Matka tulevaisuuden tutkimisen maailmaan – metodina Delfoi

Kirjoittaja: Markku Kinnunen

Blogikirjoituksessa kerrotaan matkasta tulevaisuuden tutkimukseen kehitetyn dialogisen Delfoi-metodin äärelle ja tutkimustavan oppimisen eri vaiheista.

Muistelen kuulleeni ensimmäisen kerran Delfoin temppelistä antiikin Kreikasta kertovan tarinan 1990-luvulla. Kertomuksen mukaan antiikin Kreikassa oli Apollon-jumalalle nimitetty temppeli, jossa Delfoin oraakkelit lausuivat ennusteita tulevaisuudesta. Vuosikymmen myöhemmin tajuntaani iskostui tieto, että Delfoin temppelin portilla lukivat sanat “Tunne itsesi” (Know Thyself, Γνῶθι σεαυτόν) (Plutarch 1936). Yksinkertainen lausahdus on varsin syvällinen, jonka olemus on avautunut elämän myötä kerros kerrokselta.

Martin Buberin (1995) filosofian katsannosta käsin kahden ihmisen kohdatessa paikalla on kuusi hahmoa: se mitä A ajattelee itsestään ja mitä B ajattelee hänestä, mitä B ajattelee itsestään ja mitä A ajattelee hänestä, sekä mitä he molemmat todella ovat.

Otaksun tämän pohjalta, että mitä paremmin henkilöt oppivat tuntemaan itsensä, sitä enemmän ja taitavammin he ovat oppineet käymään dialogia toistensa kanssa. Kun he ovat lopulta oppineet tuntemaan itsensä, he ovat samalla oppineet tuntemaan toisensa. Tuolloin perimmäiset tosi-itset paljastuvat itselleen ja toisilleen, huomaten olevansa mahdollisesti pohjimmiltaan samankaltaista alkuperää. Mitä useampia toimijoita on mukana vuorovaikutuksessa, sitä haastavampaa ja monipuolisempaa sekä opettavaisempaa käytävä dialogi on.

Uskoakseni asiat sujuvat harvemmin edellä kuvatun ideaalin mukaisesti, joten erilaiset ennakkoluulot ja -oletukset sekä toisistaan eroavat esitietämyksen asteet voivat rajoittaa kykyä tunnistaa keskusteltavaan ilmiöön liittyvien argumenttien todellista vahvuutta tai heikkoutta. Tästä lähtökohdasta olen eri syistä päätynyt siihen päätelmään, että hyvä (tutkimuksellisen) dialogin lähtökohta olisi se, etteivät keskusteluun osallistuvat tiedä kuka puhuu, jolloin huomio voidaan kiinnittää täysin argumenttien kestävyyteen tai näkökulmien monipuolisuuteen, riippumatta sen esille tuovan toimijan taustoista. Tällöin keskustelua käyvien anonymiteetti on olennainen seikka. Tämän havaitsin toteutuvan oivallisesti Delfoi-metodissa.

Tein sosiaalitieteiden sosiologian ja sosiaalipedagogiikan yhdistävän oppiainesuuntauksen Hyvinvointi yhteiskunnassa kandidaatin tutkielmana kirjallisuuskatsauksen nimeltään Tasapainoisen ja kestävän luontosuhteen tarina – Ekologisen kulttuurin tarinavarannon rakentuminen, joka päättyi enteellisesti virkkeeseen: “Olisi myös kiinnostavaa haastatella tulevaisuudentutkijoita koskien sitä, millaista muutosta yhteiskunnallisissa rakenteissa ja tarinoissa tapahtuu, minkälainen muutos on riittävää välttämättömien ehtojen täyttymisen kannalta ja miten muutos käytännössä toteutuu.”

