Kirjoittaja: Sanna Laine
Kuva: Hazel Salminen
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran 22.–23.8.2025 järjestämä ’Hyvän kierteet’ -kesäseminaari kokosi yhteen tulevaisuudesta kiinnostuneita asiantuntijoita ja tutkijoita eri tieteenaloilta. Seminaari tarjosi tilan moniääniselle keskustelulle, jossa tarkasteltiin hyvän kierteiden mahdollisuuksia jatkumona – eilen, tänään ja huomenna.
Alussa varmaa oli vain epävarmuus
Vuosi 2025 on ollut Tulevaisuuden tutkimuksen seuralle poikkeuksellinen. Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa on muuttunut entistä epävarmemmaksi, mikä on heijastunut suoraan yhdistystoiminnan rahoitukseen. Seuramme, kuten monet muutkin toimijat, ovat joutuneet nopealla aikataululla sopeuttamaan toimintaansa merkittävästi muuttuneeseen rahoituspohjaan.
Alkuvuodesta seuran hallitus kokoontui arvioimaan tilannetta, jossa toimintarahoituksemme oli kutistunut huomattavasti. Kävimme läpi useita vaihtoehtoisia skenaarioita, ja seuran puheenjohtaja esitteli kevätkokoukselle ehdotuksen muun muassa pääsihteerin työajan supistamisesta neljästä työpäivästä viikossa yhteen. Tämä oli osa laajempaa sopeuttamistoimien kokonaisuutta, jonka tavoitteena oli turvata seuran toimintaedellytykset vaikeassa taloustilanteessa.
Emme olleet tilanteessa yksin. Kuulimme useista yhdistyksistä, jotka joutuivat lomauttamaan tai jopa irtisanomaan henkilöstöään kokonaan. Onkin tärkeää muistaa, että rahoituspohjan muutokset eivät vaikuta vain yhdistysten toimintaedellytyksiin, ne ulottuvat yksilöihin ja yhteisöihin kuin veteen heitetyn kiven renkaat.
Yhteisöllisyys syntyy yhdessä tekemisestä
Tulevaisuuden tutkimuksen seura on jo vuosikymmenten ajan järjestänyt tapahtumia, jotka kokoavat yhteen tulevaisuuksista kiinnostuneita eri alojen toimijoita. Yksi keskeisimmistä on 1980-luvulta lähtien järjestetty kesäseminaari, joka on muodostunut tulevaisuusyhteisölle merkitykselliseksi kohtaamispaikaksi. Huolimatta taloudellisesta epävarmuudesta, seura päätti järjestää seminaarin myös vuonna 2025.
Kesäseminaarin työryhmään kuului allekirjoittaneen lisäksi dosentti Osmo Kuusi, futuristi Elina Hiltunen, emeritaprofessori Sirkka Heinonen, tutkija Marja-Liisa Viherä ja seuran pääsihteeri Hazel Salminen. Keskustelujen keskiössä olivat seminaarin teema ja sen järjestämiseen liittyvät kustannukset. Kuusi korosti, että seminaarin poisjääminen olisi menetys erityisesti sen yhteisöllisyyttä luovan hengen vuoksi. Seminaarin toteutuminen mahdollistuikin hänen tekemänsä lahjoituksen ansiosta. Tämä loi edellytykset tapahtuman järjestämiseen, kuten aiemminkin on tehty, yleishyödyllisyyden periaatetta noudattaen.
Seminaarin teemaksi valikoitui ’Hyvän kierteet’. Marja-Liisa Viherä kuvaa kierteitä kuin kasvavana lumipallona: kun tekee asioita muiden hyväksi, ei voi tietää, mihin hyviin kierteisiin omat teot johtavat. Hyvän kierteet kuvaa osuvasti myös toimikuntamme omaa toimintaa: ihmiset antoivat aikaansa ja osaamistaan yhteisen hyvän nimissä, ja tästä syntyi konkreettinen hyvän kierre: Kesäseminaarimme 2025.
