Kirjoittajat: Veli Virmajoki ja Sirkka Heinonen
Kuva: Kanadalaisen Gayle Hermickin tieteen läpimurtojen historiaa kuvaava nauhamainen teräsveistos CERN:issä Sveitsissä. Kuva: Sirkka Heinonen.
Tulevaisuudentutkimukseen liittyy iso kimppu filosofisia kysymyksiä. Tässä kirjoituksessa käsittelemme osaa niistä. Selvyyden vuoksi olemme valinneet kuusi filosofian osa-aluetta, joista jokaisesta tuomme esiin kysymyksiä, jotka tulevaisuudentutkimuksessa on otettava huomioon tai jotka määrittävät tutkimusta alalla.
Esitämme jokaisesta filosofian osa-alueesta kolme kysymystä. Kunkin osa-alueen kohdalla yksi näistä koskee tulevaisuudentutkimusta alana (kuinka ajattelemme ja tutkimme tulevaisuutta) ja kaksi koskee tulevaisuutta itseään (mitä ajattelemme tulevaisuudesta). Toisin sanoen yksi kysymys koskee meitä tutkijoina ja kaksi muuta kysymystä pureutuu oletuksiin sekä ajatuksiin tulevaisuudesta itsestään.
1. Tieteenfilosofia
Tieteenfilosofia tutkii sitä, miten eri alat tuottavat tietoa systemaattisesti.
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Miten tulevaisuutta koskevat väitteet, joita tulevaisuudentutkimus tuottaa, voidaan oikeuttaa?
Toisin kuin tieteissä, emme voi tehdä varsinaisesti kokeita tulevaisuudesta tai ajatella, että systematisoimme havaintoja jostakin käsillä olevasta ilmiöstä. Meidän on tehtävä erilaisia päätelmiä koskien mahdollisia tulevaisuuksia, ja nämä päättelyt voivat nojata moniin eri asioihin kuten Delfoi-menetelmään tai trendiekstrapolointiin. Miten nämä päättelyt etenevät ja miten voidaan erottaa toisistaan hyvät ja huonot päätelmät tai löytää virheitä?
Tieteen tulevaisuus:
2. Voimmeko lainkaan tutkia tieteen tulevaisuutta, varsinkaan silloin, kun olemme kiinnostuneet radikaalien muutosten mahdollisuudesta?
Ongelma on siinä, että erilaisen tieteen ajattelu olisi jo tuon tieteen tekemistä: Jos sanomme, että todellisuus voitaisiin kenties käsittää niin tai näin, meidän on jo kerrottava, mitä tuo tiede sanoisi. Kuuluisan esimerkin mukaan pyörän kuvittelu vaatii kuvauksen pyörästä. Tällöin pyörä on kuitenkin tullut jo keksityksi tuon kuvittelun avulla.
3. Tuottaako tulevaisuuden tiede ymmärrystä vai pelkkää ennustustehoa?
Mikäli tekoäly pystyy datan perusteella tarkasti ennustamaan ja systematisoimaan tietoa, mutta sen toimintamekanismit jäävät meille käsittämättömiksi, voimmeko enää ajatella tiedettä ymmärtämiseen tähtäävänä toimintana? Usein ajatellaan, että tiede paitsi toimii, myös antaa ymmärrystä, mikä on keskeinen osa sen arvoa. (Ks. esim. de Regt 2017.) Ymmärryksellä ja kyvyllä toimia on myös syvä yhteys (Woodward 2003), joka voidaan menettää tällaisessa tulevaisuusskenaariossa, jossa tieteelliset tulokset ovat meille – ainakin tietyiltä osin – käsittämättömiä.
2. Tekniikan filosofia
Tekniikan filosofia tutkii sitä, mitä eettisiä ja moraalisia näkökohtia nousee esiin teknologiaa suunniteltaessa, käytettäessä ja kehitettäessä sekä ihmisen suhdetta teknologiaan. Kyseessä on varsin nuori filosofian erityisala, vaikka jo antiikissa esimerkiksi Aristoteles ja Seneca pohtivat aihetta.1
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Miten tekniikan muutokset vaikuttavat tulevaisuudentutkimuksen tekemiseen?
