Kategoria: Nuoret

Rakennetaan yhdessä transformatiivista tulevaisuutta

by toimitusNuoret / Yhteiskunta

Maailmamme on kohdannut jo pidemmän aikaa erilaisia epävarmuutta aiheutuvia kompleksisia haasteita: ilmastonmuutos, teknologian nopea kehitys, ja yhteiskunnalliset muutokset muovaavat elämäämme ja työtämme uusilla tavoilla. Jotta tulevaisuudessa koulutus ja ammattitaito vastaisivat näihin haasteisiin ennakkoluulottomasti ja innovatiivisesti kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet huomioiden, olemme Forssan ammatti-instituutissa omaksuneet transformatiivisen oppimisen toimintamallin. Transformatiivinen oppiminen on prosessi, jossa opiskelija kokee syvällisiä muutoksia näkemyksissään ja asenteissaan. 

Kuvituskuva: Opiskelijoiden ideoimat taitotittelit Perttu Pölösen innoittamana

Transformatiivinen oppimismalli korostaa kriittistä reflektiota, jossa opiskelijat kyseenalaistavat ja arvioivat uudelleen omia uskomuksiaan ja arvojaan. Tavoitteena on saavuttaa perustavanlaatuinen ymmärryksen muutos itsensä ja maailman suhteen. Perustuen Jack Mezirow’n tutkimuksiin (2018) transformatiivinen oppiminen edistää henkilökohtaista kasvua ja kehitystä tehostamalla opiskelijoiden kykyä sopeutua uusiin näkemyksiin ja käytäntöihin sekä valmistautua tuleviin muutoksiin. Transformatiivisuus tarkoittaa meille erityisesti tulevaisuusvalmiuden ja muutosjoustavuuden lisäämistä meidän opiskelijoidemme sekä kaikkien sidosryhmiemme keskuudessa – haluamme vahvistaa tulevaisuustoimijuutta niin, että jokainen kokee pystyvänsä kantamaan kortensa kekoon kohti hyvää ja kestävää tulevaisuutta

Esimerkkejä transformatiivisesta oppimisesta ja tulevaisuustyöstä

Forssan ammatti-instituutti on osa Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymää, johon kuuluvat myös Faktia Oy ja FOKKA-säätiö.  Koulutuskuntayhtymän lähestymistapa ammatilliseen koulutukseen, opetukseen ja työelämäyhteistyöhön perustuu vahvasti siihen uskoon, että jokainen voi olla muutoksen tekijä. Olemme sitoutuneet luomaan kestävää tulevaisuutta, jossa ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen vastuu ovat toimintamme ytimessä. Kaikki toimintamme perustuu arvoihin: vastuullisuus, edelläkävijyys ja yhteisöllisyys. 

Olemme kehittäneet ympäristön, jossa opiskelijat ja henkilöstö rohkaistaan jatkuvasti innovoimaan ja oppimaan sellaisia uusia taitoja, jotka ovat relevantteja tulevaisuuden työelämässä. Tämä ei ole vain opetussuunnitelman elementti vaan on osa instituuttimme kulttuuria, jossa tiimityö, yhteistyö paikallisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä intohimo kestävän tulevaisuuden kehittämisen ohjaavat toimintaamme. Koulutuksen keskiössä on humanistinen näkökulma, joka korostaa opiskelijoiden ja henkilökunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja yhteiskunnallista vastuuta. Ymmärrämme, että manuaalisten taitojen ja käsityön arvo kasvaa tekoälyn ja digitalisaation myötä, ja OECD:n johtavan asiantuntijan näkemyksen (Veeber, Syrjäläinen & Lind 2015; Schleicher 2019; Folisi, Rosso & Prina 2024) mukaan koulutuksen tulee enemmän keskittyä luotettavan kompassin ja navigointivälineiden tarjoamiseen opiskelijoille monimutkaisessa, epävarmassa maailmassa.

