Tekijä: toimitus

Empatian tulevaisuus

by toimitusTaide / Yhteiskunta

Kirjoittaja: Toni Peltola
kuva: pixabay.com

Mikä on empatian kehityskulku nykyaikana 2020-luvulla? Mitä seurauksia empatiakadolla on? Miten paljon empatiaa tulevaisuudessa voisi olla? Mutta ensiksi on tiedettävä, mitä empatia on.

Mitä empatia on?

Empatia on todella tärkeä tunne ihmisillä sekä eläimillä. Sen avulla yksilö voi asettua toisen asemaan ja voi osittain ymmärtää toisen tilannetta ja ajatuksia. Kuten monia muitakin tunteita, sitä voi kehittää itse ja siinä toinen ihminen voi olla hyväksi avuksi.

Kun lapseni kaatui pyörällä ja satutti jalkansa, minä tunsin empatiaa häntä kohtaan, koska minäkin tuntisin kipua, jos kaatuisin pyörällä samankaltaisesti. Tämä tunne herättää huolta ja sytyttää myös halun auttaa kyseistä yksilöä. Kun ystäväni isä kuoli, minä tunsin surua ja empatiaa ystävääni kohtaan, sillä minullekin olisi erittäin kivuliasta sisältä ja olisin surullinen, jos minun isäni kuolisi. Tällöin tarjouduin tukemaan ystävääni ja halasin häntä, koska sitä minäkin tarvitsisin.

Meitä ihmisiä on yli 8 miljardia, joten reaktiot ja teot vaihtelevat. Silloin kyse voi mahdollisesti olla kognitiivisesta empatiasta. Monista erilaisista empatian muodoista voit lukea lisää Elisa Aaltolan kirjasta Empatia. Esimerkiksi reflektoivassa empatiassa yksilö miettii ja analysoi omia tunteitaan kuin hän olisi tuo toinen yksilö, jota empatisoi.

Tämä voimaannuttava tunne yhdistää ihmisiä ja eläimiä toisiinsa. Se luo samaistumista ja ymmärrystä toisiin. Se on yksi monista tekijöistä, jotka ovat rakentaneet erilaisia ja monimuotoisia kulttuureita, ihmisryhmiä ja yhteiskuntia.

Ilman empatiaa ihminen ei olisi voinut luoda näin laajaa yhteisöllisyyttä kuten nykyaikana meillä on. En tee toiselle pahaa, sillä en minäkään halua itselleni pahaa. Toki on poikkeusyksilöitä, jotka haluavat myös itselleen pahaa ja tämän takia heidän tunnetaitonsa ovat todella heikot. Empatia luo ymmärrystä, yhteisöllisyyttä ja auttaa onnelliseen, hyvinvoivaan elämään.

Sosiaalinen vuorovaikutus kasvokkain, keskustelu erilaisten kulttuuritaustan omaavien yksilöiden kanssa, paperikirjojen lukeminen, elokuvat, musiikki, teatteri ja taide muun muassa lisäävät ja kehittävät empatiaa. Nämä kaikki ovat kulttuurisia tekijöitä, ja silti Suomen hallitus leikkaa taloudellisesti suuria määriä juuri näistä tekijöistä.

Mitkä tekijät vähentävät empatiaa?

Tekoälyn luoma kuva: pixabay.com

On olemassa monenlaisia tekijöitä, jotka vähentävät tätä tärkeää tunnetta. Monet näistä myös vaikuttavat toisiinsa. Tarkastellaanpa joitakin näistä tekijöistä.

Tekoälyn hallinoima datamaailma

Elämme informaatiovallankumouksen aikaa, jossa digitaalista informaatiota eli dataa luodaan, kerätään, jaetaan ja myydään ympäri maailmaa joka minuutti. Datan määrä on räjäyttävä, ja sitä on kerätty kaikesta: galaksien planeetoista sinun aivosi neuronimäärään ja meidän kulutustottumuksiimme. Katso esimerkiksi täältä lisätietoa vuoden 2023 yhden minuutin aikana käytetystä datamäärästä.

Tämä kaikki suuri data tarvitsee kontrollia. Apuun tulee tekoäly. Tekoälyn avulla ihminen hallitsee dataa, mikä mahdollistaa talouskasvuun ja luonnonvarojen kuluttamiseen massiivisessa mittakaavassa. Tätä kapitalismi ja kulutusyhteiskunta ovat.

Tekoälyllä ja datalla ei kuitenkaan ole tietoisuutta, joten tekoäly ei kykene tunteisiin. Se voi vain näyttää tunteita samalla tavalla kuin televisio voi näyttää ohjelman, joka on surullinen. Sinä mahdollisesti voit kokea empatiaa eläimiin tai ihmisiin ohjelman nähtyäsi, mutta televisio ei koe mitään tunteita, joten tilanteessa ei ole sosiaalista vuorovaikutusta, jota ihminen tarvitsee hyvinvoivaan elämään.

Sosiaalinen media ja talouskasvu

Elisa Aaltola kirjassaan Empatia kertoo myös, kuinka moderni teknologia, sosiaalinen media (some) ja kiihtyvä talouskasvu heikentävät ihmisen tunnetaitoja. Enkä nyt lähde listaamaan, mitä kaikkea negatiivista nämä aiheuttavat eläimille ja luonnolle. Talouskasvua ja kilpailua tapahtuu myös somessa, kun käyttäjä mainostaa jotain tuotetta, tapahtumaa tai palvelua. Näin ollen kuka tahansa somen käyttäjä, joskus jopa tietämättään, vaikuttaa meidän kapitalistiseen yhteiskuntaan ja samalla mahdollisesti huonontaa ihmisten kognitiivisia ominaisuuksia. Sillä somessa asiat usein ovat negatiiviseen sävyyn vahvasti tunnelatautuneita.

Jonathan Haidt kirjassaan Ahdistunut sukupolvi kertoo, kuinka z-sukupolven ihmisillä ahdistus on lisääntynyt, mielenterveys heikentynyt sekä liikkuminen ja paperikirjojen lukeminen on vähentynyt samalla kun älypuhelimien käyttö on kasvanut. Älypuhelimien käyttö on myös heikentänyt z-sukupolven unenlaatua sekä -määrää, mikä ei todellakaan ole hyvä asia ihmisten tunnetaidoille.

Jatkuva talouskasvun ihannointi ja älypuhelimien mahdollistama sosiaalisen median käyttö vuorokauden ympäri ovat aiheuttaneet myös eriarvoisuutta, “et kuulu meihin”-ajattelua. Esimerkkinä misogyniaa eli naisvihaa lietsova “Your body, my choice.”-someilmiö, mikä vähentää oikeudenmukaista tasa-arvoa.

Somen lieveilmiöitä

Somessa leviää tahatonta väärää tietoa eli misinformaatiota, tahallista väärää tietoa eli disinformaatiota ja salaliittoteorioita kuten QAnon ja litteä Maa. Nämä kaikki vähentävät yhteisymmärrystä ja täten myös empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Useat sodatkin ovat seurauksia talouskasvun aiheuttamasta kilpailusta sekä yhteisymmärryksen ja empatian puutteesta. Kirjassaan Nexus, Yuval Noah Harari kertoo, että Facebookin algoritmit auttoivat lietsomaan väkivallan liekkejä Myanmarissa vuosina 2016-2017. Samanlaiset algoritmit vaikuttavat myös Eurooppaan.

Ei ole siis ihme, että nuorisorikollisuus on lisääntynyt monessa maassa, niin myös Suomessa, kuten käy ilmi tässä Suomen Poliisin julkisessa raportissa vuoden 2024 helmikuulta. Toki tiedostan, että rikollisuuteen liittyy monia muitakin tekijöitä.

Empatian mahdolliset kehityssuunnat

Kuva: pixabay.com

Jos nykymenolla jatketaan, jossa empatia vähenee, se voi johtaa yhä enemmän talouden ja datan arvostamiseen. Voi käydä jopa niin, että myös läheisiä ihmisiä mitataan enemmän rahalla tai datalla. Empatia ja muutkin tunteet voivat olla ihmisille hyödyttömiä maailmassa, jossa tekoäly ja talouskasvu hallitsee. Taide ja musiikki, kuten monet muut kulttuuriset tekijät, häviävät, jos datatalous jyllää kasvavasti. Sosiaaliset suhteet kapenevat ja näivettyvät, vuorovaikutus olisi vain digitaalista.

Näin ihminen muuttuisi sosiaalisesta, tunteellisesta ja elävästä organismista, kylmäksi, tunteettomaksi ja epäsosiaaliseksi tekoälyn hallitsemaksi datakoneeksi.

Todennäköisesti näin huonosti ihmisille ei tapahdu, mutta luulen että nämä samat heikot signaalit empatian vähenemisestä jatkuvat ja lähitulevaisuus näyttää enemmän nykyhetken kaltaiselta.
Olemme liian keskittyneitä talouteen, tehokkuuteen ja meidän erilaisuuksiimme, että olemme unohtaneet, mitä meissä on yhteistä. Me ihmiset olemme empatiaan kykeneviä olentoja.

Me voimme ymmärtää toisiamme, uskonnosta, rodusta, sukupuolesta, kansallisuudesta ja lajista riippumatta. Me voimme ymmärtää ja empatisoida myös eläimiä ja muuta luontoa.

Tuon todella hienon tunteen lisääminen voisi johtaa sotien ja luontokadon vähenemiseen, oikeudenmukaisempaan tasa-arvoon, monimuotoisempaan kansoja ylittävään kulttuuriin ja taiteeseen sekä mahdollisesti tehokkaampaan ilmaston lämpenemisen torjumiseen. En kuitenkaan väitä, että empatia olisi ratkaisu kaikkeen, mikään yksittäinen tekijä ei ole, mutta se voi auttaa meitä jokaista parempaan tulevaisuuteen, mitä ikinä se onkaan.

Oletko sinä empaattinen?

Kirjoittaja: Toni Peltola

Lähteet:
Vuoden 2023 yhden minuutin aikana käytetty datamäärä: https://www.domo.com/learn/infographic/data-never-sleeps-11

Elisa Aaltola & Sami Keto: Empatia, Into 2017

Jonathan Haidt: Ahdistunut sukupolvi, Terra Cognita 2024

Yuval Noah Harari: Nexus, Bazar 2024

Nuorten rikollisuus vuoden 2024 raportti:
https://poliisi.fi/documents/25235045/59586767/raportti_nuorten_ry%C3%B6st%C3%B6rikollisuus_julkinen.pdf/0690c6c1-0aeb-a4f8-0c65-a2e2dbfcaa93/raportti_nuorten_ry%C3%B6st%C3%B6rikollisuus_julkinen.pdf?t=1707379915528

Kuva: Sonia Reijonen

Kirjoittaja: Toni Peltola (s. 1989), hyvinkääläinen sähköasentaja, joka on kirjallisuuden ja luovuuden ystävä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minä tunnen empatiaa monia ihmisiä sekä eläimiä kohtaan. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lue aikaisempi blogitekstini vuodelta 2023 >>

Minulta on myös ilmestynyt kirja Yhteys elää tunteessa marraskuussa 2024, tutustu >>

Tagged : / /

Kolme horisonttia – ajattelua haastamalla uudenlaisiin tulevaisuuksiin

by toimitusUncategorized

Kesäkuussa julkaistussa kirjoituksessamme Kohti kolmatta horisonttia – katse kestävämpiin tulevaisuuksiin pohdimme kolmen horisontin (Three Horizons) menetelmäkehikon käyttöä radikaalisti uudenlaisten, toivottujen tulevaisuuksien tavoittelun tehostamiseksi. Esimerkkinä käytimme keväällä 2024 kollegoillemme Laurea-ammattikorkeakoulussa toteuttamaamme tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan (TKI) työpajaa, jossa hyödynsimme donitsitaloustieteen kehittäjänä tunnetuksi tulleen Kate Raworthin ajatuksia aiheesta. Tässä kirjoituksemme toisessa osassa kuvaamme nyt konkreettisemmin kokemuksiamme ja havaintojamme työpajan toteutuksesta ja tuloksista. Uskomme tämän kirjoituksen kiinnostavan erityisesti niitä lukijoita, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta kolmen horisontin menetelmäkehikon työpajakäytöstä.

Johdanto: Työpajan yleiskuvaus

Järjestimme helmikuussa 2024 Laurean kampuksella tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- eli TKI-palveluiden ideointia koskevan työpajan, joka pohjautui kolmen horisontin menetelmäkehikkoon. Tarkastelimme työpajassa yhteiskunnallisia muutosilmiöitä sekä niiden vaikutuksia yritysten TKI-toimintaan. Työpajaan osallistui laurealaisia asiantuntijoita eri aloilta. Työpajan fasilitaattoreina toimivat palvelumuotoilija Emilia Risu ja asiantuntija Kaisla Saastamoinen. Tässä tekstissä kuvaamme työpajaprosessia eri vaiheineen (kuva 1) avaten lukijalle millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon työpajaa suunniteltaessa. Lopuksi pohdimme työpajaprosessin onnistumisen edellytyksiä.

Kuva 1. Kolme horisonttia -työpajan vaiheet. Kuva: Emilia Risu & Kaisla Saastamoinen 2024.

Virittelimme osallistujia työpajan teemoihin jo ennen varsinaista työpajatapaamista ennakkotehtävän avulla. Pyysimme heitä keräämään virtuaaliselle yhteiskehittämisalusta Padletille toimintaympäristöömme vaikuttavia muutosvoimia ja -ilmiöitä. Keräsimme niitä PESTEV-viitekehyksen avulla (Aguilar, 1967) keskittyen erityisesti poliittisiin (P=political), taloudellisiin (E=economic), sosiaalisiin (S=social), teknologisiin (T=technological) sekä ympäristöön (E=environmental) ja arvoihin liittyviin (V=values) ilmiöihin. 

Yhdessä kerätty tieto loi hyvän perustan työpajatyöskentelylle luoden kokonaiskuvaa niistä yhteiskunnallisista muutosilmiöistä ja -voimista, joille osallistujat antoivat eniten merkitystä. Toisin sanoen samalla piirtyi myös jossain määrin käsitys siitä, millaisen tiedollisen ja kokemuksellisen monimuotoisuuden äärellä työpajaan osallistuvat ovat ryhtyessään kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia (Ketonen-Oksi, 2022).  

Työpajatoteutuksen eri vaiheet

Menetelmäkehikon esitteleminen

Aivan työpajan alussa esittelimme osallistujille kolmen horisontin menetelmäkehikon. Kerroimme heille, miksi käytämme juuri kyseistä viitekehystä – toiveena syvempi ymmärrys lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuuksista – ja mitä mallin elinkaaret edustavat – sisältäen aloituksen, kasvun, huippusuosituksen, laskun ja jopa kuoleman. Lisäksi kuvasimme, että tässä työpajassa näemme syklit muutoksen aaltoina vallitsevan muodon lopulta korvatessa toisen. Menetelmän esittelyn jälkeen tutustuimme vielä tallenteen avulla Kate Raworthin (2018) näkökulmiin donitsitalouden vaikutuksista kolme horisonttia -menetelmäkehikkoon. 