Tekniikan rooli yhteiskunnan muovaajana on tulevaisuudentutkimuksessa ollut aina yhtenä erityisen kiinnostuksen kohteena. Tekniikan muutos on kuitenkin vaikuttanut myös siihen, miten tulevaisuuksia tutkitaan. Big datan ja tekoälyn myötä tulevaisuusprosesseissa hyödynnetään tekniikkaa aiempaa enemmän, eikä pelkästään toimintaympäristön muutoksen ennakoinnissa vaan myös strategisten valintojen muodossa. Tulevaisuudentutkimukseen on laskeutunut pohdinta siitä, mikä on uusien vahvojen teknologioiden kuten digitalisaation, tekoälyn, robotiikan, kvanttilaskennan, neurotieteiden ja synteettisen biologian rooli, ei vain talouskasvun moottorina, hyvän elämän tuottajana vaan myös uuden geopoliittisen valtarakenteen luojana.
Teknologiset innovaatiot kasvattavat taloutta ja potentiaalisesti hyvän elämän eväitä. Tekniikassa on kuitenkin kyse myös vallasta – vallan tavoittelusta ja vallan käytöstä, joka kytkeytyy talouskasvun logiikkaan ja geopoliittisen valta-aseman luomiseen. Esimerkkinä käynnissä oleva valtataistelu tekoälyn ykkösmaasta osana suurvaltapolitiikkaa Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja EU:n välillä.
Tekniikan tulevaisuus:
2. Tuleeko tekniikka ylittämään ihmisen kapasiteetit?
Automaatio ja robotiikka ovat jo ylittäneet ihmisen fyysiset suorituskyvyt. Nyt myös tekoäly on päihittänyt ihmisen shakissa. Tekniikan kehityksen luomat eksistentiaaliset riskit liittyvät kiinteästi tekoälyn kehitykseen. Mitä tapahtuu, kun kapea tekoäly (Artificial Narrow Intelligence eli ANI) kehittyy yleiseksi itsenäisesti toimivaksi tekoälyksi (Artificial General Intelligence eli AGI)? (Kuusi & Heinonen 2022). Näin suuri tekniikan muutos murtaa illuusion tekniikan hallittavuudesta. Perimmältään on kyse ihmisen ja tekniikan suhteesta ja sen luonteen muuttumisesta. Palveleeko teknologia ihmistä vai ihminen teknologiaa (Heinonen 2001)? Korvaako teknologia ihmistä vai tapahtuuko ihmisen ja tekoälyn ja teknisten artefaktien fuusioituminen? Toinen keskeinen kysymys tähän ihmisen ja tekniikan väliseen vuorovaikutukseen liittyen on se, pakottaako teknologia meitä valitsemaan valinnanvapauden ja yksityisyyden suojan välillä (Brin 1998). Avoimuus teknologian käytössä voi tehdä meidät haavoittuvaisiksi.
Piirros: Maria Heinonen
3. Miten tekniikan muutos vaikuttaa ihmiskunnan, luonnon ja maapallon tulevaisuuteen? Auttaako tekniikka ihmiskuntaa kukoistamaan, vai ajaako se koko maapallon kohti tuhoa? (Niiniluoto 2021).
Tekniikan vaikutusten arviointi on tulevaisuudentutkimukselle otollinen tehtävä, koska tekniikka on läsnä kaikkialla ja säätelee vahvasti kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä. Tekniikan vaikutusten kausaaliteettien selvittäminen on tärkeää päätöksenteolle, jossa hyödynnetään myönteisten ja kielteisten vaikutusten (ts. mahdollisuuksien ja uhkien) ennakoimista. Tekniikan filosofiassa suhtautuminen tekniikan tulevaisuuspotentiaaliin on usein dikotomista – yltiömäistä tekno-optimismia tai teknistieteellistä kehitystä kritisoivaa teknopessimismiä (ks. esim. von Wright 1986).
3. Yhteiskuntafilosofia
Yhteiskuntafilosofia tutkii yhteiskunnan rakenteita, arvoja ja oikeudenmukaisuuden perusteita sekä ihmisen välisiä suhteita näiden käsitteiden valossa.
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Miten tulevaisuudentutkimusta voidaan tehdä oikeudenmukaisesti – ketkä pääsevät ääneen, kenelle tietoa tuotetaan ja millä perustein?