(Kuvan on luonut blogitekstin kirjoittaja Chat GPT 5-mallilla)

Vuoden 2023 syksyllä aloin työstää graduideaani systeemisestä ja transformatiivisesta pedagogiikasta, jonka pyrkimyksenä oli selvittää, kuinka ongelmia aikaan saaneista ajattelun ja oppimisen tavoista voidaan oppia ulos, kohti uudenlaisia oppimisen ja ajattelemisen tapoja. Alustavien kirjallisuuskatsauksien jälkeen huomasin kiinnostuvani teemasta entistä enemmän, mutta en keksinyt sopivaa tutkimusmenetelmää aihepiirin tutkimiseen. Graduni ohjaaja antoi vinkin Delfoi-metodista, joka kuulosti heti kiinnostavalta, kun kytkin sen esitietämykseni pohjalta välittömästi antiikin Kreikkaan ja Delfoin oraakkeliin. Luettuani enemmän aiheesta ymmärsin, että kyseessä oli tutkimusmetodi, joka antoi mahdollisuuden oppia tutkittavasta ilmiöstä asiantuntijoiden kanssa yhdessä dialogisesti, ilman erilaisten sosiaalisten statuksien aikaansaamaa vinoumaa. Menetelmä vaikutti sopivan tutkittavaan asiaan hyvin.

Aloitin menetelmän opiskelun vuosien 2023–2024 vaihteessa osallistumalla Delfoi-lähityöpajaan Mikkelin keskustan tuntumassa olevan Otavan opiston toimipisteessä. Koin tulleeni kohdatuksi heti lämpimällä, arvostavalla ja kunnioittavalla tavalla, joka huokui ihmisissä ja ilmapiirissä. Kohtaamisten tausta-asennoitumisen voi sanoittaa Emmanuel Levinasia lainaten seuraavasti: ”olen vastuussa toisesta, heti kun hän katsoo minua ilman, että edes tietoisesti otan vastuuta hänestä” (Levinas 1996, s. 78, ref. Tuohimaa 2001, 37).

Kevään 2024 aikana tutustuin lisää verkossa toteutetuissa Delfoi-etäpajoissa saamiini kirjallisuusvinkkeihin ja opettelin eDelphi-ohjelmiston käyttöä ohjevideoiden pohjalta. Työpajoissa kukin metodia opiskeleva henkilö esitteli hankkeensa, tutkimuksensa tai opinnäytteensä idean ja kertoi missä vaiheessa hän oli menossa sekä tavoitteistaan ja aikatauluistaan. Sitten menetelmää ohjaavat ja opettavat henkilöt kertoivat erilaisista näkökulmista, mitä kannattaa ottaa huomioon ja vertaisoppijat antoivat myös palautetta ja kertoivat omista havainnoistaan ja ideoistaan.

Erilaisten tulokulmien kuuleminen oli ajattelua rikastuttavaa. Joskus se toi myös omat haasteensa, koska ne olivat toisinaan keskenään ristiriitaisia eri ihmisten tai työpajakertojen välillä. Tämä syvensi ymmärrystä metodiinkin keskeisesti liittyvistä aspektien monimielisyyksien (dissensus) ja samanmielisyyksien (konsensus) merkityksestä. Tutkimusasetelmassa voidaan tehdä valintoja näkökulmien moneuden tavoittelusta tai pyrkiä löytämään yhteistä näkemystä. Mikä on päämääränä järkevää ja tarkoituksenmukaista, riippuu tutkittavasta asiasta ja tutkimuksen asianosaisista. Tutkijan tehtävänä on tehdä tutkimusvalinnat itsenäisesti ja löytää tutkimuksen tuottamasta aineistosta punainen lanka.

Metodin ohjaajat olivat oppijan oppimisprosessia kunnioittavia ja antoivat tilaa tehdä omia tutkimusvalintoja ja -ratkaisuja omalla tahdillaan. Jokaisessa Delfoi-pajassa oli eri vaiheessa olevia tutkimuksia, niin alkavia kuin käynnissä olevia sekä koonti- tai esittelyvaiheessa.
Tutkimusaiheeni ja -ideani systeemisestä ja transformatiivisesta pedagogiikasta oli koko Delfoi-yhteisöä itseisarvoisesti kiinnostava, joka antoi uskoa ja luottamusta siihen, että tutkimus on tekemisen arvoinen.