Yhteistyössä kohti kestävää tulevaisuutta

Vahva yhteys työelämään ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ovat avainasemassa, kun rakennamme siltoja tulevaisuuteen. Forssan ammatti-instituutti tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten yritysten, säätiöiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta voimme tarjota opiskelijoillemme todellisia, käytännön oppimiskokemuksia, jotka valmistavat heitä tulevaisuuden työelämään. FAI Tulevaisuusakatemia -toimintamallimme on esimerkki tästä lähestymistavasta, jossa opiskelijat, työelämän edustajat ja henkilökunta tutkivat yhdessä tulevaisuuden trendejä, oppivat uusia innovatiivisia taitoja ja valmistautuvat tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Emme vain reagoi tulevaisuuden tarpeisiin, vaan pyrimme ennakoimaan ja muovaamaan niitä. FAI Tulevaisuusakatemian toimintamalli perustuu yhteisöllisyyteen ja eri toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kuva 1. FAI Tulevaisuusakatemian visuaalinen hahmotelma (Elo-Vuola, Nummenpää & Salo, 2021)

Opiskelijoiden kanssa tehtävä tulevaisuustyö

Yksi esimerkki FAI Tulevaisuusakatemian toiminnasta ovat Yhteisölliset siivouspäivät. Vuonna 2022 teemana oli erityisesti uudenlaisten taitotitteleiden keksiminen tulevaisuuden työelämän tarpeisiin, pohjautuen futuristi Perttu Pölösen tulevaisuusidentiteetteihin. Näistä opiskelijoiden ja henkilöstön yhteisistä keskusteluista syntyi mahtavia uusia titteleitä kuten tetrikko (osaamisen tarkastaja), 5GExplorer ja uudistumisspesialisti. Tämä luova prosessi ei ainoastaan valmista opiskelijoitamme tulevaisuuden työelämään, vaan myös innostaa heitä kuvittelemaan ja luomaan uusia mahdollisuuksia (Isidori et al. 2023, 33). Samassa pajassa tutustuttiin myös Hollannissa kehitettyyn Minecraftissa toimivaan Tulevaisuusmuseoon, kokeiltiin tulevaisuuspakopelin ratkaisemista sekä pohdittiin tulevaisuudessa vaikuttavia teknologioita ja niiden roolia tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Vuonna 2023 Yhteisöllisen Siivouspäivän puolestaan keskityttiin kestävän tulevaisuuden ideointiin kolmen erityyppisen tehtävänannon kautta: 1) taaksepäin katsominen, 2) kestävän tulevaisuuden visiointi sekä 3) kestävän tulevaisuuden tekeminen. Nämä kolme tehtävää edistivät kokonaisvaltaista aikakäsityksen ja tulevaisuustietoisuuden sekä toimijuuden vahvistamista kestävää tulevaisuutta tavoiteltaessa. Tänä vuonna palaamme tulevaisuuden oppiaineiden kehittämiseen sekä oman alan hyvän tulevaisuuden hahmottamiseen – tavoitteena on luoda jatkuvuutta ennakointityöhön sekä tulevaisuustyön perinteitä. Tähän liittyy myös yhteistyö Next Generation Foresight Practitioners Young Voices Awardsin kanssa. Tänä keväänä tulemme myös yhdistämään tulevaisuusajattelua ja luovuutta kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa hyödyntäen Inner Development Goals -viitekehyksen tavoitteita eli rohkaisemalla opiskelijoita pohtimaan omaa ajattelua ja toimintamallejaan.

Kuva 2. Tulevaisuuspajan loppufiiliksiä keväällä 2023

Kuva 3. Mainos “oman alan hyvä tulevaisuus”-kyselystä

Henkilöstön tulevaisuustietoisuuden kehittämisestä voimavara kestävään tulevaisuuteen 

Tom Lombardon mukaan (2009, 3) tulevaisuustietoisuus pohjautuu ihmisen peruskyvykkyyksiin hahmottaa muutosta ja aikaa. Samalla hän nostaa myös tunteiden ja motivaatiotekijöiden merkitystä osana tulevaisuustietoisuuden kehittämistä. Tulevaisuuslukutaito taas tarkoittaa edellä mainitun ymmärryksen ja tietoisuuden aktiivista käyttämistä nykyhetkessä tapahtuvassa päätöksenteossa, joka on koulutussektorilla erityisen tärkeässä roolissa (Pouru-Mikkola & Wilenius 2018).