Alustus tulevaisuusajatteluun 

Työpajan alussa kuulimme futuristi, erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksin alustuspuheenvuoron, jolla hän johdatteli osallistujat pohtimaan, millaisin näkökulmin he tulevaisuuden TKI-palveluita ideoivat. Alustuksessaan Sanna kävi muun muassa esimerkein läpi eroa ennustamisen (H1: dataan perustuva arvio tulevaisuuden kehityssuunnista), ennakoinnin (H2: näkemys keinoista varautua mahdollisiin tulevaisuuden kehityssuuntiin) ja antisipaation (H3: ymmärrys tulevaisuuteen suuntaavien ajattelumallien vaikutuksista tulevaisuuden kehityssuuntiin) käsitteiden välillä. Lisäksi hän haastoi yleisöään ymmärtämään, kuinka kiinnittää huomiota siihen, miten helposti tulevaisuuttamme ja tulevaisuuteen liittyviä käsityksiämme, havaintojamme, päätöksentekoamme jne. ohjaavat lopulta omat kokemuksemme, tiedostamattomat valintamme sekä rajalliselle tiedolle altistuminen. Alustuksessa korostuivat uteliaisuus uudelle, tarve ravistella totuttuja ajattelutapojamme sekä yhteisöllisen osaamisen kehittäminen. 

Pienryhmätyöskentely ja tehtävänanto

Alustuksen jälkeen ohjasimme osallistujat työskentelemään pienryhmissä. Annoimme heille tehtäväksi käydä läpi kaikki kolme horisonttia vaihe vaiheelta. Kolme horisonttia -menetelmäkehikon vaiheet olemme kuvanneet tarkemmin edellisessä kirjoituksessamme, jonka löydät täältä. Esittelimme työpajan aikana vaiheet yksitellen antamalla pienryhmille kysymyksiä, joita he lähtivät ratkomaan. Lisäksi loimme jokaiselle vaiheelle esimerkin tukemaan pienryhmienajatustenvaihtoa (ks. kuvat 4, 5 ja 6). 

Työskentelyn tueksi jaoimme osallistujille myös ennakkoon kerätyt PESTEV-aineistot muistuttamaan heitä jo tunnistetuista muutosvoimista ja -ilmiöistä. Työpajan tehtävänannossa rajasimme haasteet valmiiksi määritetylle sidosryhmälle (pk-yritykset). Sanoitimme työpajan tarkoituksen (Laurean TKI-toiminnot vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin ja tukevat kestävää kilpailukykyä) ja teeman (TKI-palveluiden tulevaisuus vuonna 2045). 

Tehtävänannossa korostimme, että horisontti 1 merkitsee tässä työpajassa yhteiskuntaa jakavaa ja erottelevaa lineaaritaloutta (“Business as Usual“), joka nykytietämyksen mukaan rappeuttaa planetaarista hyvinvointia (Laisi ym., 2022; Huttunen & Heikkinen, 2024). Työpajassa halusimme keskittyä keinoihin, joilla pääsemme toivomaamme kestävään tulevaisuuteen (horisontti 3), jonka perustana on nykyistä talousjärjestelmää disruptoiva ja siten lineaaritalouden korvaava regeneratiivinen (uusintava) toimintamalli. (Raworth, 2018.) 

Kuvat 2 ja 3. Kuvia työpajatyöskentelystä. Kuvat: Emilia Risu.

Kolme horisonttia -menetelmäkehikko käytössä

Pienryhmätyöskentelyn ensimmäisessä vaiheessa keskityimme horisonttiin 1 (Kuva 4). Tässä vaiheessa ryhmät pohtivat mm. omia havaintojaan siitä, miten nykyiset toimintamallimme ja rakenteet ovat ristiriidassa tutkittuun tietoon eivätkä enää sopeudu kasvaviin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin (Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Pienryhmät kirjasivat osallistujien esiin nostamia ajatuksia talteen heille jaetuille kolme horisonttia -kanvaksille ja kävivät niistä keskusteluja. 

Kuva 4. Kolme horisonttia vaihe 1: horisontti 1 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.

Pienryhmätyöskentelyn toisessa vaiheessa osallistujat pohtivat horisonttia 3 ja sitä, miltä tuleva toivottu järjestelmä voisi näyttää (kuva 5 alla). Samoin he pohtivat, mitkä arvot ja normit tukisivat kolmannen horisontin toteutumista. Osallistujat keskustelivat muun muassa siitä, millaisten pitkän aikavälin trendien ja suuntausten he ovat havainneet jo ajavan kohti tämänkaltaisia muutoksia. Lisäksi ryhmissä mietittiin, millaisia esimerkkejä tuon toivotun tulevaisuuden järjestelmän osista (“tulevaisuuden tasku”) on jo nähtävissä. (Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Tässä työssä ryhmät hyödynsivät ennakkoon PESTEV-viitekehyksen kautta kerättyjä tunnistettuja muutosilmiöitä ja -voimia.

Kuva 5. Kolme horisonttia vaihe 2: horisontti 3 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.

Pienryhmätyöskentelyn kolmannessa vaiheessa osallistujat keskittyivät horisonttiin 2 käyttäen sitä apunaan TKI-palveluiden ideointiin (kuva 6). Tavoitteena oli ideoida erityisesti H2+ -innovaatioita, jotka veisivät kohti toivottua kolmannen horisontin tilannetta (vrt. Sharpe, 2013; Raworth, 2018). Osallistujia haastettiin miettimään, millaisia innovaatioita tiedetään jo olevan olemassa mm. päästöjen vähentämisen, ilmaston lämpenemisen, kilpailukyvyn lisäämisen muutospaineisiin (ks. Euroopan komissio, 2024). Kun innovaatiot oli kartoitettu, pyydettiin pienryhmiä miettimään niitä tukevia TKI-toimintoja, jotka vastaavat tulevaisuuden yrittäjien ja yhteisöjen tarpeisiin sekä edistävät kestävää kilpailukykyä. 

Kuva 6. Kolme horisonttia vaihe 3: horisontti 2 esimerkkiajatuksineen. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.

Lopuksi ohjasimme kaikki pienryhmät tarkastelemaan ideoitaan vielä kahdesta eri näkökulmasta: a) edistävätkö ne vihreää siirtymää ja b) ovatko ne Laurean näkökulmasta realistisesti toteutettavissa. Tämän jälkeen kaikki ryhmät asemoivat ideansa alla esiteltyyn nelikenttään (kuva 7) molemmat näkökulmat (a+b) erikseen huomioiden. Nelikentän (Ebe & Himma-Kadas 2023 mukaillen Mendelow, 1991) vaihtoehtoja olivat ei, ehkä tai kyllä.

Kuva 7. Ideoiden pika-arviointi. Kuva Emilia Risu ja Kaisla Saastamoinen 2024.

Palautteen kerääminen

Työpajan jälkeen lähetimme osallistujille palautekyselyn, jolla keräsimme työpajakokemuksia. Keräämämme osallistujapalautteen mukaan Raworthin ajatuksiin nojaava kolmen horisontin menetelmäkehikko herätti laajalti kiinnostusta ja sen koettiin tällaisenaan tarjoavan myös uusia näkökulmia kehittämiseen. Toisaalta menetelmäkehikon omaksumisen koettiin vaativan aluksi kohtuullisesti ponnistelua.

Kaiken kaikkiaan työpaja koettiin inspiroivaksi ja ryhmätyöskentely antoisan oivalluttavaksi sekä sisäistä verkostoitumista tukevaksi. Osallistujat kokivat, että ennakkotehtävänä PESTEV-viitekehyksen avulla kerätty tieto muutosvoimista ja -ilmiöistä tuki työpajaprosessia. Saimme osallistujilta kiitosta hyvin valmistellusta ja innostavasta työpajatoteutuksesta. Monet osallistujista toivoivat lisää vastaavanlaisia työpajoja tarjottavaksi myös tulevaisuudessa.

Johtopäätökset: Keskeiset huomiot työpajaprosessista

Onnistuneen työpajaprosessin takaa huolellinen valmistelu vaiheistuksineen sekä konkreettiset esimerkit ajattelun tukemiseen. Tässä keskeisimmät työpajaprosessin aikana syntyneet huomiomme ja johtopäätöksemme:

  • Osallistujia toimintaympäristön monitorointiin aktivoiva ennakkotehtävä oli hyvä tapa viritellä osallistujia työpajan teemoihin ja saada ajatukset liikkeelle jo ennen varsinaista työpajaa.
  • Lyhyt alustus, jolla osallistujia heräteltiin ajattelemaan omien tulevaisuuteen liittyvien ennakkokäsitystensä ja näkemystensä mahdollisia vinoutumia oli hyödyllinen. Se auttoi suhtautumaan ennakkotehtävässä esiin nousseisiin muutosvoimiin ja -ilmiöihin tarpeen vaatimalla kriittisellä otteella. Lisäksi alustus muistutti, kuinka tärkeää on ymmärtää eri aikahorisonttien (lyhyt, keskipitkä ja pitkä aikaväli) välisiä suhteita sekä lähestymistapaeroja.
  • Vaikka kolmen horisontin menetelmäkehikko oli lähes kaikille jo ennestään tuttu, koettiin sen kirvoittavan uutta ajattelua. Ajattelutavan muuttaminen metodin vaatimiin uusiin näkökulmiin koettiin jokseenkin haastavaksi mutta arvokkaaksi.

Työpajaprosessin myötä saamiemme huomioiden pohjalta voimme todeta, että totutusta poikkeavia elementtejä sisältävän menetelmäkehikon haltuun ottaminen vie aikaa ja saattaa herättää useitakin ennakoimattomia lisäkysymyksiä. Työpajan teeman laajuuden huomioiden myös konkreettisten ideoiden ja ajatusten sanallistaminen voi olla osallistujille haastavaa. Kysymykset ja haasteet saattavat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, ovatko työpajaan osallistujat tutkimus- ja kehittämistoiminnan ammattilaisia, opiskelijoita tai vaikkapa yrittäjiä. Kaiken kaikkiaan tämänkaltaisen työpajan toteutukseen onkin hyvä varata tavallista enemmän aikaa. 

Kirjoittajat: palvelumuotoilija Emilia Risu, asiantuntija Kaisla Saastamoinen sekä futuristi ja erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksi, Laurea-ammattikorkeakoulu

Lähteet 

Aguilar, F. 1967. Scanning the business environment. Macmillan, New York.

Euroopan kommissio. 2024. 2040 climate target. Viitattu 13.2.2024. https://climate.ec.europa.eu/eu-action/climate-strategies-targets/2040-climate-target_en#documents.

Huttunen, R. & Heikkinen, H. L. T. 2024. Whose Well-Being?: Deep-Ecological and Posthuman Perspectives on ‘World Worth Living In’. In K. E. Reimer, M. Kaukko, S. Windsor, S. Kemmis, & K. Mahon (toim.), Living Well in a World Worth Living in for All. Volume 2: Enacting Praxis for a Just and Sustainable Future (21-30). Springer. https://doi.org/10.1007/978-981-97-1848-1_3

Ketonen-Oksi, S. 2022. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Futura 3/22, 55-58.

Laisi J., Grotenfelt-Enegren M., Helenius L., Kaikko A., Wikström T. & Ketonen-Oksi S. 2022. Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan? – Katsaus ympäristöä ja terveyttä yhdistäviin käsitteisiin. Futura 3/22, 47-54.

Ebe, P. & Himma-Kadakas, M. 2023 Training researchers and planning science communication and dissemination activities: testing the QUEST model in practice and theory. Viitattu 27.11.2024. https://jcom.sissa.it/article/pubid/JCOM_2206_2023_A04/

Mendelow, A. 1991. Stakeholder mapping. In Proceedings of the 2nd International Conference on Information Systems, Cambridge, MA, U.S.A.

Raworth, K. 2018. Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Terra Cognita Oy: Helsinki.  

Raworth, K. 2018. Three Horizons Framework. Viitattu 31.5.2024. https://www.youtube.com/watch?v=_5KfRQJqpPU

Sharpe, B. 2013. Three Horizons: The Patterning of Hope. Viitattu 13.2.2024. https://www.internationalfuturesforum.com/p/three-horizons-the-patterning-of-hope

Rakennetaan yhdessä transformatiivista tulevaisuutta

by toimitusNuoret / Yhteiskunta

Maailmamme on kohdannut jo pidemmän aikaa erilaisia epävarmuutta aiheutuvia kompleksisia haasteita: ilmastonmuutos, teknologian nopea kehitys, ja yhteiskunnalliset muutokset muovaavat elämäämme ja työtämme uusilla tavoilla. Jotta tulevaisuudessa koulutus ja ammattitaito vastaisivat näihin haasteisiin ennakkoluulottomasti ja innovatiivisesti kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet huomioiden, olemme Forssan ammatti-instituutissa omaksuneet transformatiivisen oppimisen toimintamallin. Transformatiivinen oppiminen on prosessi, jossa opiskelija kokee syvällisiä muutoksia näkemyksissään ja asenteissaan. 

Kuvituskuva: Opiskelijoiden ideoimat taitotittelit Perttu Pölösen innoittamana

Transformatiivinen oppimismalli korostaa kriittistä reflektiota, jossa opiskelijat kyseenalaistavat ja arvioivat uudelleen omia uskomuksiaan ja arvojaan. Tavoitteena on saavuttaa perustavanlaatuinen ymmärryksen muutos itsensä ja maailman suhteen. Perustuen Jack Mezirow’n tutkimuksiin (2018) transformatiivinen oppiminen edistää henkilökohtaista kasvua ja kehitystä tehostamalla opiskelijoiden kykyä sopeutua uusiin näkemyksiin ja käytäntöihin sekä valmistautua tuleviin muutoksiin. Transformatiivisuus tarkoittaa meille erityisesti tulevaisuusvalmiuden ja muutosjoustavuuden lisäämistä meidän opiskelijoidemme sekä kaikkien sidosryhmiemme keskuudessa – haluamme vahvistaa tulevaisuustoimijuutta niin, että jokainen kokee pystyvänsä kantamaan kortensa kekoon kohti hyvää ja kestävää tulevaisuutta

Esimerkkejä transformatiivisesta oppimisesta ja tulevaisuustyöstä

Forssan ammatti-instituutti on osa Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymää, johon kuuluvat myös Faktia Oy ja FOKKA-säätiö.  Koulutuskuntayhtymän lähestymistapa ammatilliseen koulutukseen, opetukseen ja työelämäyhteistyöhön perustuu vahvasti siihen uskoon, että jokainen voi olla muutoksen tekijä. Olemme sitoutuneet luomaan kestävää tulevaisuutta, jossa ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen vastuu ovat toimintamme ytimessä. Kaikki toimintamme perustuu arvoihin: vastuullisuus, edelläkävijyys ja yhteisöllisyys. 

Olemme kehittäneet ympäristön, jossa opiskelijat ja henkilöstö rohkaistaan jatkuvasti innovoimaan ja oppimaan sellaisia uusia taitoja, jotka ovat relevantteja tulevaisuuden työelämässä. Tämä ei ole vain opetussuunnitelman elementti vaan on osa instituuttimme kulttuuria, jossa tiimityö, yhteistyö paikallisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä intohimo kestävän tulevaisuuden kehittämisen ohjaavat toimintaamme. Koulutuksen keskiössä on humanistinen näkökulma, joka korostaa opiskelijoiden ja henkilökunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja yhteiskunnallista vastuuta. Ymmärrämme, että manuaalisten taitojen ja käsityön arvo kasvaa tekoälyn ja digitalisaation myötä, ja OECD:n johtavan asiantuntijan näkemyksen (Veeber, Syrjäläinen & Lind 2015; Schleicher 2019; Folisi, Rosso & Prina 2024) mukaan koulutuksen tulee enemmän keskittyä luotettavan kompassin ja navigointivälineiden tarjoamiseen opiskelijoille monimutkaisessa, epävarmassa maailmassa.