Kevään 2024 aikana alkoi kerran kuukaudessa pidettyjen työpajojen pohjalta jäsentyä, että tutkimus kannatti tehdä kolmiosaisesti: ensin toteutettiin kesällä 2024 aihetta taustoittava ja pohjustava esihaastattelu 4 aiheen asiantuntijan kesken, jonka pohjalta määriteltiin olennaisimmat käsitteet ja muodostettiin keväällä 2025 ensimmäisen Delfoi-kierroksen teesit eDelphi-verkkoympäristöön 32 oppimisen ja opettamisen alan asiantuntijan keskusteltaviksi. Väitteiden virittämän keskustelun pohjalta muotoiltiin toisen kierroksen teesit.

Kysyin ennakoivasti sekä teemahaastattelun että Delfoi-kierrosten tutkimustiedotteissa ja -selosteissa lupaa aineiston jatkohyödyntämiseen. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen Delfoi-yhteisöstä tuli kokeneilta tutkijoilta palautetta, että onnistuin tekemään laadukkaan tutkimusaineiston, jonka pohjalta voi työstää Pro gradun lisäksi useammankin tutkimusartikkelin. Pro gradu -tutkielman lopulliseksi nimeksi muodostui kesällä 2025 Systeeminen ja transformatiivinen pedagogiikka: Koulun työyhteisö vuonna 2035.

Aika näyttää, mihin kaikkeen tämä tutkimus ja Delfoi-polulle lähteminen johtaa. Olen kohdannut Delfoi-yhteisön kautta useammankin viisaan, kohtaamistaitoisen ja ihmisläheisen esikuvan, joilta voin oppia omassa kasvussani tulevaisuusorientoituneeksi ihmiseksi. Suosittelen menetelmään tutustumista lämpimästi.

(Kuvan on luonut blogitekstin kirjoittaja Chat GPT 5-mallilla)

”Älä käänny pois mahdollisista tulevaisuuksista ennen kuin olet varma, ettei sinulla ole niistä mitään opittavaa.”

-Richard Bach, Illuusio: vastahakoisen messiaan seikkailuja

Lähdeluettelo:

Buber, Martin. & Jukka Pietilä. 1995. Minä ja Sinä (2. p.). Porvoo. WSOY

Tuohimaa, Marika. 2001. Emmanuel Levinas ja vastuu Toisesta. niin & näin 3/2002. 35–39.

Plutarch. 1936. Moralia, Volume V: Isis and Osiris. The E at Delphi. The Oracles at Delphi No Longer Given in Verse (F. C. Babbitt, Trans.). Loeb Classical Library 306. Harvard University Press. Haettu osoitteesta https://penelope.uchicago.edu/misctracts/plutarche.html

Kirjoittajasta: Markku Kinnunen on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on valmistunut Hyvinvointi yhteiskunnassa -oppiainesuuntauksesta (UEF 2025), joka on sosiologian ja sosiaalipedagogiikan toisiaan täydentävä yhdistelmä. Aiemmalta koulutukseltaan hän on tradenomi (Haaga-Helia 2010).

Tällä hetkellä hän on kiinnostunut, kuinka nykyisten ja tulevien sukupolvien (ja toislajisten olentojen) todennäköisyyttä kokea onnellista elämää voidaan kohentaa, riippumatta syntymäolosuhteista. Hän pyrkii ymmärtämään aiheeseen kytkeytyviä ilmiöitä systeemisen ja transformatiivisen oppimisen ja ajattelun parista.

Tagged : / /

Tekoälytetty Delfoi

Kirjoittaja: Hannu Linturi

Viisi vuotta sitten toteutettiin Delfoi-metodin tulevaisuutta pohtiva Aavistus-paneeli. Se löysi kaksi kehityspolkua, joissa toisessa metodi uudistuu ja toisessa menettää merkitystään. Kriittistä on Delfoin suhde teknologiaan ja muuhun metodologiaan. Paljon kehityspotentiaalia kasautuu siihen, miten tekoäly ja metodi integroituvat keskenään. Toinen kehityshaaste on Delfoin kyky ketjuttua muiden menetelmien kanssa. Aavistus-paneelin ennakoimaa tulevaisuutta on pala kerrallaan muokattu tulevaisuuden tekemiseksi. Työtä on tehty epävirallisessa Delfoi-kehittäjäyhteisössä, joka kookoontuu kuukausittain Otavan, Tutu-seuran ja Metodix Oy:n operoimaan työpajaan.