Henkilöstön tulevaisuustietoisuuden lisäämiseen ja tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen panostetaan jatkuvasti. Meillä Forssassa on organisaation strategisille painopisteille omat koordinaattorit, joiden tehtävänä on edistää niitä yli tiimien rajojen ja yhteistyötiimien toiminnan kautta. Yksi painopisteistä on tulevaisuus. 

Vuonna 2023 organisaation palvelutiimit visioivat oman tiimin kesken tulevaisuutta vuonna 2040 ja esittelivät niitä vertaisarvioinnin keinoin toiselle tiimille. Tässä tehtävänannossa pyrkimyksenä oli yksilötason tulevaisuusajattelun kehittyminen nykyisyyden ja tulevaisuuden välisen sillan rakentamisen kautta,  pohtimalla ovatko nykyiset hyvät käytänteet pysyneet samoina myös vuonna 2040. Tiimitasolla puolestaan kehitettiin tulevaisuustaulukkoa hyödyntämällä systeemistä ajattelutapaa (muutostekijöiden kartoittaminen). Tuloksena syntyi monennäköisiä tulevaisuuskuvia, osa oli positiivisempia kuin toiset, josta huomasi hyvin kytköksen nykyisyyden ja tulevaisuuksien hahmottamisen välillä. Tuike-tiimi (koulutuksen hallinto ja kehittäminen) ideoi tulevaisuuden, jossa ilmastopakolaisten osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan esimerkiksi huipputeknologiaa hyödyntämällä ja jossa työkäytänteet ovat muuttaneet muotoaan (katso kuva 4).

Kuva, joka sisältää kohteen taivas, piha-, puu, kasvi Kuvaus luotu automaattisesti

Kuva 4. Midjourney:llä luotu kuvituskuva Tuike-tiimin “oravanpyörä” visioon: tekoälyn hahmottama oravanpyörä, johon on rakennettu työskentelytiloja

Tulevaisuuskoordinaattorin työnkuva tukee organisaation kilpailukykyä ennakoinnin menetelmin – toimintaympäristön muutosten vaikutusten kokonaiskuvan hahmottaminen auttaa koulutusorganisaatiota valmistautumaan ennakkoon mahdollisiin kehityssuuntiin, johon täytyy reagoida. Tulevaisuuskoordinaattorin tehtävänkuvaan kuuluu kilpailukyvyn vahvistaminen, jonka voimavarana ennakointi ja koko organisaation tasolla tehtävä tulevaisuustiedon keruu toimii hyvin. Tavoitteina on kehittää erityisesti opiskelijoiden valmiuksia kohdata erinäköisiä tulevaisuuksia. Tulevaisuustietoisuutta on hyvä mitata eri menetelmin kuten tulevaisuuskyselyiden avulla ja jatkuvaa kehittämistyötä tehdään erityisesti systemaattisen ennakointijärjestelmän luomiseksi. 

Työelämän edustajien ja päättäjien kanssa tehty tulevaisuustyö

Työelämän edustajien kanssa vahvistui tulevaisuusajattelu erityisesti elintarvikealan edustajien kanssa, jotka tekivät tiiviisti ennakointityötä ja pohtivat tulevaisuuden osaamistarpeita sekä keskustelivat erilaisista ruoka-alaan liittyvistä tulevaisuuskuvista. Tässä auttoivat esimerkiksi megatrendien vaikutusten analyysi, jota teimme koulutuskuntayhtymän omistajakuntien edustajien kanssa osana strategian päivittämistyötä vuoden 2022 aikana ja samantyyppisiä työelämän tulevaisuuden osaamistarpeisiin linkittyviä keskusteluita on jatkettu niin työelämän kuin päättäjien kanssa. Transformatiivisuus näkyy erityisesti toiminnallisten tulevaisuusajattelun kehittämistä tukevien tehtävien kautta – haastamalla pohtimaan oman mukavuusalueen ulkopuolella olevia asioita. Eri roolien kautta trendien vaikutusten tarkastelu on auttanut näkemään systeemisyyttä sekä lisännyt toimijuutta. Tarvitaan vahvaa yhteistä tahtotilaa, johon nämä dialogit ja keskustelutilaisuudet antavat hyvän perustan.

