Kesäkuussa julkaistussa kirjoituksessamme Kohti kolmatta horisonttia – katse kestävämpiin tulevaisuuksiin pohdimme kolmen horisontin (Three Horizons) menetelmäkehikon käyttöä radikaalisti uudenlaisten, toivottujen tulevaisuuksien tavoittelun tehostamiseksi. Esimerkkinä käytimme keväällä 2024 kollegoillemme Laurea-ammattikorkeakoulussa toteuttamaamme tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan (TKI) työpajaa, jossa hyödynsimme donitsitaloustieteen kehittäjänä tunnetuksi tulleen Kate Raworthin ajatuksia aiheesta. Tässä kirjoituksemme toisessa osassa kuvaamme nyt konkreettisemmin kokemuksiamme ja havaintojamme työpajan toteutuksesta ja tuloksista. Uskomme tämän kirjoituksen kiinnostavan erityisesti niitä lukijoita, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta kolmen horisontin menetelmäkehikon työpajakäytöstä.
Johdanto: Työpajan yleiskuvaus
Järjestimme helmikuussa 2024 Laurean kampuksella tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- eli TKI-palveluiden ideointia koskevan työpajan, joka pohjautui kolmen horisontin menetelmäkehikkoon. Tarkastelimme työpajassa yhteiskunnallisia muutosilmiöitä sekä niiden vaikutuksia yritysten TKI-toimintaan. Työpajaan osallistui laurealaisia asiantuntijoita eri aloilta. Työpajan fasilitaattoreina toimivat palvelumuotoilija Emilia Risu ja asiantuntija Kaisla Saastamoinen. Tässä tekstissä kuvaamme työpajaprosessia eri vaiheineen (kuva 1) avaten lukijalle millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon työpajaa suunniteltaessa. Lopuksi pohdimme työpajaprosessin onnistumisen edellytyksiä.

Kuva 1. Kolme horisonttia -työpajan vaiheet. Kuva: Emilia Risu & Kaisla Saastamoinen 2024.
Virittelimme osallistujia työpajan teemoihin jo ennen varsinaista työpajatapaamista ennakkotehtävän avulla. Pyysimme heitä keräämään virtuaaliselle yhteiskehittämisalusta Padletille toimintaympäristöömme vaikuttavia muutosvoimia ja -ilmiöitä. Keräsimme niitä PESTEV-viitekehyksen avulla (Aguilar, 1967) keskittyen erityisesti poliittisiin (P=political), taloudellisiin (E=economic), sosiaalisiin (S=social), teknologisiin (T=technological) sekä ympäristöön (E=environmental) ja arvoihin liittyviin (V=values) ilmiöihin.
Yhdessä kerätty tieto loi hyvän perustan työpajatyöskentelylle luoden kokonaiskuvaa niistä yhteiskunnallisista muutosilmiöistä ja -voimista, joille osallistujat antoivat eniten merkitystä. Toisin sanoen samalla piirtyi myös jossain määrin käsitys siitä, millaisen tiedollisen ja kokemuksellisen monimuotoisuuden äärellä työpajaan osallistuvat ovat ryhtyessään kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia (Ketonen-Oksi, 2022).
Työpajatoteutuksen eri vaiheet
Menetelmäkehikon esitteleminen
Aivan työpajan alussa esittelimme osallistujille kolmen horisontin menetelmäkehikon. Kerroimme heille, miksi käytämme juuri kyseistä viitekehystä – toiveena syvempi ymmärrys lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuuksista – ja mitä mallin elinkaaret edustavat – sisältäen aloituksen, kasvun, huippusuosituksen, laskun ja jopa kuoleman. Lisäksi kuvasimme, että tässä työpajassa näemme syklit muutoksen aaltoina vallitsevan muodon lopulta korvatessa toisen. Menetelmän esittelyn jälkeen tutustuimme vielä tallenteen avulla Kate Raworthin (2018) näkökulmiin donitsitalouden vaikutuksista kolme horisonttia -menetelmäkehikkoon.
