Vaikka yhteisellä tekemisellä on mahdollista kääntää globaalinkin veneen suuntaa, on myös erittäin tärkeää huolehtia kriisinsietokyvystä. Kirjoittajat aloittivat kirjan kirjoittamisen koronan aikana, kuukausi kirjan julkaisemisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja tällä hetkellä Suomessakin keskustellaan tulevan talven mahdollisista sähkökatkoista. Erilaisia kriisejä tulee varmasti myös tulevaisuudessa ja yhteiskunnilla pitää olla kykyä selviytyä näissä ja näistä.
  4. Positiiviset tulevaisuuskuvat: Kuten jo yllä sanoin, kirjassa on varsin positiivinen näkemys tulevaisuuteen. Tämä korostuu myös ratkaisuehdoituksissa. Jotta voimme ratkaista ongelmia, joita meillä on niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa, tarvitsemme yhteisen positiivisen kuvan, jota kohti kulkea.

Kirjan tiedot

Jarno Limnéll, Elina Hiltunen ja Mikko Dufva. 2022. Suomen tulevaisuudet: Suuret kysymykset ja vastaukset. WSOY. Linkki WSOY:n sivuille

Kirjoittaja

Blogin kirjoitti Marileena Mäkelä. Mäkelä on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen oppiaineessa. Hän tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusraportoinnin ja -viestinnän sekä kiertotalouden näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimuksessa Mäkelää kiinnostaa erityisesti tulevaisuuskuvat. Vapaa-ajalla Mäkelä muun muassa lukee paljon. 

Tagged : / / /

Puoliksi pureskeltuja mietteitä kestävästä kehityksestä ja vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista

Olen ollut viime aikoina useammassa eri tieteenalan konferenssissa puhumassa siitä, kuinka meidän tulisi avartaa kykyämme kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Aihe ei ole tulevaisuudentutkimuksessa uusi, mutta monien muiden aiheiden rinnalla melko abstrakti ja ehkä siksi monille etäiseksi jäänyt. Ja kuitenkin – nyt jos koskaan elämme maailmantilanteessa, jossa vaihtoehtojen kuvittelemiselle on huutava tarve. 

Tämä blogi ei otsikkonsa mukaisesti ole tutkimuksellinen syväluotaus aiheeseen, vaan pyrkii toimimaan keskustelunavauksena kohti syvempiä vesiä. On aika keskustella enemmän siitä, kuinka vaihtoehtojen kuvittelun tulisi haastaa myös jo tekemiämme valintoja. Näin vahvistaisimme kykyämme pohtia eri vaihtoehtojen pitkäkestoisia vaikutuksia suhteessa tavoittelemaamme tulevaisuuteen. 

Vaihtoehdottomuus on valinta

 Vaikka kuulemme usein sanottavan, että “Tulevaisuus tehdään!”, todellisuudessa rajaamme usein ajatteluamme siihen, mihin meillä juuri nyt on sopivia mittareita ja välineitä. Tai siihen, miten voimme vastata meille asetettuihin tavoitteisiin heti, tässä ja nyt. Uudenlaisia toimintamalleja ja rakenteita luotaessa on kuitenkin tärkeää kyetä pitää keskustelu avoimena ja mahdollisimman moniäänisenä. 

Joskus jopa eettisesti kyseenlaiset, radikaalit ideologiat ja mielipiteet voivat toimia oivallisena haastajana tavoiteltuja tulevaisuuskuvia muodostettaessa. Myös kaikkeen uudistukseen nuivasti suhtautuvat vastarannan kiiskit voivat olla suoranainen siunaus, esimerkiksi tilanteessa, jossa tavoiteltava päämäärä on liian samea. 

Ilman vahvaa, merkityksellistä visiota tavoiteltavasta päämäärästä on vaikea muodostaa yhteyttä tulevaisuuden ja nykyisyyden välille. Silloin saatamme hyvinkin ajautua hyvin epäsuotuisille kehityspoluille, kauas tavoittelemastamme. Tätä nimenomaista ”ajautumisen” prosessia on kuvannut briljantisti mm. vuonna 2019 lanseerattu, Emma Thompsonin tähdittämä minisarja Years and Years. (Suosittelen!)

Uhkana näköalattomuus

Olen nostanut joissakin esityksissä esiin mm. kaksi kuvaa, esimerkkinä kestävän kehityksen keskustelussa edelleen melko tyypillistä vaihtoehdottomuutta. 

