Empatian tulevaisuus

Kirjoittaja: Toni Peltola
kuva: pixabay.com

Mikä on empatian kehityskulku nykyaikana 2020-luvulla? Mitä seurauksia empatiakadolla on? Miten paljon empatiaa tulevaisuudessa voisi olla? Mutta ensiksi on tiedettävä, mitä empatia on.

Mitä empatia on?

Empatia on todella tärkeä tunne ihmisillä sekä eläimillä. Sen avulla yksilö voi asettua toisen asemaan ja voi osittain ymmärtää toisen tilannetta ja ajatuksia. Kuten monia muitakin tunteita, sitä voi kehittää itse ja siinä toinen ihminen voi olla hyväksi avuksi.

Kun lapseni kaatui pyörällä ja satutti jalkansa, minä tunsin empatiaa häntä kohtaan, koska minäkin tuntisin kipua, jos kaatuisin pyörällä samankaltaisesti. Tämä tunne herättää huolta ja sytyttää myös halun auttaa kyseistä yksilöä. Kun ystäväni isä kuoli, minä tunsin surua ja empatiaa ystävääni kohtaan, sillä minullekin olisi erittäin kivuliasta sisältä ja olisin surullinen, jos minun isäni kuolisi. Tällöin tarjouduin tukemaan ystävääni ja halasin häntä, koska sitä minäkin tarvitsisin.

Meitä ihmisiä on yli 8 miljardia, joten reaktiot ja teot vaihtelevat. Silloin kyse voi mahdollisesti olla kognitiivisesta empatiasta. Monista erilaisista empatian muodoista voit lukea lisää Elisa Aaltolan kirjasta Empatia. Esimerkiksi reflektoivassa empatiassa yksilö miettii ja analysoi omia tunteitaan kuin hän olisi tuo toinen yksilö, jota empatisoi.

Tämä voimaannuttava tunne yhdistää ihmisiä ja eläimiä toisiinsa. Se luo samaistumista ja ymmärrystä toisiin. Se on yksi monista tekijöistä, jotka ovat rakentaneet erilaisia ja monimuotoisia kulttuureita, ihmisryhmiä ja yhteiskuntia.

Ilman empatiaa ihminen ei olisi voinut luoda näin laajaa yhteisöllisyyttä kuten nykyaikana meillä on. En tee toiselle pahaa, sillä en minäkään halua itselleni pahaa. Toki on poikkeusyksilöitä, jotka haluavat myös itselleen pahaa ja tämän takia heidän tunnetaitonsa ovat todella heikot. Empatia luo ymmärrystä, yhteisöllisyyttä ja auttaa onnelliseen, hyvinvoivaan elämään.

Sosiaalinen vuorovaikutus kasvokkain, keskustelu erilaisten kulttuuritaustan omaavien yksilöiden kanssa, paperikirjojen lukeminen, elokuvat, musiikki, teatteri ja taide muun muassa lisäävät ja kehittävät empatiaa. Nämä kaikki ovat kulttuurisia tekijöitä, ja silti Suomen hallitus leikkaa taloudellisesti suuria määriä juuri näistä tekijöistä.

Mitkä tekijät vähentävät empatiaa?

Tekoälyn luoma kuva: pixabay.com

On olemassa monenlaisia tekijöitä, jotka vähentävät tätä tärkeää tunnetta. Monet näistä myös vaikuttavat toisiinsa. Tarkastellaanpa joitakin näistä tekijöistä.

Tekoälyn hallinoima datamaailma

Elämme informaatiovallankumouksen aikaa, jossa digitaalista informaatiota eli dataa luodaan, kerätään, jaetaan ja myydään ympäri maailmaa joka minuutti. Datan määrä on räjäyttävä, ja sitä on kerätty kaikesta: galaksien planeetoista sinun aivosi neuronimäärään ja meidän kulutustottumuksiimme. Katso esimerkiksi täältä lisätietoa vuoden 2023 yhden minuutin aikana käytetystä datamäärästä.

Tämä kaikki suuri data tarvitsee kontrollia. Apuun tulee tekoäly. Tekoälyn avulla ihminen hallitsee dataa, mikä mahdollistaa talouskasvuun ja luonnonvarojen kuluttamiseen massiivisessa mittakaavassa. Tätä kapitalismi ja kulutusyhteiskunta ovat.