Tekoälyavusteinen Delfoi

Aavistus-paneeli tunnisti tekoälyn merkityksen, vaikka paneeli toteutettiin kaksi vuotta ennen OpenAI-julkistusta. Sen jälkeinen aika on ollut yhteisöaktiivista kehitystyötä, joka nyttemmin ulottuu jokaiseen Delfoi-metodin kahdeksasta päävaiheesta.

Kuva 1. Delfoi-prosessin ja tekoälyn kuvaus esitettynä Delfoi-webinaarissa 7.3.2024 (linkki webinaariin). Delfoin määritelmä taustaksi menetelmää tuntemattomille: “Delfoi on strukturoitu, fasilitoitu ja iteratiivinen prosessi, joka perustuu Delfoi-prosessin anonyymin asiantuntijaryhmän kommunikointiin ja argumentointiin ja jonka seurauksena kyetään ennakoimaan tulevaa kehitystä.”

Ensimmäiset kokeilut kohdistuivat jo vuoden 2022 puolella Delfoin suunnitteluvaiheeseen. Tutkittavan ilmiön – usein systeemiseen – kuvaamiseen apu on verraton. Ilmiön tunnistaminen ohjaa tutkimuskysymyksiin ja sitä kautta paneelin käynnistäviin tulevaisuusväitteisiin, joiden sparraamisessa kaikki tunnetut tekoälyt ovat osaavissa käsissä verrattomia. Samoin asiantuntijapaneelin – ja sitä kuvaavan matriisin – rakenteluun generatiivinen tekoäly soveltuu hyvin. Suunnitteluavut korostuvat opinnäytetöissä, joissa tekijät ovat ensi kertaa paneelia rakentamassa.

Vuoden 2023 aikana käynnistettiin ensimmäiset kokeilut tekoälypanelistien kanssa. Krista Jokela (2024) täydensi johtoryhmien tulevaisuutta käsittelevää paneeliaan kahdella tekoälypanelistilla, joille luotiin karaktääri hyödyntäen CharacterAi-ohjelmistoa. Kari Hintikka tutki seuraavaksi tekoälypanelistin käyttöä osana väitöstutkimustaan sitä varten rakennetussa paneelissa.

Viime vuonna päähuomio kiinnitettiin siihen, miten tekoälyä hyödynnetään vuorovaikutusvaiheessa fasilitoinnin apuna. Paneelitiedon kierrättäminen on siinä tärkeää. Pilotointivaiheessa olevaan xDelphi-ohjelmistoon integroitiin neljä tekoälyraporttia kuvaamaan laadullista aineistoa aiemman määrällisen kuvantamisen lisäksi. Delfoin ero survey-tutkimukseen on se, että siinä ei tyydytä tiedon keruuseen vaan tavoitellaan tiedon muodostusta tavalla, jota voi nimittää yhteisöoppimiseksi.

Kuluva vuosi on analyysien tekoälykokeilujen ja -testausten vuosi. Paino on laadullisen aineiston analyysissä ja siinä, miten analyysitietoa on mahdollista kierrättää panelistien keskustelun inspiraatioksi ja syventämiseksi. Tekoälyanalyyseistä mainittakoon keskustelutilan (konsensus-dissensus, liikennevalo-metafora), skenaroinnin ja argumentoinnin analyysit.

Kokeilujen myötä on kehitetty lukuisia ChatGPT-botteja prosessin eri vaiheiden tarpeisiin. Alkuvaiheissa oli kiusaus ajatella niitä työkaluina, jotka hoitavat halutun tehtävän ilman merkittävää ohjauspanosta. Sittemmin on käynyt selväksi, ettei tämä tie ole luotettava. Tekoäly nykymuodossaan on kumppani, joka vaatii ammattitaitoa siinä kuin mikä tahansa mekaaninen tai käsitteellinen työkalu.

Hybridi menetelmäkehitys

Toinen Aavistus-paneelin ennakoima kehityskulku liittyy mahdollisuuteen integroida eri menetelmiä toisiinsa. Osa kumppanimenetelmistä on määrämuotoisia tavalla, joka selkeyttää tekoälykäsittelyä tukemaan tai jatkamaan Delfoi-prosessia. Sellaisia ovat Tulevaisuuspyörä (Futures Wheel) ja relevanssipuu (Relevance Tree), jotka soveltuvat etenkin ilmiön suunnitteluvaiheen avuksi. Causal Layered Analysis (CLA) soveltuu moneen yhteyteen kuten Delfoi-aineistoperustaisten skenaarioiden syventämiseen tai strategiatyön merkityksellistämiseen. Toimialaennakoinnissa on jo pitkään yhdistetty Delfoita SWOT-konseptiin.