Kuva 5. Elintarvikealan yrittäjät visioimassa ennakointipajassa ravistelevinta ruoka-alan visiota vuodelle 2040

Vastuussa hyvästä tulevaisuudesta

Tulevaisuus kuuluu kaikille. Jokainen voi olla muutoksen tekijä omalla alallaan, olipa kyseessä sitten kestävä elintarvikeala, uusiutuvan energian teknologiat, terveydenhuolto tai media-ala. Meidän tehtävämme ammatillisessa koulutuksessa on varmistaa, että opiskelijamme lähtevät luotamme valmiina olemaan tuon muutoksen eturintamassa, ylpeinä ammattilaisina, joilla on vahva tulevaisuususko ja kyky rakentaa kestävämpää tulevaisuutta.  Siksi tässäkin blogissa esiteltyä transformatiivista tulevaisuustyötä on syytä edistää erilaisia keinoja hyödyntäen – olemmehan itse vastuussa hyvästä tulevaisuudesta! 

Kristiina Paju työskentelee hanke- ja tulevaisuuskoordinaattorina Forssan ammatti-Instituutissa. Tunnustuksena kestävän kehityksen eteen tehdystä työstä instituutti on ensimmäinen OKKA-säätiön Kestävän Tulevaisuuden sertifikaatin saanut ammatillinen oppilaitos Suomessa (vuosi 2021). Lokakuussa 2023 Paju esitteli Forssassa tehtyä tulevaisuustyötä World Futures Studies Federationin konferenssissa, jossa suomalainen koulutusjärjestelmä keräsi kiitosta tulevaisuusajattelun jalkauttamisesta eri koulutusasteille.

Lähteet

Folisi, F., Rosso, F. & Prina, M. 2024. Crafting the Future: Five Squared [5²]. European Training Foundation. doi:10.2816/36996 [viitattu 15.4.2024]

Isidori, E., Alonzi, R., Leonova, I., De Martino, M., Poplavskaya, N. & Sandor, I. (2023). Futures Education and Creativity: From Theory to Practice. Educatia 21 Journal (25) – Special Issue, 28-37. doi: 10.24193/ed21.2023.25.03

Lombardo, T. 2009. Understanding and teaching futures consciousness. On The Horizon The International Journal of Learning Futures. 5/2009. DOI: 10.1108/10748120910965476 [viitattu 19.4.2024]

Pouru-Mikkola, L. & Wilenius, M. 2018. Tulevaisuuslukutaito navigaatiovälineenä kuudennessa aallossa: kuinka integroida tulevaisuus lukio-opetukseen? Tulevaisuudentutkimus Suomessa tänään ja huomenna – TVA 20 vuotta. Futura, 37 (3).

Schleicher, A. 2019. A new tool for navigating through a complex world. OECD Education and Skills Today, 22.5.2019. https://oecdedutoday.com/education-skills-learning-compass-2030/ [viitattu 20.4.2024]

Veeber, E., Syrjäläinen, E. & Lind, E. 2015. A discussion of the necessity of craft education in the 21st century. Techne Series: Research in Sloyd Education and Craft Science A, vol. 22 (1), 15-29.https://journals.hioa.no/index.php/techneA/article/view/875https://journals.oslomet.no/index.php/techneA/article/view/875/1157 [viitattu 20.4.2024]

Tulevaisuus ei ole yllätys − paitsi että on

by Seija Kojonkoski-RännäliNuoret / Yhteiskunta2 kommenttia artikkeliin Tulevaisuus ei ole yllätys − paitsi että on

Kirjoitan tämän blogiartikkelin niille ihmisille, jotka pelkäävät tulevaisuutta. Erityisesti ajattelen nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla haaveilla tulevaisuudesta, tehdä rohkean utopistisia suunnitelmia ja ratkaisuja tai hankkia lapsia, koska elämme keskellä vaikeita kriisejä eikä kukaan tiedä, mitä uusia vaikeuksia on vielä edessä.

