Näin taidenäyttelyn ”Vaihtoehtoinen paratiisi”. Sen on ihmetellen ajatellut ja taiteeksi tehnyt kuvanveistäjä Emma Helle.
Näyttelyesitteessä sanotaan, että Emma Helle ammentaa länsimaisesta kuva- ja kertomusperinteestä ja nostaa esiin taidehistoriasta unohdettuja hahmoja. Hän näyttää, kuinka vanhojen tarinoiden ja kuvien merkitykset muuttuvat ajassa. Sieltä löytyy muinaisuskoja ja antiikin mytologioita, kristinuskon kertomuksia ja jälkiä vanhasta kirkkotaiteesta, renessanssin ja barokin taiteesta. Miksi ne säilyvät, mitä ne kertovat tälle ajalle? Miten ne liittyvät tulevaisuuteen?
Näyttely on raju sekoitus mennyttä, olevaa ja tulevaa. Siellä repeää katsojan eteen laajat näkymät.
Emma Helle: Prinsessa Sama (2018), kuva: Katariina Kantola.
Siinä sinä seisot,
keskellä elävän olevan runsautta,
sen pursuilevaa moninaisuutta.
Pakkomielteiseen uuden oppimiseen asetettu,
ihmisparka, insinööri
hapuillen ihmettelemässä,
mihin suuntaan taiteilija tahtoo muuttaa tulevaisuutta.
Ei ole ihme, jos ihmettelet. Olet ihminen, joka ihmettelee – ja on siis myös filosofi. Käytössäsi on kieli ilmaistaksesi muille, mitä ihmettelemästäsi ajattelet. Mutta oletko kokenut käytännössä konkreettisen maailman?
”Luonto on oma oppialueensa. … Avaruus, aika, yhteiskunta, työ, ilmasto, ruoka, liikkuminen, eläimet ja mekaaniset voimat antavat meille päivittäin mitä suorasukaisinta, mutta merkitykseltään tavattoman tähdellistä opetusta. Ne kasvattavat sekä ymmärrystä että järkeä. … Aistein havaittavien objektien kohtaaminen on jatkuvaa oppimista erilaisuudesta, samanlaisuudesta, peräkkäisyydestä, olemisesta ja joltakin näyttämisestä, kasvavasta järjestyksestä, yksittäisen muuttumisesta yleiseksi ja moninaisten voimien yhdistymisestä kohti yhtä ainoaa päämäärää. … kaikki tämä, jotta mieli saisi kädet! – jotta oppisimme, että hyvät ajatukset ovat hyviä unia parempia vain toteutuessaan.” (Emerson 2002, 53-54.)
Näin Emerson selvittää ”Vaihtoehtoinen paratiisi” -näyttelyn taideteosten sanomaa. Jos kokemus konkreettisesta maailmasta puuttuu, ei ole kykyä ymmärtää todistettujakaan tosiasioita. Tämä viisaus löytyy myös Aristoteleelta.
Hän sanoo, että ne, jotka ovat enemmän perehtyneet luontoon, osaavat paremmin esittää yhdistettävät ja kattavat prinsiipit. Ne taas, jotka vain järkeilevät paljon, eivätkä sen tähden ota huomioon luonnon tosiasioita, saattavat olla sellaisia, jotka katsovat asioita liian suppeasta näkökulmasta (Aristoteles IV. 2011, 90).
Tulevaisuudentutkija tarvitsee tieteellisen tiedon lisäksi myös ruumiillisen aistiyhteyden luontoon. Hän tarvitsee näkymän myös vaihtoehtoiseen paratiisiin. Hänen on katsottava tulevaisuuteen, ei vain teknologiasta ja taloudesta, vaan myös taiteesta käsin.
Emma Helle: Vaihtoehtoinen paratiisi Turun taidemuseossa 15.9.2024 asti.
Kirjoittaja: Seija Kojonkoski-Rännäli
Olen vapaa tutkija, joka kirjoittaa mielellään blogitekstejä. Ensin olin käsityönopettaja eri kouluasteilla eri puolilla tätä maata. Pitkään olin käsityön didaktiikan lehtori Turun yliopistossa, opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä. Dosentuurini ala on kasvatustiede erityisesti käsityön filosofia.
Lähteet:
Aristoteles. 2011. Teokset IV. Syntymise4stä ja häviämisestä. Suomentanut Tuija Jatakari. Gaudeamus.
Emerson R.W. 2002. Luonto. Suomentanut Antti Immonen. niin & näin-lehden filosofinen julkaisusarja 23 45.