Ensimmäinen kuva on nähtävissä World Economic Forumin verkkosivuilla, osiossa jossa puhutaan maailman tulevaisuuskestävimmistä kaupungeista. Kuvassa on tiivis kaupunkirakennelma pilvenpiirtäjineen. Luonnolla ei tässä todellisuudessa ole sijaa. Olen havainnut kuvan todella edustavan monelle sitä tavoiteltavaa olotilaa. Perusteluna mm. se, että tiivis kaupunkirakentaminen on haja-asutusta ekologisempaa. Kuvan löytää täältä: https://www.weforum.org/agenda/2018/06/worlds-most-future-proof-cities-jll/.

Toinen kuva (ohessa oleva kuva 1) esittää itselleni tärkeää paikkaa kivenheiton päässä kodistani. Olen käyttänyt tätä kuvaa haluten kiinnittää huomion vahvaan luontoyhteyteen. Vastaava kuva oli mielessäni, kun pohdin omia tulevaisuuden toiveitani One Day in 2050 -verkkokampanjan yhteydessä, otsikolla ”Abundance of good life”. Haluan tavoitella planetaarisesti kestävää elämää: vähemmän suorituskeskeisyyttä, enemmän ajattelun syvyyttä, luonnon ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Kuva 1. Kuvaaja: Sanna Ketonen-Oksi

Hiljattain esitykseni lopuksi minulle esitettiin kysymys siitä, olenko lainkaan tullut miettineeksi kuvan 2 esittämän vaihtoehdon tuottamaa negatiivista hiilijalanjälkeä. Kysymys herätti mielenkiintoni: Todellakin, onko tiivis kaupunkiasuminen paras tapa edistää ekologisesti kestävää asumista? 

… Syventymättä näihin pohdintoihin sen enempää, esitän muutaman vastakysymyksen kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salosen sekä afrikkalaisesta yhteisöllisen hyvinvoinnin käsitteestä eli ubuntusta kirjoittaneen Mungi Ngomanen hengessä: Missä määrin ohjaus tiiviiseen kaupunkiasumiseen perustuu terveellisen, turvallisen, ja sosiaalisesti toimivaa luontosuhdetta vaalivaan kestävään kehitykseen? Missä määrin kyse on vain länsimaisen kulutustalouden jatkumon mahdollistamisesta? Mitä meidän tulisi muuttaa nykyisessä yhteiskunnassamme voidaksemme asua kuvan 2 edustaman mielikuvan mukaisesti? 

Tilaa vaihtoehdoille

Nykyistä tutkimustyötäni ohjaavat vahvasti havaintoni siitä, kuinka ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvissä keskusteluissa on nähtävissä paljon vastakkainasettelua ja poissulkemista. Kärjistettynä, kun yksi puhuu hyvästä elämästä, toinen puhuu globaalista markkinataloudesta ja sen vaikutuksista kansantalouteen. Kun yksi puhuu hiilidioksidi­päästöjen vähentämisestä, toinen puhuu niitä synnyttäviin toimintamalleihin puuttumisesta. Kun yhdelle huoli ilmastosta tarkoittaa halua elää askeettisesti, toiselle ratkaisu kaikkiin ongelmiin löytyy teknologiasta. Jne.

On paljon puhetta ”oikeista” ja ”vääristä” valinnoista. Mutta emme käy keskustelua erilaisista tarpeista, näkökulmista tai rinnakkain toteutettavista vaihtoehdoista. Emme keskustele lainkaan riittävästi siitä, kuinka saattaisimme myös olla huomattavasti nykyistä onnellisempia ja terveempiä, jos loisimme aidosti vaihtoehtoisia näkymiä ja kehityspolkuja hyvään, sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävään elämään. 

Nämä ajatukset pyörivät päässäni myös lukiessani taannoin kevään kirjauutuudesta ”Kaikki luodon linnut”. Kirjassa Panu ja Sanna-Mari Kunttu kertovat Pentti Linkolan jalanjäljissä kesällä 2020 tekemästään yli 1000 kilometrin melontamatkasta saaristomerellä. Matkan tarkoituksena oli havainnoida saaristoluonnossa viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia. Helsingin Sanomien kirjoituksesta mieleeni painuivat Kuntuista välittyvä syvä luontosuhde sekä esimerkit saariston lintujen pesimärauhaa rikkovista välinpitämättömistä moottoriveneilijöistä. 

Tuona samaisena sunnuntaipäivänä vietin ystäväni kanssa muutaman tunnin läheisellä Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella luontoa tutkaillen. Päätimme kävelymme auringon syleilyssä, ihaillen edessämme olevaa perinteistä maalaismaisemaa. Ystäväni soitti kotiin saavuttuani, ja kertoi luontoretkemme olleen hänelle todella voimaannuttava. Itse maalla kasvaneena ja kuitenkin koko aikuisikäni kaupungeissa asuneena jäin puolestani pohtimaan sitä, voiko (ja jos kyllä, niin miten) syvä luontosuhde syntyä tiiviissä kaupunkiyhteisössä kasvaville, joilla kosketus luontoon on vain satunnaista ja joka silloinkin perustuu lähinnä rakennettuun ympäristöön?