Alustus tulevaisuusajatteluun
Työpajan alussa kuulimme futuristi, erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksin alustuspuheenvuoron, jolla hän johdatteli osallistujat pohtimaan, millaisin näkökulmin he tulevaisuuden TKI-palveluita ideoivat. Alustuksessaan Sanna kävi muun muassa esimerkein läpi eroa ennustamisen (H1: dataan perustuva arvio tulevaisuuden kehityssuunnista), ennakoinnin (H2: näkemys keinoista varautua mahdollisiin tulevaisuuden kehityssuuntiin) ja antisipaation (H3: ymmärrys tulevaisuuteen suuntaavien ajattelumallien vaikutuksista tulevaisuuden kehityssuuntiin) käsitteiden välillä. Lisäksi hän haastoi yleisöään ymmärtämään, kuinka kiinnittää huomiota siihen, miten helposti tulevaisuuttamme ja tulevaisuuteen liittyviä käsityksiämme, havaintojamme, päätöksentekoamme jne. ohjaavat lopulta omat kokemuksemme, tiedostamattomat valintamme sekä rajalliselle tiedolle altistuminen. Alustuksessa korostuivat uteliaisuus uudelle, tarve ravistella totuttuja ajattelutapojamme sekä yhteisöllisen osaamisen kehittäminen.
Pienryhmätyöskentely ja tehtävänanto
Alustuksen jälkeen ohjasimme osallistujat työskentelemään pienryhmissä. Annoimme heille tehtäväksi käydä läpi kaikki kolme horisonttia vaihe vaiheelta. Kolme horisonttia -menetelmäkehikon vaiheet olemme kuvanneet tarkemmin edellisessä kirjoituksessamme, jonka löydät täältä. Esittelimme työpajan aikana vaiheet yksitellen antamalla pienryhmille kysymyksiä, joita he lähtivät ratkomaan. Lisäksi loimme jokaiselle vaiheelle esimerkin tukemaan pienryhmienajatustenvaihtoa (ks. kuvat 4, 5 ja 6).
Työskentelyn tueksi jaoimme osallistujille myös ennakkoon kerätyt PESTEV-aineistot muistuttamaan heitä jo tunnistetuista muutosvoimista ja -ilmiöistä. Työpajan tehtävänannossa rajasimme haasteet valmiiksi määritetylle sidosryhmälle (pk-yritykset). Sanoitimme työpajan tarkoituksen (Laurean TKI-toiminnot vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin ja tukevat kestävää kilpailukykyä) ja teeman (TKI-palveluiden tulevaisuus vuonna 2045).
Tehtävänannossa korostimme, että horisontti 1 merkitsee tässä työpajassa yhteiskuntaa jakavaa ja erottelevaa lineaaritaloutta (“Business as Usual“), joka nykytietämyksen mukaan rappeuttaa planetaarista hyvinvointia (Laisi ym., 2022; Huttunen & Heikkinen, 2024). Työpajassa halusimme keskittyä keinoihin, joilla pääsemme toivomaamme kestävään tulevaisuuteen (horisontti 3), jonka perustana on nykyistä talousjärjestelmää disruptoiva ja siten lineaaritalouden korvaava regeneratiivinen (uusintava) toimintamalli. (Raworth, 2018.)
Kuvat 2 ja 3. Kuvia työpajatyöskentelystä. Kuvat: Emilia Risu.
Kolme horisonttia -menetelmäkehikko käytössä
Pienryhmätyöskentelyn ensimmäisessä vaiheessa keskityimme horisonttiin 1 (Kuva 4). Tässä vaiheessa ryhmät pohtivat mm. omia havaintojaan siitä, miten nykyiset toimintamallimme ja rakenteet ovat ristiriidassa tutkittuun tietoon eivätkä enää sopeudu kasvaviin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin (Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Pienryhmät kirjasivat osallistujien esiin nostamia ajatuksia talteen heille jaetuille kolme horisonttia -kanvaksille ja kävivät niistä keskusteluja.

Kuva 4. Kolme horisonttia vaihe 1: horisontti 1 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.