Tulevaisuuspelko on nyt paljon yleisempää kuin minun nuoruudessani 1950 -60 luvuilla, eikä aiheetta. Nyt on paljon enemmän luotettavaa tutkimustietoa kuin ennen, ja se on helpommin kaikkien saatavilla. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Me tiedämme nyt, että tulevaisuutta on aihetta pelätä. Ennen se tuntui lähinnä kiehtovalta ja jännittävältä yllätykseltä.

Nostan ensin esiin tapahtumasarjan, jonka yhteydessä minulle kävi selväksi, että pelottava tulevaisuus ei aina olekaan yllätys eikä sen tarvitse sitä olla. Ihminen osaa jo aika pitkälle ennakoida ja tehdä tulevaisuutta. Tietoa siihen on riittävästi. (Luku 1)

Sitten pohdin lyhyesti sitä, mikä tai kuka on ́syyllinen ́siihen, että olevaiseen ilmestyy aina jotain uutta. Mikä tai kuka on siis vastuussa tästä tapahtumisesta. Päätelmäni on, että vain ihminen voi olla vastuussa siitä, mitä hänen toimestaan olevaiseen ilmestyy. (Luku 2)

Lopuksi tarkastelen vastuuntunnon kehittymistä tekijässä tekemisen yhteydessä ja totean, että meidän tekemisentapamme on muuttunut niin yksipuoliseksi, ettei vastuuntunto aina voi sen yhteydessä tekijässä kehittyä. (Luku3)

1. Titanic – Estonia – ?

Autolautta Estonia haaksirikkoutui ja upposi Itämerellä 28.9.1994. Sen keulavisiiri oli irronnut. Onnettomuus oli Pohjoismaissa ja muuallakin järkyttävä yllätys, sillä alus oli aikansa teknologian huipputuote, huippunopea ja huippuylellinen merenkulkuväline. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, meidän on kysyttävä, oliko Estonian haaksirikko sittenkään yllätys. Tutkimuksissa on nimittäin käynyt ilmi, että Estonia ei ollut merikelpoinen (HS 24.1.23). Siltä siis puuttui merenkulkuvälineen tärkein laatuominaisuus, joka varmasti oli tiedossa jo 1990-luvullakin.

Syksyllä 1993 oli ilmestynyt virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin kirja Titanic. Siinä hän kertoi keväällä 1912 uponneen Titanicin tarinan. Hän kuvaa Titanicia ihmisen typeryyden ilmentymäksi. Estonian kohtalo oli Titanicin tarinan analogia, jonka saattoi ennakoida.

Onnettomuuden taustalla on ihmisen liian suureksi kasvanut ”jumaluhma”, sanoi Kaplinski Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 12.1.11.1994. Titanic oli ihmisen laskevan, teknillisen järjen ylivoimainen tuote. Se oli melkein kuin ihmisen luoma enkeli, joka veisi ihmiset nopeasti ja turvallisesti vanhasta maailmasta uuteen maailmaan. Se vapauttaisi meidät luonnon ja materian kahleista, se muuttaisi meidät täydellisiksi valo-olennoiksi.

Rakennuttajat / omistajat vaativat suunnittelijoilta mahdollisimman suurta ylellisyyttä ja miehistöltä mahdollisimman suurta nopeutta, koska kilpailu edellytti niitä. Kilpailun synnytti talousjärjestelmä, jota kutsutaan kapitalismiksi. (Kaplinski 1994, 44-46).