Yhteistyössä kohti kestävää tulevaisuutta

Vahva yhteys työelämään ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ovat avainasemassa, kun rakennamme siltoja tulevaisuuteen. Forssan ammatti-instituutti tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten yritysten, säätiöiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta voimme tarjota opiskelijoillemme todellisia, käytännön oppimiskokemuksia, jotka valmistavat heitä tulevaisuuden työelämään. FAI Tulevaisuusakatemia -toimintamallimme on esimerkki tästä lähestymistavasta, jossa opiskelijat, työelämän edustajat ja henkilökunta tutkivat yhdessä tulevaisuuden trendejä, oppivat uusia innovatiivisia taitoja ja valmistautuvat tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Emme vain reagoi tulevaisuuden tarpeisiin, vaan pyrimme ennakoimaan ja muovaamaan niitä. FAI Tulevaisuusakatemian toimintamalli perustuu yhteisöllisyyteen ja eri toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kuva 1. FAI Tulevaisuusakatemian visuaalinen hahmotelma (Elo-Vuola, Nummenpää & Salo, 2021)

Opiskelijoiden kanssa tehtävä tulevaisuustyö

Yksi esimerkki FAI Tulevaisuusakatemian toiminnasta ovat Yhteisölliset siivouspäivät. Vuonna 2022 teemana oli erityisesti uudenlaisten taitotitteleiden keksiminen tulevaisuuden työelämän tarpeisiin, pohjautuen futuristi Perttu Pölösen tulevaisuusidentiteetteihin. Näistä opiskelijoiden ja henkilöstön yhteisistä keskusteluista syntyi mahtavia uusia titteleitä kuten tetrikko (osaamisen tarkastaja), 5GExplorer ja uudistumisspesialisti. Tämä luova prosessi ei ainoastaan valmista opiskelijoitamme tulevaisuuden työelämään, vaan myös innostaa heitä kuvittelemaan ja luomaan uusia mahdollisuuksia (Isidori et al. 2023, 33). Samassa pajassa tutustuttiin myös Hollannissa kehitettyyn Minecraftissa toimivaan Tulevaisuusmuseoon, kokeiltiin tulevaisuuspakopelin ratkaisemista sekä pohdittiin tulevaisuudessa vaikuttavia teknologioita ja niiden roolia tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Vuonna 2023 Yhteisöllisen Siivouspäivän puolestaan keskityttiin kestävän tulevaisuuden ideointiin kolmen erityyppisen tehtävänannon kautta: 1) taaksepäin katsominen, 2) kestävän tulevaisuuden visiointi sekä 3) kestävän tulevaisuuden tekeminen. Nämä kolme tehtävää edistivät kokonaisvaltaista aikakäsityksen ja tulevaisuustietoisuuden sekä toimijuuden vahvistamista kestävää tulevaisuutta tavoiteltaessa. Tänä vuonna palaamme tulevaisuuden oppiaineiden kehittämiseen sekä oman alan hyvän tulevaisuuden hahmottamiseen – tavoitteena on luoda jatkuvuutta ennakointityöhön sekä tulevaisuustyön perinteitä. Tähän liittyy myös yhteistyö Next Generation Foresight Practitioners Young Voices Awardsin kanssa. Tänä keväänä tulemme myös yhdistämään tulevaisuusajattelua ja luovuutta kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa hyödyntäen Inner Development Goals -viitekehyksen tavoitteita eli rohkaisemalla opiskelijoita pohtimaan omaa ajattelua ja toimintamallejaan.

Kuva 2. Tulevaisuuspajan loppufiiliksiä keväällä 2023

Kuva 3. Mainos “oman alan hyvä tulevaisuus”-kyselystä

Henkilöstön tulevaisuustietoisuuden kehittämisestä voimavara kestävään tulevaisuuteen 

Tom Lombardon mukaan (2009, 3) tulevaisuustietoisuus pohjautuu ihmisen peruskyvykkyyksiin hahmottaa muutosta ja aikaa. Samalla hän nostaa myös tunteiden ja motivaatiotekijöiden merkitystä osana tulevaisuustietoisuuden kehittämistä. Tulevaisuuslukutaito taas tarkoittaa edellä mainitun ymmärryksen ja tietoisuuden aktiivista käyttämistä nykyhetkessä tapahtuvassa päätöksenteossa, joka on koulutussektorilla erityisen tärkeässä roolissa (Pouru-Mikkola & Wilenius 2018).

Henkilöstön tulevaisuustietoisuuden lisäämiseen ja tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen panostetaan jatkuvasti. Meillä Forssassa on organisaation strategisille painopisteille omat koordinaattorit, joiden tehtävänä on edistää niitä yli tiimien rajojen ja yhteistyötiimien toiminnan kautta. Yksi painopisteistä on tulevaisuus. 

Vuonna 2023 organisaation palvelutiimit visioivat oman tiimin kesken tulevaisuutta vuonna 2040 ja esittelivät niitä vertaisarvioinnin keinoin toiselle tiimille. Tässä tehtävänannossa pyrkimyksenä oli yksilötason tulevaisuusajattelun kehittyminen nykyisyyden ja tulevaisuuden välisen sillan rakentamisen kautta,  pohtimalla ovatko nykyiset hyvät käytänteet pysyneet samoina myös vuonna 2040. Tiimitasolla puolestaan kehitettiin tulevaisuustaulukkoa hyödyntämällä systeemistä ajattelutapaa (muutostekijöiden kartoittaminen). Tuloksena syntyi monennäköisiä tulevaisuuskuvia, osa oli positiivisempia kuin toiset, josta huomasi hyvin kytköksen nykyisyyden ja tulevaisuuksien hahmottamisen välillä. Tuike-tiimi (koulutuksen hallinto ja kehittäminen) ideoi tulevaisuuden, jossa ilmastopakolaisten osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan esimerkiksi huipputeknologiaa hyödyntämällä ja jossa työkäytänteet ovat muuttaneet muotoaan (katso kuva 4).

Kuva, joka sisältää kohteen taivas, piha-, puu, kasvi Kuvaus luotu automaattisesti

Kuva 4. Midjourney:llä luotu kuvituskuva Tuike-tiimin “oravanpyörä” visioon: tekoälyn hahmottama oravanpyörä, johon on rakennettu työskentelytiloja

Tulevaisuuskoordinaattorin työnkuva tukee organisaation kilpailukykyä ennakoinnin menetelmin – toimintaympäristön muutosten vaikutusten kokonaiskuvan hahmottaminen auttaa koulutusorganisaatiota valmistautumaan ennakkoon mahdollisiin kehityssuuntiin, johon täytyy reagoida. Tulevaisuuskoordinaattorin tehtävänkuvaan kuuluu kilpailukyvyn vahvistaminen, jonka voimavarana ennakointi ja koko organisaation tasolla tehtävä tulevaisuustiedon keruu toimii hyvin. Tavoitteina on kehittää erityisesti opiskelijoiden valmiuksia kohdata erinäköisiä tulevaisuuksia. Tulevaisuustietoisuutta on hyvä mitata eri menetelmin kuten tulevaisuuskyselyiden avulla ja jatkuvaa kehittämistyötä tehdään erityisesti systemaattisen ennakointijärjestelmän luomiseksi. 

Työelämän edustajien ja päättäjien kanssa tehty tulevaisuustyö

Työelämän edustajien kanssa vahvistui tulevaisuusajattelu erityisesti elintarvikealan edustajien kanssa, jotka tekivät tiiviisti ennakointityötä ja pohtivat tulevaisuuden osaamistarpeita sekä keskustelivat erilaisista ruoka-alaan liittyvistä tulevaisuuskuvista. Tässä auttoivat esimerkiksi megatrendien vaikutusten analyysi, jota teimme koulutuskuntayhtymän omistajakuntien edustajien kanssa osana strategian päivittämistyötä vuoden 2022 aikana ja samantyyppisiä työelämän tulevaisuuden osaamistarpeisiin linkittyviä keskusteluita on jatkettu niin työelämän kuin päättäjien kanssa. Transformatiivisuus näkyy erityisesti toiminnallisten tulevaisuusajattelun kehittämistä tukevien tehtävien kautta – haastamalla pohtimaan oman mukavuusalueen ulkopuolella olevia asioita. Eri roolien kautta trendien vaikutusten tarkastelu on auttanut näkemään systeemisyyttä sekä lisännyt toimijuutta. Tarvitaan vahvaa yhteistä tahtotilaa, johon nämä dialogit ja keskustelutilaisuudet antavat hyvän perustan.

Kuva 5. Elintarvikealan yrittäjät visioimassa ennakointipajassa ravistelevinta ruoka-alan visiota vuodelle 2040

Vastuussa hyvästä tulevaisuudesta

Tulevaisuus kuuluu kaikille. Jokainen voi olla muutoksen tekijä omalla alallaan, olipa kyseessä sitten kestävä elintarvikeala, uusiutuvan energian teknologiat, terveydenhuolto tai media-ala. Meidän tehtävämme ammatillisessa koulutuksessa on varmistaa, että opiskelijamme lähtevät luotamme valmiina olemaan tuon muutoksen eturintamassa, ylpeinä ammattilaisina, joilla on vahva tulevaisuususko ja kyky rakentaa kestävämpää tulevaisuutta.  Siksi tässäkin blogissa esiteltyä transformatiivista tulevaisuustyötä on syytä edistää erilaisia keinoja hyödyntäen – olemmehan itse vastuussa hyvästä tulevaisuudesta! 

Kristiina Paju työskentelee hanke- ja tulevaisuuskoordinaattorina Forssan ammatti-Instituutissa. Tunnustuksena kestävän kehityksen eteen tehdystä työstä instituutti on ensimmäinen OKKA-säätiön Kestävän Tulevaisuuden sertifikaatin saanut ammatillinen oppilaitos Suomessa (vuosi 2021). Lokakuussa 2023 Paju esitteli Forssassa tehtyä tulevaisuustyötä World Futures Studies Federationin konferenssissa, jossa suomalainen koulutusjärjestelmä keräsi kiitosta tulevaisuusajattelun jalkauttamisesta eri koulutusasteille.

Lähteet

Folisi, F., Rosso, F. & Prina, M. 2024. Crafting the Future: Five Squared [5²]. European Training Foundation. doi:10.2816/36996 [viitattu 15.4.2024]

Isidori, E., Alonzi, R., Leonova, I., De Martino, M., Poplavskaya, N. & Sandor, I. (2023). Futures Education and Creativity: From Theory to Practice. Educatia 21 Journal (25) – Special Issue, 28-37. doi: 10.24193/ed21.2023.25.03

Lombardo, T. 2009. Understanding and teaching futures consciousness. On The Horizon The International Journal of Learning Futures. 5/2009. DOI: 10.1108/10748120910965476 [viitattu 19.4.2024]

Pouru-Mikkola, L. & Wilenius, M. 2018. Tulevaisuuslukutaito navigaatiovälineenä kuudennessa aallossa: kuinka integroida tulevaisuus lukio-opetukseen? Tulevaisuudentutkimus Suomessa tänään ja huomenna – TVA 20 vuotta. Futura, 37 (3).

Schleicher, A. 2019. A new tool for navigating through a complex world. OECD Education and Skills Today, 22.5.2019. https://oecdedutoday.com/education-skills-learning-compass-2030/ [viitattu 20.4.2024]

Veeber, E., Syrjäläinen, E. & Lind, E. 2015. A discussion of the necessity of craft education in the 21st century. Techne Series: Research in Sloyd Education and Craft Science A, vol. 22 (1), 15-29.https://journals.hioa.no/index.php/techneA/article/view/875https://journals.oslomet.no/index.php/techneA/article/view/875/1157 [viitattu 20.4.2024]

Kohti kolmatta horisonttia – katse kestävämpiin tulevaisuuksiin

by toimitusTutkimus / Yhteiskunta

Tässä kirjoituksessa pohdimme strategisen ennakoinnin ja innovaatiojohtamisen parissa laajasti käytetyn kolmen horisontin (Three Horizons) menetelmäkehikon käyttöä. Olemme kiinnostuneita siitä, miten kolmen horisontin käyttöä voidaan tehostaa transformatiivisten, toivottujen tulevaisuuksien tavoittelussa. Hyödynnämme pohdinnoissamme donitsitaloustieteen kehittäjänä tunnetuksi tulleen Kate Raworthin oivaltavia ajatuksia aiheesta. Kimmokkeena kirjoitukselle toimi keväällä 2024 kollegoillemme Laurea-ammattikorkeakoulussa toteuttamamme tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan (TKI) työpaja: Muutosvoimat TKI toiminnan ajureina. Joulukuussa julkaistussa toisessa osassa kuvaamme konkreettisemmin kokemuksiamme ja havaintojamme työpajan toteutuksesta ja tuloksista.

Kuvituskuvan on luonut Emilia Risu Adobe Express AI työkalulla

Kolme horisonttia 

Kun kolmen horisontin menetelmäkehikko lanseerattiin 1990-luvun lopulla, perustui se McKinsey & Companyssa tehtyihin tutkimuksiin (Baghai, Coley & White 1999; McKinsey Quarterly 2009).  Tavoitteena oli selvittää, miten yritysten kasvumahdollisuuksia voitaisiin tukea heikentämättä niiden tämänhetkistä suorituskykyä. Kehikon perusidea oli yksinkertainen: yritysten kasvu mahdollistuu, kun toimintaa kehitetään samanaikaisesti eri aikajänteillä, erilaisin tavoittein. Tätä yritysten pitkälle tulevaisuuteen luotsaava strategisen suunnittelun keskustelua on viimeisen vuosikymmenen aikana viety Suomessa eteenpäin muun muassa ns. ekosysteemisen markkinamuotoilun konseptin avulla (Nenonen & Storbacka 2010; 2018).

Tässä blogissa nojaamme kuitenkin futuristi Bill Sharpen 2000-luvun alussa kehittelemään ja sittemmin laajasti tunnetuksi tulleeseen kolmen horisontin menetelmäkehikkoon (Sharpe 2013), josta esimerkki kuvassa 1. Siinä missä ensimmäinen horisontti (H1) edustaa vallitsevaa järjestelmää kuvaten nykyhetken tilannetta ja siihen liittyviä muutospaineita, kolmas horisontti (H3) edustaa toivotun tulevaisuuden visiota. Näiden väliin jäävä toinen horisontti (H2) kuvaa puolestaan niitä arvovalintoja ja toimia, joiden avulla siirtymä ensimmäisestä kolmanteen horisonttiin mahdollistuu. 

Kuva 1. Kolme horisonttia -kehikko. Lähde: Risu & Saastamoinen 2024 mukaillen Sharp 2013 & Raworth 2018.

Kehikon suuri suosio perustuu siihen, että se on sekä yksinkertainen että oivalluttava. Vaikka kehikko itsessään ei luo suuntaviivoja tulevaisuuteen, voidaan sitä hyödyntää esimerkiksi keskustelun herättelijänä (uudet havainnot ja oivallukset), jännitteiden esille nostajana (ristiriidat tavoitteiden, toimijoiden ym. välillä) ja visioinnin tukena (vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien työstäminen). Tyypillisimmillään kehikkoa hyödynnetään osana strategiaprosessia – josta esimerkkinä Sitran uuden strategian luominen.