Viimeinen sysäys tälle kirjoitukselle tapahtui lounasta tehdessäni. Kuuntelin Spotify´sta haastattelua, jossa suvulleen tyypilliseen tapaan akateemisesti liike-elämän palvelukseen kouluttautunut nuori nainen kertoo matkastaan yksinyrittäjäksi, Pariisin keskustaan perustamansa keramiikkatyöpajan vetäjäksi. Hän kertoo elämänsä olevan nyt taloudellisesti riskialttiimpaa, mutta monin verroin opettavaisempaa ja antoisampaa. Tunnen tämän naisen 3-vuotiaasta: hän on ranskalaisittain hyvin yhteiskunnallisesti valveutunut ja sivistynyt. Kuten hän haastattelussa toteaa, voidessaan nyt toteuttaa itseään ei hän enää kaipaa lainkaan materialistista yltäkylläisyyttä ympärilleen. 

Lisää ajatustenvaihtoa?

Kuten viisas sananparsi sanoo, olennaista ei ole osata vastata hyvin annettuihin kysymyksiin vaan kysyä hyviä kysymyksiä. Huomaan vuosi vuodelta kaipaavani yhä enemmän niitä kysymyksiä. Huonoja ja hyviä. Ajattelua haastavia kysymyksiä. 

Tässä joitakin itselleni keskeisimpiä kysymyksiä:

  • Pyrkiikö talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista tukeva vihreä siirtymä aidosti ratkaisemaan ilmastonmuutoksen keskeisiä haasteita vai onko se enemmänkin keino ylläpitää nykyisiä rakenteita? 
  • Riittääkö, että tavoittelemme keinoja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen?  Kenen ehdoilla tämä kehitys tapahtuu?
  • Miksi puhumme irtikytkennästä emmekä vähempään kulutukseen perustuvan elämäntyylin suomasta taloudellisesta vapaudesta? 
  • Olisimmeko kaikki onnellisempia, jos keskittyisimme rakentamaan vahvempaa, ylisukupolvista luontosuhdetta ja vähemmän kuormittavaa työelämää? 
  • Mitä toimenpiteitä tarvitsemme sosiaalisesti kestävän kehityksen tueksi? Tunne- ja ihmissuhdetaitoja?  
  • Miksi kaupungeissa ajatellaan niin usein asuvan enemmän viisautta kuin maaseudulla? Eikö kaikki tieto ja osaaminen ole arvokasta?
  • Miksi vaihtoehtojen kuvitteleminen on niin vaikeaa?

Jos tämä kirjoitus herättää mielenkiintosi, ja haluat jatkaa / sparrailla / rakentavasti haastaa kirjoittajaa vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien rakentamiseen sekä merkitysten esille nostamiseen liittyen, laita sähköpostia osoitteeseen  sanna @ ketonenoksi.com

Tähän keskustelunavaukseen liittyy myös syksyllä ilmestyvä Futura 3/22, jota päätoimitamme Hazel Salmisen kanssa teemalla ”Unohdettu tulevaisuustieto ja kestävät tulevaisuudet”. Teemanumeron keskiössä on eri maailmankatsomusten ja tulevaisuusymmärrysten välillä tapahtuvien dialogien mahdollistaminen. Tiedoksi myös osana Anticipation 2022 -konferenssia toteutettava verkkotyöpaja “Collecting transformative approaches and methods to feed our imagination, and to cultivate our abilities to anticipate/use the future”, joka perustuu Ketonen-Oksin ja postdoc -tutkija Minna Vigrenin käynnissä olevaan tutkimusyhteistyöhön mielikuvitusta ruokkivista, vaihtoehtojen kuvittelua tukevista menetelmistä. 

Kirjoittaja on organisaatioiden tulevaisuuskestävyyteen ja (innovaatio)ekosysteemien toimintaan perehtynyt tutkija (Laurea-ammattikorkeakoulu), joka työskentelee tällä hetkellä mm. mielikuvitusta ruokkivien ja translationaaliseen toimijuuteen kannustavien menetelmien, ennakointijärjestelmien kehittämisen ym. teemoihin liittyvien tutkimusaihioiden parissa eri kokoonpanoissa.

Blogin oletuskuva on otettu helmikuussa 2/22 Torinon Museo della Scienzen kestävää kehitystä ja tulevaisuutta pohtivasta näyttelystä.





Tagged : / / /