Kirjoittaja: Markku Kinnunen
Blogikirjoituksessa kerrotaan matkasta tulevaisuuden tutkimukseen kehitetyn dialogisen Delfoi-metodin äärelle ja tutkimustavan oppimisen eri vaiheista.
Muistelen kuulleeni ensimmäisen kerran Delfoin temppelistä antiikin Kreikasta kertovan tarinan 1990-luvulla. Kertomuksen mukaan antiikin Kreikassa oli Apollon-jumalalle nimitetty temppeli, jossa Delfoin oraakkelit lausuivat ennusteita tulevaisuudesta. Vuosikymmen myöhemmin tajuntaani iskostui tieto, että Delfoin temppelin portilla lukivat sanat “Tunne itsesi” (Know Thyself, Γνῶθι σεαυτόν) (Plutarch 1936). Yksinkertainen lausahdus on varsin syvällinen, jonka olemus on avautunut elämän myötä kerros kerrokselta.
Martin Buberin (1995) filosofian katsannosta käsin kahden ihmisen kohdatessa paikalla on kuusi hahmoa: se mitä A ajattelee itsestään ja mitä B ajattelee hänestä, mitä B ajattelee itsestään ja mitä A ajattelee hänestä, sekä mitä he molemmat todella ovat.
Otaksun tämän pohjalta, että mitä paremmin henkilöt oppivat tuntemaan itsensä, sitä enemmän ja taitavammin he ovat oppineet käymään dialogia toistensa kanssa. Kun he ovat lopulta oppineet tuntemaan itsensä, he ovat samalla oppineet tuntemaan toisensa. Tuolloin perimmäiset tosi-itset paljastuvat itselleen ja toisilleen, huomaten olevansa mahdollisesti pohjimmiltaan samankaltaista alkuperää. Mitä useampia toimijoita on mukana vuorovaikutuksessa, sitä haastavampaa ja monipuolisempaa sekä opettavaisempaa käytävä dialogi on.
Uskoakseni asiat sujuvat harvemmin edellä kuvatun ideaalin mukaisesti, joten erilaiset ennakkoluulot ja -oletukset sekä toisistaan eroavat esitietämyksen asteet voivat rajoittaa kykyä tunnistaa keskusteltavaan ilmiöön liittyvien argumenttien todellista vahvuutta tai heikkoutta. Tästä lähtökohdasta olen eri syistä päätynyt siihen päätelmään, että hyvä (tutkimuksellisen) dialogin lähtökohta olisi se, etteivät keskusteluun osallistuvat tiedä kuka puhuu, jolloin huomio voidaan kiinnittää täysin argumenttien kestävyyteen tai näkökulmien monipuolisuuteen, riippumatta sen esille tuovan toimijan taustoista. Tällöin keskustelua käyvien anonymiteetti on olennainen seikka. Tämän havaitsin toteutuvan oivallisesti Delfoi-metodissa.
Tein sosiaalitieteiden sosiologian ja sosiaalipedagogiikan yhdistävän oppiainesuuntauksen Hyvinvointi yhteiskunnassa kandidaatin tutkielmana kirjallisuuskatsauksen nimeltään Tasapainoisen ja kestävän luontosuhteen tarina – Ekologisen kulttuurin tarinavarannon rakentuminen, joka päättyi enteellisesti virkkeeseen: “Olisi myös kiinnostavaa haastatella tulevaisuudentutkijoita koskien sitä, millaista muutosta yhteiskunnallisissa rakenteissa ja tarinoissa tapahtuu, minkälainen muutos on riittävää välttämättömien ehtojen täyttymisen kannalta ja miten muutos käytännössä toteutuu.”