Tekoälyllä ja datalla ei kuitenkaan ole tietoisuutta, joten tekoäly ei kykene tunteisiin. Se voi vain näyttää tunteita samalla tavalla kuin televisio voi näyttää ohjelman, joka on surullinen. Sinä mahdollisesti voit kokea empatiaa eläimiin tai ihmisiin ohjelman nähtyäsi, mutta televisio ei koe mitään tunteita, joten tilanteessa ei ole sosiaalista vuorovaikutusta, jota ihminen tarvitsee hyvinvoivaan elämään.

Sosiaalinen media ja talouskasvu

Elisa Aaltola kirjassaan Empatia kertoo myös, kuinka moderni teknologia, sosiaalinen media (some) ja kiihtyvä talouskasvu heikentävät ihmisen tunnetaitoja. Enkä nyt lähde listaamaan, mitä kaikkea negatiivista nämä aiheuttavat eläimille ja luonnolle. Talouskasvua ja kilpailua tapahtuu myös somessa, kun käyttäjä mainostaa jotain tuotetta, tapahtumaa tai palvelua. Näin ollen kuka tahansa somen käyttäjä, joskus jopa tietämättään, vaikuttaa meidän kapitalistiseen yhteiskuntaan ja samalla mahdollisesti huonontaa ihmisten kognitiivisia ominaisuuksia. Sillä somessa asiat usein ovat negatiiviseen sävyyn vahvasti tunnelatautuneita.

Jonathan Haidt kirjassaan Ahdistunut sukupolvi kertoo, kuinka z-sukupolven ihmisillä ahdistus on lisääntynyt, mielenterveys heikentynyt sekä liikkuminen ja paperikirjojen lukeminen on vähentynyt samalla kun älypuhelimien käyttö on kasvanut. Älypuhelimien käyttö on myös heikentänyt z-sukupolven unenlaatua sekä -määrää, mikä ei todellakaan ole hyvä asia ihmisten tunnetaidoille.

Jatkuva talouskasvun ihannointi ja älypuhelimien mahdollistama sosiaalisen median käyttö vuorokauden ympäri ovat aiheuttaneet myös eriarvoisuutta, ”et kuulu meihin”-ajattelua. Esimerkkinä misogyniaa eli naisvihaa lietsova ”Your body, my choice.”-someilmiö, mikä vähentää oikeudenmukaista tasa-arvoa.

Somen lieveilmiöitä

Somessa leviää tahatonta väärää tietoa eli misinformaatiota, tahallista väärää tietoa eli disinformaatiota ja salaliittoteorioita kuten QAnon ja litteä Maa. Nämä kaikki vähentävät yhteisymmärrystä ja täten myös empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Useat sodatkin ovat seurauksia talouskasvun aiheuttamasta kilpailusta sekä yhteisymmärryksen ja empatian puutteesta. Kirjassaan Nexus, Yuval Noah Harari kertoo, että Facebookin algoritmit auttoivat lietsomaan väkivallan liekkejä Myanmarissa vuosina 2016-2017. Samanlaiset algoritmit vaikuttavat myös Eurooppaan.

Ei ole siis ihme, että nuorisorikollisuus on lisääntynyt monessa maassa, niin myös Suomessa, kuten käy ilmi tässä Suomen Poliisin julkisessa raportissa vuoden 2024 helmikuulta. Toki tiedostan, että rikollisuuteen liittyy monia muitakin tekijöitä.

Empatian mahdolliset kehityssuunnat

Kuva: pixabay.com

Jos nykymenolla jatketaan, jossa empatia vähenee, se voi johtaa yhä enemmän talouden ja datan arvostamiseen. Voi käydä jopa niin, että myös läheisiä ihmisiä mitataan enemmän rahalla tai datalla. Empatia ja muutkin tunteet voivat olla ihmisille hyödyttömiä maailmassa, jossa tekoäly ja talouskasvu hallitsee. Taide ja musiikki, kuten monet muut kulttuuriset tekijät, häviävät, jos datatalous jyllää kasvavasti. Sosiaaliset suhteet kapenevat ja näivettyvät, vuorovaikutus olisi vain digitaalista.

Näin ihminen muuttuisi sosiaalisesta, tunteellisesta ja elävästä organismista, kylmäksi, tunteettomaksi ja epäsosiaaliseksi tekoälyn hallitsemaksi datakoneeksi.

Todennäköisesti näin huonosti ihmisille ei tapahdu, mutta luulen että nämä samat heikot signaalit empatian vähenemisestä jatkuvat ja lähitulevaisuus näyttää enemmän nykyhetken kaltaiselta.
Olemme liian keskittyneitä talouteen, tehokkuuteen ja meidän erilaisuuksiimme, että olemme unohtaneet, mitä meissä on yhteistä. Me ihmiset olemme empatiaan kykeneviä olentoja.