Transformatiivinen muutos tapahtuu kakkoshorisontissa (H2)

Vaikka kolmen horisontin kehikkoon on jo lähtökohtaisesti sisäänrakennettu ajatus toimintaympäristöissämme tai -malleissamme tapahtuvasta muutoksesta, jää ajatus transformaatiosta helposti puolitiehen. Yksi oivallinen tapa haastaa kolmen horisontin ajattelua on yhdistää se taloustieteilijä Kate Raworthin donitsitalousajatteluun. Tämä vastaa hyvin myös kesäkuun alussa Helsingissä pidetyn kestävän kehityksen maailmankonfferenssin avanneessa paneelissa esiin tuotuun tarpeeseen vähentää jännitteitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden välillä.

Donitsitalousajattelussa (kuva 2) planeetan ekologisen kantokyvyn rajoja tarkastellaan suhteessa YK:n Agenda2030 mukaisiin sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin (Suomen YK-liitto 2024) sekä ihmisistä että ympäristöstä huolehtien. Kiinnittämällä huomiota elämisen perustarpeiden tasapuoliseen täyttymiseen se tuo esille hyvinvoinnin kytkökset terveyteen ja koulutukseen sekä joukon yhteiskunnan toimivuuteen liittyviä elementtejä kuten sosiaalisen tasa-arvon (Raworth 2018a 50–57, 285). Samalla se auttaa meitä ravistelemaan käsityksiämme muun muassa siitä, millaisin innovaatioin siirtymä lineaaritaloudesta regeneratiiviseen talouteen olisi mahdollista. Regeneratiivisuudella viittaamme olemassa olevaa uusintavaan, joko terveyttä ja elinvoimaa vahvistaviin tai muulla tavoin elvyttävään ja elävöittävään toimintaan (Hellström 2023). 

Kuva 2. Sosiaalisten ja planetaaristen rajojen donitsi. Lähde: Kate Raworth ja Christian Guthier 2020. CC-BY-SA 4.0

Raworthin (2018b) mukaan ensimmäinen horisontti (H1) edustaa vielä vallalla olevaa lineaaritaloutta (ns. business-as-usual), jossa kulutamme planeetan resursseja ylittämällä sen kantokyvyn. Donitsitalousajattelua mukailleen tämä horisontti edustaa rappeuttavaa ja eripuraa luovaa taloutta, jossa epätasapuolisuus korostuu eri toimijoiden välillä. Kolmas horisontti (H3) puolestaan edustaa kestävien, toivottujen tulevaisuuksien ihannetilaa. Näiden toivottujen tulevaisuuksien siemenet näkyvät meille jo nyt muun muassa heikkoina signaaleina, orastavina muutosilmiöitä tai eri tavoin marginaaleihin jääneinä ratkaisuina. Vallalla olevan lineaaritalouden (H1) ajattelumallien korvaaminen sekä toiminta, joka mahdollistaa regeneratiivisten, käytössä olevien resurssien oikeudenmukaisemman jakautumisen (H3) edellyttävät näiden siementen itävän ja vahvistuvan.

Jotta siis voimme saavuttaa toivomamme kestävät tulevaisuudet (H3), tulisi huomion kiinnittyä siihen, miten toinen horisontti (H2) toimii areenana distruptiivisille, perinteisiä toimintatapojamme ja ratkaisumalleja haastaville ideoille. Olennaista on tehdä asioita uudella tavalla dynaamisesti eri toimijoiden kanssa. Tällöin toimintaympäristön tila liikkuu horisontti ykkösestä (H1) kohti horisontti kolmosta (H3). Parhaimmillaan syntyy innovatiivisia ratkaisuja (H2+), jotka edistävät matkaa kohti kolmatta horisonttia (H3) eli toivottavia kestäviä tulevaisuuksia. Haasteen luovat ratkaisut (H2-), jotka päinvastoin pidentävät vallalla olevan lineaaritalouden järjestelmän (H1) elinkaarta. (Raworth 2018b.)

Kuva 3. Toisen horisontin (H2) vaikutus kehikossa. Lähde: Risu & Saastamoinen 2024 mukaillen Sharp 2013 & Raworth 2018.

H2+ valjastaa innovaatiot muutokseen 

Yksi esimerkki lineaaritaloutta ylläpitävästä ratkaisusta (H2-) on pikamuotiketjujen vaatteidenkierrätysohjelmat, joissa kuluttajille luvataan helppo tapa kierrättää kaiken kuntoisia tekstiilejä. Muun muassa H&M palkitsee kuluttajia tekstiilien kierrätyksestä etukupongilla. Tällainen toimintatapa kuitenkin kannustaa lisäämään pikamuodin kulutusta. Myös tekstiilien kierrätys on havaittu ongelmalliseksi. Vuonna 2020 MOT raportoi, kuinka huonokuntoisetkin vaatteet matkaavat kuukausien ajan kierrätyslaatikoista lajittelukeskuksiin ja sitä kautta esimerkiksi Afrikan maiden satamiin – sen sijaan, että poistotekstiilejä jatkojalostettaisiin täällä Suomessa. Vuonna 2023 Yle uutisoi H&M-vaateketjun kierrätyskumppanien edelleen vieneen Ghanaan noin miljoona vaatekappaletta vuodessa. Myytäväksi tai kierrätykseen kelpaamaton tekstiilijäte on valtava ympäristöongelma.

Kuitenkin merkkejä muutoksesta kohti kestävämpää kulutusta näkyy jo. Näitä innovatiivisia ratkaisuja (H2+) edustavat muun muassa kuluttajakäyttäytymistä kestävämpään suuntaan ohjaavat vaatteiden vertaisvuokrauspalvelu sekä planetaarinen pukeutuminen. Esimerkiksi ROBES Rental -yritys ei omista yhtään vaatekappaletta, vaan tarjoaa kuluttajille alustan, jolla ihmiset vuokraavat laadukkaita merkkivaatteita ja -asusteita toisilleen. Pikamuotia ei valikoimasta löydy. Näitä muutoksia yhdistää halu ohjata kuluttajia tekemään kestävämpiä valintoja ja rajoittamaan kuluttamista: Maapallon kantokyky kestää laskelmien mukaan vain seitsemän vaatehankintaa vuodessa. Planetaarinen pukeutuminen sen sijaan nostaa esiin suunnitelmallisuuden, jonka myötä hutiostokset vähenevät ja rahaa säästyy. Uuden ostamisen sijaan laadukkaita vaatteita kannattaa korjata sekä ostaa käytettyinä. Uusia ratkaisuja kuluttamiseen tarjoavat myös tekstiiliteollisuuden pyrkimykset korvata neitseellisen tekstiilimateriaalien käyttöä tuottamalla vaihtoehtoisia kuituja puuvillapitoisesta tekstiilijätteestä sekä selluloosapohjaisista jätevirroista kuten paperista ja oljesta. Prosessi vähentää tekstiilijätteen määrää ja tukee kiertotaloutta.

Miten tukea kakkoshorisontissa tarpeellista transformaatiota?

Kuten Ketonen-Oksin ja Vigrenin (2024) tekemä laaja kirjallisuuskatsaus sekä myös sen innoittamana kohta ilmestyvä Futuran teemanumero transformatiivisesta tulevaisuustyöstä (2/24) omalta osaltaan tuovat esille, transformatiivisuuteen liittyvä käsitteenmäärittely vielä aika hajanaista ja jäsentymätöntä. Tämä todentuu etenkin keskusteluissa transformaatiota tukevista menetelmistä ja prosesseista, joita myös kolmen horisontin menetelmäkehikko edustaa. Syy on yksinkertainen ja tuttu jo Einsteinin lausumana oivalluksena tunnetusta sananparresta: Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. 

Huolemme ei kohdistu oivalliseen kolmen horisontin menetelmään itsessään vaan sen käyttöä ohjaaviin arvoihin ja ajatusmalleihin – sekä puhtaasti ajattelun puutteeseen. Siinä missä olemme edellä esitetyin esimerkein pyrkineet osoittamaan, ettei kolmen horisontin malli itsessään vielä takaa sen avulla kehitettyjen innovaatioiden ja strategioiden transformatiivisuutta, kyse on enemmänkin siitä, ettemme käy riittävästi keskustelua horisonttien H2+ ja H2- välisistä eroista. 

Esimerkiksi tekstiilituotannossa yksi keskeisistä haasteista on ollut tapamme käyttää paljon vettä ja maata kuitujen kasvattamiseen. Tekstiilituotannon värjäys- ja viimeistely aiheuttaa n. 20 % maailman puhtaan veden pilaantumisesta. Yli 14 miljoonaa tonnia mikromuovia on syntynyt synteettisten materiaalien pesusta, jotka päätyvät planeettamme valtameriin. Vaatteiden tuotannolla katsotaan olevan myös tuhoisia vaikutuksia niin ihmisen terveyteen kuin eläimiin ja ekosysteemeihin alueilla, joissa tekstiilitehtaat sijaitsevat. (EU, 2024. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön.) 

Toisaalta hyvä esimerkki transformaatiosta kohti kestävämpiä toivottuja tulevaisuuksia (H3) on englantilainen muotialan toimija Mother of Pearl (MOD), joka muutti toimintaansa niin, että vastuullisuus on jokaisen yritystoiminnan päätöksen keskiössä. He eivät lähteneet valitsemaan vain yksittäisiä toimia, kuten vaihtamaan tuotteiden kankaita vastuullisimmaksi (H2-) vaan rakensivat koko yrityksen arvoketjun läpinäkyväksi ja kestäväksi (H2+). Heidän vastuullisen vaatemallistonsa pääperiaatteita ovat, että materiaalit ovat orgaanisia (GOTS-sertifioitu puuvilla ja villa) ja että tuotanto on jäljitettävissä sekä tapahtuu alueellisesti pienellä alueella (villan keruu ja puhdistaminen, kehrääminen ja kankaan neulonta). Vettä ja kemikaaleja käytetään mahdollisimman vähän (esim. pesu höyryllä ilman kemikaaleja tai kankaan kauhduttaminen otsonikäsittelyllä). Lisäksi mallisto on yhteiskunnallisesti vastuullinen (ei lapsityövoimaa, työntekijöille maksetaan kohtuullinen palkka) ja se huomioi eläinten hyvinvoinnin (mulesing-vapaa villa). (Rehellinen muoti 2022.)

Se, missä määrin transformaatiot tuottavat lopulta vain inkrementaalisia muutoksia vailla kokonaisjärjestelmän ja sitä ohjaavien ajattelu- ja toimintamallien muutosta, riippuu pitkälti siitä, miten ymmärrämme uusintamisen. Ranskalaisen tutkijakollektiivin vuonna 2021 julkaisemassa transformaatioihin syväluotaavassa oppikirjassa tämä todetaan napakasti: Toimijuus edellyttää asioiden ymmärtämistä, transformaatio asioihin perehtymistä (Ketonen-Oksi 2022 mukaan Collectif Fortes 2021). Toteamus on hyvin samansuuntainen ekososiaalisen sivistyskäsityksen kanssa, asettaen kestävien toivottujen tulevaisuuksien lähtökohdaksi hyvinvoinnin ja vaurauden käsitteiden nykyistä laveamman ymmärryksen. Tämä on mitä suuremmissa määrin yhteydessä tulevaisuusvallan käsitteeseen. Valitettavasti, kuten viime päivien uutisvirroista on voinut havaita, eivät valtaa pitävät tahot useinkaan ole valmiita kyseenalaistamaan heille suotuisien taloudellisten järjestelmien toimivuutta. 

Valjasta innovaatiot muutokseen (H2+)!

Älä tue ajattelemattomuuttasi (H2-) vanhentunutta rappeuttavaa järjestelmää. Pohdi muun muassa näitä kysymyksiä:

  • Miltä näyttää transformatiivisen tai regeneratiivisen uudistumisen läpikäynyt todellisuus? 
  • Missä määrin ajatuksemme transformaatiosta toisintavat jo olemassa olevaa ja missä määrin niitä olisi mahdollista tai syytä haastaa? 
  • Millaista ajattelua ja prosessiohjausta vaativat ideat ja innovatiiviset ratkaisut, joilla on realistisia mahdollisuuksia tukea radikaalisti parempien tulevaisuuksien toteutumista? 
  • Millaista ajattelua ja osaamista vaaditaan transformatiiviseen tulevaisuustyöhön pyrkiviä prosesseja ohjaavilta toimijoilta?

Kirjoittajat: futuristi, erikoistutkija Sanna Ketonen-Oksi, palvelumuotoilija Emilia Risu sekä asiantuntija Kaisla Saastamoinen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Lähteet

EU 2024. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön. Viitattu 7.6.2024. https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20201208STO93327/tekstiilituotannon-ja-jatteen-vaikutus-ymparistoon

Hellström, E. 2023. Kohti uusintavaa taloutta. Viitattu 5.6.2024. https://www.sitra.fi/julkaisut/kohti-uusintavaa-taloutta/

Ketonen-Oksi, S. 2022. Tavoitteena kollektiivinen tietoisuus ajattelu- ja toimintamalliemme ekososiaalisista vaikutuksista. Kirja-arvio. Futura 4/2022, s. 97-100.

Ketonen-Oksi, S. & Vigren, M. 2024. Methods to imagine transformative futures. An integrative literature review. Futures 157. 

Ratworth, K. 2018 a. Donitsitaloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 200-luvun taloustieteilijä. Terra Cognita Oy: Helsinki. 

Ratworth, K. 2018 b. Three Horizons Framework. Viitattu 31.5.2024. https://www.youtube.com/watch?v=_5KfRQJqpPU

Rehellinen muoti 2022. Dokumentti. Viitattu 7.6.2024. https://areena.yle.fi/1-67177578

Suomen YK-liitto 2024. Kestävä kehitys – Agenda 2030. Viitattu 6.6.2024. https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys

HS 24.5.2024. Kiertomuodin huipulle. Viitattu 6.6.2024. https://www.hs.fi/visio/art-2000010441751.html

Yle 2.4.20245. Aku Varamäki pohtii pitkään, ennen kuin ostaa uudet lenkkarit – Maapallo kestää vain seitsemän vaatehankintaa vuodessa. https://yle.fi/a/74-20081763. Viitattu 6.6.2024.

Olohuonekeskustelu kulttuurin tulevaisuudesta

by toimitusKulttuuri / Taide / Yhteiskunta

Juuri nyt kulttuuri- ja opetusministeriössä valmistellaan kulttuuripoliittista selontekoa, jonka määräaika on tämän vuoden kesäkuu. Tässä blogimerkinnässä esitellään kulttuurin tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia, joita syntyi ja joista keskusteltiin Tutu-seuran, Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Metropolia-ammattikorkeakoulun kesken. Ajatusten vaihto näiden tahojen välillä käynnistyi syksyllä 2023, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa pidettiin yhteistyöseminaari Musiikki toivotuissa tulevaisuuksissa.[i] 

Opetus- ja kulttuuriministeri Sari Multalan asettaman kulttuuripoliittista selontekoa valmistelevan työryhmän tehtävänä on esittää a) tulevaisuuskuva ja b) tarvittavat toimenpiteet, joiden perustana ovat taide- ja kulttuurialan tilannekuva sekä keskeiset toimintaympäristöä muuttavat tekijät.[ii]

Onko kulttuuripoliittisella selonteolla väliä?