(Kuvan on luonut blogitekstin kirjoittaja Chat GPT 5-mallilla)
Vuoden 2023 syksyllä aloin työstää graduideaani systeemisestä ja transformatiivisesta pedagogiikasta, jonka pyrkimyksenä oli selvittää, kuinka ongelmia aikaan saaneista ajattelun ja oppimisen tavoista voidaan oppia ulos, kohti uudenlaisia oppimisen ja ajattelemisen tapoja. Alustavien kirjallisuuskatsauksien jälkeen huomasin kiinnostuvani teemasta entistä enemmän, mutta en keksinyt sopivaa tutkimusmenetelmää aihepiirin tutkimiseen. Graduni ohjaaja antoi vinkin Delfoi-metodista, joka kuulosti heti kiinnostavalta, kun kytkin sen esitietämykseni pohjalta välittömästi antiikin Kreikkaan ja Delfoin oraakkeliin. Luettuani enemmän aiheesta ymmärsin, että kyseessä oli tutkimusmetodi, joka antoi mahdollisuuden oppia tutkittavasta ilmiöstä asiantuntijoiden kanssa yhdessä dialogisesti, ilman erilaisten sosiaalisten statuksien aikaansaamaa vinoumaa. Menetelmä vaikutti sopivan tutkittavaan asiaan hyvin.
Aloitin menetelmän opiskelun vuosien 2023–2024 vaihteessa osallistumalla Delfoi-lähityöpajaan Mikkelin keskustan tuntumassa olevan Otavan opiston toimipisteessä. Koin tulleeni kohdatuksi heti lämpimällä, arvostavalla ja kunnioittavalla tavalla, joka huokui ihmisissä ja ilmapiirissä. Kohtaamisten tausta-asennoitumisen voi sanoittaa Emmanuel Levinasia lainaten seuraavasti: ”olen vastuussa toisesta, heti kun hän katsoo minua ilman, että edes tietoisesti otan vastuuta hänestä” (Levinas 1996, s. 78, ref. Tuohimaa 2001, 37).
Kevään 2024 aikana tutustuin lisää verkossa toteutetuissa Delfoi-etäpajoissa saamiini kirjallisuusvinkkeihin ja opettelin eDelphi-ohjelmiston käyttöä ohjevideoiden pohjalta. Työpajoissa kukin metodia opiskeleva henkilö esitteli hankkeensa, tutkimuksensa tai opinnäytteensä idean ja kertoi missä vaiheessa hän oli menossa sekä tavoitteistaan ja aikatauluistaan. Sitten menetelmää ohjaavat ja opettavat henkilöt kertoivat erilaisista näkökulmista, mitä kannattaa ottaa huomioon ja vertaisoppijat antoivat myös palautetta ja kertoivat omista havainnoistaan ja ideoistaan.
Erilaisten tulokulmien kuuleminen oli ajattelua rikastuttavaa. Joskus se toi myös omat haasteensa, koska ne olivat toisinaan keskenään ristiriitaisia eri ihmisten tai työpajakertojen välillä. Tämä syvensi ymmärrystä metodiinkin keskeisesti liittyvistä aspektien monimielisyyksien (dissensus) ja samanmielisyyksien (konsensus) merkityksestä. Tutkimusasetelmassa voidaan tehdä valintoja näkökulmien moneuden tavoittelusta tai pyrkiä löytämään yhteistä näkemystä. Mikä on päämääränä järkevää ja tarkoituksenmukaista, riippuu tutkittavasta asiasta ja tutkimuksen asianosaisista. Tutkijan tehtävänä on tehdä tutkimusvalinnat itsenäisesti ja löytää tutkimuksen tuottamasta aineistosta punainen lanka.
Metodin ohjaajat olivat oppijan oppimisprosessia kunnioittavia ja antoivat tilaa tehdä omia tutkimusvalintoja ja -ratkaisuja omalla tahdillaan. Jokaisessa Delfoi-pajassa oli eri vaiheessa olevia tutkimuksia, niin alkavia kuin käynnissä olevia sekä koonti- tai esittelyvaiheessa.
Tutkimusaiheeni ja -ideani systeemisestä ja transformatiivisesta pedagogiikasta oli koko Delfoi-yhteisöä itseisarvoisesti kiinnostava, joka antoi uskoa ja luottamusta siihen, että tutkimus on tekemisen arvoinen.
Kevään 2024 aikana alkoi kerran kuukaudessa pidettyjen työpajojen pohjalta jäsentyä, että tutkimus kannatti tehdä kolmiosaisesti: ensin toteutettiin kesällä 2024 aihetta taustoittava ja pohjustava esihaastattelu 4 aiheen asiantuntijan kesken, jonka pohjalta määriteltiin olennaisimmat käsitteet ja muodostettiin keväällä 2025 ensimmäisen Delfoi-kierroksen teesit eDelphi-verkkoympäristöön 32 oppimisen ja opettamisen alan asiantuntijan keskusteltaviksi. Väitteiden virittämän keskustelun pohjalta muotoiltiin toisen kierroksen teesit.
Kysyin ennakoivasti sekä teemahaastattelun että Delfoi-kierrosten tutkimustiedotteissa ja -selosteissa lupaa aineiston jatkohyödyntämiseen. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen Delfoi-yhteisöstä tuli kokeneilta tutkijoilta palautetta, että onnistuin tekemään laadukkaan tutkimusaineiston, jonka pohjalta voi työstää Pro gradun lisäksi useammankin tutkimusartikkelin. Pro gradu -tutkielman lopulliseksi nimeksi muodostui kesällä 2025 Systeeminen ja transformatiivinen pedagogiikka: Koulun työyhteisö vuonna 2035.
Aika näyttää, mihin kaikkeen tämä tutkimus ja Delfoi-polulle lähteminen johtaa. Olen kohdannut Delfoi-yhteisön kautta useammankin viisaan, kohtaamistaitoisen ja ihmisläheisen esikuvan, joilta voin oppia omassa kasvussani tulevaisuusorientoituneeksi ihmiseksi. Suosittelen menetelmään tutustumista lämpimästi.

(Kuvan on luonut blogitekstin kirjoittaja Chat GPT 5-mallilla)
”Älä käänny pois mahdollisista tulevaisuuksista ennen kuin olet varma, ettei sinulla ole niistä mitään opittavaa.”
-Richard Bach, Illuusio: vastahakoisen messiaan seikkailuja
Lähdeluettelo:
Buber, Martin. & Jukka Pietilä. 1995. Minä ja Sinä (2. p.). Porvoo. WSOY
Tuohimaa, Marika. 2001. Emmanuel Levinas ja vastuu Toisesta. niin & näin 3/2002. 35–39.
Plutarch. 1936. Moralia, Volume V: Isis and Osiris. The E at Delphi. The Oracles at Delphi No Longer Given in Verse (F. C. Babbitt, Trans.). Loeb Classical Library 306. Harvard University Press. Haettu osoitteesta https://penelope.uchicago.edu/misctracts/plutarche.html

Kirjoittajasta: Markku Kinnunen on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on valmistunut Hyvinvointi yhteiskunnassa -oppiainesuuntauksesta (UEF 2025), joka on sosiologian ja sosiaalipedagogiikan toisiaan täydentävä yhdistelmä. Aiemmalta koulutukseltaan hän on tradenomi (Haaga-Helia 2010).
Tällä hetkellä hän on kiinnostunut, kuinka nykyisten ja tulevien sukupolvien (ja toislajisten olentojen) todennäköisyyttä kokea onnellista elämää voidaan kohentaa, riippumatta syntymäolosuhteista. Hän pyrkii ymmärtämään aiheeseen kytkeytyviä ilmiöitä systeemisen ja transformatiivisen oppimisen ja ajattelun parista.