Pienryhmätyöskentelyn toisessa vaiheessa osallistujat pohtivat horisonttia 3 ja sitä, miltä tuleva toivottu järjestelmä voisi näyttää (kuva 5 alla). Samoin he pohtivat, mitkä arvot ja normit tukisivat kolmannen horisontin toteutumista. Osallistujat keskustelivat muun muassa siitä, millaisten pitkän aikavälin trendien ja suuntausten he ovat havainneet jo ajavan kohti tämänkaltaisia muutoksia. Lisäksi ryhmissä mietittiin, millaisia esimerkkejä tuon toivotun tulevaisuuden järjestelmän osista (“tulevaisuuden tasku”) on jo nähtävissä. (Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Tässä työssä ryhmät hyödynsivät ennakkoon PESTEV-viitekehyksen kautta kerättyjä tunnistettuja muutosilmiöitä ja -voimia.

Kuva 5. Kolme horisonttia vaihe 2: horisontti 3 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.
Pienryhmätyöskentelyn kolmannessa vaiheessa osallistujat keskittyivät horisonttiin 2 käyttäen sitä apunaan TKI-palveluiden ideointiin (kuva 6). Tavoitteena oli ideoida erityisesti H2+ -innovaatioita, jotka veisivät kohti toivottua kolmannen horisontin tilannetta (vrt. Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Osallistujia haastettiin miettimään, millaisia innovaatioita tiedetään jo olevan olemassa mm. päästöjen vähentämisen, ilmaston lämpenemisen, kilpailukyvyn lisäämisen muutospaineisiin (ks. Euroopan komissio, 2024). Kun innovaatiot oli kartoitettu, pyydettiin pienryhmiä miettimään niitä tukevia TKI-toimintoja, jotka vastaavat tulevaisuuden yrittäjien ja yhteisöjen tarpeisiin sekä edistävät kestävää kilpailukykyä.

Kuva 6. Kolme horisonttia vaihe 3: horisontti 2 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.
Lopuksi ohjasimme kaikki pienryhmät tarkastelemaan ideoitaan vielä kahdesta eri näkökulmasta: a) edistävätkö ne vihreää siirtymää ja b) ovatko ne Laurean näkökulmasta realistisesti toteutettavissa. Tämän jälkeen kaikki ryhmät asemoivat ideansa alla esiteltyyn nelikenttään (kuva 7) molemmat näkökulmat (a+b) erikseen huomioiden. Nelikentän (Ebe & Himma-Kadas 2023 mukaillen Mendelow, 1991) vaihtoehtoja olivat ei, ehkä tai kyllä.

Kuva 7. Ideoiden pika-arviointi. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.
Palautteen kerääminen
Työpajan jälkeen lähetimme osallistujille palautekyselyn, jolla keräsimme työpajakokemuksia. Keräämämme osallistujapalautteen mukaan Raworthin ajatuksiin nojaava kolmen horisontin menetelmäkehikko herätti laajalti kiinnostusta ja sen koettiin tällaisenaan tarjoavan myös uusia näkökulmia kehittämiseen. Toisaalta menetelmäkehikon omaksumisen koettiin vaativan aluksi kohtuullisesti ponnistelua.
Kaiken kaikkiaan työpaja koettiin inspiroivaksi ja ryhmätyöskentely antoisan oivalluttavaksi sekä sisäistä verkostoitumista tukevaksi. Osallistujat kokivat, että ennakkotehtävänä PESTEV-viitekehyksen avulla kerätty tieto muutosvoimista ja -ilmiöistä tuki työpajaprosessia. Saimme osallistujilta kiitosta hyvin valmistellusta ja innostavasta työpajatoteutuksesta. Monet osallistujista toivoivat lisää vastaavanlaisia työpajoja tarjottavaksi myös tulevaisuudessa.
Johtopäätökset: Keskeiset huomiot työpajaprosessista
Onnistuneen työpajaprosessin takaa huolellinen valmistelu vaiheistuksineen sekä konkreettiset esimerkit ajattelun tukemiseen. Tässä keskeisimmät työpajaprosessin aikana syntyneet huomiomme ja johtopäätöksemme:
- Osallistujia toimintaympäristön monitorointiin aktivoiva ennakkotehtävä oli hyvä tapa viritellä osallistujia työpajan teemoihin ja saada ajatukset liikkeelle jo ennen varsinaista työpajaa.