Edellinen valtioneuvoston kulttuurin tulevaisuutta käsitellyt selonteko annettiin 2011 Stefan Wallinin opetus- ja kulttuuriministerikaudella.[iii] Se oli omana aikanaan varsin edistyksellinen ja monipuolinen. Selonteossa visioitiin kulttuurin tilaa Suomessa vuonna 2035. Tärkeimmiksi mahdollisuuksiksi nostettiin kestävä kulttuuri, kulttuurinen moninaisuus ja luovuus, jotka tuottavat hyvinvointia, taloudellista kasvua ja kulttuurin vahvempaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

Käytännössä kuitenkin taide ja kulttuuri jäivät sivurooliin seuraavissa hallitusohjelmissa, eivätkä aiheet ole olleet 2010 jälkeen lähellä hallitusten toiminnan ja päätösten ydinkysymyksiä. Joitakin selonteon tavoitteita on silti ollut löydettävissä hallitusohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien teksteistä sekä konkreettisista toimenpide-ehdotuksista.[iv] Siksi ei ole samantekevää, millä aktiivisuudella kulttuuriala ja sen toimijat vaikuttavat selontekoon.

Uusia konsepteja kansalaisvaikuttamiseen

Vuoden 2024 selontekoa on haluttu valmistella laajapohjaisessa vuorovaikutuksessa alan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Tarjolla on ollut useita vaikuttamisen paikkoja.

Esimerkiksi valtiosihteeri Elina Laavin ideoima ja Kulta ry:n lanseeraama Olohuonekeskustelu-konsepti houkutteli järjestämään vapaamuotoisia tapaamisia kavereiden, oman lukupiirin, taidekerhon tai harrastajakuoron jäsenille:

Voisiko sinun olohuoneesi olla kulttuurisalonki? Järjestä ystävien kanssa kulttuurikeskustelu! Kulttuuri- ja taide-elämä uudistuu alati, mutta mihin suuntaan, siinäpä kysymys, johon voi kuka tahansa kulttuurin ystävä, harrastaja, rakastaja ja kuluttaja nyt vaikuttaa. Valmisteleva työryhmä haluaa kuulla, mitä juuri sinun olohuoneessasi keskustellaan kulttuurista ja taiteesta.

Olohuonekeskusteluun sai kutsua selontekoa valmistelevan työryhmän jäseniä ulkopuoliseksi innostajaksi ja teemaan johdattelevaksi alustajaksi. Keskustelun tulos tai keskeinen viesti oli mahdollista lähettää suoraan osaksi kulttuuripoliittisen keskustelun ydintä Kulta ry:n sivuilta löytyvällä niin sanotulla  inspiraatiolomakkeella.[v]

Tutu-seuran ja Metropolian musiikin koulutuksen olohuonekeskustelu

Vapaamuotoisen vaikuttamisen vuoksi Metropolian kulttuurialan asiantuntijoita ja esihenkilöitä sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran edustaja Erkki Aalto kutsuttiin 27. helmikuuta 2024 yksityiskotiin Etelä-Helsinkiin kahden tunnin mittaiseen olohuonekeskusteluun. Sen aluksi Kulta ry:n toiminnanjohtaja Rosa Meriläinen kertoi selontekoa valmistelevan työryhmän tavoitteista ja siitä mikä juuri silloin oli ajankohtaista. Hän korosti selonteon pitkän aikavälin vaikuttavuutta: vaikka nyt valtiontalouden tilanne on heikko ja koko ajan puhutaan säästöistä ja leikkauksista, täytyy olla visio tulevaisuudesta ja pyrkiä sitä kohti.[vi] Alustuksen jälkeen keskusteltiin inspiraatiolomakkeen suuntaviivojen mukaisesti tilaisuuden teemasta erityisesti ammattikorkeakoulujen näkökulmasta.

Tavallinen tiistai-iltapäivä tuntui kohoavan arjen yläpuolelle näkemyksellisten keskustelijoiden ansiosta. Vaikutuksen teki jo se, miten laaja-alaisesti musiikin ja kulttuurin yhteiskunnallisesta potentiaalista  puhuttiin. Sen lisäksi vakuuttavuutta keskusteluun antoi se, että puheilla oli katetta. Ei puhuttu toiveista, haaveista tai pilven takaisista maailmoista, vaan asioista, joita ammattikorkeakoulujen kulttuurialalla oli jo pitkän aikaa kokeiltu, kehitetty ja arvioitu. Paitsi tutkintoon johtavassa koulutuksessa, myös lukuisissa hankkeissa ja taiteellisessa toiminnassa on osana opiskelijoiden oppimista luotu verkostoja ja tuotu uudenlaista lisäarvoa yhteiskunnan eri sektoreille.

Tärkeää oli myös, että selontekoa valmistelevan työryhmän jäsen Meriläinen oli mukana koko keskustelun ajan. Hän sai uutta tietoa ammattikorkeakoulujen roolista alueensa kulttuuritoiminnan keskittyminä ja tulevaisuuden kulttuuriammattilaisten kouluttajina. Sillä voi olla enemmän merkitystä, kuin kannanotoilla tai verkkokyselyihin vastaamisella.

Millaista kulttuuriosaamista tulevaisuus tarvitsee

Olohuonekeskustelun ensimmäinen teema liittyi kulttuurin ja taiteen tulevaisuuteen, siihen missä edellä mainitun inspiraatiolomakkeen mukaan ”pitäisi tehdä loikka” tai ”mikä olisi maamme kannalta ehdottoman tärkeää”.

Tällaiseksi nousi kulttuurin tunnistaminen ja tunnustaminen kansakunnan henkisen kriisinkestävyyden tuottajana ja omaan kotiseutuun sitoutumisen varmistajana.

Emme elä ollaksemme terveitä, vaan ihmisinä tarvitsemme merkityksellisyyden kokemuksia. Sellaista on esimerkiksi ylpeys omasta maasta, kotipaikasta tai yhteisöstä. Juuri tässä ammattikorkeakoulut ovat vahvoja toimijoita, kulttuuri kun ei synny itsestään eikä ainoastaan taiteilijoiden välityksellä.[vii]

Ammattikorkeakoulujen kulttuurialat ja niiden kouluttamat toimijat ovat avainasemassa alueellisen elinvoiman tuottamisessa ja heidän arvostuksensa olisi nostettava osaamisen ansaitsemalle tasolle.

Keskeisinä kulttuuripoliittiseen selontekoon liittyvinä teeseinä nostettiin esiin seuraavat kahdeksan tulevaisuuden visiota:

  • musiikki nähdään ihmisen sellaisen kasvun perustana, jossa materia ei dominoi ja joka ei haaskaa luonnonvaroja
  • elävän musiikkisuhteen ja yhteisöllisen musiikkipedagogiikan tunnustetaan vaikuttavan kansalaisten hyvinvointiin, koheesioon, resilienssiin ja merkityksellisiin kokemuksiin. Ne nähdään  tärkeinä elämän jokaisessa vaiheessa mielenterveyden pilarina. Musiikkikasvatusta vaalitaan ja vahvistetaan
  • kulttuurialojen korkeakoulutettuja ja osaamistaan monipuolisesti soveltamaan kykeneviä ammattilaisia pidettäisiin yhteiskunnan voimavarana ja rationaalisena, tavoiteorientoituneena työvoimana, ei yhteiskunnan rakenteista irrallisina toimijoina
  • kaikilla Suomen alueilla olisi väestömäärään suhteutettu riittävä määrä palkattuja musiikki- ja taidepedagogeja tuottamassa osallistavaa toimintaa, ei vain taiteilijoita esiintymässä muille
  • musiikki tunnustetaan voimavaraksi maahanmuuttajien integroimisessa. Musiikin yhdistävä voima on useissa ammattikorkeakoulujen hankkeissa testattu ja todettu, nyt tarvitaan myös rakenteita ja musiikkipedagogikoulutusta maahanmuuttajataustaisille positiivisen kotoutumisen tukemiseksi.
  • kaikki saavat oppia soittamaan jotakin instrumenttia peruskoulun aikana. Erinomaisia malleja jo on, kuten monikulttuurinen Tempo-orkesteri, joka on toiminut jo yli 10 vuotta. Kustannustehokkuuden vuoksi jo kehitettyä ja toimivaa konseptia tulisi monistaa.
  • elämänmittainen musiikkipolku on turvattu jokaiselle: ei rajoituta vain esimerkiksi tiettyyn paikkaan, ikään, musiikin genreen tai taidealaan, vaan panostetaan kaikille avoimiin ja saavutettaviin korttelikonsertteihin, musiikkipuistoihin ja yhteisömusiikkileireihin
  • kuntien kulttuuri- ja vapaa-aikasektori uudelleenorganisoidaan laajassa yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kulttuurialojen kanssa ja 4500 euron innovaatioseteli ulotetaanmyös kulttuuritoimijoille yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistävään toiminnan käynnistämiseen.

Kulttuurialat rikastavat ekosysteemejä

Käsite ”kulttuuri” tarvitsisi maassamme raikasta tuuletusta ja selonteossakin sen esille nostamista, että kulttuurin panos monipuolistaa yhteiskunnan ekosysteemeitä. Juuri ammattikorkeakoulujen supervoima on opiskelun kaikkinainen tiivis työelämäyhteys. Kulttuurialan opinnoissa se merkitsee monipuolisia ammatillisia sidoksia myös muihin kuin kulttuurialan toimijoihin.

Esimerkiksi musiikkiosaamista hyödynnetään opetussuunnitelmissa laajasti ihmislähtöisten ratkaisujen  suunnittelussa, kommunikaation ja mielikuvittelun edistämisessä, tunnesiteiden rakentajana, aivojen joustavuuden ja mukautumiskyvyn säilyttäjänä tai vaikkapa nuorten keskittymiskyvyn parantajana. Tutkinto-opiskelijoilla on vilkkaan hanketoiminnan ansiosta uusin tieto yhteiskunnan ilmiöistä ‒ ja kyky reagoida mahdollisiin uusiin tarpeisiin.

Työelämäyhteys ei tarkoita nykypäivän ammattikorkeakouluissa toimialaspesifiin piiriin rajautumista, vaan ongelmien ratkomista tai toimeksiantojen toteuttamista monialaisissa ryhmissä.[viii] Musiikilla ja sen ammattitaitoisilla pedagogeilla on laaja rooli kulttuurihyvinvoinnin eri kontekstissa, mutta yhteiskunnan rakenteissa osaamista ei vielä ymmärretä hyödyntää.[ix]  

Katseet kääntyvät myös terveyspalveluja tarjoaviin yrityksiin. Voisivatko ne hyvinvoinnin ja vaikkapa paremman työelämän rakentamiseksi palkata vakinaiseen työsuhteeseen musiikki- ja taidepedagogeja tai kulttuurituottajia. Kun stressiin ja unettomuuteen jo suositellaan lääkkeettömiä hoitoja, voisiko musiikkipedagogin vastaanotolle päästä lähetteellä, jos tarvitsee tukea toimintakykynsä ylläpitoon ja työssä jaksamiseen.

Ketterä reagointi on juuri ammattikorkeakoulujen tunnuspiirre: uudet sisällöt tulevat kulttuurialalla opetussuunnitelmiin nopeasti. Kehittämistyön pohjalla on aktiivinen, nimenomaan työelämäläheinen ‒ ei niinkään taide- tai taiteilijalähtöinen ‒ uudistuminen TKI-toiminnan avulla. Alueellinen TKI-työ on tärkeää, koska se tuottaa juuri oman maakunnan tai kaupunkiseudun profiilille tärkeitä näkökulmia ja sisältöjä.

Resilienssiä tasa-arvoisen taideopetuksen avulla

Erilaisissa vaikeissakin kansallisissa tai globaaleissa haasteissa taiteen perusopetuksen tulisi olla turvattuna, jotta maamme selviää ja kehittyy tasapainoisten, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta kokevien kansalaistensa varassa. Musiikkikasvatus ja kulttuuritoiminta koskettavat lapsia, koululaisia, nuoria, senioreita, erityisryhmiä, työyhteisöjä, harrastajia, vapaan sivistystyön kenttää ja syrjäytymisuhan alla olevia. Juuri tähän keskittyviä osaajia koulutetaan ammattikorkeakouluissa.

Innostavan musiikkitoiminnan organisoinnissa tarvitaan korkeaa laatua ja todellista osaamista.

Laatu on jatkuvaa kehittymistä, asiakaslähtöisten ratkaisujen aktiivista etsimistä, uusiutumista sekä osallistujille syntyvää luottamusta siihen, että ammattilaisella on eettinen asenne tukea toisten kehittymistä ja osaaminen kehittää jatkuvasti itseä tässä työssä.  

Kirjoittaja FT, MuM Tuire Ranta-Meyer on suomalaisen musiikin ja musiikkikasvatuksen historian dosentti, vertaisarvioidun Musiikki-lehden päätoimittaja ja Metropolian yliopettaja.

[i] Ks. myös Musiikki-lehden pääkirjoitus ”Hyvässä seurassa on tulevaisuus” file:///C:/Users/rantu/Downloads/137800-Artikkelin+teksti-303422-1-10-20231006.pdf ja TSV:n toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalaisen tervehdyspuhe seminaarissa https://musiikki.journal.fi/article/view/137806.

[ii] Kulttuuripoliittinen selonteko 2023–2024. OKM:n hankkeet ja säädösvalmistelu. Ks. työryhmän jäsenet kohdasta ”Henkilöt” sivulta https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OKM044:00/2023

[iii] Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:8.

[iv] Hummastenniemi, Heidi 2019. Kulttuuripoliittiset tavoitteet vuoden 2010 kulttuurin tulevaisuutta käsittelevän

selonteon jälkeisissä hallitusohjelmissa. Kandidaatin tutkielman, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/66672/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201912095144.pdf

[v] Kulta ry. 10.1.2024. Vaikuta taiteen ja kulttuurin tulevaisuuteen – järjestä olohuonekeskustelu! Ks. https://kulttuurijataide.fi/olohuonekeskustelut/.

[vi] Kulttuurialaa uhkaavista budjettileikkauksista ks. esim. Yle-uutiset 10.4.2024: ”Kulttuurista voi kadota lähivuosina kymmeniä miljoonia.” https://yle.fi/a/74-20082767.

[vii] Ks. esim. Huhtinen-Hilden, Laura 2021. Kulttuurihyvinvointialan palapeliä kokoamassa. Musiikki 4/2021, 99–103: Ranta-Meyer, Tuire, Pia Houni ja Noora Vikman 2021. Musiikki, ääni ja hyvinvointi − nykytutkimuksen tilaa kartoittamassa. Musiikki 4/2021, 3–18.

[viii] Ks. esim. Metropolian opetussuunnitelmiin alusta asti kuulunut monialainen innovaatioprojekti Metropolia Minno.

[ix] Ks. Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki 4/2021, 74–89.

Tagged : / /

Heikko signaali – Kohinaa vai ensikosketus merkittävästä muutoksesta?

by toimitusTutkimus

Miksi tulevaisuuden ennakointi on niin vaikeaa? Vaikean ennakoinnista tekevät trendien ulkopuoliset muutosvoimat, kuten heikot signaalit ja villit kortit, jotka yllättävyydellään ja voimallaan voivat murtaa trendin suunnan. Keskityn tässä tekstissä heikkoihin signaaleihin.

Minä ja heikot signaalit

Olen tulevaisuudentutkija, mutta kaikki tulevaisuudentutkimuksen käsitteet eivät ole olleet helppoja minullekaan. Yksi vaikeimmista käsitteistä minulle on ollut heikko signaali. Teoriassa se on helppo: heikko signaali on nimensä mukaisesti nykyhetkessä näkyvä ensimmäinen merkki mahdollisesta tulevaisuuden muutoksesta. Kielikuvana voisi ajatella, että se on pieni valon pilkahdus pimeässä maisemassa. Niin pieni, että ei ole ihan varma, näkikö valon vai ei, tai mikä valon aiheutti. Nykyhetkessä heikon signaalin tunnistaminen on mielestäni hyvin vaikeaa. Jälkikäteen on helppoa viisastella ja todeta, oliko ilmiö heikko signaali vai ei.