Tulevaisuudentutkimus on kiistatta tiukasti kytköksissä ympäröivään yhteiskuntaan. Tällöin kysymykset siitä, ketkä tutkimusta tekevät ja kenelle, ovat vielä enemmän relevantteja kuin monella muulla alalla (tutkimuksen ja yhteiskunnan yhteyksistä, ks. Longino 1990).
Tulevaisuuden yhteiskunta:
2. Millainen on oikeudenmukainen yhteiskunta?
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys, jota vasten kysymyksiä tulevaisuustiedon päämääristä ja tulevaisuuksien toivottavuudesta on poikkeuksetta peilattava. Oikeudenmukaisuuteen on kuitenkin useita näkökulmia (Sandel 2009).
3. Millaisia uusia yhteiskuntarakenteita voidaan ajatella?
Rakenteet, kuten valtio, jolla ihmisiä hallitaan ja ohjataan, ovat muuttuvia. Voidaankin kysyä, miten millaisia erilaisia rakenteita voisi olla ja miten niihin voitaisiin päätyä. Kuitenkaan kysymys ei ole vain, mikä on mahdollista, vaan mikä olisi oikeudenmukainen rakenne, kuten edellisessä kysymyksessä tuotiin esiin.
4. Mahdollisuuksien filosofia
Mahdollisuuksien eli modaliteettien filosofia tutkii erilaisia mahdollisuuden käsitteitä sekä ´mitä-jos´-kysymysten luonnetta (Prelević & Vaidya 2023).
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Mitä, miten ja miksi eri mahdollisuuden käsitteitä alalla käytetään?
Tulevaisuudentutkimuksessa puhutaan vaihtoehtoisista, todennäköisistä, uskottavista, toivottavista jne. tulevaisuuksista.2 Mitä nämä käsitteet lopulta tarkoittavat? Voidaan myös kysyä, mitkä niistä ovat episteemisiä modaliteetteja (siis mahdollisuuksia siinä rajoissa, mihin tietomme ulottuu) ja mitkä (jos mitkään) ontologisia modaliteetteja (siis mahdollisuuksia, jotka ovat sisältyvät todellisuuteen itseensä). Selkeä esimerkki episteemisestä modaliteetista on tilanne, jossa yritämme arvata, mikä kortti pakasta on seuraava. Kortti on jo valmiina, mutta emme useinkaan voi olla varmoja, mikä se on. Esimerkki ontologisesta modaliteetista on siemen, josta voi kehittyä kasvi. Kasvin mahdollisuus on siemenen modaalinen ominaisuus.
Tulevaisuuden mahdollisuudet:
2. Mitkä mahdollisuudet ovat käsityskykymme rajoissa?
On selvää, ettemme voi, edes parhailla ja laajimmilla menetelmillä ymmärtää kaikkia mahdollisuuksia. On ensisijaisen tärkeää yrittää hahmottaa käsityskykymme rajat tässä asiassa. (Virmajoki 2022.)3 Voimme olla esimerkiksi käsitteidemme rajoittamia (kuten yllä mainitussa tilanteessa, jossa pyörää ei ole vielä keksitty: ilman käsitettä emme voi kuvitella pyöriä) tai sitten historiallisten rakenteiden rajoittamia (kuten silloin, kun tulevaisuuskäsitykset nojaavat rajoitetun ihmisryhmän käyttämiin ajatusrakennelmiin).
3. Miten voidaan vastata ’mitä jos’-kysymyksiin?
Kuvittelemme jonkin muutoksen ja pyrimme kertomaan, mitä siitä seuraisi. Mihin tällainen ajattelu voi perustua? Miten vältämme hallitsemattomat spekulaatiot ja määritämme tämän ajattelun (ks. Woodward 2003.) Millaisia päättelyketjuja meidän tulee muodostaa, ja miltä näyttävät mielekkäät päättelyketjut? Kyseessä on kontrafaktuaaliset päättelyt, joissa päättelyn alkupiste on tosiasioiden vastainen. Tällöin päättelyn täytyy olettaa, että jotkin asiat ovat toisin (alkupiste) ja jotkin säilyvät (ne, jotka kertovat, mitä olisi tapahtunut).
5. Ympäristöfilosofia
Ympäristöfilosofia tutkii ihmisen suhdetta luontoon sekä arvoja, jotka eivät ole ihmisestä riippuvaisia (Schmidtz & Shahar).
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Voimmeko ajatella tulevaisuutta tavoilla, jotka sulkeistavat ihmisen?