‘Myös Estonia kuvailtiin tiedotusvälineissä samanlaisin ilmaisuin sen valmistumisvaiheessa. Myös Estonian rakentamisessa oli kysymys kilpailusta, vaatimus nopeudesta ja ylellisyydestä. Kukaan ei silloinkaan syyttänyt ihmistä vaan järjestelmää. Näiden molempien alusten rakentamisessa käytettiin aikansa parasta teknologiaa ja sekä suunnittelijat että valmistajat olivat aikansa huippuosaajia. Nyt on kuitenkin Estonian osalta voitu todistaa, että rakentamisessa on tehty kohtalokkaita virheitä. Herää kysymys olisivatko samantyyppiset virheet osoittautuneet haaksirikon syyksi myös Titanicin kohdalla, jos hylkyä olisi voitu riittävästi tutkia.

Taloudellisen voiton maksimointi näiden alusten käytöstä oli niiden tekemisen perimmäinen syy ja tarkoitus. Se varmasti olisi myös saavutettu, jos ne vain olisivat olleet merikelpoisia. On pelottavaa, mutta hyvin uskottavaa ennakoida, että tekoälyn tarinasta on tulossa kolmas osa Titanic – Estonia-analogiaan.

2. Tässä maailmassa kaikki mitä on, on ilmestyvää-viipyvää-vaikutusta, joka tulee esiin kahdella eri tavalla

Maailmaan ilmestyy physiksestä, luonto-luovuudesta, kuin tyhjästä, aina jotain uutta, niin kuin kukka puhkeaa. Sen esiin tuleminen on siinä itsessään. Se on itsestään tapahtuvaa vapautumista, näkyväksi tulemista ja itsenään olemista, ”ilmestyvää, viipyvää, vaikutusta” (Heidegger 1987,11), johon myös ihmisen oleminen kuuluu. Emme voi tietää mitään sen tekijästä emmekä tekijän intentiosta, meidän on kehitettävä vain kertomuksia, legendoja ja uskomuksia niistä. Myös tieteen on ollut näihin asti tyytyminen vain hypoteesiin jopa maapallon syntymisestä eli esiin tulemisesta.

Kärsimyskukka, kuva: Seija Kojonkoski-Rännäli

Mutta maailmaan ilmestyy aina jotain uutta myös ihmisen tekemänä, jotain jonka esiin tuleminen on tekijässä eikä siinä itsessään. Esimerkiksi hopeamalja ja puuvene ovat tällaisia tuotteita. Ihmisen olemassaolo on olennaisesti hänen toimintaansa ja tekemistänsä, ja se kohdistuu samaan kokonaisuuteen, jonka osa hän itse on. Täällä ei ole mitään ulkopuolista resurssia, joten tekijänä ihminen on tiukasti sidoksissa kaikkeen muuhun olevaiseen, sekä elolliseen että elottomaan. (Heidegger 1987,12.) Vain ihminen voi kantaa vastuun ihmisen tekemisestä. (Olen selvittänyt Heideggerin teoriaa luonto – luovuudesta / physiksestä tarkemmin tutkimuksessani Ajatus käsissämme 1995,34-36).

Kaljaasi Olga, keulapiikki, kuva: Seija Kojonkoski-Rännäli

3. Käytännöllinen järki (sofrosyne)

”Tietämisemme ja osaamisemme oikeanlainen käyttäminen vaatii järkevyyttä” sanoo Gadamer (1986, 327), ja viittaa tässä Aristotelen käsitteeseen sofrosyne. Vastaava suomenkielinen käsite on käytännöllinen järki. (Simo Knuuttilan käännös teoksessa Aristoteles, Nikomakoksen etiikka 1989).