Skenaariot ovat perinteisesti olleet luonteva Delfoi-prosessin jatkojaloste. Tekoälyn käyttö tarjoaa siihenkin uusia variaatioita. Skenaariot voidaan asemoida mihin tahansa Delfoi-prosessin vaiheeseen. Usein se liittyy myös hybridiin menetelmäkehitykseen, jossa anonyymit Delfoi-kierrokset vuorottelevat kasvokkaisten lähityöpajojen kanssa. Teemu Koskimäki (2022) käytti väitöstutkimuksessaan onnistuneesti tällaista prosessimallia.

Pehmeä systeemimetodologia on potentiaalinen viitekehys menetelmälliseen ekosysteemiin, jossa eri metodeita yhdistetään toisiinsa toimintatutkimuksen kaltaisessa pitkäkaarisessa kehittämistyössä. Sen osia voivat olla systeeminen mallinnus (esim. Rich Picture), strategiatyötä palveleva CATWOE-analyysi ja barometrityyppinen toistuva/pysyvä Delfoi-paneeli. Näitä on sovellettu organisaation kehittämiseen ja strategiatyöhön.

Digitaalinen kehitys ovat poistaneet esteet siltä, että Delfoita käytetään asiantuntijapaneelien lisäksi suurten asianosaismäärien äänestykseen ja vuorovaikutukseen. Tällaiset osallistavat metodivariaatiomahdollisuudet ovat sisältönä jutun kolmannessa luvussa.

Delfoin tulevaisuus

Aavistus-aineiston skenarointi nosti esiin toivottavan mutta epätodennäköisen menetelmätulevaisuuden, joka nimettiin Osallistavaksi Delfoiksi. Suurvaltojen autokratiakehitys ja Euroopan niistä poikkeava demokratiauskollisuus kuumentavat tätä skenaariota. Tunnistan kolme jännitteistä kehityskulkua, joiden suhteen Delfoi saattaa muodostua merkittäväksi työkaluksi.

Kuva 2. Aavistus-paneelin Delfoi-skenaariot

Teknologian kehittyessä päätöksentekoon tuodaan lisääntyvästi tekoälyä. Algoritminen päätöksenteko tarkoittaa esimerkiksi koneoppimisen käyttöä politiikkatoimien kohdentamisessa, suurten datamäärien analysointia lakien valmistelussa tai jopa autonomisia järjestelmiä, jotka tekevät rajattuja hallinnollisia päätöksiä. Tekoäly kykenee simuloimaan politiikkatoimien vaikutuksia ja tunnistamaan trendejä valtavasta tietomäärästä tavoilla, jotka ihmiselle ovat mahdottomia​. Toisaalta algoritmien käyttö herättää kysymyksiä läpinäkyvyydestä ja vastuullisuudesta. Algoritmit heijastavat kehittäjiensä arvoja tai datan vinoumia​. Jos poliitikot ja kansa luottavat liiaksi konepäätöksiin, arvopohdinta jää sivurooliin. Olemme kenties matkalla kohti “algokratiaa”?

Toinen jännite on syntynyt tieteellisen tiedon ja populismin välille. Liikehdintään liittyy epäluulo asiantuntijoita ja tieteellistä eliittiä kohtaan. Populismi määritellään kansan “terveen järjen” ja eliittiin kuuluvien asiantuntijoiden vastakkainasetteluksi. Esimerkiksi ilmastonmuutosta, rokotteita tai pandemian torjuntaa koskevissa kysymyksissä populistiset johtajat vähättelevät tieteellistä konsensusta. Populismiin taipuvaiset ryhmät tuntevat muita vähemmän luottamusta instituutioihin ja asiantuntijatietoon​. Puhutaan “totuudenjälkeisestä ajasta”, jossa objektiivisiksi esitetyt faktat eivät enää vakuuta, jos ne haastavat ihmisten identiteettiä tai mielipiteitä.