Kysymys koskee taas kerran sitä, kuka ja mihin tarkoitukseen tietoa tuotetaan. Uhanalaisen lajin käsitys tulevaisuudesta voi olla – jos se päästäisiin kuulemaan – kovin toinen, kuin jonkin yrityksen strateginen päätöspuu.
Ympäristön tulevaisuus:
2. Onko ympäristö vain resurssi (taloudellinen tai muu) vai onko sillä itseisarvo?
Perinteinen kysymys on ollut, olisiko ympäristöllä arvoa, mikäli ihmistä ei olisi – onko sen arvo riippuvainen ihmisestä ja kyvystä käyttää ympäristöä eri tarkoituksiin? Kyseessä ei tarvitse olla vain taloudellinen tarkoitusperä, vaan voidaan puhua myös vaikka esteettisistä kokemuksista luonnossa.
3. Jos pystymme radikaalisti muuttamaan elämän peruspalikoita ja ympäristöä, menettääkö luonnollinen–artefakti-dikotomia merkityksensä?
Mikä on luonnollista, jos luonto itsessään on jotakin perustavasti konstruoitua? Miten luontoon liittyvät arvot pitää määritellä tällaisessa tilanteessa – onko esimerkiksi evoluution myötä kehittynyt laji eri asemassa kuin synteettisesti luotu?
6. Normatiivinen etiikka
Normatiivinen etiikka tutkii sitä, mikä on hyvää, oikein ja arvokasta; tai oikeammin: minkä pitäisi olla.
Tulevaisuudentutkimus alana:
1. Mitä arvoja tulevaisuudentutkimuksessa tulisi noudattaa?
On ilmeistä, että tutkimukselle on aina olemassa tietyt peruspilarit, joista ei voida joustaa. Tämä ei silti vastaa kaikkiin kysymyksiin, kuten yhteistyötahojen valintaan, jotka alaan liittyy.
Tulevaisuuden hyvyys:
2. Millaiset tulevaisuudet ovat hyviä?
Tämä yksinkertainen kysymys liittyy oikeudenmukaisuuteen (ks. yllä) mutta myös laajempaan joukkoon arvoja ja periaatteita, joiden mukaan toimimme. Tulevaisuudentutkimuksessa usein on keskiössä kysymys toivottavista tulevaisuuksista ja niiden löytämisestä. Kysymys on laaja, mutta se on selkein ja keskeisin kaikista tulevaisuuteen liittyvistä filosofisista kysymyksistä. Tulevaisuusprosesseissa olisi ilmaistava selkeästi, kenen kannalta toivottavista tulevaisuuksista puhutaan.
3. Miten arvojen muutosta voidaan ajatella?
Arvot ja normit, samoin kuin kaikki muukin muuttuu (Danaher 2021). Onkin kysyttävä, miten arvot voivat muuttua ja miten tätä muutosta voidaan ennakoida. Eettisesti merkittävämpi kysymys on, miten meidän tulee suhtautua tähän muutokseen. Onko esimerkiksi tulevaisuus, jossa ihmisillä on eri arvot, huono tulevaisuus? Tai onko meillä lupa olettaa, että se, mitä nyt pidämme hyvänä tulevaisuutena, on hyvä myös tulevaisuudessa?
Lopuksi
Yllä esitetty esitys tulevaisuudentutkimuksen filosofisista kysymyksistä ei ole lainkaan tyhjentävä, mutta antaa kuvan siitä, mitä kysymyksiä jo rajattu määrä filosofian osa-alueita avaa tulevaisuudentutkimuksesta. Eri suuntauksiin ja tutkimuskohteisiin liittyy aina eri kysymyksiä eri painotuksilla. Näitä kysymyksiä on välttämätöntä pohtia, kun ajatellaan tulevaisuuksia. Jo Wendell Bell (1996) määritti tulevaisuudentutkimuksen tehtäväksi paremman maailman rakentamisen. Tästä perspektiivistä tulevaisuus on läpeensä filosofinen entiteetti – tulevaisuus on filosofiaa.
Tulevaisuus on rakennettava ja se on samalla epäselvä, mikä tekee siitä eräänlaisen ihmismielen temmellyskentän. Tätä temmellystä on sitten hallittava, ja filosofia on tähän tehtävään koko historiansa ajan vastannut.