Käytännöllinen järki voi Gadamerin mukaan toimia vastuullisuuden korkeimpana tasona jopa ihmisen, sinänsä rajoja tuntemattoman, tietämisentahdon alueella niin luonnontieteissä kuin yhteiskuntatieteissäkin. Käytännöllinen järki on ihmisen sisäinen kvalifikaatio eli kyky tai taito. Samalla se on myös hyve. Se on muista ihmisen kyvyistä ja taidoista poikkeava sikäli, että se vaatii kehittyäkseen samanaikaisesti sekä niiden henkisten että niiden fyysisten kykyjen kehittämistä, joita ihminen tarvitsee konkreettisessa tuottamistoiminnassaan. Kykynä se siis muodostuu sekä henkisistä että fyysisistä kyvyistä. (Aristoteles 1989; kts. Kojonkoski- Rännäli 1995, 62-66.) Kuvaavia esimerkkejä sen toteutumisesta ihmisen tekemisessä löytyy esim. Robert Pirsigin teoksesta Zen ja moottoripyörän kunnossapito (1994).

3.1 Koneella ei ole käytännöllistä järkeä

Koneella ei ole ruumista, ei siis myöskään aisteja. Se ei voi saada välitöntä, esitemaattista tietoa ympäristöstään käytännön tehtävissä kuten ihminen. Siksi koneelle ei kehity käytännöllistä järkeä, eikä se voi olla vastuullinen teoistaan. Kone ei myöskään osaa varoa vahinkojen aiheuttamista tekemisessään, ja ne vahingot ovat usein hyvin tuhoisia ja
laajalle ulottuvia.

Kun ihminen käytännön työssään lyö vahingossa vasaralla sormeensa tai ompelee ompelukoneella sormensa kynnen läpi, jää vahinko pieneksi, ja se on usein nopeasti korjautuva, mutta se tekee vasaran ja ompelukoneen käyttäjästä varovaisen työssään. Hän tajuaa omat rajansa ja oppii suhteellisuudentajua. Käytännön työssä ihminen huomaa, ettei pelkkä tieteellinen tieto riitä näkemään asioiden yhteyksiä toisiinsa
eikä kaikkia tapahtumien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Silloin niitä ei voi myöskään ennakoida.

Gadamer lienee oikeassa arvellessaan, että ihmisen ajattelu nykyisellään ei näytä riittävän olevan olemisen ymmärtämiseen. Ihmisen kehollisuuden osuus hänen peruskokemuksiinsa todellisuudesta on jäänyt kohtuuttoman vähälle huomiolle länsimaisessa ajattelussa. Kuitenkin on todisteita siitä, että ihmisen liikkuvuus on perustavaa laatua olevalla tavalla hänen intentionaalisuuttaan. Tietoisuus ei suinkaan ole ensisijaisesti tyyppiä ”minä ajattelen”, vaan tyyppiä ”minä osaan” (Merleau-Ponty 1989,
137). Ja kehon taitava toiminta on luovaa ajattelua ilman tietoista reflektiota (Klemola, 1991,133).

3.2 Yhä harvempi ihminen saa nykyään kokemusta konkreettisesta
tuottamistoiminnasta

Tuottamistoimintamme perustuu yhä enenevässä määrin vain teoreettiseen tietoon. Työ on tietotyötä, se tehdään digitaalisesti. Koneet ovat pitkälti täyttäneet ikiaikaisen toiveemme vapautua raskaasta ja likaisesta ruumiillisesta työstä. Samalla ihmisistä yhä harvemmalle voi työssään kehittyä käytännöllistä järkeä. Tekeminen ei silloin aina ole
olemisensallivaa (Wohnenlassen), ja sen tulokset voivat olla vaarallisia. (Olemisensallivasta tekemisentavasta kirjoitin tarkemmin Tulevaisuusblogissa artikkelissani ”Pandemia tulevaisuuden tekijänä”, 31.5.2022.)

Kaikki suomalaiset metsäkanalinnut rakentavat talvella pakkaselta ja pedoilta suojakseen kiepin pehmeään lumeen. Sitä voitaisiin sanoa heideggerilaisittain olemisensallivaksi (wohnenlassen) rakentamiseksi. Se ei ota keneltäkään mitään välttämätöntä pois, vaan pyrkii tekemään maailmassa olemisen kaikille mahdollisimman hyväksi. Tällainen rakentamisen tapa liittyy oleellisesti näiden lintujen elämäntapaan ja on niillä vaistojen ohjaamaa.