Hyvän kierteet – kesäinen seminaarimme paremman huomisen rakentumisesta
Kesäseminaarimme järjestettiin elokuussa 2025 Helsingissä, Kulttuurikeskus Sofiassa. Metropoliitta Ambrosius toivotti seminaariin osallistujat tervetulleiksi Sofian edustajana, ja pääsihteeri Hazel Salminen juonsi tilaisuuden herätellen kuulijoiden ajatuksia pienillä tulevaisuustehtävillä ohjelman lomassa. Seuran puheenjohtaja Tapani Martti painotti avauspuheessaan, kuinka hyvän kierteiden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun seuran vakiintunut toiminta on uhattuna. Seminaariin osallistuminen ja seuran tunnetuksi tekeminen nostettiin esiin konkreettisina tekoina paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Seminaarin puhujakaarti oli laaja ja moniääninen: dosentti Jouko Kajanoja, asiantuntija Maiju Lehto, dosentti Osmo Kuusi, erityisasiantuntija Hanna Mattila, emeritaprofessori Sirkka Heinonen, professori Lea Pulkkinen, futuristi Elina Hiltunen, seurakuntaneuvos Thorleif Johansson ja journalisti Irja Halász, projektipäällikkö Julianna Brandt-Smal sekä filosofi Eero Ojanen.
Kaksipäiväisen seminaarimme puheenvuoroissa tarkasteltiin hyvän kierteitä eri näkökulmista. Kajanoja avasi seminaarin pohtimalla hyvän kehän historiallista jatkumoa. Lehto korosti tulevaisuusvallan kuuluvan kaikille – erityisesti vähemmistöryhmien äänen esiin tuominen on keskeistä. Kuusi esitti, kuinka hyvän kierrettä voidaan rakentaa myös globaalisti, esimerkkinä Saharan eteläpuolinen Afrikka. Mattila toi esiin luontopositiivisen toiminnan roolin kestävän arjen käynnistäjänä. Heinonen tarkasteli toivottujen tulevaisuuksien mukaisia työtiloja hyvinvoinnin lähteenä.
Lauantain puheenvuoroissa Pulkkinen esitteli hyvän lapsuuden Suomen mallia, Hiltunen puhui parempaan tulevaisuuteen suuntautumisesta, ja Johansson yhdessä Halászin kanssa käsitteli rauhan journalismia Mongolian demokratiakehityksen valossa. Brandt-Smal avasi mielikuvituksen roolia ekologisesti reilumman maailman kuvittelussa, ja Ojanen päätti seminaarin puheellaan aikakauden hengestä – valistuksesta vastuuseen.
Seminaariin osallistui molempina päivinä noin 50 tulevaisuudesta kiinnostunutta henkilöä, asiantuntijaa ja tutkijaa eri tieteenaloilta. Moni ensikertalainen nosti esiin seminaarin yhteisöllisyyden, keskustelua herättävän ilmapiirin ja näkökulmien moniäänisyyden. Erityisesti perjantaina järjestetyt toiminnalliset työpajat, joissa vetäjinä toimivat Salminen, Kuusi ja Viherä, olivat monen osallistujan mielestä innostavia. Kun hyvän kierteitä pohditaan yhdessä keskustellen, ei vaan esityksiä kuunnellen, avautuu uusia tulevaisuusmielikuvia ja uusia mahdollisuuksia tulevaisuuskeskusteluun.
Lopuksi
Kirjoitan tätä tekstiä aikana, jolloin seuramme on hakenut uutta toiminta-avustusta vuodelle 2026. Optimistisesti toivomme, että voimme turvata toimintamme ja jatkaa jäsenistölle tärkeiksi muodostuneita seminaariperinteitä. Aika näyttää, miten rahoitus ja seminaarien järjestäminen tulevaisuudessa kehittyvät. Löydämmekö yhdessä ratkaisuja, vai heikentääkö Suomen yhteiskunnallinen tilanne seurojen mahdollisuuksia järjestää yleishyödyllistä toimintaa entisestään? Lopuksi on hyvä pysähtyä muistuttamaan, että rahoituksen muutokset eivät kosketa vain budjetteja. Ne muovaavat ihmisten arkea, yhteisöjen dynamiikkaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Vaikutukset eivät ole lineaarisia, vaan kerrostuvat ja kietoutuvat toisiinsa. Juuri siksi yhteisöllisyys toimii ajassa ankkurina – se kantaa yli epävarmuuden.
Kirjoittaja
Sanna Laine on projektitutkija ja väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta. Hän on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallituksen jäsen ja toimi kesäseminaarin 2025 työryhmän sihteerinä.