Kolmas jännite kietoutuu kahteen aikaisempaan. Maailmanmeno on yhä kompleksisempaa tavalla, jossa instituutiot eivät pysy perässä. Ilmastonmuutos, luontokato, pandemiat, kyberturvallisuus tai vaikkapa geenieditoinnin eettiset kysymykset edellyttävät syvällistä tieteellistä ymmärrystä. Samalla demokraattinen päätöksenteko olettaa, että kansalaiset kykenevät muodostamaan mielipiteensä ja johtajat voivat oikeuttaa päätöksensä kansan silmissä. Miten varmistaa, että päätökset ovat sekä tieteellisesti valideja että demokraattisesti legitiimejä? Habermasin ratkaisu on kommunikatiivinen toiminta: asiantuntijat altistavat tietonsa julkiseen argumentaatioon, jossa myös eettiset ja arvoulottuvuudet otetaan huomioon.

Oppivassa hallinnoinnissa päätöksiä tarkistetaan jatkuvasti uuden tiedon valossa. Kaikki päätökset ovat tavallaan kokeiluja, joita säädetään kun tiede kehittyy tai vaikutukset näkyvät. Kompleksisuuden hallinta edellyttää monitieteisyyttä ja poikkisektoraalista yhteistyötä. Tieteentekijät, virkamiehet, lainsäätäjät ja kansalaisjärjestöt ohjataan yhteiseen pöytään ratkomaan ongelmia, joita mikään taho ei yksin hallitse. Tähän tulevaisuuteen tekoälytetty Delfoi istahtaa kuin kissa nojatuoliin.

Kirjoittaja: Hannu Linturi, Metodix Oy

Linkkejä

Brynjolfsson, E. (2022) The Turing Trap: The Promise & Peril of Human-Like Artificial Intelligence. Verkossa https://digitaleconomy.stanford.edu/news/the-turing-trap-the-promise-peril-of-human-like-artificial-intelligence/ .
Habermas, J. (1984) The Theory of Communicative Action, Beacon Press.
Jokela, K. (2024) Tulevaisuudenkestävä johtoryhmä – miten johtryhmät voivat ennakoida tulevaisuuden johtamisen tarpeita. Turku AMK.
Koskimäki, T. (2022) Expert perspectives on achieving global sustainability with targeted transformational change. A thesis submitted for the degree of Doctor of Philosophy of The Australian National University. PDF-julkaisu https://openresearch-repository.anu.edu.au/bitstream/1885/274587/1/TK%20-%20PhD%20thesis%20-%20Revised%20version%202022%20FINAL.pdf .
Linturi, H. (2023) Delfoin seitsemän ideaa. Metodix Oy. Verkossa https://metodix.fi/2023/10/09/delfoin-seitseman-ideaa/ .
Morgan, M. (2017) The Problem of Inconvenient Expertise I. Facts, Truth, and Populism. Niskanen Center/Open Soviety Analysis Verkossa https://www.niskanencenter.org/problem-inconvenient-expertise-facts-truth-populism/#:~:text=Donald%20Trump%20did%20not%20create,inconvenient%20expertise%20across%20the%20board .
Štětka, V., Brandao, F., Mihelj, S., Tóth, F., Hallin, D., Rothberg, D., … Klimkiewicz, B. (2024) Have people ‘had enough of experts’? The impact of populism and pandemic misinformation on institutional trust in comparative perspective. Information, Communication & Society, 1–22. Verkossa https://doi.org/10.1080/1369118X.2024.2413121 .
Tretter, M. (2025) Opportunities and challenges of AI-systems in political decisionmaking contexts. Frontiers in Political Science, 7: 1504520. Verkossa https://doi.org/10.3389/fpos.2025.1504520 .

ChatGPT-botteja:

Delphi Oracle https://chatgpt.com/g/g-O9I0o74MC-delphi-oracle (Hannu Linturi: Delfoin suunnittelubotti)
Iisit-Teesit https://chatgpt.com/g/g-FkKVF3Rp3-iisit-teesit (Kari Hintikka: Teesien ja paneelin suunnittelu)

Tagged : / /