- Lyhyt alustus, jolla osallistujia heräteltiin ajattelemaan omien tulevaisuuteen liittyvien ennakkokäsitystensä ja näkemystensä mahdollisia vinoutumia oli hyödyllinen. Se auttoi suhtautumaan ennakkotehtävässä esiin nousseisiin muutosvoimiin ja -ilmiöihin tarpeen vaatimalla kriittisellä otteella. Lisäksi alustus muistutti, kuinka tärkeää on ymmärtää eri aikahorisonttien (lyhyt, keskipitkä ja pitkä aikaväli) välisiä suhteita sekä lähestymistapaeroja.
- Vaikka kolmen horisontin menetelmäkehikko oli lähes kaikille jo ennestään tuttu, koettiin sen kirvoittavan uutta ajattelua. Ajattelutavan muuttaminen metodin vaatimiin uusiin näkökulmiin koettiin jokseenkin haastavaksi mutta arvokkaaksi.
Työpajaprosessin myötä saamiemme huomioiden pohjalta voimme todeta, että totutusta poikkeavia elementtejä sisältävän menetelmäkehikon haltuun ottaminen vie aikaa ja saattaa herättää useitakin ennakoimattomia lisäkysymyksiä. Työpajan teeman laajuuden huomioiden myös konkreettisten ideoiden ja ajatusten sanallistaminen voi olla osallistujille haastavaa. Kysymykset ja haasteet saattavat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, ovatko työpajaan osallistujat tutkimus- ja kehittämistoiminnan ammattilaisia, opiskelijoita tai vaikkapa yrittäjiä. Kaiken kaikkiaan tämänkaltaisen työpajan toteutukseen onkin hyvä varata tavallista enemmän aikaa.
Kirjoittajat: palvelumuotoilija Emilia Risu, asiantuntija Kaisla Saastamoinen sekä futuristi ja erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksi, Laurea-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Aguilar, F. 1967. Scanning the business environment. Macmillan, New York.
Euroopan kommissio. 2024. 2040 climate target. Viitattu 13.2.2024. https://climate.ec.europa.eu/eu-action/climate-strategies-targets/2040-climate-target_en#documents.
Huttunen, R. & Heikkinen, H. L. T. 2024. Whose Well-Being?: Deep-Ecological and Posthuman Perspectives on ‘World Worth Living In’. In K. E. Reimer, M. Kaukko, S. Windsor, S. Kemmis, & K. Mahon (toim.), Living Well in a World Worth Living in for All. Volume 2: Enacting Praxis for a Just and Sustainable Future (21-30). Springer. https://doi.org/10.1007/978-981-97-1848-1_3
Ketonen-Oksi, S. 2022. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Futura 3/22, 55-58.
Laisi J., Grotenfelt-Enegren M., Helenius L., Kaikko A., Wikström T. & Ketonen-Oksi S. 2022. Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan? – Katsaus ympäristöä ja terveyttä yhdistäviin käsitteisiin. Futura 3/22, 47-54.
Ebe, P. & Himma-Kadakas, M. 2023 Training researchers and planning science communication and dissemination activities: testing the QUEST model in practice and theory. Viitattu 27.11.2024. https://jcom.sissa.it/article/pubid/JCOM_2206_2023_A04/
Mendelow, A. 1991. Stakeholder mapping. In Proceedings of the 2nd International Conference on Information Systems, Cambridge, MA, U.S.A.
Raworth, K. 2018. Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Terra Cognita Oy: Helsinki.
Raworth, K. 2018. Three Horizons Framework. Viitattu 31.5.2024. https://www.youtube.com/watch?v=_5KfRQJqpPU
Sharpe, B. 2013. Three Horizons: The Patterning of Hope. Viitattu 13.2.2024. https://www.internationalfuturesforum.com/p/three-horizons-the-patterning-of-hope