Me voimme ymmärtää toisiamme, uskonnosta, rodusta, sukupuolesta, kansallisuudesta ja lajista riippumatta. Me voimme ymmärtää ja empatisoida myös eläimiä ja muuta luontoa.

Tuon todella hienon tunteen lisääminen voisi johtaa sotien ja luontokadon vähenemiseen, oikeudenmukaisempaan tasa-arvoon, monimuotoisempaan kansoja ylittävään kulttuuriin ja taiteeseen sekä mahdollisesti tehokkaampaan ilmaston lämpenemisen torjumiseen. En kuitenkaan väitä, että empatia olisi ratkaisu kaikkeen, mikään yksittäinen tekijä ei ole, mutta se voi auttaa meitä jokaista parempaan tulevaisuuteen, mitä ikinä se onkaan.

Oletko sinä empaattinen?

Kirjoittaja: Toni Peltola

Lähteet:
Vuoden 2023 yhden minuutin aikana käytetty datamäärä: https://www.domo.com/learn/infographic/data-never-sleeps-11

Elisa Aaltola & Sami Keto: Empatia, Into 2017

Jonathan Haidt: Ahdistunut sukupolvi, Terra Cognita 2024

Yuval Noah Harari: Nexus, Bazar 2024

Nuorten rikollisuus vuoden 2024 raportti:
https://poliisi.fi/documents/25235045/59586767/raportti_nuorten_ry%C3%B6st%C3%B6rikollisuus_julkinen.pdf/0690c6c1-0aeb-a4f8-0c65-a2e2dbfcaa93/raportti_nuorten_ry%C3%B6st%C3%B6rikollisuus_julkinen.pdf?t=1707379915528

Kuva: Sonia Reijonen

Kirjoittaja: Toni Peltola (s. 1989), hyvinkääläinen sähköasentaja, joka on kirjallisuuden ja luovuuden ystävä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minä tunnen empatiaa monia ihmisiä sekä eläimiä kohtaan. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lue aikaisempi blogitekstini vuodelta 2023 >>

Minulta on myös ilmestynyt kirja Yhteys elää tunteessa marraskuussa 2024, tutustu >>

Tagged : / /

Tulevaisuudet taiteessa: Puistokatu 4 täyttyi toiveikkaista tulevaisuuksista

Kaupunkiympäristöön usein kuuluu kaikille avoimia, yhteisöllisyyteen ja toiminnallisuuteen keskittyviä tiloja ja taloja. Löytyy nuorisotaloja, asukastaloja, tyttöjentaloja ja työttömien taloja, joissa voi rauhassa kohdata toisia, harrastaa, hakea tietoa tai tukea.

Kaivopuistoon Helsinkiin on remontoitu ja avattu kaikille avoin talo omistettuna tieteelle ja toivolle. Puistokatu 4 toimii tilana, joka kokoaa tutkijoita, taiteilijoita, yrityksiä ja kansalaisia yhteisen tavoitteen äärelle: luoda kulttuurin muutosta kohti ekologisesti kestävää, hyvää elämää. Puistokatu 4:n toiminta pohjautuu toiveikkaalle tulevaisuudelle.

Ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttaman ekologisen kriisin keskellä voi tulevaisuus näyttäytyä pelottavalta uhkakuvalta tai väsyttävän monimutkaiselta ratkaistavien asioiden vyyhdiltä. Siksi tarvitaan tietoa ja tutkimusta, mutta myös kuvitelmia ja kuvitteluja vaihtoehdoista: minkälaiset näkökulmat ja näkemykset, ideat ja ajatukset voisivat auttaa meitä elämään yhdellä maapallolla, yhdessä.

Puistokatu 4 avautui 8. elokuuta näyttelyllä, jossa talon kolme kerrosta huoneineen on täytetty teoksilla toivosta ja tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta. 14 huonetta -näyttelyssä vahvin mieleen jäävä sanoma on toisten lajien ymmärtämisen tärkeys ja empaattinen lähestymistapa kaikkeen elolliseen.

Jotta voisimme jatkaa elämäämme maapallolla kunnioittaen sen rajallisia resursseja, meidän on ensin astuttava pois ihmiskeskeisestä ajattelu- ja elintavasta. Empatia on harjoite ja polku siihen suuntaan.