Luin viime syksynä Johanna Vehkoon kirjan Autiopaikoilla – Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioilla. Kirja kertoo nimensä mukaisesti autiopaikoista, jotka ovat olleet aiemmin eloisia yhteisöjä, mutta eri syistä teollinen toiminta paikoilla on päättynyt. Vehkoo pohtii kirjassaan: ”Mitä tulee teollisen ajan jälkeen?” Kohteina ovat esimerkiksi Otamäen vanha kaivosalue Kainuussa; Doelin kylä Belgiassa, joka on jäämässä Antwerpenin sataman alle ja Neuvostoliiton kaivoskaupunki Pyramiden Huippuvuorilla. Vehkoo kuvaa kirjan johdannossa, että yksi kirjaa inspiroinut tieteenala on tulevaisuudentutkimus. Tämä näkökulma lisäsi kiinnostustani kirjaan. Ihmettelin, jos kirja kertoo menneisyyden kukoistuksesta, miten kirja voisi olla tulevaisuudentutkimusta? Vehkoo osoittaa kirjassaan mielenkiintoisesti ja hyvin konkreettisesti, että heikon signaalin ei tarvitse olla jotain pientä. Heikko signaali voi olla myös kokonaisen kaupungin hiljeneminen.  

Kuva 1 Pyöräilin Vehkoon kirjan kanssa lähimetsään, jossa tiesin olevan raunion. Kuka on asunut näissä raunioissa?

Minulle on jäänyt mieleen kaksi esimerkkiä heikoista signaaleista. Ensimmäinen liittyy muotiin. Muodin uusia trendejä kuulemma tarkkaillaan suurkaupungeissa. Tällöin bongaillaan poikkeavia pukeutumistapoja ihmisvilinästä ja näistä havainnoista työstetään uusia muotitrendejä. Toinen kuulemani esimerkki on Olli Hietaselta, joka on Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos ja tulevaisuudentutkimuksen ohella myös aktiivinen luontokuvaaja. Lintujen pesimisalueiden laajeneminen etenee heikon signaalin lailla. Ensiksi Suomen etelärannikolla havaitaan yksittäinen uusi lintu. Seuraavaksi havaitaan yksittäinen pesivä pari. Pian nähdäänkin jo useampi yksilö Suomessa.

Mikä on heikko signaali?

Hollantilaiset tutkijat Barbara L. van Veen ja J. Roland Ortt ovat tutkineet heikon signaalin käsitettä. He kertovat käsitteen taustaksi erityisesti 1970-luvun öljykriisit, jotka pääsivät yllättämään ihmiset housut kintuista. Van Veenin ja Orttin mukaan kriisejä seurannut öljyn hinnan kallistuminen ja että sen sai aikaan vain muutama kehittyvä maa, toi tarpeen paremmalle muutosten ennakoinnille. Tästä syystä nykyään tulevaisuuden ennakoinnissa ei luoteta nykytrendien jatkuvan samanlaisina myös tulevaisuudessa.

Tutkijoiden mukaan heikkojen signaalien tunnistamisprosessi koostuu kolmesta vaiheesta (kuva 2). Ensimmäinen on signaalin havaitseminen. Tämä tarkoittaa yllä mainitsemaani esimerkkiä valon pilkahduksesta pimeässä. Toinen vaihe on signaalin tulkinta. Tässä vaiheessa havaitsijan pitäisi tulkita oikein, mitä signaali tarkoittaa. Pimeässä valonpilkahdus voi olla esimerkiksi ensihavainto vastaantulevasta tai pysähtyneestä autosta. Prosessin kolmas vaihe on toiminta signaalin perusteella. Jos valonpilkahdus on tulkittu oikein, on siirrytty tien reunaan, jotta ei jää liikkuvan auton alle. Heikkojen signaalien tunnistamisen kannalta prosessissa on tärkeää huomata, että heikko signaali voi tulla ”hylätyksi” prosessin jokaisessa vaiheessa, jota kuvastaa kuvan katkoviivainen nuoli kuvan alareunasta pois. Hylkääminen tässä tarkoittaa jotain seuraavista: Emme huomaa signaalia ollenkaan, voimme tulkita sen väärin tai reagoimme siihen väärin.  

Kuva 2 Heikon signaalin tulkintaprosessi (muokatu van Veen & Ortt 2021)

Artikkelissa van Veen ja Ortt myös osoittivat, että heikko signaali ei ole vain tulevaisuudentutkimuksen käsite. He itse asiassa lähestyivät käsitettä erityisesti ylimmän johdon päätöksenteon näkökulmasta. Heidän tavoitteenansa oli analysoida artikkelissaan käsitteen määritelmiä neljällä eri tieteenalalla: ennakointi, informaatiotekniikka, yrittäjyys ja strategiat. Heillä on lähtökohtanaan 66 tutkimusartikkeleissa esiintyvää määritelmää ja klusterianalyysin perusteella he päätyvät tähän määritelmään (kirjoittajan vapaa suomennos):

Heikko signaali on strategisen ilmiön havaitseminen ympäristöstä, joka tulee havaitsijan toimialan ulkopuolelta.

Mielestäni tässä määritelmässä on olennaista havaitsijan toimialan ulkopuoli. Muutoksia omalla toimialalla ja lähipiirissä on usein suhteellisen helppoa havaita. Tutkin itse vastuullista liiketoimintaa ja tällä hetkellä on paljon positiivisia muutosvoimia tukemassa vastuullista kehitystä (esimerkiksi EU:n monet lakihankkeet, tutkijoiden kohtuutalouspohdinnat ja ilmastokokouksen päätös fossiilisista polttoaineista luopumisesta). Mutta mitä heikkoja signaaleja ilmenee oman kuplan ulkopuolella? Esimerkiksi miten tekoälyn kehittyminen voi kirittää yritysten vastuullisuutta?

Tulevaisuudentutkimus ennakoi tulevia muutoksia

Tulevaisuudentutkimuksella voidaan nähdä olevan kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tulevaisuudentutkimus ei pyri ennustamaan tulevaisuutta vaan kuvaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia eli vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Esimerkiksi tulevaisuuskuvien kautta voidaan kuvata vaihtoisia tulevaisuuksia ja näin tehdä niitä konkreettisiksi. Pohdin tulevaisuuskuvien käsitettä aiemmin tekstissä (linkki tekstiin). Toiseksi tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on kehittää tulevaisuuden ennakointikykyä. Ideaali tästä näkökulmasta olisi, että ennakoimme muutoksia ja tarvittavia toimintatapoja niin, ettei muutostilanteessa tarvitse paniikissa reagoida.

Tulevaisuudentutkimuksessa aktiivisesti tunnistetaan muutostrendejä ja globaaleja megatrendejä. Suomessa tätä työtä tekee Sitra. Tämän vuoden alussa Sitra (2023) päivitti megatrendilistansa viiteen: Luonnon kantokyky murenee, Hyvinvoinnin haasteet kasvavat, Demokratian kamppailu kovenee, Kilpailu digivallasta kiihtyy ja Talouden perusta rakoilee. Tulevaisuudentutkimus ja ennakointi olisi helppoa tai jopa ennustaminen olisi mahdollista, jos voisimme olla varmoja, että tulevaisuuteen vaikuttavat vain tasaisesti jatkuvat, nykyiset muutostrendit. Tulevaisuuteen vaikuttavat myös heikot signaalit ja villit kortit. Ne aiheuttavat trendeihin epäjatkuvuutta joko vahvistamalla, heikentämällä tai kokonaan muuttamalla muutoksen suuntaa. Näiden muutosvoima tekee niistä mielenkiintoisia ja tärkeitä tutkimuskohteita.

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tulevaisuudentutkimuksessa Marileenaa kiehtoo erityisesti tulevaisuuskuvien käsite.

Linkit:

Sitra. 2023 Megatrendit. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/#tiivistelma

van Veen, B. L., & Ortt, J. R. 2021. Unifying weak signals definitions to improve construct understanding. Futures, 134, 102837. Linkki artikkeliin. Artikkeli on saatavissa vapaasti.

Johanna Vehkoo. 2013. Autiopaikoilla. Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille. Teos.

Tagged :

Miten tutkitaan asioita, joita ei ole koskaan aikaisemmin tutkittu?

by toimitusTutkimus / Uncategorized

Kirjoittaja: Timo Sneck

Kuvan lähde: Tarja Lang

Haaste tulee eteen aina innovaatiohakuisessa toiminnassa. Futurologian isäksi nimetyn Ossip K. Flechtheimin määritelmän mukaan futurologiassa ensin ennakoidaan tulevat ongelmat ja sitten kehitetään niiden synnyn estävät ratkaisut. Siis tutkitaan asioita, joita ei ole aikaisemmin tutkittu ja luodaan puuttuvaa tulevaisuustietoa.

Innovaatiohakuinen kasvu Suomessa

Suomessa suurin ongelma on väestön väheneminen alenevan syntyvyyden vuoksi ja samanaikainen työvoiman määrän väheneminen. Tarvitaan työn tuottavuuden noston edellyttämän osaamisen ennakoivaa koulutusta. Tavoitteena on luoda katkottomia työuria yrityksiin, jotka ovat kykeneviä innovaatiohakuiseen tuottavuuden kasvuun. Samanaikaisesti pitää henkilöstön työn tuottavuutta nostaa.

Tämä innovaatiohakuinen kasvu edellyttää henkilöstön jatkuvaa kouluttamista työn ohessa. Tähän liittyen VTT:llä opastettiin jo 1980-luvulla 20–30 tutkijaa eräällä kurssilla tutkimaan ja kehittämään päättelyrakenteita, joilla kehitetään ratkaisuvaihtoehtoja haasteisiin, joita ei aikaisemmin ole tutkittu. Näin luodaan ”puuttuvaa tulevaisuustietoa”. Tein väitöskirjani suurelta osin tältä perustalta viemällä läpi useita tapausesimerkkejä.

Nyt eräs tärkeimmistä tosielämää parantavista tapausesimerkeistä olisi luoda toimintamalli liiketoiminnan ja työn tuottavuuden samanaikaisesta nostamisesta. Parhaita valmiusasteita tällaiselle kokeilulle löytyy Kemissä. Siellä on äkillisen rakennemuutoksen purkamisen yhteydessä luotu yrityksiä ja niiden työntekijöitä yhdistävä työllisyyden yhteispalvelu Pointti. Tämän tehostamiseksi SitraLab3 yhteydessä kehitettiin periaateratkaisuksi InnoOhry (Innovaatiotoiminnan ohjausryhmä) varmistamaan innovaatiohakuisille yrityksille tarvittavien innovaatioiden saanti. Sen toiminnan aloitusta testattiin SitraLab4 yhteydessä. TutuHesan henkilöstö on osallistunut SitraLab toimintaan Kemin tukena.

Kiertotalouden ankkuriyritys

Muutaman vuoden kuluttua Infinited Fiber Company (IFC) on käynnistämässä Kemiin jätetekstiileistä Infinna™ -kuiduksi jalostavan tehtaan, joka toimii samalla kiertotalouden ankkuritehtaana. Perinteisessä lineaarisessa arvoketjussa on selkeä yritysten välinen suhde, jossa yritys myy alihankkijana tuotantonsa valmistavalle yritykselle, joka jalostaa tästä lopputuotteen. Tällöin voidaan puhua ketjun kärkiyrityksestä. Kiertotalouden sirkulaarisessa arvoketjussa ei ole kärkiyritystä, vaan tuotannon koon perustana on ankkuriyritysten kapasiteetti ja ketjun seuraavien arvontuottajayritysten kyky ylläpitää loppukäyttäjille sopivien tuotteiden jatkuvaa kehittämistä.

Sirkulaarisen ketjun jatko tästä on tutkimatonta aluetta. Kemissä luodaan käsitystä niistä osaamisista, jotka IFC:n uusiokuitujen markkinoille tullessa kiertotalousketjun seuraavien arvontuottajien henkilöstön on hallittava. Näin päästään käynnissä olevassa kokeilussa keskittymään tekstiilialan kiertotalousketjun tarvittavien osaamisten kouluttamiseen Kemissä. TutuHesan tilaisuudessa 24.10.2023 Omnian tutkimuspäällikkö Tarja Lang luonnehti tilannetta seuraavasti: “Kun vielä ei tiedetä, mitä osaamista tekstiilialan kiertotalouden työntekijöiltä vaaditaan, niin ei voida tietää, mitä tulevaisuudessa pitää kouluttaa ja miten koulutus pitäisi järjestää.” Kiertotalousketjun määrittäminen on täysin kesken siihen asti, kunnes opetustoimi osataan toteuttaa oikein.

Kemissä ollaan aloittamassa sirkulaarisen tekstiilialan kiertotalousketjun alkuvaiheen yritysten toiminnan ja osaamistarpeiden määrittelyä. Sen rinnalle voi ottaa muita alueita kehittelykohteiksi Kemin valmiuksien perustalta. Kemin Pointti kehitti Kemin äkillisen rakennemuutoksen hankkeessa menettelytavan, jossa ratkaistaan myös katkottoman työuran haasteita. Tällä hetkellä on motivoitava henkilöstö tulevaisuudessa tapahtuvaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuuden samanaikaiseen nostoon. Tämä on mahdollista vain järjestelyillä, joilla tarvittava koulutus toteutetaan oikeaan aikaan innovatiivisten ratkaisujen käyttöön ottavien yritysten kanssa.

Miksi näin on? Vain yritys voi tietää, milloin innovatiiviset ratkaisut ovat kypsiä markkinoille eli kiertotalousketjun tiettyyn arvontuottoketjun vaiheeseen. Tämä ei ole mahdollista, ellei henkilöstölle ole opetettu tuolloin tarvittavia taitoja. Kemi-pilotin avulla voidaan lisätä ”elinikäisen koulutuksen muotoja” innovaatiohakuisen kasvun edellyttämien taitojen tuottamiselle. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (JOTPA) on organisaationa tällä hetkellä käytännössä mahdotonta osallistua koulutuksen toteutukseen, kun kilpailun takia innovaatioita ei voida avata muille näkyviksi.

Kohti jatkuvaa osaamisen kehittämistä

Sosiaalipolitiikan täyskäännös syntyy kouluttamalla innovaatiohakuisten kasvuyritysten henkilöstöä uusien osaamisten hallintaan. Tämä onnistuu vain niin, että yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuudet nousevat samanaikaisesti. Työvoimapulan takia yritysten toiminnan laajeneminen ja tuottavuuden kasvu voivat pääsiassa toteutua vain yrityksissä olemassa olevan henkilöstön osaamisen kehittämisen kautta. Tämä edellyttää erityisesti kiertotaloudessa avointa innovaatioalustaa, joka osoittaa kaikkien sirkulaariseen arvontuottoketjuun kuuluville ne taidot, jotka kunkin vaiheen yrityksen on hallittava oman ja muiden vaiheiden yritysten ja sitä kautta kokonaisuuden toiminnan tehostamiseksi.

