Onko inhimillisyys ylellisyyttä?
Jos tekoälyllä olisi ruumis, sillä olisi myös kädet ja jalat, lihakset, hermot, aistit jne. Se olisi liikkuva mutta ei kuin robotti. Se päättäisi itse liikkeittensä suunnan ja voiman omien aistiensa antamien virikkeiden mukaan. Sen valintoja ei olisi kukaan muu sille koodannut. Jos ihmisen tekemällä tekoälyllä olisi ruumis, ihminen olisi täydellinen suorittaja. Onneksi hän ei ole, sillä epätäydellisyys on inhimillistä.
”Tulevaisuudessa ihmisen epätäydellisestä, mutta inhimillisestä suorituksesta tulee ylellisyystuote”, sanoo Annamari Sipilä (2025). Hänen kirjoituksensa inspiroi minua! Olen viime aikoina tutkinut aihetta kyläkoulut tulevaisuusperintönä ja olen vakuuttunut siitä, että Sipilä on oikeassa. Tässä blogikirjoituksessani perustelen tätä näkemystä. Ensin kuitenkin selvitän, mitä tarkoitan tulevaisuusperinnöllä.
Tulevaisuusperintö on vanhasta kulttuuriperinnöstämme, kriittisesti arvioiden ja uudelleen tulkiten, säilytettäväksi valittua ainesta. Se merkitsee tietenkin valitsijan kykyä myös luopua jostain ennen arvokkaaksi koetusta mutta jo aikansa eläneestä. (Kortekallio 2022, 4). Samalla se merkitsee nuorten ihmisten vapautta ja mahdollisuutta kehittyä omana itsenään kykeneviksi uudistamaan vallitsevaa järjestystä tarvittaessa (Värri 2018, 11–15; 138–140). Siinä välineenä on kasvatus ja koulutus.
Ruumiillinen ihminen elämismaailmassa
Ihmisen epätäydellisyyttä suorituksissaan ei tarvinne todistella. Ihminen ei ole Jumala. Olemme tehneet tekoälyn, itseämme monin tavoin paremman suorittajan, mutta siltä puuttuu elävä ruumis. Siksi se ei voi olla inhimillinen. Inhimillisyys kasvaa aistikokemuksina sekä ihmisistä että maailmasta saatuna informaationa, jonka ihminen reflektio tiedoksi. Se on autenttista tietoa (Husserl 1992 § 45) myös itse luonnolta saatua. Pirkko Anttila (2009) sanoo sitä proseduaaliseksi ymmärrykseksi, jota käsityön- ja taiteentekijä saa työprosessin edetessä tekemisen kohteelta. Se syntyy siis käytännön ja teorian yhtyessä ihmisen tekemisessä. Proseduaalinen ymmärrys koskee ihmisen toiminnan aiheuttamaa muutosta tekemisen kohteessa ja sen merkitystä kohteelle (ks. Myös Dewey 1999, 151–152).
Autenttisen tiedon saavuttamiseksi tarvitaan kasvatusta ja koulutusta elämismaailmassa. Ihmisen rakentama oppimisympäristö ei riitä. Elämismaailma on alkuperäinen luonto koko moninaisuudessaan. Se on eläimet ja kasvit, maa, kalliot, vedet ja ilma. (Husserl 1992 § 36.) Ilman niitä ruumiillinen ihminen ei voi elää maailmassa.
Nykyään kuitenkin ihmiset, ja silloin myös koulut, siirtyvät suuriin kaupunkeihin. Vanhat kyläkoulut, jotka sijaitsevat vielä ihmisen elämismaailmassa, jäävät tyhjilleen rapistumaan. Valtaosa lapsista ja nuorista Suomessakin kasvaa ja saa oppinsa kaukana alkuperäisestä luonnosta. Alkuperäinen luonto jää heille vieraaksi, ja autenttisen tiedon saanti luonnosta vaikeutuu. Samalla ihmisen kehittyminen näyttää yksipuolistuvan vaarallisella tavalla. Hän kehittää myös tuottamistoimintaansa entistä yksipuolisemmin teollisena tuottamisena. Emme ole kyenneet muokkaamaan inhimillistä epätäydellisyyttämme tulevaisuusperinnöksi seuraaville sukupolville.
Täydellisyyden tavoittelu teknologian kehittämisessä tappaa inhimillisyyden ihmisen tuottamistoiminnassa
Tekoäly on ihmisen täydellisyyden tavoittelun symboli. Teknologian yhä täydellisemmäksi kehittämisen yhteyttä inhimillisyyden vähenemiseen tuottamistoiminnassa ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Tärkein tavoite on ollut talouskasvu. Luonto on nähty vain resurssina ihmisen tuottamistoiminnassa. Habermasin (1981) mukaan ihminen ei edes voi toimia ymmärrysorientoituneesti ei-sosiaalisessa ympäristössä, koska luonnon kanssa ei voi kommunikoida verbaalisesti (ks. artikkelini Kojonkoski-Rännäli (2024)). Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloin luonto haastaa ihmisen ymmärryksen.
Ihminen ja luonto ovat suhteisia (eng. relational) keskenään. Ihmisen hyvinvointi on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista, koska ihminen elää maailmassa. Hänen on opittava tuntemaan luonto ja kunnioittamaan sitä yhteistyökumppaninaan ja kantamaan vastuuta tekemisistään maailmassa. (Nurmi 2020.) Joistain haluistaan on hänen silloin kuitenkin luovuttava. Se on hänelle mahdollista, ja siinä häntä auttaa elämismaailmasta hankittu autenttinen tieto.
Lähteet
Anttila P. 2009. An expanded concept of knowledge in reseach on craft and art works. Teoksessa Leena Kaukinen (toim.) Proceedings of Grafticulation and Education Konference. NordFo. Techne Serien A: 14/2009, 14-21.
Dewey J. 1999. Pyrkimys varmuuteen. Tutkimus tiedon ja toiminnan suhteesta. Suomentanut Pentti Määttänen. Englanninkielinen alkuteos 1929. Gaudeamus.
Habermas J. 1981. Theorie des kommunikativen Handels. Band I. Handlungsrationalität und Gesellschaftliche Rationaliserung. Frankfurt am Main.
Husserl E. 1992. Cartisianische Meditationen. Der Krisis Der europäischen Wissenschaften und die trazendentale Phänomenologie. Husserliana IV. Hamburg.
Kojonkoski-Rännäli S. 2024. Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Futura 3/24, 37–46.
Kortekallio K. 2022. Pääkirjoitus. n & n. 2022. 115 (4), 3-4.
Nurmi S. 2020. Ecologically relational moral agency : conceptual shifts in environmental ethics and their philosophical implications. Väitöskirja. Teologinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Sipilä A. 2025. Tulevaisuudessa ihmisen epätäydellisestä mutta inhimillisestä suorituksesta tulee ylellisyystuote. HS 17.8.2025. A25.
Värri V-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino.