Luin kirjan: ”Kuka valmisti Adam Smithin päivällisen? – Tarina naisista ja taloudesta” (Katrine Marcal, 2021.)
En tunne taloustiedettä vähääkään, mutta olen laittanut päivällisiä, aamiaisia ja illallisia läheisilleni ja itselleni kymmenet vuodet. Siksi kiinnostuin ja halusin oppia asiasta nyt jotain uutta.
Kirjan ensimmäisellä, numeroimattomalla sivulla on ”Vastuuvapauslauseke”. Siinä kirjailija sanoo, että hän kuvaa kirjassaan todellisuutta, jota ei todellisuudessa ole olemassa, ja että siinä päähenkilöstä johdetuilla taloustieteellisillä teorioilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Lisäksi hän varoittaa, että kaikki mahdolliset yhtäläisyydet päähenkilön ja lukijan välillä ovat satunnaisia ja johtuvat siitä, että lukija haluaa olla kuin tämän kirjan päähenkilö.
Vastuuvapauslausekkeesta johtuen aloitin lukemisen hyvin varautuneena ja varovaisena. Haluan tietoa, en tarinoita. Pian kävi kuitenkin selväksi, että lähes kaikki kerrottu onkin hyvin dokumentoitu ja tarkistettavissa, ei niin kuin opinnäytteessä, mutta varsin selkeästi kuitenkin. Esimerkiksi Adam Smith on todella sanonut, että vaikka saamme päivällisemme teurastajalta, oluen panijalta ja leipurilta, ei se johdu siitä, että he haluaisivat huolehtia meistä tuottamalla meille hyvää ruokaa vaan siitä, että tämä taloudellinen toiminta on heidän etujensa mukaista (Smith, 2015.)
Talouden miehet ja toinen talous
Tästä lausumasta kehittyi sitten taloustieteen teoreettinen näkemys siitä, että ihmisen oman edun tavoittelu on maailmaa ja taloutta liikuttava voima. Se on teoria, joka elää edelleen, vaikka Smithin lausumasta on kulunut jo lähes 300 vuotta, ja vaikka sillä on vain hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Siihen ovat uskoneet monet kuuluisat taloustieteilijät, tavallisista ihmisistä puhumattakaan, 1800-, 1900- ja vielä 2000-luvullakin. (Marcal 2021, 12-13.)
Adam Smith ei koskaan mennyt naimisiin. Hän asui koko elämänsä äitinsä kanssa. Äiti huolehti hänen mukavuudestaan kotona ja valmisti myös joka päivä hänen päivällisensä, vaikka ei varmastikaan oman etunsa tähden, vaan rakkaudesta poikaansa kohtaan ja velvollisuudesta yhteiskuntaa kohtaan. Hänen työnsä ei kuulunut siihen talouteen, jota pyörittivät teurastajat ja leipurit, se kuului toiseen talouteen, jota pyörittivät naiset. Adam Smith itse keskittyi taloustieteen perustamiseen.
Katrine Marcal sanoo, että Adam Smith ja hänen kaltaisensa ovat talouden miehiä. Huomautus on tarpeen siksi, että toisessa taloudessa toimivat yleensä vain naiset ja heidän vaikuttiminaan ovat usein tunteet. Talouden miehet, jotka ovat toimijoita smithiläiseen taloustieteeseen perustuvassa taloudellisessa toiminnassa, eivät ole pahantahtoista, mutta he toimivat hyvin rationaalisesti ja vain rationaalisesti, matemaattisiin kaavoihin, malleihin ja luonnontieteellisiin faktoihin perustuen.
Kaikki sujui siltä osin hyvin. Teurastamolla, leipurilla ja oluenpanijalla oli myös äiti, vaimo tai sisko, jotka siivosivat, pesivät pyykit, laittoivat ruoan ja hoitivat lapset. Koko taloustiede, Adam Smithin arvokas elämäntyö, rakentui silloin – ja rakentuu vielä nykyäänkin – tämän toisen talouden päälle. Toinen talous oli, ja on edelleen naisten taloutta eikä sitä lasketa bruttokansantuotteeseen. Siihen kuuluu myös lasten synnyttäminen ja kasvattaminen ja vanhusten hoivaaminen sekä sairaanhoito. Sitä ei pidetä talouden eikä taloudellisen kasvun kannalta tärkeänä ja valtaosa siitä on edelleen palkatonta työtä. (Marcal 2021, 18-19.) Silti talouden miehet, niin kuin kaikki muutkin ihmiset, tarvitsevat tämän toisen talouden taloustieteen perustaksi. Toisen talouden varassa toimivalla taloustieteellä on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa, mutta se kestää hyvin aikaa. Se ei muutu.
Miksi?
Siksi että me kaikki haluamme olla kuin Smith ja muut talouden miehet, liikuttaa taloutta ja hallita tulevaisuutta ja ennen kaikkea kuluttaa paljon elääksemme mukavasti tulevaisuudessakin, väittää Marcal. Me tarvitsemme sen toisen talouden, ja siihen alistamme aina heikoimmat ihmiset, nöyrimmät ja ymmärtämättömimmät. Sellaisia eivät ole talouden miehet. Kysymys kuuluu, voiko näin rakennettu tulevaisuus ola todellinen?
Kolmas talous
Vähitellen on käynyt ilmi, että toinen talous ei riitä taloustieteellemme. Olemme koko ajan tarvinneet vielä kolmannenkin talouden. Emme ole sitä huomanneet, se on niin luonnollisesti todellinen, sillä sitä pyörittää itse luonto. Kolmannesta taloudesta kuitenkin riippuu koko tulevaisuutemme. Ilman sitä ei ole aineksia edes pävälliseemme.
Alkuun smithiläiseen taloustieteeseen perustuva taloudellinen toiminta sujui luonnikkaasti. Mutta silloin kun opimme kehittämään tekniikkaamme niin pitkälle, että tarvitsimme sen käyttämiseen tavaratuotannossa itsemme ulkopuolista energiaa ja otimme senkin luonnosta, kuten myös kaikki tuotantomme raaka-aineetkin, alkoi näkyä merkkejä siitä, että luonnonvarat ehtyvät. Kolmas talous ei enää kestä toimintaamme, luontopääoma on loppumassa.
Tästä kertoo vastikään Lontoossa julkaistu Dasguptan raportti (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Rewiev). Se sisältää 600 sivullaan Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessorin Partha Dasguptan koko elämäntyön. Sitran asiantuntijat Janne Peljo ja Miika Korja ovat kirjottaneet siitä tiivistelmän, jonka 10 pääkohtaa ovat seuraavat:
1. Ihminen ja talous ovat riippuvaisia luonnosta, luontopääomasta. Luonto tarjoaa puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa, raaka-aineita, energia ja paikan, jossa voi toipua työstä. Nämä ovat ihmiselle välttämättömiä, mutta niille ei kuitenkaan yleensä määritellä taloudellista arvoa
2. Luonto ei voi tarjota näitä ihmiselle välttämättömiä ”palveluja”, jos sen monimuotoisuus vähenee. Ekosysteemissä kaikilla paloilla on tärkeä tehtävä kokonaisuudessa.
3. Ihmisen talous ei toimi ilman luontopääomaa. Mutta nykyinen taloustiede perustuu siihen, että talous ja luonto toimivat toisistaan irrallaan, luontopääomaa ei lasketa bruttokansantuotteeseen.
4. Luontopääomaa on kadonnut valtavasti viime vuosikymmeninä, taloustaloustiede on syypää tähän.
5. Talousjärjestelmämme on kuormittanut luontoa kahdella tavalla: kulutamme kestämättömästi ja käytämme luontoa kaatopaikkanamme.
6. Luontopääoman tuotto on suurempaa kuin muiden pääomien tuotto. Tämä on hyvä asia. Mutta se ei näytä riittävän.
7. Ihmisen kysyntä ja luonnon tarjonta eivät ole tasapainossa.
8. Siis ihmisen talous ei toimi irrallaan luonnosta. Talouskasvua on rajoitettava suhteessa luonnon kantokykyyn.
9. On tehtävä suuria järjestelmätason muutoksia. Verojen ja regulaatioiden uudistuksien lisäksi tarvitaan bruttokansantuotteen laajentamista mittarina, kiertotalouden edistämistä ja jätteen tuottamisen vähenemistä.
10. On lopetettava luontoa rasittavat tuet.
Toinen talous perustuu pääasiassa naisten tekemään palkattomaan työhön. Se on patriarkaalisen yhteiskunnan ikiaikainen käytäntö. Kolmas talous puolestaan perustuu luontopääomaan, jota ihminen ei ole suostunut puolustamaan, koska on oppinut luonnosta saamansa energian avulla kasvattamaan jatkuvasti talouttaan ja uskoo voivansa tehdä niin edelleen, rajattomasti, luontopääoman varassa. Mikään ei näytä muuttuvan taloustieteen leikkitodellisuudessa tulevaisuudessakaan, vaikka tietoa muutoksen tekemisen perusteiksi on jo yllin kyllin.