Wauhaus: Puumaja, kuva: Katariina Kantola

Wauhaus-kollektiivin installaatiossa ”Puumaja” kävijä laskeutuu metsän ympäröimään majaan kuuntelemaan evoluutiobiologi Aura Raulon pohdintaa esimerkiksi siitä, kuka tai mikä on yksilö. Tekijät kertovat teoksestaan:

Teoksemme johdattaa kokijan pohtimaan yksilökeskeistä kuvaa olemassaolostamme ja tarkastelemaan sitä sen sijaan keskinäisriippuvuuksien kautta. Yksilöllisyytemme rajat vuotavat: olemme aina osa muita ja muuta, riippuvaisia toisten olemassaolosta, eikä olemassaoloamme voi täten irrottaa ympäristöistämme. Yhteytemme meitä ympäröiviin maisemiin on jatkuva, solutasomme lävistävä, koko elämämme pituinen prosessi.” (Lähde: Puistokatu 4, Facebook)

Soil Searchers Collective: Sen lauluja laulamme. Kuva videosta: Katariina Kantola

Syvemmälle metsän maaperään ja ekosysteemiin zoomataan Soil Searchers Collectiven hypnoottisen hienossa ”Sen lauluja laulamme” videoteoksessa. Jos ihmiselle on joskus haasteellista nähdä metsää puilta, voi katseen kääntää myös aivan toiseen suuntaan eli eliöihin ja elinvoimaan metsän alla, maan ja puiden sisään.

Suhdettamme empatiaan pohtii Enni-Kukka Tuomalan teos ”Is There Space For Empathy?”, joka muuttaa empatian konkreettiseksi tilaksi, johon kävijä voi astua sisään.

”Kasvava empatiavaje on yksi suurimmista haasteistamme, ja syistä ilmastokriisin takana. Tarvitsemme radikaalin empatian vallankumouksen, ei ainoastaan ihmisten, vaan ihmisten, luonnon ja eri lajien välillä”, Tuomala kommentoi. (Lähde: Puistokatu 4, Facebook)

Enni-Kukka Tuomala: Is There Space For Empathy?, kuva: Katariina Kantola

Empatian rinnalla tarvitaan toimintaa

Jos toiveikkaamman tulevaisuuden ensimmäinen askel on empatia, tarvitaan rinnalle myös toimintaa.

Helsingin kuvataidelukio, Torkkelin opiskelijoiden ”Follow Me (ole niin kiltti)” -installaatiossa kävijät voivat esimerkiksi kirjoittaa toiveitaan tulevaisuudelle. Jo toiveen pohtiminen, puhumattakaan toiveen kirjoittamisesta, konkretisoi, että tulevaisuuteen voi suhtautua ja siihen voi vaikuttaa aktiivisesti. Tämän päivän toiveella voi rakentaa toivottua tulevaisuutta.

Helsingin kuvataidelukio, Torkkeli: ”Follow Me (ole niin kiltti)”, yksityiskohta installaatiosta. Kuva: Katariina Kantola

Landys Roimolan vaikuttava ”Floor is Lava” on rakennettu romumetallista ja mansikkapeltojen muovijätteestä. Massiivisen teoksen voi tulkita muistuttavan meitä siitä, miten roskaantuminen ja saastuminen täyttää tilamme (maapallon ja kirjaimellisesti yhden huoneen Puistokadun talosta), jos annamme toimintamme jatkua ennallaan.

Landys Roimola: Floor is Lava, yksityiskohta teoksesta. Kuva: Katariina Kantola

Teemu Keisterin ”Peppumonumentti” on ”oodi hauskanpidolle ja kepeydelle”. Peppumonumentin viesti on itseasiassa todella tärkeä ja omanlaiseen aktivismiin ja toimintaan kannustava: epävarmoina aikoina vapaudu irrottelemaan, iloitsemaan ja heiluttamaan peppua.

Teemu Keisteri: Peppumonumentti, yksityiskohta teoksesta. Kuva: Katariina Kantola

Tutustu 14 huonetta -näyttelyyn 21.8.2022 asti osoitteessa Puistokatu 4, Helsinki tai näyttelyn Facebook tai Instagram-sivuilla.

Katariina Kantola

Katariina Kantola, kuva: Onni Ojala
Kiitos Forum Box -gallerialle kuvauslokaatiosta!

Kirjoittaja on museoissa ja gallerioissa viihtyvä taiteenharrastaja, entinen taidehistorian opiskelija, alati oppiva tulevaisuusajattelija sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäsen. Mediatutkimuksesta valmistunut FM, joka työskentelee markkinointiviestintäpäällikkönä media-alalla.
Instagram: @tulevaisuudet_taiteessa
Twitter: @katariinak
LinkedIn: KatariinaKantola

Tagged : / / /