Kuvattu askel poistaa pulaa erityisosaamisesta, joka tarvitaan tulevaisuuden ammateissa. Nykyisillä keinoilla suurta osaa työttömistä ei kyetä pysyvästi palauttamaan työelämään. Tätä varten on kehitetty urakone, joka ohjaa työntekijää valitsemaan sopivimman työtehtävän, jonka rekrytointivaatimukset ovat mielekkään opiskelun avulla saavutettavissa. Yksittäinen kunta tai alue ei kykene koulutusta ennalta järjestämään. Sitä varten ensimmäinen vaihe on korvata esim. työ- ja elinkeinoministeriön toimialakohtaiset raportit Ketjuräätälöintikoneella, jossa on koko ajan päivittyvät koulutusohjelmat. Kone on ideoitu räätälöimään ja kytkemään toisiinsa työvoiman kysynnän edellyttämät taidot ja erilaisista tehtävistä työttömiksi jääneille sopivimmat valintavaihtoehdot koulutusohjelmineen. Näin voidaan kehittää henkilökohtainen koulutusohjelma, jonka suorittamalla työtön täyttää sopivan rekrytoivan yrityksen edellyttämät kyvykkyydet.

Tulevaisuudessa ammattien sijasta puhutaan toisiinsa sopivista osaamismoduuleista, jotka vaihtoehtoisissa työtehtävissä on osattava. Jos esimerkiksi JOTPAlle valmisteltaisiin kuvattu Ketjuräätälöintikone, se voisi laajentaa nykyistä rooliaan työelämäpalvelijana luoden myös reaaliaikaisen digitaalisen tietovarannon. Tällöin toisen asteen oppilaitokset sekä lukiot voisivat urakoneen avulla ohjata työelämään siirtyviä opiskelijoita näkemään katkottoman työuran ylläpidon rakenteet Ketjuräätälöintikoneen avulla.

Kaupunki- ja aluetason InnoOhryt hankkivat tietoa, jota tarvitaan sellaisen ”elinvoiman yhteiskehittämiseen”, jolla lähitulevaisuudessa voidaan edetä kansantalouden kasvun ja kestokyvyn nostamiseen. Erilaisten innovaatio- ja koulutusekosysteemien yhteistoiminnalla innovaatiohakuinen kasvu voidaan toteuttaa eri alojen kiertotalousjärjestelmien ylösajossa.

Innovaatiohakuinen kasvu ja katkottomien työurien kehittäminen kiertotalousjärjestelmässä edellyttää InnoOhryn toimintaa, jossa yritykset, niiden henkilöstö sekä kouluttajat kykenevät yhteistyöhön. TutuHesan tuella Kemiin muotoillaan ankkuriyrityksen varaan rakentuvaa tekstiilialan kiertotalouden arvontuottoketjua erityisesti koulutustarpeiden osalta. Infinited Fiber Companyn lisäksi samaa ajattelutapaa harkitaan vihreän siirtymän ja uusiutuvan energian osalta.

Flechtheimin mukaan näin on määritelty täsmällisesti ne toiminnot, jotka tarvitaan kriittisen haasteen, katkottoman työuran luontiin tekstiilialan kiertotaloudessa ratkaisemiseksi.

Linkit

Lue lisää Kemin ÄRM -toiminnasta https://www.kemi.fi/tyo-ja-yrittaminen/akillinen-rakennemuutos/

Lue lisää Omnian SusTexEdu-hankkeesta https://www.omnia.fi/hankkeet/sustexedu

Kirjoittaja

Timo Sneck on professori emeritus (Innovatiiviset yritys ja elinkeinorakenteet), joka on kehittänyt väitöskirjassaan Ossip K. Flechtheimin futurologian perusajatuksesta (ensin on ennakoitava tulevaisuuden uhkakuvat ja sitten on kehitettävä valmiudet selvitä niistä) tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman. Blogi kuvaa tällä otteella työskentelyä.

Tagged : / /

Tulevaisuuskuvat kuvaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita

by toimitusTaide / Tutkimus

Kirjoittaja: Marileena Mäkelä

Kävin syyslomalla Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa. Siellä oli lokakuussa auennut Emma Helteen, Tamara Piilolan ja Pia Sirénin Tulevaisuuden puutarha. Innostuin nimen perusteella tutustumaan näyttelyyn – olenhan tulevaisuudentutkija. Shokeerauduin, kun liukuovet aukesivat. Tulevaisuuden puutarha oli rakennustelineitä ja vihreän eri sävyisiä rakennuspeitteitä. Näistä oli muotoiltu tulevaisuuden puutarha, sen puut ja pensaat. Näky oli todella vaikuuttava. En halua, että tämä on minun tulevaisuuteni puutarha.

Toisinaan tulevaisuuden mahdollisuuksia on vaikeaa hahmottaa. Taide voi konkreettisesti havainnollistaa tulevaisuutta. Näin olen sanonut opiskelijoilleni, kun opetan tulevaisuudentutkimuksen luovia menetelmiä. Taide voi tuoda tulevaisuuden käsinkoskeltavaksi tai muilla aisteilla havaittavaksi. Tulevaisuuden puutarha -näyttely havainnollisti tämän hyvin. Taiteen mahdollisuuksia tulevaisuudentutkimuksessa on tässä blogissa avannut Katariina Kantola monesta näkökulmasta. Itse käytän tätä näyttelyä (huterana) aasinsiltana tulevaisuuskuvien käsitteeseen.

Tulevaisuuskuvat luotaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia

Tulevaisuuskuva on yksilön tai yhteisön ajatuskokonaisuus tulevaisuudesta. Se voi olla abstrakti idea tai yksityiskohtainen kuvaus siitä, millainen maailma, yhteiskunta tai alue voisi olla vuosien, vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen päästä. Tulevaisuuskuva ei ole tarkka ennustus tulevaisuudesta, vaan pikemminkin se on työkalu, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään, suunnittelemaan ja valmistautumaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tulevaisuuskuvissa siis avataan tulevaisuuden eri vaihtoehtoja näkyviksi.

Tulevaisuuskuva on myös hyvin henkilökohtainen ilmiö. Jokaisella meistä on jonkinlainen ajatus tulevaisuudesta – käsittelee se sitten ensi talvea tai seuraavaa kesää ja sen suunnittelua. Usein tulevaisuuskuvia kuvataan joustaviksi ja muuttuviksi – muuttuvat olosuhteet saavat meidät muuttamaan suunnitelmia ja jopa haaveitamme. Henkilökohtaiset tulevaisuuskuvat voivat käsitellä niin omaa taloudellista tilannetta kuin myös sotilaallista kriisiä lähialueilla.

Tulevaisuuskuvat voivat olla mahdollisia, todennäköisiä, toivottavia tai ei-toivottavia. Toivottavat tulevaisuuskuvat voidaan nähdä utopian kaltaisina kuvauksina. Termillä viitataan Thomas Moren teokseen Utopia. Ei-toivottavia tulevaisuuskuvia puolestaan voidaan kutsua dystopioiksi, jotka ovat varsin suosittuja teemoja elokuvissa ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi ilmastodystopioita on ilmestynyt paljon viime aikoina.

Tulevaisuuskuvat vastuullisen liiketoiminnan tutkimuksessa

Olen itse käyttänyt jonkin verran tulevaisuuskuvien käsitettä tutkimuksessa. Olen tutkinut esimerkiksi tulevaisuuskuvia hakkeen käytössä energialähteenä, kiertotaloudessa ja vastuullisessa laivanrakentamisessa. Tulevaisuuskuvien tarkoituksena on ollut yhtäältä jäsentää tutkimusaineistoa ja haastateltavien ajatuksia, pelkoja ja toiveita tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvat ovat usein tekstimuotoisia pysäytyskuvia, tarinoita tulevaisuudesta.

Toisaalta kuvien tarkoituksena on ollut myös herättää keskustelua aihepiirin tulevaisuudesta. Millaisia odotuksia ja pelkoja tulevaisuuteen liittyy? Onko joku esitetyistä tulevaisuuskuvista tavoiteltava tulevaisuus? Millaisia toimia se toteutuakseen meiltä edellyttää? Tai käännettynä, onko joku tulevaisuuskuva sellainen, mihin emme halua tulevaisuudessa päätyä?

Usein kuvallinen ilmaisu havainnollistaa tarinaa tehokkaasti. Esittelimme tutkijakollegani Maili Marjamaan kanssa kiertotalouden tulevaisuuskuvia monissa tilaisuuksissa. Esityksissä ja posterissa käytimme havainnollistuksena valokuvia. Usein katsojat peittivät kädellään dystooppisen tulevaisuuden kuvan ja sanoivat: “En halua päätyä tuohon tulevaisuuteen.” Reaktio oli siis täysin sama kuin minulla Malvan näyttelyssä.

Millainen on sinun tulevaisuuskuvasi?

Ei ole yhdentekevää, millainen on sinun henkilökohtainen tulevaisuuskuvasi. Dystooppiset tulevaisuuskuvat voivat ahdistaa ja passivoida. Utooppiset tulevaisuuskuvat voivat puolestaan innostaa toimintaan. Muistathan, että tulevaisuus tehdään tämän päivän toimilla: voimme itse vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus on.

Valokuva Malvan näyttelystä Tulevaisuuden puutarha. Kuvassa "puutarha" on luotu rakennustelineistä ja vihreistä pressuista.

Kuva 1 Pia Sirénin installaatio tulevaisuuden viheralueesta (osana Tulevaisuuden puutarha -näyttelyä Malvassa), kuvaaja Marileena Mäkelä 2023.

Onko kuvassa tulevaisuuden puisto vai vaan nykyhetken dystopia tulevaisuudesta?

Linkit

Helteen, Piilolan ja Sirénin Tulevaisuuden puutarha -näyttely on auki Lauden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa 3.3.2024 asti. Lisätietoja: https://www.malvamuseo.fi/nayttelyt/tulevaisuuden-puutarha/

Lue lisää tulevaisuuskuvista esimerkiksi kirjaluvusta: Mäkelä, M., Karjalainen, J., Parkkinen, M. 2022. Tulevaisuuskuvat: merkitykset, roolit ja käyttötavat tulevaisuudentutkimuksessa. Kirjassa: Aalto, H-K., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M. & Pöllänen, M. (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. TVA-julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Ss. 297-312. https://tututopi.files.wordpress.com/2022/03/tva-1-2022-makela-etal.pdf

Kirjoittaja

Marileena Mäkelä on tulevaisuudentutkija, joka tutkii vastuullista liiketoimintaa esimerkiksi vastuullisuusviestinnän ja kiertotalouden näkökulmista. Marileena työskentelee yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tagged : / /

Tulevaisuus ilman ihmisiä – dystopiaa vai utopiaa?

by toimitusYhteiskunta

Monet tulevaisuutta ajattelevat pitävät ihmistä keskeisenä toimijana myös tulevaisuudessa, koska olemme tuhansia vuosia olleet planeetan hallitsevin laji. Toisin sanoen mikään muu eliölaji tai olosuhteet eivät ole uhanneet meidän olemassaoloamme lajina pitkään aikaan. Tässä blogiteksissä pohditaan, millainen tulevaisuus olisi ilman meitä.

Kehitys yksisoluisista tekoälyyn

Elämä on kehittynyt yksisoluisista merenelävistä monisoluisiin maaeläimiin ja kohti älyllistä olentoa nimeltä Homo Sapiens. Lajien monipuolisuutta on ajanut aika ja kehitys. Tämä kehitys on johtanut meidän tuntemaamme nyky-yhteiskuntaan ja teknologiaan: sähköenergian käyttämiseen, älyllisiin laitteisiin, internettiin, dataan ja tekoälyyn. Ihmiskunnan kehitystä vie eteenpäin ajan lisäksi halu olla parempi ei vain yhdessä asiassa, vaan halu olla parempi kaikessa. Haluamme olla terveempiä, tehokkaampia, älykkäämpiä ja myös olla elossa kauemmin. Näissä haluissa ei sinänsä ole mitään vikaa. On todella hyvä asia, että ihmiskunta on kehittynyt ja elämme mukavammin kuin meitä edeltävät ihmiset, mutta mihin tämä kehitys johtaa?

Ihmisen älykkyys on tullut rajapintaan, jossa luomme älyä. Tarkoitan siis tekoälyä. Tekoälyn ja algoritmien avulla ihmisistä, eläimistä, luonnosta ja koko planeetasta kerätään dataa käsittämättömiä määriä. Data mahdollistaa tarkemman seurannan planeetan olosuhteista, ihmisen toiminnasta, talouskasvusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kun lähes kaikki muutetaan digitaaliseksi dataksi, jää hyvin vähän asioita, mitä data ei ottaisi huomioon. Tekoälyn kehitys johtaa parempaan tekoälyyn ja dataan. Paremman tekoälyn avulla teemme meistä ihmisistä parempia.

Teknologia on kehittänyt ihmiskuntaa hurjaa vauhtia. Ihmiset jopa pukeutuvat teknologiaan ja dataan. Koska ihmisen aivot ovat plastisia ja sopeutuvaisia, ne sopeutuvat ympäristöön, jota me ihmiset rakennamme ja jossa teknologiaa alkaa olla enemmän kuin luontoa. Voiko ihmisen rakentamia artefakteja ja teknologiaa kutsua moderniksi luonnoksi?

Teknologiaa voidaan hyödyntää myös luonnon hyväksi. “Nature-based-Solutions” (NbS) ovat pyrkimys auttaa luontoa kasvamaan monipuolisesti. Puolestaan “Nature Tech” on teknologiaa, jossa valvotaan ja konrolloidaan näitä NbS-projekteja ihmisten luomien tekoälyn ja algoritmien avulla. Toisin sanoen ihminen pyrkii hallitsemaan planeetan ekosysteemejä. On mahdollista, että ihmisestä kehittyy tekoälyn ja datan avulla älyllinen laji, joka tietää koko planeetan hyvinvoinnin. Voisiko kehittyneen tekoälyn avulla saada jopa ilmastonmuutos hallintaan?

Ihmisen rajalliset aivot

Me muutamme ympäristöämme niin nopealla ja laajalla skaalalla, että meidän psyyke ei pysy vauhdissa mukana. Tämä on yksi syy monenlaisiin psyykkisiin oireisiin kuten teknostressiin ja ahdistukseen.

Ihminen voi tietoisesti keskittyä vain yhteen asiaan samaan aikaan. Tekoäly tekee miljardeja laskutoimituksia siinä ajassa, kun ihminen räpäyttää silmiään. Erona tässä on,  että tekoälyllä ei ole tietoisuutta, koska se on menneisyyden ja nykyhetken datan ohjelmoima. Jos tekoälyllä olisi tietoisuus, energia ei riittäisi noihin miljardeihin laskutoimituksiin.

Johtaako halu olla parempi ja älykkäämpi ihmisten tietoisuuden katoamiseen? Ihminen ei enää tiedostaisi itseään, vaan olisi vain suuri datakapasiteetti. Jos emme tiedostaisi itseämme, emme tiedostaisi tunteitammekaan. Tämä kuulostaa perinteiseltä tietokoneelta vain miljoonia kertaa tehokkaammalta. Eikö tässä katoaisi silloin myös ihmisten ihmisyys? Olisimme vain todella superälykkäitä koneita. Olisimme ehkä kokonaan uusi laji, kuten Yuval Noah Harari kirjoitti dataismista ja teknohumanismista kirjassaan “Homo Deus”.

Utopiaa vai dystopiaa?

Onko yllä kuvattu kehityskulku hyvä vai huono asia? Tietenkin huono asia ihmisille, koska meitä ei enää olisi, mutta mahdollisesti hyvä asia planeetalle, sillä tehokas, superälykäs ja lähes kaiken kattava tekoäly hoitaisi planeetan hyvinvointia. Ihmisen tietoiset vääristymät tai halut eivät olisi estämässä tätä hyvinvointia. Tietenkin on mahdollista, että ihmisten vääristymät ja muut huonot ominaisuudet säilyisivät myös tekoälyssä.