Kirjoittajat: Veli Virmajoki ja Sirkka Heinonen
Veli Virmajoki on tulevaisuudentutkija, joka on väitellyt tohtoriksi filosofian alalta. Hän tutkii tieteen, työn ja korkeakoulujen tulevaisuutta sekä tulevaisuudentutkimuksen perustuksia.
Filosofian tohtori Sirkka Heinonen on tulevaisuudentutkimuksen emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa. Hän on Rooman klubin jäsen ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ja Futures Finlandin kunniajäsen.
Kirjallisuus
Amara, Roy (1991). Views on futures research methodology. Futures, July/August, 645-649.
Arthur, Brian (2009). The Nature of Technology.
Bell, Wendell (1997). Foundations of Futures Studies. Volume 1: History, Purposes, and Knowledge. New Jersey.
Brin, David (1998). The Transparent Society. Will technology force us to choose between privacy and freedom? Addison-Wesley, Massachusetts.
Danaher, John (2021). ”Axiological futurism: The systematic study of the future of values”. Futures 132.
de Regt, Henk W. (2017). Understanding Scientific Understanding. Oxford University Press
Heidegger, Martin (1977). The Question Concerning Technology, 3-35. In: Heidegger, M. The Question Concerning Technology and Other Essays. New York.
Heinonen, Sirkka (2001). Teknologian yhteiskunnallisesta merkityksestä eli tarina siitä, heiluttaako ”teknologiahäntä ihmiskoiraa” vai päinvastoin. Futura 2/2001, 45-50.
Kuusi, O., & Heinonen, S. (2022). Scenarios from Artificial Narrow Intelligence to Artificial General Intelligence—Reviewing the Results of the International Work/Technology 2050 Study. World Futures Review, 14(1), 65–79. https://doi.org/10.1177/19467567221101637
Longino, Helen (1990). Science as Social Knowledge: Values and Objectivity in Scientific Inquiry. Princeton University Press.
Niiniluoto, Ilkka (2021). Tekniikan filosofia. Gaudeamus, Helsinki.
Prelević, Duško & Vaidya, Anand (toim.) (2023). Epistemology of Modality and Philosophical Methodology. Routledge.
Sandel, Michael J. (2009). Justice: What’s the Right Thing to Do? New York: Farrar, Straus and Giroux.
Schmidtz, David & Shahar, Dan C. (2018). Environmental Ethics, What Really Matters, What Really Works, 3rd Edition. Oxford University Press.
Seppälä, Yrjö (1984). 84 000 tulevaisuutta. Helsinki. https://www.tutuseura.fi/wp-content/uploads/2013/03/84_tuhatta_tulevaisuutta.pdf
Virmajoki, V. (2022). Limits of conceivability in the study of the future: Lessons from philosophy of science. Futures, 142.
Woodward, James (2003). Making Things Happen. A Theory of Causal Explanations. Oxford Uni-versity Press,
von Wright, Georg Henrik (1986). Vetenskapen och förnuftet. Ett försök till orientering. Söderströms, Helsingfors.
Viitteet:
- Arthur (2009) huomauttaa, että paradoksaalisesti tiedämme teknologiasta yhtä aikaa paljon ja vähän. Tiedämme tekniikoiden toiminnat ja ominaisuudet, mutta emme tunne teknologian syvintä olemusta. Jo Heidegger (1977) totesi, ettei teknologian perusidea ole tekninen – se ei ole neutraali vaan muodostaa uudenlaisen kulttuurisen systeemin, joka muovaa koko yhteiskuntamme ’uuteen uskoon’ vallan ja kontrollin kohteena. ↩︎
- Vaihtoehtoiset tulevaisuudet on ikään kuin pääprinsiippi tulevaisuudentutkimuksessa ja Amaran (1991) kolmijaon mukaan ytimessä on mahdolliset, todennäköiset ja toivottavat tulevaisuudet. Varsinkin skenaarioprosesseissa pyritään saamaan aikaan uskottavia (plausible) tulevaisuuskuvia/skenaarioita. Skenaarioita ei pidä laatia pelkästään todennäköisten tulevaisuuksien pohjalta. ↩︎
- Toisaalta sen ymmärtäminen, että mahdollisuuksia on lukuisia, voi auttaa laajentamaan ajattelua ja pääsemään eroon liian kapeasta tarkasteluperspektiivista. Ks. Seppälä (1984). ↩︎