”Kun katsomme toisiamme, kaksi maailmaa kohtaa”

Nykytaidemuseo Kiasman tuottama Sääennuste tulevaisuudelle -näyttelyn kantava teema on tulevaisuuden rakentuminen lajien välisten suhteiden ymmärrykselle.

Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut ilmastonmuutoksen, riistänyt luonnonvaroja ja ajanut lukuisia lajeja sukupuuttoon. Jos ihminen ymmärtäisi paremmin (valta)suhdettaan muihin elollisiin lajeihin, voisiko se luoda koko maapallon kannalta kestävämpää ja terveempää tulevaisuutta?  

Tutustuin Sääennustus tulevaisuudelle -näyttelyyn Kiasmassa tänä kesänä. Näyttely edusti Pohjoismaista paviljonkia Venetsian biennaalissa 2019, ja tällä hetkellä siihen voi tutustua Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa 14.2.2021 asti. 

Tekstini aloittanut lainaus kuuluu näyttelyn yhden tekijän, suomalaisen taitelijakaksikko nabbteerin, teokseen ”Kotikutoisen selkärangattomuuskultin etnografiaa ja muita naapuruuksia” (2019) sisältyvään videoon. Nabbteerin (Janne Nabb ja Maria Teeri) monimediallinen installaatio kokonaisuudessaan kuvaa ihmisen ja eri eliöiden (arkista) yhteiselämää.

Lähdin tutustumaan nabbteerin teoskokonaisuuteen pohtimalla, entä jos tulevaisuus rakentuisi tälle teoksen kuvaamalle ihmisten ja muiden lajien väliselle ymmärrykselle ja yhteiselolle. Mitä sellainen tulevaisuus vaatisi toteutuakseen? Mikä on ihmisen rooli?

Vaatimus yhteiselle tulevaisuudelle: Ihmisen tulisi ymmärtää oma valta-asemansa 

Ensinnäkin, nabbteerin teos tekee näkyväksi sen, miten ihminen rajoittaa suhdettaan ja naapuruuttaan muiden elollisten kanssa.

Teokseen kuuluvaan lasivitriiniin on kerätty erilaisia taideteosten pakkausten mukana tulleita ötököitä ja tuholaisia, joita ei saa päästää (elävänä) museon tiloihin. Televisioruudun yläpuolelle on asetettu teräviä piikkejä, joilla estetään lintujen istahtamista ja kokoontumista talojen räystäille. 

Ihminen kohtelee muita elollisia NIMBY-asenteella: ”Kiitos ei, minun takapihalleni tai läheisyyteen ei mitään muita eliöitä!”

Nabbteeri alleviivaa ihmisen ja muun elollisen välistä suhdetta hierarkkiseksi valta-asetelmaksi: ihminen määrää, milloin haluaa viettää muiden lajien kanssa rinnakkaiseloa ja milloin ei.

Edellä mainitsemissani esimerkeissä korostuu myös materian ja omaisuuden merkitys: eliöt ja muut elolliset eivät saa aiheuttaa tuhoa ihmisen omaisuudelle. 

Vaatimus yhteiselle tulevaisuudelle: Ihmisen tulisi kuunnella muita lajeja

Toinen näkökulma lajien välisen yhteiselon ja tulevaisuuden rakentamiselle on, miten ihminen voisi ymmärtää paremmin muita lajeja. Tähän keskitytään erityisesti teokseen kuuluvassa video-osuudessa. 

Videossa sekoittuvat kiehtovasti videopätkät muun muassa vanhojen rakennusten rakenteista ja vuodenaikojen vaihteluista luonnossa sekä 3D-animaatiolla luodut, kuvitteellisiet hahmot, ympäristöt ja eliöt.

Kertojaääni lukee taitelijakaksikon päiväkirjamerkintöjä, jotka ovat hyvin kuvailevia huomioita itsensä (ihmisen) ja eliöiden kohtaamisista arkisissa yhteyksissä. Kertoja kuvailee ympärillä(mme) eläviä bakteereja, hyönteisiä ja muuta elollista sanoittamalla niille inhimillisiä piirteitä, tunteita, ajatuksia ja toimintatapoja.

Ääni kertoo katsojille, miten ”koirasoletettu hyttynen on vegaani”. Yhtäkkiä hyttynen ei kuulosta lainkaan hyönteiseltä, vaan naapurirapun Jussilta! Katsoja saa myös kuulla seikkaperäisesti, että kärpäseltä löytyy makuaisti jalkapohjista, tai miten tupajumi sulautuu talon rakenteisiin.

Eläinten inhimillistämistä kuvataan termillä antropomorfismi. Kyseistä tyylikeinoa on kritisoitu siitä, että se on jopa narsistinen: ihminen heijastaa omaa kuvaansa eläimeen. Toisaalta, antropomorfismia voidaan pitää ensiaskeleena kohti toisen olennon mieltä. Inhimillistettyjen piirteiden avulla ihminen voi ymmärtää eläimen subjektiksi, aktiiviseksi tekijäksi tunteineen ja omine tahtoineen. (Rojola 2014, 146)

Inhimillistävillä tarinoillaan nabbteerin videon kertoja kutsuu katsojia kuuntelemaan, tutustumaan ja sitä kautta ymmärtämään paremmin naapureinamme eläviä hyönteisiä, bakteereja ja muita eliöitä.

Ymmärtämiseen liittyy kuitenkin haasteensa, sillä videon kuvamaailma muistuttaa kauniiden kertomusten kontrastina niistä fyysisen maailmamme tiloista, joissa emme aina toivoisi muuta elollista kohtaavan kuten kotimme rakenteissa eläviä tuholaisia.

Animaatiolla luodut, kuvitteelliset maailmat ja eliöt taas näyttäytyvät vieraina ympäristöinä ja lajeina, joita emme tunnista ja joita emme voi vielä ymmärtää.

Yhteenveto: Ihmisen ja muiden lajien sopuisaa yhteiseloa posthumanistisessa tulevaisuudessa?

Tieteen ja tutkimuksen puolella posthumanistinen ajattelu ja tutkimusote on kehittynyt haastamaan ihmiskeskeistä, hierarkkista, kieleen ja käsitteisiin perustuvaa maailmankuvaa ja ajattelua. Ihmiskeskeisessä maailmankuvassa ihminen on subjekti eli aktiivinen tekijä, ja kaikki muu elollinen objekteja, tekemisen kohteita. Tätä asetelmaa posthumanismilla halutaan valaista ja haastaa. (mm. Lummaa & Rojola 2014, 13-14)

Nabbteerin teosta voi lukea niin, että lajien välisten suhteiden ymmärrykseen ja yhteiseloon perustuva tulevaisuus vaatii, että ihminen ymmärtää valta-asemansa suhteessa muihin elollisiin. Toisaalta nabbteerin teos herättää kysymään, voiko ihminen aidosti ymmärtää muita lajeja muuten kuin inhimillistämällä niitä? 

”Kun katsomme toisiamme, kaksi maailmaa kohtaa.”

Tämä on ainakin ensiaskel lajien välisten suhteiden ymmärrykselle.

Katariina Kantola

Lähteet:

Lummaa, Karoliina & Rojola, Lea (2014): Mitä posthumanismi on?
Teoksessa Lummaa, Karoliina & Rojola, Lea (toim), Posthumanismi. Eetos-julkaisuja 15, 2014.

Rojola, Lea (2014): Hänen olivat täytetyt linnut.
Teoksessa Lummaa, Karoliina & Rojola, Lea (toim), Posthumanismi. Eetos-julkaisuja 15, 2014.

Tagged : posthumanismi / taide / video / ympäristö