Onko ihminen vain välivaihe planeetan evoluutiossa? Emme varmastikaan ole päätepiste. Elämää on ilman meitäkin. On hyväksyttävä, että monia lajeja (esim. dinosaurukset ja mammutit) ja kokonaisia sivilisaatioita (muinaiset assyrialaiset ja roomalaiset) on hävinnyt maailman historian aikana. Kehitys usein on tapahtunut jonkun sivilisaation tuhon seurauksena. Ei Homo Sapiens ole ikuisesti pysyvä laji. Dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia ja ihmisten suku kehittyi noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Onko ihmisen tarkoitus olla vain ponnahduslauta erittäin älykkään tekoälyn maailmaan, jossa dataa hallitseva tekoäly kontrolloi luonnon hyvinvointia. Ihminen on jo vuosisatoja riistänyt luonnonvaroja. Ehkä meidän on hyvä uhrata itsemme, jotta muu luonto paranisi. Me parannamme itseämme muun luonnon kustannuksella, mitä jos luonto parantaisi itseään meidän kustannuksella?

Millaisen tulevaisuuden sinä haluat?

En toivo tällaista dystooppista tulevaisuutta ilman ihmisiä, mutta koen, että sellainen on hyvinkin mahdollista. Tämän takia valinnat ja toimet mitä teemme nykyaikana, täytyisi miettiä tarkkaan ja kaikkea hyvinvointia ajatellen, ei pelkästään ihmiskeskeisesti. Tämän päivän valinnat heijastuvat tulevaisuuteen vaikkakin hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Voimmeko olla hyvinvoivia muiden lajien kanssa pitäen yhdessä kotiplaneetastamme ja toisistamme huolta? Tarvitseeko meidän olla kaikessa parempia? Riittäisikö vain kohtalaisen hyvinvoiva?

Toimikaamme älykkäästi ja jopa viisaasti, kauaskantoisesti kaikkea ajatellen. Me kaikki teemme tulevaisuutta tälläkin hetkellä. Millaisen tulevaisuuden sinä haluat meidän planeetallemme? Siihen sinä voit vaikuttaa.

Kirjoittaja
Olen Toni Peltola, 33-vuotias sähköasentaja, sekulaari prosessifilosofian ajattelija sekä aktiivinen teatterinharrastaja Hyvinkäältä. Liityin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäseneksi vuonna 2022. Minulle luonto, eläimet ja taide ovat erittäin lähellä sydäntäni.

Lähteet

Tekstin lähteenä on käytetty seuraavia teoksia:

Yuval Noah Harari. 2017. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Bazar.

David Eagleman. 2021. Livewired.

Silja Kosola, Mona Moisala, Päivi Ruokoniemi. 2019. Lapset, nuoret ja älylaitteet. Duodecim.

World Economic Forum. 2022. 5 ways nature tech can bring integrity and scale to nature-based solutions. Saatavilla: www.weforum.org/agenda/2022/12/nature-based-solutions-are-essential-for-tackling-the-climate-and-biodiversity-crises/

Kuvien lähteenä on:

www.pixabay.com

Tagged : / / /

Tulevaisuusherättely työpajamenetelmällä – tutkimuslöydökset ja vinkkejä Tulevaisuustaajuus-menetelmän soveltamiseen

by toimitusYhteiskunta

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmällä voidaan tukea tulevaisuusvallan yhteiskunnallista laajentumista. Kun tietoisesti laajennetaan sitä ihmisten piiriä, jotka pääsevät keskustelemaan tulevaisuudesta, yhä useampi voi nähdä oman toimintansa olevan suhteessa tulevaisuuden muodostumiseen. Kun opitaan kyseenalaistamaan ja toisaalta itse vaikuttamaan jaettuihin tulevaisuudenkuviin, ollaan tiellä haastamaan tulevaisuutta koskevaa valtaa ja tuetaan sen jakamista.

Tässä blogitekstissä tutkija Minna Halonen avaa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutusarvioinnin huomioita, ja menetelmää laajasti soveltanut sosiaalipsykologi Silja Huttunen jakaa vinkkejä menetelmän vaikuttavaan soveltamiseen.

Arviointitutkimuksen tuloksia ja käytännön kokemusta

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy tutki Sitran kehittämän Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän vaikutuksia. Tulevaisuustaajuus on kaikille avoin työpajamenetelmä toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Opas menetelmään ja sen materiaalit ovat kaikkien vapaasti saatavilla Sitran sivuilla. Tulevaisuustaajuuden tavoitteena on lisätä osallistujien kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja toimia toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi.

Työpajamenetelmä koostuu neljästä osiosta:

1) Intro ja tulevaisuusherättely

2) Haasta olettamuksia tulevaisuudesta

3) Kuvittele toivottava tulevaisuus

4) Toimi ja vaikuta tulevaisuuteen

Arviointitutkimuksessa Tulevaisuustaajuus-menetelmän vaikutuksia tarkasteltiin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. VTT keräsi aineistoa Tulevaisuustaajuus-menetelmän arviointiin itsearvioinnin, haastattelun, osallistavan arviointipajan, kyselyn ja havainnoinnin keinoin. Aineisto kerättiin syyskuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana.

Tässä blogissa yhdistämme käytännön kokemuksia arviointitutkimuksen antiin. Tavoitteenamme on tarjota konkreettisia argumentteja ja vinkkejä menetelmän soveltajille, esim. koordinaattoreille, yhteisöpedagogeille, fasilitaattoreille ja opettajille, yhteiskunnan eri sektoreilla.

Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin – tutkitusti

“Tämän pitäisi olla kaikille pakollista!”, on palaute, joka hämmentävän usein kuuluu Tulevaisuustaajuus-työpajan osallistujan suusta. VTT:n arviointitutkimuksessa saatiinkin selkeitä viitteitä siitä, että Tulevaisuustaajuus muuttaa ajattelua ja innostaa toimimaan toisin. Tulevaisuustaajuus-menetelmällä pyritään vahvistamaan tulevaisuusajattelun ja muutoksen tekemisen taitoja niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.

VTT:n arviointitutkimuksen mukaan menetelmän vaikutukset näkyivät kaikkein selvimmin yksilötasolla: osallistujien kokemus omasta osaamisesta tulevaisuusajattelun saralla vahvistui työpajoissa.

Pohdittavaksi: Kun mahdollistamme pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin Tulevaisuustaajuus-työpajan muodossa esim. kouluissa, työpaikoilla ja kaupungeissa, ja sen myötä osallistujien kokemus omasta tulevaisuusosaamisesta vahvistuu, mitä se saa aikaan yhteiskunnassa?

Yhteisötasolla selkeimmin vahvistui valmius haastaa organisaation tai muun yhteisön näkökulma tulevaisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin orastavia muutoksia valmiudessa kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia yhteisössä.

Pohdittavaksi: Tulevaisuudentutkija Fred Polakin mukaan kyky kuvitella parempaa tulevaisuutta vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan kykyyn selviytyä haasteista. Mitä tapahtuu yhteisössä, jossa on valmiuksia kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja taitoa sanottaa niitä ääneen?

Yhteiskunnan tasolla arviointitutkimus toi alustavaa näyttöä siitä, että Tulevaisuustaajuus mahdollistaa tasavertaisen pääsyn tulevaisuuskeskusteluihin erilaisille kansalaisryhmille. Tutkimus herätti kysymyksen siitä, miten menetelmän käyttö laajenee eri kansalaisryhmille ja tukee tulevaisuuskeskustelua erilaisten sosiaalisten ryhmien sisällä ja välillä sekä yli valta-asetelmien. Nyt käynnissä olevat Tulevaisuustaajuuden sovellukset kouluissa ovatkin hyvä esimerkki siitä, miten kaikki mukaan ottavaa tulevaisuuden tekemistä voidaan saada sisäänrakennettua yhteiskuntaamme.

Pohdittavaksi: Millainen painoarvo yhteiskunnallisen tason tulevaisuususkolle ja tulevaisuuskeskusteluille annetaan sinun lähiyhteisöissä? Mikäli niitä pidetään tärkeänä, luodaan foorumeja tulevaisuuskeskusteluihin, joihin kaikki asianomaiset voivat osallistua. Kaavoituksen asukaslähtöinen suunnittelu on hyvin konkreettinen esimerkki yhteiskunnallisesta osallistamisesta, johon tulevaisuustyöskentely sopii erinomaisesti. Niinikään kaupunginvaltuutettujen työskentely Tulevaisuustaajuus -menetelmällä on hyvä väylä valtavirtaistaa tulevaisuuskeskusteluja.

Toimijuus tulevaisuuden tekemisessä on tulevaisuusajattelun vaativin ja aikaa vievin taso, josta arviointitutkimuksessa havaittiin vasta orastavia muutoksia yksilötasolla.

Pohdittavaksi: Liittyvätkö toimijuuden haasteet myös rakenteellisiin haasteisiin? Ovatko päätöksentekomallit sellaisia, joihin osallistavalla työskentelyllä voidaan aidosti vaikuttaa? Onko työskentely ajoitettu sellaisiin kehittämisprosessin vaiheisiin, joissa aineiston hyödyntäminen on mielekästä?

Mitä Tulevaisuustaajuus-työpajan valmistelussa on syytä huomioida vaikutusten varmistamiseksi?

Arviointitutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös tulevaisuusajattelun vahvistumisen edellytyksiin ja esteisiin. Inspiroivat tulevaisuuskeskustelut – ja niitä seuraava toiminta – edellyttävät turvallista keskusteluilmapiiriä. Tutkimusaineiston valossa Tulevaisuustaajuus-menelmä tuki hyvin tällaisen ilmapiirin syntymistä. Seuraavassa esitämme kahdeksan kohdan muistilistan, jonka avulla voit vahvistaa Tulevaisuustaajuus-työpajasi vaikuttavuutta.

  1. Tarkenna työpajan tavoite. Tulevaisuustaajuus-työpajassa tulee olla yksi ennalta valittu aihe, jonka parissa tulevaisuusajatuksia jumpataan. Työpajan aihe voisi olla esim. “Pohjois-Savon hyvinvointi-alue vuonna 2050”, “Osaaminen ja koulutus vuonna 2050” tai “Eläminen Uudellamaalla vuonna 2050”. Jos aiheen rajaus on hyvin tiukka, vapaalle ajattelulle ei jää tilaa, ja jos aihe on liian laaja, on vaikea päästä toimi-osiossa konkretiaan.
  2. Räätälöi työpaja menetelmää kunnioittaen. Tulevaisuustaajuutta kannattaa soveltaa ja räätälöidä omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Kunnioita räätälöidessä menetelmän pedagogista rakennetta: herättele, haasta, kuvittele ja toimi. Hyvin suunniteltu aikataulu varmistaa kaikkien osioiden läpikäynnin. Jätä ajankäyttö huomioiden ylimääräiset harjoitukset pois. Työpajan voi toteuttaa 1,5-3,5 tunnissa. Anna osallistujille myös hengähdystaukoja: oman ajattelun haastaminen ja tulevaisuuskuvittelu on yllättävän väsyttävää.
  3. Varmista aineiston hyödyntäminen. Tulevaisuustaajuuden kytkeminen laajempaan kontekstiin, esimerkiksi organisaation muutosprosesseihin, ja johdon tuki motivoivat osallistujia ja tuovat jatkuvuutta menetelmän käytölle. Hyödynnä työpajaa siis jaetun ymmärryksen luomiseen pohjustamaan päätöksentekoa. Lue esimerkiksi, kuinka Savo-Pielisen jätelautakunta hyödynsi Tulevaisuustaajuus-menetelmää ohjelmasuunnitteluun.
  4. Suunnittele ja valmistele hyvin. Tulevaisuustaajuus ei ole oppimistilanne vaan kokemus. Menetelmä perustuu yksilön kokemuksille ja niiden jakamiselle ryhmässä. Sen vuoksi kännykät ja tietokoneet jätetään työpajassa aina sivuun. Tulevaisuustaajuus herättää kysymyksiä, epämukavuutta ja toivoa. Silloin tarvitaan tilaa ajatella ja aikaa hengittää, mutta myös tavoitteellista fasilitointia. Valmistele huolella Toimi-osioon työpajan tavoitetta palveleva työpohja. Jos organisaatiossa on meneillään strategiatyö, kytke strategiavalmistelu esimerkiksi otsikkotasolla Toimi-osion toimenpiteiden määrittelyyn. Jos organisaation eri osastot ovat työpajassa, luo mahdollisuus kytkeä toimenpiteiden määrittely työn arkea palveleviin toimenpiteisiin.
  5. Varmista osallistujien moniäänisyys. Aidon, moniäänisen tulevaisuusdialogin luomiseksi tarvitaan osallistujia erilaisista ammatillisista ja sosiaalisista taustoista. Tulevaisuuskeskustelu ei ole rakettitiedettä ja siihen pystyy osallistumaan kuka tahansa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Moniäänisyyden toteutumiseksi menetelmän soveltamisessa on tärkeä kiinnittää huomiota sanastoon ja kytkeä tehtävät osallistujille tuttuun toimintaympäristöön. Moniäänisyys tarkoittaa myös lupaa keskustella niin toivottavista tulevaisuuksista kuin tulevaisuuden kauhukuvista: tulevaisuuskyvykkyys on nimenomaan sitä, että pystymme keskustelemaan erilaisista tulevaisuuskuvista.
  6. Hahmota fasilitaattorin rooli. Kaikessa osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä on syytä kiinnittää huomiota valta-asetelmiin. Menetelmä tai vetäjät saattavat epäsuorasti ja tiedostamattaankin tarjota tietynlaisia näkemyksiä osallistujille, joten erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että osallistujat kokevat voivansa vapaasti ilmaista aitoja näkemyksiään tulevaisuudesta. Anna osallistujille mahdollisuus työskennellä kunnioittavan uteliaassa ilmapiirissä tavoitteellisesti. Se on fasilitaattorina tärkein tehtäväsi.
  7. Jaa kokemuksiasi ja opi muilta. Yhteiskehitä ja ota opiksi. Kuten muutkin asiat, myös fasilitointi on opittava taito. Yhdistä menetelmän rakenne ja substanssiosaaminen: tarkenna työpajan teema käsiteltävän aiheen mukaan. Tutustu esimerkiksi, miten Pohjois-Savon kylät sovelsivat menetelmää. Tulevaisuusvallan laajentaminen ja tulevaisuususkon herättely on meidän kaikkien yhteinen vastuu.
  8. Luota prosessiin. Työskentely, jossa kohdataan myös huolet, herättää toivoa aivan uudella tavalla. Todennäköisesti työpajan paras anti osallistujilleen realisoituu tulevien viikkojen ja kuukausien aikana: he osaavat haastaa tulevaisuusoletuksia, kysyä Mitä jos? -kysymyksiä, esittää näkemyksiä tulevaisuudesta ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.

Kirjoittajat: Minna Halonen, VTT Oy ja Silja Huttunen, Toimisto2030 Oy

Lähteet:
Halonen, M., Kurki, S. ja Hyytinen, K. (2022). Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Vaikutusarvioinnin tuloksia.

Polak, F. (1973). The Image of the Future. Elsevier. ISBN 0-444-41053-8. Tulevaisuustyöpajojen tulokset (jatelautakunta.fi)

Tagged : / / / /