Ihmisilläkin tekemisentapa ja elämäntapa liittyvät kiinteästi yhteen, mutta me ohjaamme niiden muotoutumista suuressa määrin omilla valinnoillamme ja ratkaisuillamme. Lisäksi tähän kokonaisuuteen kuuluu ihmisillä myös ajattelutapa. Sekin muotoutuu tietynlaiseksi tekemisentavan ja elämäntavan mukaisesti.

Riekonkieppi, leikisti. Kuva: Lauri-Henrik Jalonen

3.3 Länsimaisen ihmisen ajattelutavassa on nykyisellään vakava puute

On syytä epäillä, että vallitsevassa moraalisessa diskurssissamme on ongelmia, kun siinä lähdetään oletuksesta, että ei-inhimillisen maailman asioilla ei ole vakavasti otettavaa moraalista relevanssia. Useimpiin modernin etiikan teorioihin sisältyvä käsitys sosiaalisista ja materiaalisista konteksteistaan eristetystä moraaliagentista on aiheuttanut sen, että ne
eivät pysty käsittelemään ihmisen suhdetta luontoon. Niiden piirissä vain ihmisen katsotaan kykenevän moraaliseen toimintaan, joka nähdään jopa jaloimpana ihmisenä olemisen muotona.

Näin kirjoitti ekologisen etiikan tutkija Suvielise Nurmi (2008, 390). Vuonna 2020 ilmestyi hänen väitöstutkimuksensa Ecologically relational moral agency. Conceptual shifts in environmental ethics and their philosophical implications. Siinä hän luettelee relationaalista moraaliagenttia luonnehtivat kokemukselliset tuntemukset kaikkea olevaista kohtaan näin: ”Tunnen sinut, olen sinuun kiintynyt, olemme yhteistyökumppaneita, tunnen vastuuta sinusta, tässä on moraalista järkeä.” (Nurmi 2020, 284.)

Kohtaaminen. Jiira-Silvia ja lapintiainen Kietka-mökin verannalla 4.4.2022.
Kuva: Jenni Koskikumpu.

Kirjoittaja: Seija Kojonkoski-Rännäli

Olen vapaa tutkija, joka kirjoittaa mielellään blogitekstejä. Ensin olin käsityönopettaja eri kouluasteilla eri puolilla tätä maata. Pitkään olin käsityön didaktiikan lehtori Turun yliopistossa, opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä. Dosentuurini ala on kasvatustiede erityisesti käsityön filosofia.

Lähteet:

Aristoteles. 1989. Nikomakhoksen etiikka. (suom. Simo Knuuttila). Gaudeamus.

Gadamer H.-G. 1986. Hermeneutik II. Wahrheit und Methode. Ergängzungen, Register. Tubingen.

Heidegger, M. 1987. Einfurung in sie Metaphysik. Tubingen.

Kaplinski, J. 1994. ”Titanic”. HS Kuukausiliitte 23, 44-48.

Klemola T. 1991. Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Liikunnan projektien
fenomenologinen tarkastelu. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Vol. XII.

Kojonkoski-Rännäli S. 1995. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Sarja C. Osa 109.

Kojonkoski-Rännäli S. 1995. ”Käsin tekeminen ja käytännön järki. Vastuuntunnon kehittyminen ja
taitojen hallinta.” Kasvatus. 3/1905, 234-243.

Luola, P. ”Viranomaiset: Estonia ei ollut merikelpoinen” HS 24.1.2023 A6.

Merleau-Ponty M. 1989. Phenomenology of Perception. London.

Nurmi, S. 2008. Ihmisluonto ja moraali. Ympäristöetiikan purkimyksiä kohti relationaalista moraaliagenttia. Teologinen aikakauskirja 5/2008, 390-411.

Nurmi, S. 2020 Ecologically relational moral agency. Conceptual shifts in environmental ethics and their philosophical implications. Faculty of Theology. University of Helsinki. Doctoral Dissertation.

Tagged : / / /