Taloustiede uskontona
Selittääkö taloustieteen muuttumattomuuden se, että talouden miesten taloustiede onkin länsimaiden hallitsevin uskonto, ei siis tiede lainkaan? Näin ainakin väittää Marcal (2021, 149.) ja perustelee tämänkin väitteensä aukottomasti viittaamalla arvostettuihin taloustieteilijöihin kuten Robert H. Nelsoniin (2002).
Tämäkin vielä, huokaan Marcalin kirjaa lukiessani. Vaikka kirja on hyvin kiinnostava ja opettavainen, alan loppua kohden kyllästyä lähes hurmokselliseen hehkutukseen, runsaaseen toistoon ja häkellyttäviin esimerkkeihin. Koko ajan vaanii mielessäni epäilys teoksen luotettavuudesta. Kysymys saattaa kuitenkin olla myös omasta, lapsenomaisesta tiedeuskostani. Erikoisesti minua häiritsee smithiläisen taloustieteen satumainen pysyvyys ajassa. Minusta tieteellisesti tutkittu tieto on niin turvallista juuri siksi, että se muuttuu koko ajan. Tiede on itseään korjaavaa toimintaa ja yhteistoimintaa kaikkien tietoa etsivien kesken. Se ei lepää perinteen varassa, vaikka lankeaakin joskus nostalgiaan. Vain uskonnot ovat ikuisia, jos nekään.
Rauhoittavaa onkin sitten lukea kirjan lopusta, että taloustiede on nykyään länsimaiden vahvin uskonto. Sen edeltäjät eivät olleet luonnontieteen tai matematiikan suurten klassikoiden, vaan pikemminkin Tuomas Akvinolaisen ja Martin Lutherin kaltaisten teologien perillisiä, ja he tarkastelivat tutkimuskenttäänsä messiaanisin käsittein. He uskoivat rahan ratkaisevan ihmisen suurimmat ongelmat, ja että heidän tehtävänsä oli julistaa tätä ilosanomaa kaikkialle maailmaan. (Marcal 2021, 148.) Hän viittaa tässä yhteydessä Nelsoniin.
Robert H. Nelson (1944 – 2018) oli amerikansuomalainen Marylandin yliopiston taloustieteen professori. Hänen viimeiseksi jääneen luentonsa aihe oli taloustieteen ja uskonnon suhde. Sen hän piti Helsingin yliopistossa 12.12.2018. Luennossaan hän sanoi, että talouspuheen ilosanoma on viime aikoina kriisiytynyt. Siitä merkkeinä hän piti mm. Donald Trumpin presidenttiyttä Yhdysvalloissa ja Ison – Britannian brexitiä.
No, vaikka se ei ihan niin mennytkään, kuin Adam Smith uskoi, ja monet taloustieteen teoriat on jo osoitettu vääriksi, on talouden miesten taloustiede uskontonakin tehnyt myös paljon hyvää yhteiskunnassa, kuten muutkin uskonnot. Tieteenä siihen on kaiketi kuitenkin lupa odottaa radikaaleja muutoksia aivan lähitulevaisuudessa.
Lähteet
Marcal, K. 2021. Kuka valmisti Adam Smithin päivällisen? – Tarina naisista ja taloudesta. (Ruotsinkielinen alkuteos 2012.) Suom. Elina Halttunen-Riikonen. Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin, Talinna.
Merimaa, J. 2019. Robert H. Nelson piti viimeisen luentonsa Helsingissä. https://www.sitra.fi/uutiset/uraauurtava-talousraportti-julki-tassa-101-asiaa-jotka-siita-on-hyva-tietaa/
Peljo, J. ja Korja, M. 2021. Uraauurtava talousraportti julki – tässä 10+1 asiaa, jotka siitä on hyvä tietää. https://www.sitra.fi/uutiset/uraauurtava-talousraportti-julki-tassa-101-asiaa-jotka-siita-on-hyva-tietaa/
Smith, A. Kansojen varallisuus. 2015. (Englanninkielinen alkuperäisteos 1759.) Suom. Jaakko Kankaanpää.